Tämä vuosi on tuonut mukanaan paljon hyviä asioita. Yksi niistä on Rieko the Riesa. Ällistyttävää on pennun nopea kehitys pentupallerosta luupäiseksi teinikoiraksi. Mutta otetaanpa kuvat, kun ne kertoo sen tuhat sanaa kukin.
 |
| Pikkuemännän sylissä kotikennelissään. Edessä pennulla oli matka tuntemattomaan. Itkuitta meni matka ja sopeutuminen. |
Koitin löytää sivukuvia, mikä kertoisi muutoksen nopeuden. Kuvien kirjo on vaihtelevaa, kun niitä varsinaisia poseerauskuvia en ottanut yhtään. Ikää kaksi kuukautta ja korkeutta alimpaan keittiölaatikkoon asti.
 |
| Useammassakin nupissa on hampaan jäljet. Ne saa maalata uusiksi. |
Sitten opittiin vesipedoksi, joka oli aivan kyltymätöntä hauskuutta pennulle. Joten kaikissa seuraavissa kuvissa suloinen pörröisyys on litkamärkää turkkia vain.
 |
Ikää kolme kuukautta ja takakorkeutta jonkin verran.
Etu- ja takapää eivät kasva samaa tahtia. |
Sama ympäristö ja olosuhteeet kuukautta myöhemmin
 |
| Neljä kuukautta ja ihan kakara vielä. Pituutta ja korkeutta on kasvettu. |
Tässä välissä oli merkittävämpi kasvupyräys, jolloin koira alkoi vähitellen muistuttaa nuorta aussia karvapalleron sijasta.
 |
| Ikää viisi kuukautta ja turkki alkaa kasvaa. Vaikka tietenkin kuvassa on märkä. |
Syksy eteni ja koira kasvoi. Turkki piteni ja vauhti lisääntyi entisestään.
 |
| Kerrankin turkki kuivana. Ikää puoli vuotta. |
 |
| Seitsemän kuukautta. Turkki alkaa olla jo muhkea. |
Viimeisenä tämän hetken tilanne ja ikää paria päivää vaille kahdeksan kuukautta:
 |
Tähän otukseen on kadonnut ihan käsittämätön määrä ydinluita!
On se mukava kaveri! |
Rieko on yksi monista ihanista asioista, mitä tämä vuosi on tuonut tullessaan. Piti vain itsellekin koostaa kuvilla, miten äkkiä koiran lapsuus on eletty. Siihen tarvitaan vain muutamia kuukausia. Nyt mennään murrosikäisen jullikan kanssa, jonka kuulo ja ymmärrys on sukeltanut taas jonnekin syvänteisiin. Vastaavasti se osaa yllättää joskus positiivisestikin, kuten teinit tapaavat. Puolen vuoden päästä meillä on jo järkevöitynyt ja ehkä aikuistunutkin koira.
 |
| Tiesin heti pennun nähdessäni, että tässä on meille just passeli koira. Ei mikään helppo tapaus. Näkee silmistä. |
Kirjoitan toiseen postaukseen, mitä muuta hyvää onnea tämä vuosi 2017 on tuonut tullessaan. Ensin aina pitää hyvästellä vanha vuosi, että voi uuden ottaa vastaan :)
Ihana Rieko <3 Ylisöpöjä kuvia :)
VastaaPoistaYleensä tuosta saa vain niitä vauhtikuvia, piti oikein etsiä kuvia pysähdyksestä :)
PoistaIhana ipana <3
VastaaPoistaTarkoitit kirjoittaa varmaankin riiviö? Tuon pitää hetkittäin tyytyväisenä lenkkeilemällä metsissä 2-3 kertaa päivässä, leikkimällä pallon ja lelujen kanssa noin tunnin verran, kouluttamalla ja aktivoimalla toisen tunnin. Niin ja syöttämällä väliajat ydinluita. Kuinka mä kerkiän töihin keväällä?
PoistaNoin puolet tuosta oli sitten totta :D
Tuo teidän koira on aivan käsittämättömän suloinen tapaus!! Energiaa varmasti löytyy - ja elämäniloa vaikka koko kylän tarpeisiin :)
VastaaPoistaSulla on aina niin positiivinen ote, Pauliina! Nytkin tuo riesa raahaa palloa tarjolle. Ja kello hitto vie on pian puoliyössä :) No kyllä se lopettaa, kun valot sammuttaa...
PoistaÄkkiää on muaronmuutos tapahtunu. Toisaalta sääli, ku kaikki pennut rotuhun kattomatta, on nii suloosia palleroota. Mutta ei kai sitä pentuaijan sähellystä kauvaa kukaa jaksaasikkaa.
VastaaPoistaSiksi pitää ottaa paljon kuvia pentuajasta, jotta voi nostalgisoida suloista pentuaikaa. Tietenkin unohtaneena, mitä kaikkea luvatonta se ehtikään tehdä ja tuhota. Mutta niin totta - äkkiä koiran- ja kissinpennut kasvavat.
PoistaTotta, lyhyt on lapsuus niin ihmisellä kuin koirallakin. Riekolla se näyttää tapahtuneen ainakin kasvun osalta tosi nopsaan. Pentukuvat ihan sydäntä särkevän suloisia.
VastaaPoistaIhmisillä se lasketaan kuitenkin vuosissa, koiran lapsuus on joitakin kuukausia vain. Äkkiä aika menee.
PoistaToivottavasti teini-ikä menee yhtä nopeasti, kuin pentuaika. On se suloinen otus näin isokokoisenakin. Meille tuskin koskaan koiraa tulee (eikä kissaakaan Juuson jälkeen), mutta usein ulkoillessa kaipaan reippailijaa vierelleni. Koira on siihen hommaan mitä mainioin olento.
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit - koira on oivallista lenkkiseuraa. Aikoinaan vanhan bordercollieni maallisen taipaleen päätyttyä en käynyt enää ollenkaan lenkillä. Vasta Riekon kanssa harrastus elpyi. Siihen kun vaaditaan koira. Paino myös pysyy kurissa. Laihduin kahdeksan kiloa töiden aloittamisen jälkeen, eikä se ole tullut takaisin. Ehkä pääsen vielä kolmesta kilosta, kunhan työt taas alkavat!
PoistaLapsuusaika on tosi lyhyt niin eläimellä kuin ihmiselläkin, vauva-aika kiitää ohi vielä nopeampaa. Suloinen pallero Rieko oli pikkuvauvana, upea teini nyt. Mulla on ollut jonkin asteinen koirakuume, tosin isäntä viilentää sitä hyvinkin tehokkaasti. Tyttären ihanuusmummuvauvakoiramussu onneksi lääkitsee suurinta tuskaa :D
VastaaPoistaMaestro pani hanttiin monta vuotta koiran hankintaa, mutta lopulta jupisten hyväksyi väistämättömän. Ja arvaapas vain, kuinka ääni on muuttunut kellosssa?
PoistaLuullakseni miesten tehtävä perheessä on sanoa EI jokaiseen ehdotukseen. Ainakin aluksi. Siitä sitten lähdetään neuvottelemaan.