Metsä on minun kirkkoni

Syksyinen metsä on kaikille aisteille niin rentouttava kokemus. Pehmeä sammal ja neulaset joustavat pehmeästi, lehtopaikoissa maahan tippuneet lehdet kahisevat jaloissa. On muka hiljaista, mutta silti tuuli humisee puiden latvoissa ja linnut pitävät elämäänsä oksistossa. Äänimaailma sulautuu ympäristöön saumatta ja häiriöittä. Vain minä - kulkija - olen vierailija. Siis hiljaa ja häiritsemättä taivallan metsässä varoen kuivien oksien päälle astumista.

Oma metsä

Neulasten läpi siivilöytyvä valo on pehmeää - metsä on lempeän hämyisä näin syksyisin. Sielu lepää ja aika lakkaa kulumasta. Joku sanoisi kuusikkoa synkeäksi, mutta minulle se on suojaisa ja turvallinen. Tunnen polut ja osaan kulkea ne vaikka pimeässä ilman valoa.

Naavaa puiden oksilla

Tuoksut ovat maanläheisen kosteat ja täynnä hienoisia aromeja. Metsässä on helppo hengittää. Toisinaan raskain askelin ja taakka harteilla menen metsään, mutta usein keventyneenä sieltä palaan. Jotain ihmeellistä siellä tapahtuu poloiselle sielulle. Parantavaa.

Jäkälää ja luppoa

Säät ja vuodenajat kirjovat metsää omilla tavoillaan, siksi metsä onkin joka päivä erilainen. Tästä syystä varmaan lähes joka päivä käynkin metsässäni. Se kun on ihan puutarhani vieressä, joten jalat kuljettavat aamuisen pihakierroksen metsän kautta.

Haltijapuu

Metsä on luonnontilassa, eikä siihen kajota metsänhoidollisin toimenpitein. Vanhat kuuset ovat osin lahoja sisältä, mutta ne saavat kellistyä myrskyissä kun aika koittaa. Niistä on evästä monelle muulle eliölle pitkässä ravintoketjussa. Kaikelle on vain aikansa ja paikkansa. Laholle puullekin.

Tuulenkaato

Jättiläispuut ovat haltijapuita. Niiden äärellä tuntee pienuutensa ja kokee iättömyyden. Metsä on puut - ja puut on metsä. Jokainen yksilönä yhdessä muiden kanssa. Tunnen niistä jokaisen.

Naavakyynel

Metsäläisenä on mukava olla. Saa nauttia luonnon rauhasta ja täydellisestä irtaantumisesta. Jollain tavalla keho resonoi luonnon rytmien kanssa. Minä kuihtuisin ilman puutarhaa ja metsää - yleensä luontoa. Onneksi saan elää tämän kaiken ihanan keskellä!

Kepeitä askelia sinun poluillesi kohti loppuviikkoa! Minä lähden kuoppaamaan Korpikankaalta tilaamani sipulit, kunhan aamukohme hellittää. Oli tosi nopea toimitus.

Ruusujen finaali - tunnustetaan syksyn kulku talvea kohti.

Kelit ovat oikein mukavia puuhata puutarhassa. Kylmät yöt ja vähäinen valo saa ruusutkin lopettamaan. Leikoin ison osan versojen latvuksia, mutta en vain raaskinut ihan kaikkia. Kuvat on tänä päivänä otettuja, kuten mulla yleensä tapaa olla.

'Aspirin' jatkaa ja jatkaa. Duracel-ruusu.

Kukista näkee jo kylmät yöt, ne eivät jaksa aueta ja kukkia. Järki käskee leikkaamaan loputkin, mutta sakset kädessä en vain onnistunut kaikkia leikkaamaan. Hentomieli! Huomenna uusi yritys!

Good bye roses!

'Bonica' on ollut oikea kukkimismaanikko! Aivan uskomaton!

Ruusuissa rakastuin niiden tuomaan valtavaan kukintaan, joka kesti kuukausia. Tykkään minä monesta muustakin puutarhassani, mutta harva pystyy yhtä näyttävään, pitkäkestoiseen ja säät kestävään kukintaan. Ei nyt tule mieleen yhtään muuta lajia, joka suoriutuisi samasta.

'Rody' kukki runsaasti yli kolme kuukautta.

