Nousukiidossa pensasruusut ja pionit

Heinäkuu alkoi vauhdilla. Tuntuu että viikot liitävät pikakelauksella, ja kasvustossa tapahtuu kaikki järkyttävällä vauhdilla. Vuorossa on pensasruusut, pionit ja syreenien viimeiset. Tuoksuja on puutarhassa ihan hurjan hieno sekoitus. Aloitetaan pensasruusuista, joista vain osa pääsee blogin postaukseen asti.

Se perinteinen juhannusruusu, joka ei koskaan ehdi kukkia juhannuksena täällä
Pohjanmaan pohjoisessa kolkassa. Vaan heinäkuun alussakin ehtii kyllä.

Heinäkuun alku on pensasruusujen parasta aikaa. Niiden kukinta on rajallisen lyhyt, mutta viime kesänä panostin juurikin pensasruusuihin. Nämä kuvatut on vanhempia istutuksia.

Tornionlaaksonruusu on se ihan eka kukassa yhdessä
Nilsinruusun kanssa. Tämä on R. majalis, eli metsäruusun
kerrottukukkainen muoto.

Nilsinruusun viimeiset kukat. Tämä kuuluu Harrisonii-ryhmään, ja on tosi
kestävä sekä hyvin aikainen. Kukinta on kyllä kahdessa viikossa ohi.

Rosa rugosa 'Hansa' eli Hansaruusun purppuran väriä kamera ei ikinä toista kunnolla.
Kestävä ja vaatimaton, takuuvarma kukkija on tämä vuodesta toiseen ilman hoitoa.

Pensasruusujen aika on intensiivinen. Kukat hyökyvät pensaan koristukseksi kuin iso aalto - ja tuokiossa homma on taputeltu kiulukoiksi. Sellaista on keskikesän primadonnien elo - hieno ja runsas hyökkäys estradille, ja sieltä aplodien kera taas taustalle.

'Ristinummi' kukkii sangen pitkään.

Vuosi sitten ihailin monen muun blogistin kuvista 'Ristinummi' löytöruusua päättäen istuttaa sellaisen itsellenikin. Sitten nauroin ihan kippurassa, kun huomasin omassa puutarhassa kukkivan hienon ja kookkaan yksilön jo valmiiksi. Selityksenä pitää kertoa, että tulotien vierukseen hain vuosia sitten Särkän ihan vihoviimeisestä syksyn poistomyynnistä nimilappunsa kadottaneita pensasruusuja. En ole niitä jaksanut tunnistaa, mutta 'Ristinummi' kukkii kyllä huomattavan suurin kukin.

Tämä on luultavasti 'Katri Vala'

En ole jaksanut eritellä, mutta 'Poppius' on joko tämä..

... tai tämä. Luultavasti eka, ja tälle pitää keksiä nimi.

Sitten varmoihin nimellä tulleisiin lajeihin, jotka just alottelevat kukintaa.

'Ilo'

Puolet perimästään kanadanruusuilta saanut puistoruusu 'Ilo' on kyllä tosi iso ilo puutarhassa. Pensas kasvaa suht isoksi, ja on talvehtinut hyvin täällä V-vyöhykkeellä kolme talvea. Kukkarunsaus ja kukinta-aika on molemmat suurta iloa tuottavat. Suosittelen!

Rosa rugosa 'Luise Bugnet' on luottoruusu.

'Luise Bugnet' on hieno luottoruusu pitkällä kukinta-ajalla. Nuppunsa on hienosti punaraitaiset ja kukka aukeaa valkoisena. Tuota metamorfoosia voisi tuojoitella pitkään ja hartaasti. Kukinta on runsas ja pitkä syksyyn asti. Ihan tosi hieno ruusu!

Syreenit pistävät parastaan myös pimeässä woodlandissa.

Syreenit on toinen sukukunta, joka nyt loistaa pian lopettaen. Ihan huikeaa kukintaa on ollut tarjolla. Minulla on syreenejä monessa paikkaa, jopa tontin pimeällä rajalla synkkää metsää vasten. Siellä ne vain kukkivat sinnikkäinä ja ah niin tuoksuvina!

