torstai 24. elokuuta 2017

Kukkii täällä muutakin kuin ruusuja

On meillä muutakin kukkivaa, kuin ruusut. Syksyssä rakastan ruusujen runsautta, mutta arvostan myös muita syyskukkijoita. Jostain syystä syksyllä tämä puutarha on parhaimmillaan. Yhteen aikaan maailmassa huomasin syyskukkijoiden vähyyden ja tein asialle jotain. Tai oikeastaan aika paljon. Se oli hyvä panostus.

Kuutamohortensia (Hydrangea paniculata 'Praecox') loistaa elokuun illoissa.
Hortensiahimo on yksi sairastettuja tauteja. Useampaa sorttia löytyy, mutta talvi 2015/2016 pienensi kasvustoja jopa ihan alkutekijöihin. Useimmat toipuilevat kärsimästään. Mutta kuutamohorttu kesti vaurioitta.

Kuutamohortensian kukat aloittavat hortenssakauden. Tykkään!
Minulla on ihan oma hortensiamaa, jossa on useita lajikkeita - isompia ja pienempiä malleja tätä sukua. Odotan sen kasvamista kukintaikään malttamattomana. Osa on ihan siemenkasvatuksiakin.

Harjaneilikka eli Dianthus barbatus

Monen vuoden tauon jälkeen kasvatin uudet harjaneilikat. Viime vuonna ne tekivät vasta lehtiruusukkeet ja tänä vuonna kerätään jackpot. Taivas mikä kukkarunsaus! Näitä ei saa toista kertaa  unohtaa, jos kupsahtavat. Toivottavasti nyt siementävät ja putkahtelevat sitten vapaassa maailmanjärjestyksessä mistä tykkäävät.  Näillä ja sormustinkukilla on siihen etuoikeus.

Cytissus 'Cyni' eli jokin vihma.
En pidä keltaisesta puutarhassani. Välttelen sitä. Silti keltainen saa armon keväällä narsisseissa ja syksyllä nauhuksissa sekä vihmoissa. Kesällä joitakin keltaisia poikkeuksia on. Eli horjun keltavastaisuudessani toistuvasti.

Nahjusten soihtuja iltoja valaisemassa
Nauhukset ovat isoja ja näyttäviä. Meillä on paljon tilaa myös isoille perennoille. Siis miksipä ei. Jotenkin elokuun pimenevät illat saavat kynttilän loistetta nauhusten kukinnoilla. Siis olkoot.

Paraatipenkin silmiäsärkevä väriyhdistelmä hetken aikaa.
Paraatipenkin "selkärangan" muodostaa valtikkanauhusten rivistö takana. Ikävä kyllä etuala vaihtaa yleisvärin samaan aikaan vaaleanpunaiseen ja lilaan. Hetken aikaa silmiä särkee, mutta en ole raaskinut vaihtaa nauhuksia muualle. Ehkä vielä joskus, jos keksin korvaavan mutta erivärisen taustakasvin, joka kestää ja kukoistaa aika varjoisessa paikassa. Ehkä ukonhattujen laajasta skaalasta löytyisi jotain?

Jaloangervot aloittavat, seassa liljaa ja pensaskärhökin kukkii edelleen.
Näiden kolmen liitto kukoistaa toinen toistaan tukien. Viime vuonna lisäsin paljon jaloangervoja, koska ne selvisivät tappotalvesta ja kukkivat runsaina varsin pitkän aikaa. Pidin niitä aiemmin vähän tylsinä massakasveina, mutta tässäkin asiassa olen muuttanut mieltäni. Niistä saa oikeasti ihan kivoja ryhmiä tehtyä.

Varjolilja eli Martagon - en muista lajiketta

Varjoliljat ovat aina mielenkiintoisia, ja niistä löytyy useita lajikkeita. Hintaviakin osaavat olla, mutta omiani olen tilannut Baltian edullisemmilla hinnoilla. Siemeniään olen koittanut idätellä jatkokasvatusta ajatellen, mutta homma on hidasta.