Lokakuu on näillä korkeuksilla se nopeiten muutosta tuova kuukausi. Toukokuu pystyy samaan keväällä. Lokakuussa yleensä sukelletaan rivakasti vähenevän valon myötä myös hiljalleen kohmettavaan kylmyyteen. Ruska tuo viimeisen loiston lämmittämään mieliämme ennen kynttiläkautta. Lopulta talvea saa vain hartaasti odottaa vuodenvaihteen tietämille.

Amelancier lamarcii eli rusotuomipihlaja lunastaa nimensä.

Lopun aikaa askaroin hyötymaata. Kaksi pitkää penkkiä sain talikoitua rikoista ja tein löytöjäkin:

Lehtikaalin satokausi jatkuu aina vain

Ylläri kukkakaali. Luulin kaalikoiden syöneen kaikki taimet.

Purjot ovat vielä maassa.

Tarkoitus on saada talikoitua läpi koko hyötymaa, jolloin keväällä on ruotosti vähemmän hommia. Talikoinnin jälkeen katan paljaan maa, jolloin rikat eivät taas innostu kasvamaan. Samalla kuutioin miten pienennän hyötymaatani. Se on ihan liian suuri nykyiseen tarpeeseen. Hyvä ja muheva maa antanee sijansa koristekasveille. Ruusuja sinne ei kannata laittaa, koska on hallanarka ja avoin paikka. Lisäruusuille on tilaa muualla suojaisemmassa, jos siltä alkaa keväällä tuntua.

Valkosipulin kynnet odottavat vielä maahanpanijaisia. Maan pitää kylmetä, että hommaan kannattaa ryhtyä. Jos syksy on pitkä ja lämmin, niin tahtovat lähteä kasvamaan ennen aikojaan. Se ei ole hyväksi.

Näin meillä - hevonpaskoo vakoon ja kynnet sekaan.
Tuhkaa lisäksi, vako peittoon ja kate päälle. Vanha kuva.

Mukavaa aherrusta viikkoosi - pysy terveenä ja välttele flunssapöpöjä!

PeeÄääs: Korpikankaalla oli nettikaupassaan jo kevätsipuleita alessa. Klikkailin täydennyksiä.

Maalisuora häämöttää, minä johdan!

Syksyllä tulee aina jonkinlainen kiirus. Ehkä kuviteltu tai jopa itse aikaan saatu. Syystöitä piisaa joka päivälle, eikä valmista tunnu tulevan. Kaikki minkä kerkiää tehdä syksyllä, on pois kevään kiireiden työlistalta.

Kuura kirjoo kauniit pitsit lehtien reunoihin.

Aamut ovat kuuraisia ja maakin tuntuu paikoin kohmettuvan. Armaan aurinkoiset säteet kuitenkin sulattavat ja käynnistävät puutarhurinkin toimintavietin. Päivän agendana oli istuttaa kaikki loput taimistolta saamistani räiskistä puuvartisista. 10 purkkia istuttelin nauttien auringosta ja lintujen laulusta. Muuttolinnut elävöittävät äänimaailmaa, ja huvikseni koitin tunnistaa erilaiset tirskunnat.

Viimeiset purkit lähdössä istutukseen maitokärrykyydillä.

Istutin myös Toveri Horsmalta hakemani 10 pionijuurakkoa sekä eilen ostetut sipulit. Nyt on taas ihan WellDone fiilikset. Jos joku on utelias, niin päivän istutuslista on:

Abies sibirica, siperianpihta
Diervilla loncera, keltavuohenkuusama
Hydrangea 'Vanilla Fraise', syyshortensia
Hydrangea 'Endless Summer', syyshortensia
Hydrangea sp, jokin hortensia
Microbiota decussata, tuivio
Populus tremula 'Erecta', pylväshaapa
Prunus domestica 'Kuokkala', luumu
Prunus tenella, kääpiömanteli
Salix alba var. sericea 'Sibirica', hopeasalava
10 kpl pioneita
48 tulppaania
15 kevätkelloa

Rauski on aina mukana. Eli haitolla ja tiellä. Ja naurettavana.

Ruusumaa odottaa nyt vain multausta ja myyräverkon asennusta. Pohdin leikkaavani nuput pois, mutta niin vain jäi kukat sinne kukkimaan. Ei raaski, eikä se taida olla tarpeenkaan. Ruusu ei ole hallanarka, joten kylmän nipistykset eivät ole vaikuttaneet vieläkään.