Edellisen kuvan lähin on 'Elinor'. Olen karsinut sen rungolliseksi pikkupuuksi.

Jäätävän kestävä 'Holger' valkoisessa kaudeudessaan.

'Miss Kim' tuoksuu hurjan ihanalle!

Viime keväänä hakittu rungollinen 'Palibin' tuoksuu myös ihanalle!

Pensasruusut, syreenit ja pionit ovat heinäkuun alun huikentelijoita. Alppiruusujen kukkien jäännöksiä pois leikkoessa kaipaan niiden loistoa, mutta heti on tulossa aisteille taas uusia loistajia, joten matkavauhti tuntuu kyllä hurjalle.

Pionimaan lupaukset on hurjat. Nuppuja on ihan kamalan paljon.

Pionien nuppujen määrä on ihan järjetön. Jos kelit suovat ilman rankkasateita, niin tuleepa ihan huikea pionivuosi. Ensimmäisinä ovat jo kukkineet monet luonnonlajit, sen perään amerikanpionit (quad hybridit) ja sitten vielä perään kiinanpionit.

'Coral Charm' on just niin mun mieleeni!

Charm- jalosteista olen syvästi jäänyt kaipaamaan 'Red Charm' lajiketta, joka kuoli tappotalveen 2015/2016. Monta upeutta on pian kukassa, mutta tuota yksilöä en voi unohtaa. Revanssin ja uusiohankinnan paikka siis.

Tämä musta iris 'Black Form' on puhutteleva syvässä värissään!

Iris 'Hiisi' on paljon kepeämpi asultaan. Hieno!

Kruunitikankontti 'Reginae' on vuosien myötä kasvanut komeaksi puskaksi.

Niin paljon tapahtuu puutarhassa tässä keskikesän riehassa, että ehtii ehkä kuvata, ja laittaa blogiin jottain kuvia. Eipä paljon muuta. Mutta tässä on pitkästä aikaa varsinaista ruusuasiaa, ja ripaukset muutakin puutarhaan kuuluvaa. Vauhti on kova.

Meressä uintireissulla lionnut Rieko turkkia kuivattamassa ja vähän pörrössä.

Iloa ja valoa viikkoosi. Kesän lomareissu on huomenna edessä, kun Oulaisiin ajetaan Wanhan Woiman päiville. Kiire on takaisin kotiin, kun koira jää vartoomaan isäntäväkeä talonvahtina. Eli käydään ja käännytään kivoilla veteraanikonepäivillä.

Kukkapuut ja pionit estradilla

Kukkivat pienet puut ja pensaat ovat puutarhassa tietynlainen perusrunko, joka tuo vihreyttä, vehmautta ja silmänruokaa kukkien muodossa. Alppiruusujen kukinta oli todella näyttävää, mistä iloitsin ihan hurjasti.

Alppiruusuristeytys 'Haaga' x 'Feuerschein' on Osmo Jussilan kautta saatu
Olli Wuokon tekemä risteytys.

Rhodojen aika alkaa olla ohitse, mutta seuraavat primadonnat tarjoavat jo parastaan. On syreenien aika. Niissä tavallinen pihasyreeni (Syringa vulgaris) on ensimmäinen laji kukassa. Tuoksu on ihana! Seuraavaksi näyttää ehtivän erilaiset risteymät ja unkarinsyreenit.

Metsäpuutarhan varjossa jalosyreeni 'Annabelle' (Syringa hyacinthiflora)
kukkii suurin ja lumoavasti tuoksuvin kukkatertuin.

Pihasyreenin kirjavalehtinen muoto Syringa vulgaris Aucubaefolia on yksi
valontuojista sekin. Pitää siirtää se vähän parempaan paikkaan.

Istuttamalla useampia syreenilajikkeita päästään muutamien viikkojen kukinta-aikaan. Syreenillä on aina paikkansa puutarhassa! Kukkien värejä ja muotoja piisaa. Yhden syreenin olen leikannut rungolliseksi.

Viimeinen kukkiva syreeni on likusterisyreeni (S. reticulata). Tämä on kirjava-
lehtinen lajike 'Golden Eclipse'. Ihan hullun täynnä nuppuja pieni puu!

