keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Niksinurkka: lemua ja löyhkää jyrsijöille sekä muille pahantekijöille

Viime talvena kokeilin noiden ällöttävän hajuisten Wunderbaum- hajusteiden käyttöä jäniskarkoittimina. Luin juttua muistaakseni Maaseudun tulevaisuus-lehdestä, että kantturalaitumien ympärille laitettaessa nämä karkoittavat hirviä.

Ilman raikastin... kas miten keksivätkään nimetä nämä löyhkäläpykät!
Hirvet eivät siedä saippuan hajuakaan. Meilläpäin hirviaidan loppuessa viimeisenä on lyhyitä putkenpätkiä aidassa ja siellä saippuaa. Ei halua hirvet kulkea siitä. Jokin kokeilu tuokin on.

Itse en tiedä mitään pahempaa lemua kuin nuo nuorison suosimat Wunderbaum-läpykät autossa roikkumassa. Yhtä lailla vihaan miesten löyhkääviä Axe-dödöjä ja muita lemukkeita. Itse luovuin ja vuosikymmeniä sitten hajuvesistä. Työn vuoksi piti muutenkin olla hajuton. Hajut ärsyttävät - niin myös niitä talttahampaita, jotka muutoin himoitsevat hellyydellä kasvatettuja kasvejamme puutarhassa.

Viime talvi oli eka koevuosi noiden haisulien kanssa. Verkkoa ei riittänyt kaikkialle, joten osaan puskista ripustin "ilmanraikastimia". Eka talvi antoi oppia sen verran, että sateessa likosivat ja hajosivat. Seuraavan setin laitoin siten, että leikkasin suojamuovin alhaalta auki. Näin haju pääsi ulos, mutta muovi suojasi kastumiselta. Se toimi - niitä puskia, joissa roikkui karkoitin ei syöty ollenkaan.

No ajan saatossa lemu hälvenee, joten ostin oikein riivatun pahan hajuista Playboy deodoranttia (ei ole maksettu mainos, vaikka tuoteasettelua onkin näkyvillä).
Pupun kuvahan siinä!
Kävin lataamassa uudet lemut suhuuttamalla purkista lisää löyhkää. Se imeytyi hyvin ja piti lemut tallella. Nämä puskat säilyivät koskemattomina.

Puutarhurituttavat ovat käyttäneet myös vanhoja hajuvesiä samaan tarkoitukseen. Toveri Hirnakka sortui mieleni pahoittaneeseen konstiin kaataa myyränkoloihin viskiä. En ole toipunut tästä vakavasta alkoholin väärinkäytöksestä vieläkään, vaikka rikoksesta on jo vuosia.

Tuore sorkanpolkema hangessa.
Taitaa olla nyt oivallinen aika käydä taas halpakaupan autotarvikeosastolla hakemassa nippu lemuläpyköitä, sillä kauriskaksikko on tehnyt tutustumisreissun Arbetorumin puolelle. Ruusumaan laitaa ne tulivat ja kävivät katsomassa valikoimaa - vielä maistamatta mitään. Aika torjuntatoimille. Onneksi ruusumaa on pätevästi verkotettu, joten se on turvassa. Sangen runsaasti on kuitenkin muuta hyvää tarjolla, enkä ilman sodankäyntiä luovuta!

Periaatteessa kauris pääsee hyppäämään aitaan, mutta miksi se menisi
kun näkösällä on vain kuusen havuja.

Säät meni nyt vähän turhan lämpimiksi. Lumet vajuvat kovaa kyytiä ja hangen alla on vesi. Se taas jäätyy tässä pikapuolin tehden ilmaa läpäisemättömän kerroksen. Se ei ole hyvä. Joka talvessa on omat haasteensa. Olen silti toivorikas - eiköhän kasvit selviä. Pakkasminimi on kuitenkin vaatimattomat -23 astetta.

Piteneviä valoisia hetkiä ja tukevaa otetta jalkojen pohjiin! Vähän meinaa liukastella näillä keleillä.

