Kuusi kuvaa kesästä 2017

Taas sain kivan haasteen Kruunu Vuokolta  Puutarhan lumo-blogista. Haaste on peräisin Tuplasti terapiaa blogista. Vaikeus on valita kuusi kuvaa kurjasta kesästä 2017. Sen kylmyys oli ylivertainen. Välillä täällä Pohjanmaan rannikolla oli kuivaakin, mutta sitten juuri ryhmäruusujen kukkimisen aikaan alkoi sateet.  Että pieleen meni kesän suhteen säät, kasvukausi ja onnistumiset.

Aika lailla selaamista vaati kuusi kuvaa tänä vuonna.  Mutta jaan tämän touko-syyskuun väliin. Sen pitäisi olla kasvukautta täällä. Toukokuu oli jäätävän kylmää. Välillä paistoi toki aurinkokin, mutta se kylmyys kävi luihin, ytimiin ja kasveihin!

Puhkeavat silmut ovat järisyttävintä kevässä. Kuinka pieneen ja kuivaan kuoreen on pakattu kaikki kasvuvoima.
Siellä on valmiina lehdet ja kukka-aiheetkin. Kuvassa Seljapihlaja (Sorbus sambucifolia) - se ensimmäinen keväässä.

Toukokuussa alkoi myös puolen vuoden työpesti Raahen kaupungilla puutarhahommissa. Se verotti oman puutarhan ylläpitoa kieltämättä. Ei vain jaksanut. Kelitkin olivat niin takkuisia - kesä ei vain millään tahtonut tulla tänne pohjan perukoille. Jotenkin kesä 2017 kuittaantui olemattomana kesänä.

Kesäkuu ei keleiltään pystynyt juuri toukokuuta parempaan. Siti kaksi highlightia oli - uuden ruusumaan valmistuminen ja istutus:

Paljon suunnittelua, töitä ja unelmia. Kooltaan pieni - 18 neliötä, mutta ihanan täynnä unelmia!

Talven suunnittelin ja pohdin Ruusukummin avustuksella ryhmäruusujen istutusta. Heti monta versiota istutussuunnitelmasta tehtiin. Lopulta löytyi se lopullinen versio, ja tilaus lähti Tantaulle, Kordesille ja kärhöt tilasin Westphalilta. Voi  kun kesä olisi suosinut uusien taimien juurtumista!

Toinen kesäkuun suuri juttu oli tietenkin Rieko the Riesa. Kylmä kasvukausi ei vaikuttanut tämän kasvuun ja kukoistukseen yhtään. Vuosien koiraton aika kuitaantui energisen australianpaimenkoiran saapumisella perheen elämään.

Ei tästä kyllä puutarhakoiraksi ole. Mutta muuten tosi kiva ja vauhdikas kapistus!

Heinäkuun alussa rhodot pistivät yllättäen ihan parastaan. Todella huikaisevan täydellinen kukinnan onnistuminen oli jonkinlainen lohtu. Koko kasvukausi oli 2-3 viikkoa myöhässä kylmän kevään ja alkukesän vuoksi, siksi rhodojen kukintakin oli vasta heinäkuussa.

Rhodojen kukinta täällä pohjoisessa riippuu talven pakkasminimistä. Nyt kaikki osa-alueet natsasivat, joten tarjolla oli
vuosikymmenen hienoin ja runsain kukinta. Viileät kelit jatkoivat kukinta-aikaa rutkasti. 'Haaga' ja 'Mikkeli' kukassa.

Tämä hassunkurja kesä hyödytti ihan ilmiselvästi myös lehtipuita. Ne kukkivat ja kasvoivat runsaina. Kaikki kukkivat puut pursuilivat kukintojaan. Se oli hienoa!

Kylmä kesä, mutta kyllä siinäkin kukittiin. Taustalla oleva likusterisyreeni 'Golden Eclipse' oli huikea!

Plussana kylmyyteen oli se, että mikään kukinta ei pikakelannut ohi. Päin vastoin kukinta-ajat olivat harvinaisen pitkiä alku- ja keskikesän kuivuudessa ja viileydessä.

Viimeinen kuva jää syyskuun ruusuille uudessa ruusumaassa. Siellä kasvoi monta uutta ruusurakkautta, joiden kanssa toivon pitempää suhdetta ihan tosissani.

Vasemmalla 'Pomponella' ja oikealla 'Baronesse'. Oli vaikeaa etsiä oikea kuva uusista ruusuista. Ne olivat ihania kaikki!

Eli puutarhassa se huikein juttu oli koko talven hautoa ryhmäruusujen istutusta, tilata ja saada taimet sekä laitella ruusumaa kasvukuntoon. Kylmän kesän huolsin ja hoivasin ruusumaata parhaan kykyni mukaan ja sainkin kukkia. Mutta jatkuvuuden takaaminen onkin toinen luku. Minun unelmat keskittyvät nimenomaan vyöhykkeen venyttämiseen näiden upeiden ruusujen menestymisen selvittämiseksi.

Heitän tämän haasteen edelleen Tiiulle Puutarhahetki-blogiin, Ninalle Hahtuvan Heijastukseen ja  Sailalle Kivipellon Saila- blogiin. Toivottavasti nautitte yhtä rutkasti kuin minäkin tämän postauksen äärellä! Valikoi siis kuusi kuvaa viime kesältä. Vain kuusi. Kas siinä se haaste! Pistä haastetta eteenpäin.

Iloista adevettia - laitetaan kynttilötä palamaan. Kynttilät valaisevat kaamosta!