Lumipalloheisi lähes täydessä kukassa. Kostea kevät piti kaikki inhat
kirvat loitolla tästä pensaasta. Muistopuu tämäkin kun olen saanut sen
äitini äidin siskolta - armoitettu eteläpohjalainen puutarhahullu hänkin.

Vielä haluan esitellä ruusuorapihlajan, joka oli viime vuoden äitienpäivälahja Maestrolta. Se sai koko tontin parhaan ja suojaisimman paikan porraspielen alppiruusujen viereltä. Siitä otettiin iso pihlaja muutama vuosi sitten pois, joten areena oli vapaa jollekin tosi hienolle pikkupuulle. Nappivalinta oli ruusuorapihlaja Paul's Scarlet (Crataegus x media)

Ensimmäiset näytekukat. Isona tämä on todella huikea kukkapuu!

Kukat on kuin pieniä ruusuja! Toivottavasti meillä on yhteistä tulevaisuutta
perin väärällä vyöhykkeellä. Suositus näille on vyöhykkeet I-II.

Loikataan pionimaan anteja tutkimaan. Luonnonlajit ovat oikeastaan jo kukkineet, mutta amerikanpeijoonit, eli quad hybridit aloittavat. Niiden kukan koko on huikea!

Pionispesialisti Ahti Vallin siemenkasvatuksista on tämä kaunotarkin peräisin.
Amerikanpionit kasvavat hyvin ilman tukea, ja kukinta on kiinanpioneita vähän aikaisempi.

'Olga'sta olikin nuppukuva pari postausta sitten. Kukat ovat vieressä rehottavaa
quad-hybridiä paljon pienemmät, mutta kauniin puhtaan valkeat.

Pionien kukinta tulee olemaan ikimuistoinen - paras aikoihin, jos vain sateet ja myrskyt eivät turmele kukintoja. Minullahan ihan valtava osa pioneista kuoli 2015/2016 talven äkkivääriin pakkasiin paljaaseen ja syysateiden märäksi liottamaan maahan. Meinasin nakata pionihanskani lopullisesti tiskiin, sillä yhden kasvin hankintahinta on kuitenkin 15 eurosta ylöspäin. Minulta kuoli kymmeniä pioneita, joten mieli oli perin mustana näiltä osin.

Takana 'Olga' ja edessä amerikanpeijooni.

Sinä kesänä osuin käymään Satakunnassa intohimoisen pioniharrastaja Ahti Vallin luona, jonka mielestä ei ole syytä luovuttaa pioniharrastusta moisen vastoinkäymisen edessä. Lähdin sieltä melkoisen monta juurakkoa matkatavaroissa. Nämäkin amerikanpionit ovat kaikki sieltä peräisin, samoin Olga ja useita kiinanpioneita. Nyt ne kukoistavat ihan uskomattomalla tavalla! Onneksi kävi lopulta näin, että tein ison uuden pionimaan jokirantaan puulajipuiston perukalle täyteen aurinkoon ja tuulilta vähän suojaan. On ilo katsoa nuppujen paljoutta!

Muoks: Linkki pionienhankintareissuun.

Viimeiset sipulikukat on pallolaukat pionimaassa. Tykkään näistä palluroista!

Muualla puutarhassa on tarjolla kitkemistä, kattamista ja kastelua. Kuvat kertokoot sen tuhat sanaa:

Kivipuutarha on riehaantunut kasvuun. Kiviä tuskin näkee kasvien levitessä hurjasti.

Muotoja, värejä ja kukkia kivipuutarhassa.

Maariankämmekkä leviää jo ihan omaan tahtiinsa kivipuutarhassa. Nämä oli
alunperin rescuetaimia kultakaivoksen rakentamisen alta pelastettuina.

Ruusumaa on piukassa nuppuja. Tulee loistava kukinta! Nuo punaiset puskat
on japaninhappomarjoja 'Orange Rocket'.

Loppukevennyksenä taas Rieko ja pallo. Tai siis mitä pallosta on jäljellä...

Turkki on pörheänä, kun ollaan just tultu merenrannan uintireissulta.

Olipa kerran pallo. Kuoret on silti vielä rakas retuutettava!