22 kommenttia:

  1. Meillä talttahampaat ovat melkein joka talvinen riesa. Omppu- kirsikka ym. puut pitää suojata aina verkoin. Myyrätkin on välillä pihalla temmeltänyt ja tehnyt kasojaan. Niitä vastaan on kaikkia mahdollisia keinoja käytetty hyvin ja vähemmän hyvin tuloksin.
    Hyviä vinkkejä nuo kaikki mainitsemasi. Tuomenoksat ja hiustupot ovat lisäksi hyviä ainakin jänisten karkoitukseen. Mutta millä ilveellä saisi fasaanit pysymään poissa pihalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhurointi kuuluu kamppailulajeihin :) Vastustajina kasvitaudit, -tuholaiset, jyrsijät ja muut pupeltajat. Fasaanit on vaikea laji, lieneekö ainoa toimiva konsti riistaverinen koira pihalla partioimassa?

      Poista
  2. Mielenkiintoinen vinkki, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Minä luin joskus vuosia sitten, että hiukset karkottavat jäniksiä. Niinpä olen joka vuosi ottanut parturissa hiukset kotiin mukaan ja teen sukkahousuista sellaisia palleroita puiden ja pensaiden oksille. Eihän ne talvella mitään nättejä ole, mutta kesällä lehdistö peittää ne. Ja kyllä ne auttaa, ei ole pupuset syöneet oksia. Omenapuilla on kyllä nyt verkotkin suojana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sodankäynnissä kaikki on sallittua - hyviä vinkkejä! Kestääkö vaikutus tosiaan yli vuoden?

      Poista
  4. Upeaa kun löysin tänne blogiisi. Heti löytyi hyödyllistä tietoa. Mekin taistelemma peurojen, kauriiden ja jänisten kanssa kasveistamme. Jäniksiä on karkoitettu luomukeinolla: omenapuun ja luumupuun rungon ympärille on pistelty pihlajanmarjan oksia. Nyt täytyy kokeilla peuroihin tuoksuläpyköitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit ja jäit lukijaksikin, Pirkko! Verkottaminen on ainoa satavarma konsti, mutta mitenkäs koko puutarhaa aitaat pitävästi? Ei tahdo moneltakaan onnistua - tai noh pienet rivaripihat yms. on mahdollisuuksien rajoissa.

      Poista
  5. Mielenkiintoista, kiitos! Kaikki vinkit ovat aina tarpeen. Jollei niitä juuri tällä hetkellä tarvitse, saattaa tulla päivä, jolloin jokainen mahdollinen tieto on hyvä olla tallessa.

    Viime vuoden puolella peurat vierailivat pihassamme ja pelkäsin niiden tekevän vakiopolun alapihalle. Nyt peuranjälkiä ei ole löytynyt, joten kenties peurat olivat eksyneet vakioreitiltään. Sen verran kuitenkin pelästyin, että seuraan tilannetta tarkasti. Jäniksiä meidän pihassa kulkee varmaan enemmän, kuin Mannerheimintiellä ihmisiä ruuhka-aikaan. Hedelmä- ja koristepuut on verkotettu ja osa muistakin kasveista. Vuosien mittaan jänistuhot ovat jääneet aika vähäisiksi, mistä olen tyytyväinen. Yksi menetetty kirsikkapuu kirpaisi niin ikävästi, että verkot hoituvat säännöllisesti paikoilleen. Joulukuun lumettomaan aikaan huomasin kukkapenkeissä useita koloja. Leena Luodon fb-ryhmästä luin, että metsähiiriä on nyt runsaasti pihapiireissä ja ne käyvät syömässä penkeistä sipulit jättäen juuri samanlaisia reikiä, mitä meiltä löytyy. Meillä ei ole viskiä, mutta miten olisi konjakin kaataminen koloihin? Meneekö pyhäinhäväistyksen puolelle?

    Ihan viime aikoina olen alkanut kärsiä hajusteista. Ensin kotoa lähti kaikki tuoksukynttilät, kun silmät alkoivat vuotaa ja päätä särkeä. Nyt en tahdo yleisillä paikoilla enää millään sietää voimakkaita hajuvesiä ja deoderantteja. Miestentuoksuista sain kyllästyksen jo lapsuudessa, kun isä suihki itsensä onnellisena Mennenillä, joka minusta haisi ihan hirveältä. Niinpä olen iloinen, että oman perheen miesväki hoitaa hajustuksensa hyvin maltillisesti ja ympäristöä kunnioittaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jaloja juomia myyrille!!!! Pyhäinhäväistyksen häilyvä raja ylitetään ihan harppauksella, jos tuollaista edes ajattelee! Ei sulla sattuis olemaan vanhoja hajuvesiä tai muuta eltaantuneen aromikasta? Tuttavien varastot voi myös kysellä.