Piikkiaralia aka pirunkeppi (Aralia elata) on huikea

Puuvartisten elämään kuuluu hyvää kasvua. Pirunkeppi venyttää hugeja ja piikkisiä lehtiään sillan kaiteen yli. Kas tässäpä V-vyöhykkeelle eksoottinen laji. Lehden koko on noin metri kertaa metri. Odotan sen kukkivan vielä joskus! Mittaa on jo reilusti kolme metriä.

Amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea) on yksi lemppareitani
Isolehtiset puut eivät tykkää rannikon repivistä tuulista. Tämänkin jalopähkinän istutin 2010, mutta kertaalleen se repeytyi tyvestä asti myrskytuuliin. Se on oppinut tekemään pienemmät lehdet, joten ehkä se pärjäilee pahasti väärällä vyöhykkeellä. Tykkään tästä ihan tosissaan! Se tuo eksotiikkaa ankeaan pohjolaan.

Koreanpihtan (Abies koreana) kävyt ovat liikuttavan nurinkuriset!

Havut ovat tärkeä osa puutarhaa talvivihreyttä tuomaan. Koreanpihdan hienoudet ovat alta vaaleissa neulasissa ja sinisenä ylöspäin kurottavissa kävyissä. Ne ovat kukkina puussa. Ehkäpä paras pihta.

Sellaista kukintaa ruusumaan ulkopuolella. Lopulta pakollinen hurrikaani:

Vetten päällä.
Käytin penikkaa tänään toisella rokotuksella. Kaikki muut jonottajat ihmettelivät, että onpa sulla rauhallinen penikka. Jep jep. Kylillä ollaan fiksusti ja kotona riekutaan täysillä. Se osaa siis näytellä.

Keveitä askelia kohti viikonloppua!

23 kommenttia:

  1. Joo, koirat kyllä osaa olla vieraskoreita =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kuten lapsetkin. No siitä kuitenkin tietää, että OSAAVAT käyttäytyä. Halutessaan.

      Poista
  2. Harjaneilikoiden soisin kyllä leviävän minäkin. Tuo piikkiaralia herätti kiinnostukseni, täytyypä vähän googlailla. Onneksi on syyskukkijoita, olisi pudotus talveen muuten liian jyrkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirunkeppi on tosi piikkinen tapaus, eli ei kannata panna ihan kulkupaikan viereen. Siitähän kasvaa pieni puu, joten tilaa se vie jonkin verran. Eksoottisen näköinen ja täysin kestävä vitosellakin.

      Poista
  3. Ihanat hortensiat. Harjaneilikat ovat niin kauniita, meille niitä ei tänä kesänä noussutkaan. - Blogissani on kahden puutarhakirjan arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hortensioita ei voi olla liikaa. Pitääpä poiketa blogissasi!

      Poista
  4. Hortensiat ovat kyllä ihania, vielä en ole saanut hankituksi niitä omaan pihaan, vaikka suunnitelmissa on ollut. Mielenkiintoisia kasveja sinulla, kuten tuo pirunkeppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen hortensioita, koska niistä on pitkästi iloa syksyn pimetessä. Minä pääsin ihastumaan aralioiden sukuun, joten tuli vähän keräiltyä niitä. Niiden löytyminen olikin pienoisen työn alla.

      Poista
  5. Hortensiat ovat niin upeita. Pisti silmään tuo vihma. Ostin kasvin kotiin pääsiäisenä ja olisin niin mieluusti keväällä istuttanut ulos mutta eipä selvinnyt sinne asti. Olisi tuonut aina Italian mieleen jossa kasvoi villinä vuoren rinteellä. Paljon mielenkiintoisia kasveja löytyy puutarhastasi. Terkuin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihmat ovat kivoja, mutta ne pitää verkottaa talveksi täällä. Ovat jyrsijöidenkin mielestä tosi kivoja.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita kun olet kääntänyt minunkin jäykän niskani ja avannut silmäni näkemään hortensioiden, havujen ja monen muun aiemmin vieroksumani kasvin upeuden! Iloitsen kolmen kuutamohortensiani pikku ryhmästä nyt ensimmäistä vuotta, ihan on sinun ansiotasi se. Korjaan; sekin.

