Tilinpäätös 2017

Vuosi 2017 viettää viimeisiä päiviään. Silloin on aina tarve käydä läpi entistä vuotta, ja samalla kuutioida seuraavaakin. Vuodenvaihde on aina tilinpäätöksen aikaa.

Iloa ja valoa osalleni - ja ruusu kuluneelle vuodelle.

Minulla on takana monta raskasta vuotta, joten tämmöinen myötäkäymisten vuosi kirkastaa entisestääkin kulunutta vuotta. Vuosi 2017 katkaisi vuosia kestäneen pitkän ja synkeän ajanjakson. Pitkästä aikaa elämäni räsymattoon tuli kirkkaampi raita.

Ensimmäinen yllätys oli päästä mukaan perustulon kokeiluun. Samalla Maestro pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle ihan ensimmmäisellä hakemisella. Pidin sitäkin ihmeenä, sillä tunnen pahuksen monta täysin työkyvytöntä ihmistä, jotka roikkuvat työkyvyttömän työttömän työnhankijan statuksella kortistossa kyykytettävänä, koska vakuutusyhtiön lääkärit ovat vain niin paljon viisaampia kuin muut.

Kunnostettu Ouluntien liikenneympyrä, jonka istutukset ovat kuin meren saaresta.

Sitten hain ja pääsin Raahen kaupungille puistoja puutarhuroimaan. Voi mahoton, kun oli innostava ja kiva pesti asiassa, joka on vuosia vaivannut esteettistä silmää. Pitkään laiminlyötyjen julkisten viheralueiden kunnossapidossa oli kosolti tekemätöntä työtä. Ja käden jälki näkyi! Oli tosi mukava kesä, vaikka oma puutarha siinä samalla jäikin vähän hungingolle.

Kun elämä on edessä.

Vähän seesteisempi aika lastenkin kanssa oli kuin taivaan lahja. Iloitsin suuresti Esikoisen ylioppilaaksi pääsystä ja jatko-opiskelupaikan saamisesta Oulun Yliopistolta. Juuri sieltä, mihin hän niin toivoikin. Eka lähti siis pesästä.

Lisää vauhtia elämään. Todella :)

Perhekin lisääntyi juhannusviikonloppuna, kun Rieko the Riesa tuli kotiimme. Aivan liian monta koiratonta vuotta olimmekin viettäneet. Pentu täytti kaikki odotukset. Rotuhan minulle oli uusi, mutta toiveena oli jotain-vähän-vähemmän-kuin-bordercollie. Silti käyttökoira.

Tantaun hyvin pakatut ja hyvälaatuiset ruusun taimet tulivat toukokuussa.

Kesän puutarhuroinneissa oli paljon iloa, siis sen mitä ehti ja jaksoi tehdä. Tantaun ja Kordesin taimista sommittelin Ruusukummin avustuksella uusia unelmia ruusuista. Samoin sain kärhöseinän uusittua. Jokunen kärhö sujahti ruusumaahankin. Ne sopivat sinne oivallisesti. Muuta järisyttävää en sitten tehnytkään, mutta näissä olosuhteissa tuo olikin jo sangen paljon. Siis seinällinen kärhöjä ja 18 neliötä ruusuja.

Westphalin kärhötoimitus - hyvin kesti pitkän matkan!

Loppuvuosikin meni ilman suuria vastoinkäymisiä. Aloitin opiskelun eli viheralan ammatitutkinnon saanen suoritettua tässä lähikuukausina. Tavoite on olla puistopuutarhuri ennen töiden alkua 16.4.2018. Eli saan vielä yhden uuden ammattipätevyyden. Monasti olenkin vaihtanut ammattia, ehkä tämä saa jäädä viimeiseksi. Never say never... Muiden pätevyyksien lisäksi minulla on ennestään jo kolme suoritettua ammattitutkintoa. Ei ne suotta puhu elinikäisestä opiskelusta :)

Muuta hyvää on tietenkin oma ja läheisten terveys. Siinä mitassa, mikä on mahdollista. Menneiden vuosien vaikeuksien keskellä rinnalla kulki ihania Arjen Enkeleitä, jotka ehkä tietämättäänkin auttoivat karikkojen kohdalla. Tai muuten vain toivat jonkin toivonkipinän elämään. Tämä vuosi palautti kyvyn nähdä taas eteensä, tehdä suunnitelmia ja uskoa tulevaisuuteen. Tämän vuoden paras lahja oli saada tulevaisuus takaisin.

Kirjoitapa sinäkin, mitä vuosi 2017 on tuonut elämääsi. Lukisin mielelläni muidenkin tilinpäätöksiä! Vuosi 2017 on numerologisesti Uusi Alku. Minulle se oli konkreettisesti sitä!