Adelaide Hoodless tänään aamuauringossa. Järjettömän kaunis!

Kaunista on, mutta pitäisihän niiden jo alkaa tuleentumaan. Uutta kasvua ei ole tullut, mutta nuppuja auotaan edelleen. Taitavat tarvita lisää kylmää, että uskovat talven olevan tulossa. Sääennusteiden mukaan maa alkaa täälläkin nyt viiletä. Päivisin on alle +10 ja öisin nollassa. Pian pääsee istuttamaan talvivalkosipuleiden kynnet. Syksyt ovat täällä tosi pitkiä, eikä talvi tule äkkiä. Se tule hitaasti venymällä. Arimmatkin puuvartiset hoksaavat alkaa tuleentua ja valmistautua talveen. Tästä kiiruhtamisen loppusuorasta voi tulla hyvinkin pitkä.

Arkiviikko alkaa jälleen - voimia ja jaksamista poluillesi !

Hankintareissu maalikylille

Päivä sujahti pohjoisen maalikylän turneella. Paljon asioita piti hoidella, mutta ilokseni olin sirotellut mukavia rasteja matkan varrelle. Tarkoitus oli löytää edullisia kevään kukkasipuleita. Tarjonnan totaalinen kehnous yllätti, vaikka kävin Multasormessa ja Byyhyyssykässä. Niissä yleensä on ollut tarjontaa laajalla skaalalla. Nyt oli tosi vaatimattoman pienet ständit jämäpusseja.

Koko saalis. Vajaalla kympillä köyhdyin.

Kummassakaan paikassa ei ollut ensimmäistäkään narsissipussukkaa. Äh. Kierrän alkuviikosta oman paikkakunnan pienen tarjonnan äkkiä läpi. Todennäköisesti laihoin tuloksin. No näillä mennään. Viime talvi oli katastrofaalinen mm. runsaille sipulikukkaistutuksille, jotka isolta osin vastaavat kevään kukkaloistosta.

Parempi onni minulla oli ruusumaan verkkomateriaalin kanssa. Meillä on ollut vuosia rusakko-ongelma. Niillä on kallis maku. Viime talvena kaksi jättisuurta rusjänestä (rusakon ja metsäjäniksen risteymä) teurasti melkein sen mikä oli verkottamatta ja minkä talvi jätti tappamatta. Kaksikko lienee moninkertaistunut, tuskin niihin edes tularemia iskee. Vaan ruusuihin eivät koske! Hipelöin jänis ja jyrsijäverkon välillä. Jänisverkko on puolta halvempaa, mutta isosilmäisempää. Ei meillä myyrättömiäkään olla, joten komensin itseni päätymään sekä-että versioon. Läpi ei mene rusakot eikä myyrät.

Loppusumma hirvitti, mutta nerokkaasti perustelin itselleni, että noin 60 ruusua ja ainakin 10 vuotta suojaa. Tekee 10 senttiä/ruusu/vuosi. Laitan kuvia, kunhan viritän verkon. Ensin pitää odottaa maan jäähtymistä ja mullata tyvet. Loppukruunaus tulee verkotuksesta. Sitten kausi on paketissa ja alkaa koko talven kestävä jännitys talvehtimisesta. Vannon ja vakuutan, että asian eteen on tehty ihan kaikki voitava. Hyvällä sykkeellä, ilolla ja voimakkaalla toivolla.

Käväisin loppuhuipennuksena toveri Horsman luona noutamassa vielä muutamat pioninjuurakot ja onnekkaasti osuin paikalle kun talon isäntä sitoi kaatopaikkakuormaa kiinni. Purettiin muutamat betoniverkon palaset (hah - kärhötukia!), harjaterästä (jotain näistäkin) ja pari ehtaa betonisäkkiä kuormasta suoraa minun autooni. Taas toisen jäte on toisen aarre!

Lopulta pieni muistutus, mitä on tulossa:

Lokakuun ensilumi

 Hyvin usein meillä käy ensilumi lokakuussa. Sen jälkeen on tarjolla pimeää, märkää, kylmää ja kaljamia (= jäisen liukkaita kelejä). Näillä meriveden lämpötiloilla ei vain talvi tule vielä pitkään aikaan. Sekin on ihan vissi. Meri hökii vielä pitkään lämmintä ilmaa tähän rantakaistaleeseen.