Rieko on mahdottoman hyvä ja nopea palloilija. Kuvasta päätellen pitää tarttua
saksiin - turkki on päässyt vähän kasvamaan :D

Lisää kuulumisia ja kuvia taas kun kerkee kuvia ottamaan, käsittelemään ja kirjoittamaan. Iloa ja valoa viikkoosi kukkean kesän keskellä!

Isokesän aloitus, juhlia ja lehtimuotojen nautintoa

Juhlava Juhannusviikonloppu alkaa olla selvitettynä. Perjantaina vietettiin ikimuistoiset valmistujaisjuhlat, kun A-sarjan molemmat tyttäret valmistuivat opinnoistaan. Toinen on filosofian hamst... ei kun maisteri ja toinen on kasvatustieteiden hamster... maisteri. Hatunnosto urakan selvittämisestä, ja menestystä työelämään!

Pienet ja ahkerat sammalleimut (Phlox) kukoistavat.

Tänään vietimme pienet juhlat 80-vuotta täyttävän äitini synttäreinä. Hän ei halunnut juhlia, joten haimme hänet tänne ihan perhepiirissä syömään ja kakkukahveilemaan. Vielä muori jaksoi kiertää puutarhaa, kun kävelymatkaa oli vain joitain kymmeniä metrejä kerrallaan ennen seuraavaa istahdusta. Olin tosi iloinen, että saimme viettää vielä yhden tasakymmenjuhlan yhdessä.

Lehtimuotojen hienous on erilaisuudessa.

Jokin räjähdys on tapahtunut puutarhassa, koskapa kasvit alkukesän lämmössä ja kosteudessa on saavuttaneet ennen näkemättömät mittasuhteet. Kivipuutarha muistuttaa viidakkoa, jossa tapellaan ihan uudella intensiteetillä elintilasta. Kaikki kasvaa normaalia suuremmassa koossa. Onko kellään vastaavaa ilmiötä omassa pihassa?

Kaikki eivät kuki kerralla, joten herkuttelen mieluusti lehtien muodoillakin.
Kuunliljat (Hosta) ovat tosi monimuotoinen ja inspiroiva kasvisuku minulle.

Vesipisarat kuunliljan lehdellä on kiehtovia.

Samaan kasvupyräykseen on ehtineet myös rikat, joten huomenna on tarkoitus iskeä niiden kimppuun hartaudella heti aamusta. Ihan valtava kasvuvauhti on kaikessa. Samaan aikaan ihailen ruusujen nuppupaljoutta, samoin pionimaa tulee olemaan ihan huikea.

Lisää lehtimuotojen kerroksellisuutta ja tyyliä.

Valmiiksi surettaa luopua alppiruusujen todella komeasta kukinnasta, mutta heti vieressä nuppuilevat jo pensasruusut, joten väriloisto vain vaihtaa paikkaa. Kesä kulkee hurjaa vauhtia eteenpäin ja pihan primadonnat esiintyvät oikeasti ihan jatkuvana virtana.

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' saa vahvan kontrastin punapähkinä 'Fuscorubra'sta.

Tiedossa on kaksi päivää lomaa, joista yksi on puutarhan hoidolle ja toinen isäni luona visiteeraamiseen. Sitten jatkuu arki normaaliin tapaan - kesäloma on vietettynä. Ehkä elokuussa pidän viikon verran, jos kelit suovat. Syyskuulla voi pitää sitten loppuja lomia. Työsoppari onkin lokakuun loppuun, joten siitä eteenpäin kaikki onkin auki.

Kirjometsävaahteran lehti lähempää. Kesän kuluessa vähän kellertävä valkoinen laita
muuttuu valkoisemmaksi, ja keskus syvemmän vihreäksi. Sävy siis muuttuu.

Iloa viikkoosi - kesä on kukkeimmillaan!

Keskikesän loistoa ja hyvää Jussia!

Keskikesä on juuri nyt käsillä. Juhannus lopettaa pikkukesän ja isokesä alkaa. Minä pidän rehvakkaasti kaksi lomapäivää Juhannuksen jatkona, eli viiden päivän vapaa on edessä. Puutarhuri ei työn luonteen vuoksi juurikaan kesällä lomaile, mikä toisaalta on aika sääli. Sattuu nääs olemaan omakin puutarha, jonka hoitoon jää rippeet rivakoiden työpäivien jälkeen. Lisänä on viikonloput, joissa tuppaa olemaan sosiaalista elämää ja muutakin askaretta.