      Metsähiiri on täällä harvinainen, lienenkö koskaan nähnytkään. Niitä peltomyyriä on kyllä siitäkin edestä. Niitä torjumassa on kattipatteristo.

      Onneksi nykyään hajusteiden käyttö on paljon vähentynyt. Muistan kyllä minäkin isäni käyttämän vihreän Mennenin... yhhh...

      Poista
  6. Meillei onneksi riahu puutarhas mikkää elukat. Joku jänis voi pomppia läpitte ja omppupuusta napsia alempia oksia. Nykku kehun, nii varmasti joku rohkelikko käy tekemäs selevää mun suajaamattomista mustikkapuskista. Millää muulla ei nii väliä ookkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei jyrsijöistä ole harmia. Viime talvi kuritti jo ihan tarpeeksi puutarhaa. Peukut pystyyn vain selviämisen puolesta!

      Poista
  7. Hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Täytyykin heti kokeilla. Meiltä joitakin vanhoja, käyttämättä jääneitä hajuvesiä löytyy, joten niitä voisi ainakin testata. Minulla jäi pari kanukkaa verkottamatta, ja nyt kun lähes kaikki muu on verkotettu, jänikset ovat niitä käyneet katselemassa (vielä eivät ole maistaneet).
    Blogissani on sinulle haaste, käyhän katsomassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Tiiu, käynpäs kurkkaamassa mitä sun blogissa mahtaa luuratakaan!

      Poista
  8. Kiitos vinkeistä!! En minäkään viskiä raskisi maahan kaataa. Mutta tädiltäni saatuja vanhoja hajuvesiä kyllä on. Kauniiden pullojen vuoksi olen niitä säästänyt.

    Hyvältä näyttää sinun ruusumaasi. Nyt en laittanut yhtään havuja mihinkään. Ehkä luotin lumen tuloon. En tiedä sitten keväällä, jos lumi äkkiä sulaa pois. Pitänee miettiä jotain peittämiskonstia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Havut on tarkoitettu painamaan versoja lumen suojiin ja keväällä ne varjostavat. Ahava iskee hyvin myös ruusunversoihin.

      Poista
  9. Kurkkaapas blogiani mitä olen kirjoitellut sinusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas... vain vuorokausi pois blogistaniassa ja taas on tapahtunut. Suuntaan selvittämään mistä on kyse :)

      Poista
  10. Minä varmaan kuulen tuosta alkoholin väärinkäytöstä lopun ikääni ;-)
    Pitää hakea täyskäai noita haisuleita ja viritellä puskiin, jäniksiä ja rusakonryökäkeitä on ruuhkaksi, ihan polut ovat tallanneet pellolta pihaan ja takaisin.

    Kiitos taas vinkkivitosista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti kuulet, Hirnakka :)

      Pannaan hommat taas haisemaan - en takaa täyttä suojaa, mutta kyllä se meillä näytti karkoittavan ristiturpia.

      Poista
  11. Ai sulla on tällaisia konsteja. Meillä tehtii puolen tontin ympäri kauriita varten aita, kun on hirveä homma aidata jokainen puu erikseen. Mutta kuinkas kävi, ne on kuitenkin aidattava erikseen, nimittän kauriit kiertävät jostain aitauksen päättymiskohdista meille, vaikka joutuvat kulkemaan toisten pihojen läpi. Ruusuista unelmoidessa.... odotellan innolla kevättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauriit ovat täällä onneksi satunnaisia kulkijoita, enkä toivo populaation kasvua missään nimessä! Tarpeeksi karuja kertomuksia lukee niiden mieltymyksistä.

      Ja minä olen varovasti käväissyt Tantaun-sivuilla - ja siitä ne unelmat taas lähtivät! Koitan jarrutella, mutta se on vaikeaa, koska kävi sellainen hupsista että hurahdin ruusuihin.

      Poista