Lepoa sunnuntaillesi!

Ruusumaan talvisuojausta, osa 1

Ruusumaa sai joku viikko sitten puuttuvat senttinsä kasvualustan syvyyteen ja taimien oikeaan asemointiin, eli juurenniska on nyt noin 15 senttiä syvässä eli suojassa pakkaselta.

Ihan luonnottoman näköistä, eikös?

Paljas multamaa oli minulaiselle fanaattiselle kattajalle kummajaisen näköinen. Mielestäni musta multa on luonnotonta. Luontoäiti täyttää välittömästi otollisen kasvupaikan jollain kasvilla. Näitä rikkaruohoja me sitten raivokkaasti kitketään koko kesä. Kattamalla piilotetaan maan pinta, jolloin rikat eivät pysty itämään tai saa otetta maasta ollenkaan. Kattamisella on hurjasti muitakin hyötyjä ja vain yksi haitta. Se on ruman näköistä. No puolustuksen puheenvuorona ilmoitan, että kauneus on katsojan silmässä. Minusta paljas mullos on kamalan omituisen näköistä. Näyttää heti tosi työlään näköiselle.

Siis tuumasta toimeen ja käynnistin haravan - kuva voipi sisältää tuoteasettelua, näin kai sitä ruukataan sanoa. No kukaan ei maksa minulle kuvasta mitään :D

Päältä ajettava, keräävä haravani

Suurin osa lehdistä on vielä puissa, mutta kiertelin koivujen, pihlajien ja vaahteroiden juuria. Leikkuri imee ja silppuaa lehdet hyväksi katteeksi, jotka ajoin ruusumaalle. Kanadanruusujen kestävyyskokeessa hyväksytään viiden sentin kate. Joka sentti on mielestäni äärimmäisen tarpeellinen.

Viitisen senttiä lehtisilppua suojana. Jos on
sadesyksy, niin tuo liiskautuu ikävästi.

Kun pakkaset iskee, niin paljas multapinta kosahtaa heti tuikeaan jäähän. Vähänkään katettu alue säilyy helposti sulana. Katetta ei tarvi olla viittä senttiä enempää, niin se suojaa jo äkkijäätymiseltä. Viime talven massiivisiin tuhoihin oli osasyy lokakuun läpimärkään maahan iskenyt äkkipakkanen.

Ihan empiirisenä kokeiluna talvehtiminen aroilla lajeilla on parempi, kun juuristoaluetta suojataan jollain katekerroksella. Olen käyttänyt sammalia (paras), haketta, lehtisilppua (liiskaantuu sateissa - ei niin hyvä) ja kuivaheinäpaaleista siivuja (voi kiinnostaa myyriäkin) Periaatteessa kuitenkin ihan sama mitä katteeksi lykkää, kunhan jotain katetta on.

Kyllä on kaunista, katettuna. Voit olla eri mieltä :D

Olen päätellyt, että hitaasti kylmenevä ja jäätyvä maa antaa mahdollisuuden juurille sopeutua talveen paremmin kuin äkkipakastetut. Katteissa lienee ns. kaksoisvaikutus. Se suojaa nopealta ilman kylmenemiseltä maata ja estää maalämmön nopeaa haihtumista ilmaan. Viime talvi varsinkin näytti mistä ns. kana pissii tässä asiassa. Tänä vuonna suojaan heti paljon laajemmin juuristoja mm. rhodoilla. Se on pieni vaiva syksyllä, jos vertaa uusien taimien ostoon ja istutukseen.

Loppuviikko alkaa olla käsillä - iloa,valoa ja kepeitä askelia poluillesi! Tarina ruusumaan syystoimista jatkuu, kunhan ajankohdat ovat käsillä. Nämä konstit toimivat muihinkin arkoihin talvehtijoihin. Suosittelen Magnolioille ja aremmille japsivaahteroille.

First Killing Frost

Eka pakkasyö on First Killing Frost. Kuuraa oli aamulla maa valkoisenaan ja lämpömittari kertoi alimman lämpötilan olleen -2,8 astettta.

FKF ja Chelone obliqua (liilakonnanyrtti) Tämä ei pienistä
pakkasista hätkähdä ensikään, vaan jatkaa reippaana kukkimista.

Päivä lupasi aurinkoista keliä, joten kuura suli sukkelaan lämmittäviin säteisiin. Kiepautin kameran kanssa pienen lenkin puutarhassa. Ilma oli raikas ja tuoksui hyvälle. Joutsenet huusivat lahdella.

