No niin - se on ohi.

Joulu on nyt ohitse osaltani. Voin ihan sovulla tunnustaa, etten ole mikään jouluihminen. Lasten ollessa pieniä oli joululla jotain merkitystä. Nyt kun kakarat on isoja, niin nautinto on toki huikean suuri viihtyä klaanin kanssa yhteisen pöydän äärellä. Mutta joulu ei tunnu minun sielussani yhtään miltään. Aivan yhtä nautittavaa on kokoontua saman pöydän äärelle milloin tahansa muulloinkin.

Perinteiset jouluruuat on kiva tehdä - ne ovat hyviä! Aina rustataan jotain uuttakin,
varsinkin vegaanitytär tuo uusia makuja ja elämyksiä tarjolle. Tänä vuonna paras
vegaanimaku oli porkkala eli porkkanalohi. Resepti tässä.

Jouluihmisistä tuo voi kuulostaa suorastaan vammalle, mutta en kyllä itse kärsi siitä yhtään. Lääkitystä ei siis tarvita, eikä tästä ole sen kummempaa vaaraa ympäristöllekään. Joulu tulee -> ihan kiva. Ja joulu menee -> vielä kivempaa.

Kivointa on, kun on paljon lautasia kattauksessa!
Yhdessä hyvän ruoan syöminen on nautinto.

Näiden pyhien parhaat hetket olivat aaton aatossa, jolloin kolmen sukupolven voimin vietimme yhteistä juhlaa saman pöydän ympärillä. Kattaus oli kymmenelle, ja ruokatarjoilut olivat hyvät. Erityisesti ihastuin luomukinkkuun, joka oli täydellisen maukas ja murea hauduttuaan kypsäksi leivinuunin lempeässä huomassa. Makuaistin äänestämänä liputan luomukinkun puolesta. Ero oli selvä, vaikka olinkin skeptinen normin ja luomun välisen eron tavoittamisesta kulinaarisesti. Hintaero kun oli melkoinen.

Vanhojen merkkien mukaan kesän pitäisi olla suotuisa. Pesäpäivinä aurinko paistoi.
Aaton aattona tuli reilut 10 senttiä uutta luntakin. Pakkaset on parin asteen verran.

Joulu siis alkoi ja loppui aaton aattoon. Ihan riittävää minusta. Toki koreografiaan kuului perinteisten jouluherkkujen lisäksi hautausmaalla käynti, mutta ei sitten yhden yhtään joululaulua. Paketteja oli hyvin pienesti, kuten vähäisillä varoilla varustetuilla tapaa olla. Ajatus on tärkein.

Lenkkikaveri, jonka kanssa etsitään ilveksen jälkiä. Paha on tehnyt paluun.

Eli joulu on nyt suoritettu ja ohi. Kiitollisena siitä suuntaan kohti kevättä. Jotenkin nämä loppuvuoden päivät on jonkinlaista tyhjäkäyntiä, mutta luultavasti energiatasot nousevat hiljalleen sitä mukaa, kun aurinko jaksaa kiivetä korkeutta päivän aikana.

Tämän energiatasot eivät laske missään olosuhteissa.

Leppoisaa loppuvuotta! Toivottavasti Joulusi oli mukava. Minä suuntaan katseeni ensin opintoihin, sillä haluan valmistua lähikuukausien aikana. Työt alkavat 3,5 kuukauden päästä, joten tämä aika pitää käyttää viisaasti.

Iloa ja valoa poluillesi!