      Harjaneilikat ovat upeita, ihania ja niin täynnä perinteitä. Ne nyt vaan kuuluu maalaispihaan. Ilolla tervehdin jokaista neilikan kukintoa, pilkahtaapa se sallitusta tai vähemmän toivotusta paikasta. Itse asiassa, harjaneilikalle kaikki paikat ovat sallittuja.

      Naureskelin juuri omien perennapenkkieni loppukesän värien kakofoniaa, räikyvän oranssia, keltaista, liilaa, leimukukkien värikirjoa ja monta muuta silmiä kirvelevän räikeää yhdistelmää. Päätin, että saa olla, toimikoon kasvukauden väri-ilotulituksena, loppuhuipennushan se olla pitää kasvukaudellekin.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. Pääasia että kukkii - vaikka ilotulituksena. Kaikkiin puuvartisiin satsaaminen tuo helppohoitoista kukintaa puutarhaan. Jos aika, jaksaminen tai vaikkapa oman terveyden tila rajoittaa puutarhan hoitoa, niin kukkivat puut ja pensaat on vastaus.

      Poista
  7. Syyshortensiat ovat aivan ihania. Samalla tavalla hurahdin niihin muutama vuosi sitten ja hankin sen tavallisen paniculatan lisäksi uusia.
    Harjaneilikka on myös niitä upeita perinneperennoja, joita täytyy saada lisää. Tänä kesänä vihdoin sain aika kivasti nähdä niiden kukintaa. Toivottavasti siementävät hyvin ja jatkavat ensi kesänäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo harjaneilikat on siitä poikkeuksellisia, että ihan itte ne kylvin ja kasvatin. Olen meinaa tosi surkea siemenkasvattaja, niin selvisivät kuitenkin hengissä maahan ja kukkiviksi. Toivottavasti tapaamme ensi vuonnakin.

      Poista
  8. Hortessat on tosi loistavia syksyn kukkijoota ja nauhuksia mullaki, keltaasesta färistä hualimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä keltaisen karttajia on muitakin. Mutta poikkeuksille voi tarjota tilaa kuitenkin.

      Poista
  9. Tita, voinko tulla katsomaan ruusujasi, tänään tai huomenna? Ehkä su iltana, kun ei enää sada. Hurjaa tämä sataminen ja ainainen harmaus. Onko sinulla minun numeroa, voisit laittaa viestin. Itse olen kadottanut kaikki numerot uudessa puhelimessa. Ihanasti sinulla kukkii kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään ollaan Oulussa, mutta tule sunnuntaina loppuiltapäivästä/alkuillasta. Laitan sulle viestin, että saat puhelinnumeroni taas talteen. Nähdäänpä huomenna!

      Poista
  10. Harjaneilikat ovat onnistuneet hyvi kauniisti. Minulla kukkaan pääsi tänä vuonna vain pelkkää syvän punaista, vaikka pussin mukaan piti olla värisekoitus. No nyt on ensi keäsksi lehtiruusukkeita valmiin - mitähän väriä ilmaantuu! Komea on penkki nauhustenkin kanssa, mutta varmaankin vaikkapa aito ukonhattu olisi sopiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harjaneilikat puuttuivat tontilta pari vuotta sen tappotalven jälkeen. Tämä oli iloinen jälleennäkeminen. Toivotaan "sekoitusta" sinunkin penkkeihisi ensi vuonna.

      Varmaan vaihto nauhuksista ukonhattuihin on edessä. Ovat mokomat keränneet juurilleen myös juolavehnää, joten ison puhdistuksen paikka on edessä ehkä ensi vuonna.

      Poista
  11. Tuo kolmen kopla on ihana. Rakastan jaloangervoja ja haluan niitä joka vuosi lisääääää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin tänään kolme jaloangervoa 'Chocolate Soldier'. Niillä on hyvin tummat lehdet. Näitä vain pitänee hankkia aina lisää :) Ja värilijoja soinnutettuina väreihin sekaan ilman muuta täydentämään asetelmaa.

      Poista