Kuurainen rantaheinikko oli hauraan kaunis!

Vesi ei jäätynyt edes rannoilta

Tämä aamu muistutti, että talvi vie meiltä värit. Lumi vie meiltä tuoksutkin. Tai noh - kyllähän lumikin tuoksuu, mutta maan tuoksua kaipaa keväällä. Se on niin mukavaa, kun haistaa ekat sulavat pälvipaikat. Sulavassa maassa on oma tuoksunsa.

Auringon valoa!

Talvi vie meiltä hiljalleen myös valon. Päivät lyhenevät ja kun se kirottu kellojen siirto taas tehdään, niin on tunti vähempi valoisaa aikaa illasta. Epistä. Inhoan lahjakkaasti sitä kellojen siirtoa molempina kertoina vuodessa. Tosi turhaa puuhaa.

Lisää aurinkoja - maassa maaten

Keräsin eilen keltaisia vaahteran lehtiä ja laitoin ne kuivamaan sanomalehtien väliin. Ajattelin syyskoristaa vähän jossain kohti sisällä. Nuo tippuneet vaahteran lehdet ovat niin kauniita! Kuin pieniä aurinkoja tuulessa lentäen. Vaahterojen suku on minulle hyvin rakas, sillä ne ovat mahdottoman hienoja puita. Vaahteroiden syysväritys on ihan omaa luokkaansa.

Yksinäinen

Pihapuuhina olen kuopannut puuvartisia. Särkän perennataimiston syyspoistoista hain 25 erilaista puuta ja pensasta. Ne on surkeita raaskuja, joita taimiston ei kannata säilöä talven yli, koska eivät muistuta myyntikuntoista taimea nytkään. Olisivat menneet roskiin, mutta koska niissä henki pihisee niin nakkelin peräkonttiin. Muutamissa vuosissa niistä voi tulla ihan kelpo kasveja, kun pääsevät hyvään maahan juurtumaan. Pääosin tuollaisista taimista on minun puutarhani rakennettu. Yleensä kolmantena kasvukautena ne kasvavat ja tuuhistuvat, elleivät kuole ekaan talveensa. Sen pari vuotta ovat kyllä säälittävän näköisiä.

Pihlaja 'Dodong' oli tullessaan raasku myöskin

Jos minun pitäisi valita pieneen pihaan vain yksi ainoa puu, niin se olis tämä hieno tuurenpihlaja. Pohjolan palmuksi olen sen ristinyt, sillä sen suuret silmut aukeavat tosi varhain. Lehdistö on todella hieno, eikä kukintaakaan voi moittia. Syyväri on aina tosi vahva.

Vihreää, keltaista ja punaista.

Ai mitenkö ruusumaa kesti hallan? Ruusumaa ei huomannutkaan kylmyyttä viime yönä. Kukat olivat kuuran kirjomia aamulla, mutta päivän lämmettyä ruusut jatkoivat entiseen malliin kukintaa.

Ruusumaan katetta talveksi olen pohtinut ja päätynyt ruohonleikkurin läpi ajettuihin lehtiin. Viitisenkään senttiä katetta tekee ihmeitä maan routaatumiselle. Paljas maa kosahtaa vähästäkin pakkasesta lujasti jäähän. Katettu maa kylmenee hiljolleen ja ajan kanssa jäätyy viimein. Prosessi on kuitenkin paljon hitaampi ja kuvittelen sen olevan ystävällisempi ruusujen juurille. Kun maa on kylmä ja kohmettunut, niin laitan mullituksen suojaamaan versoja. Niistä kuvia aikanaan.

Voimia loppuviikkoosi!

Kukkenheimin talviaika - tarinaa ammattimunaajien syksystä

Ilma viilenee ja vaatteita pitää jo lisätä pihalla puuhatessa. Tämä postaus menee ihan kanoiksi, sillä lokakuun alussa on aika siirtää ammattimunaajat talvikanalaan. Meillä on erilliset vuodenaikakanalat - toinen on kesäkauden ulkohäkki eristämättömällä kanakopilla ja toinen lämmin talvikanala ilman ulkoilumahdollisuutta. Yöt hönkivät kylmää, joten teimme kanankanto-operaation tänä iltana.

Tipi the Bird poikasineen oli viety jo talvikanalan lämpöihin ja ison tilan lentoharjoituksiin aiemmin. Tipusilla on vielä poikashöyhennys, joten kylmää ei sovi saada.

Kaksi tipua ja Tipi the Bird - hautojamestarimme omalla
ns. syrjäytyneiden orsilla

Tästä järjestelystä on se etu, että talvikanalan ilmatila ja turvapaikat on otettu jo haltuun. Tuttu kotikenttä vähäväkisille. Niille viritettiin myös omia turvapaikkoja, joihin mahtuu vain tipu - ei kana tai kukko. Kanojen nokkimisjärjestys voi olla julma. Ajan saatossa nämäkin saavat oman paikkansa parvessa. Sitä ennen ovat kaikkien nokittavina. Oppivat nopeajalkaisiksi ja lentäviksi sitä tienatessaan. Köh... köh.. jotenkin tulee mieleen tässä yhteydessä suomalainen politiikka, mutta ohitetaan aihe sujuvasti. Meillä ei ole poliittisia broilereita, ihan vain muuten ammattimunaajia. Tunnustan, että ovat hemmoteltuja kermapyrstöjä. Myös kanat voi hemmotella vaativiksi.

Vasemmalla orsilisäys, koska kanamäärä lisääntyi viidellä

Kanat siirrettiin, kun kesäkanalan puolella vetäytyivät orsille. Yksi kerrallaan käytiin poimimassa Maestron kanssa ottaen kukot ensin - ne huutaa pahiten. Elvis (kuvassa oikealla ylhäällä) rääkyy urakalla tasan niin kauan kun on sylissä. Hitokseen epävireinen ääni. Ja volyymia piisaa. Kanat tulivat sylissä ihan helposti heti kun sylitti siivet viuhtomasta. Mitäpä tuota panikoimaan parinkymmenen metrin kävelymatkasta ihmisen sylissä. Perillä oli runsas salaattitarjoilu - asia jota kanat arvostavat. Kanat ovat opportunisteja. Tarttuvat hetkeen ja ennen kaikkea ruokaan.

Orsille järjestymisen vaikeutta - kanojen näkökulma asiaan.

Iltaisin kanat alkavat järjestäytymään orsille. Yläorsi on se paras. Siellä nujakoidaan hyvän aikaa sopivaa järjestystä. Hupaisaa seurata! Moneen kertaan siellä vaihdetaan paikkaa ja vieruskaveria. Lopulta sopuisa järjestys asettautuu ja tilanne rauhoittuu. Huomatkaa oikealla puolella olevat kukot. Ylempi on pienenpieni Elvis - silkki-chabomix. Se on meidän pääkukko valitettavasti. Pörröisten höyhenten keskellä on nyrkin verran kukkoa.  Alempana on komea Nox kiuruveden maatiaiskantaa. Tuplasti isompi kuin Elvis, mutta auttamatta henkisessä alakynnessä nuoruuttaan. Sillä on suosikkikanansa vierellään sentään parsimassa itsetuntoa. Orret ovat onneksi tarpeeksi kaukana tosistaan, ettei yläorren väki yllä paskomaan alempiensa päälle.

Munintapesät ja DaySpa hiekkaloota

Syksyn yksi etappi pakkasen tulon kieppeillä on kanalan siirto talviolosuhteisiin. Niin hauskaa ja hupaisaa seurattavaa on kanat kesällä. Se on meidän oma eko-tv. Aika vähän niitä pidetään pihalla vapaana, koska täällä on päivittäisvieraina haukkoja runsain mitoin. Ihan merikotkia liiteleen pihan yllä, eli petolintuja on tiuhasti ja nälkäisinä helppoa saalista hakemassa. Illan kähnässä petolinnut eivät enää lennä, joten silloin kanat ovat valvonnassa päässeet ulkoilemaan ja kastematoja metsästämään

Kotkot vapaana

Syksy saapuu, yksi merkkietappi on kanojen siirtämien turvaan pakkasesta. Lokakuun alkupuolella se on joka vuosi. Ennusteissa First Killing Frost on keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Vielä ei ole pakkanen puraissut tällä tontilla. Ei tarvi odottaa - se tulee kyllä pian ja aloittaa virallisen syyskauden. Siitä eteenpäin lopetetaan sadonkorjuu ja aloitetaan talvisuojaukset.