Alppiruusut 'Haaga' ja 'StMichel' porraspielessä ovat huikean upeita!

Puutarhassa kaikki kukkapuut kukoistavat ihan järjettömissä kukinnoissa. Oven pielen suojaisessa paikassa pian 20 vuotta viihtyneet alppiruusut ovat pysäyttävä näkymä. Niiden takana ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet' turvottaa nuppujaan ensikukintaansa. Sanon minä että voi huikea sentään näitä kukkien määriä!!!

Tuoreempi istutus 'Kristian's Pink' on Kristian Theqvistin jaloste, joka on
pian saatavilla taimistoilta. Uutta kotimaista jalostusta alppiruusuissa.

Atsaleat on mulle olleet vähän vaikeita, kun en ole löytänyt niille optimaalista paikkaa. Ärsyttää itsenänikin, joten on pakko ottaa kunnon revanssia aiheesta. Sentään se kestävin kanadanatsalea menestyy.

Kanadanatsalea kestää erittäin hyvin myös vyöhykkeellä V

Atsaleoissa olisi paljon mielenkiintoisia lajikkeita kokeiltavaksi. Mutta se paikan löytyminen, jossa viihtyvät on vielä hakusessa. Vielä minä tähänkin kehitä ratkaisun. Jokunen atsalea on tullut jo teloitettua liian kuivissa paikoissa.

Suuri rakkauteni kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Dummondii') on keväisen
keltaisessa asussa - valontuojapuu. Ihana!!! Sävy muuttuu kesän kuluessa.

Viime vuonna istutin Merenrantakaupungin kahteen puistoon käytävien porteiksi yhteensä neljä 'Drummondii'ta. Antaa niiden nyt kasvaa ja kukoistaa, mutta tässä puussa on paljon potentiaalia julkisiin istutuksiin, jos kyllä kotipuutarhojen yksittäispuuksikin. Mielestäni se on V-vyöhykkeellä yhtä kestävä kuin peruslajikin. Tämän puun mykistävä valovoima läpi kesän on katseet pysäyttävä. Jos viereen istuttaa punalehtisiä kasveja (minulla on punapähkinä 'Fuscorubra' ja purppuraheisiangervo 'Coppertina'), niin johan kontrasti tuo lisää valoefektiä.

Tuurenpihlaja (Sorbus ulleungensis 'Dodong') melkein täydessä kukassa.
Kasvutapa on ylöspäin luutamaisesti kohoava. Kukat on järkyn suuret.

Pihlajien monimuotoista sukukuntaa rakastan sielun sopukoita myöten. Lajikekirjoa on tullut kerättyä ihan antaumuksella. Ehkä suurimman sydämen minulta saa tuurenpihlaja. Se on kasvanut vain reilut 10 vuotta, ja alkuperältään on surkea ja runkovikainen aletaimi syksyn poistoista. Nyt latvus huitelee aikamoisissa korkeuksissa, vaikka puun koko on jää ihan maltilliseksi.

Käsi mittakaavana, sillä kukinnon koko on ISO.

Tämä pihlajasortti on suorastaan eksoottisen hieno kasvunsa aikana. Se versoo tosi varhain keväällä, eikä kärsi kuitenkaan halloista. Kukkansa on todella suuret tertut, ja lehdet on syvän kiiltävän vihreät ja isokokoiset. Kaiken kruunaa syksyinen ihan järjettömän hieno ruska, joka vetää puun ensin keltaiseksi, sitten tulenpalavan oranssin kautta punaiseksi. Uskomaton spektaakkeli katselijalle.

Yksittäinen kukkaterttu on suuri, mutta kun ne on isossa nipussa, niin
onhan tämä nähtävyys kukkiessaankin!

On minulla muitakin ihan helmiä pihlajoiksi, tosin vielä varreltaan vaatimattomampia vielä. Pieni esittely kuitenkin... Pianhan pihlajat venyvät kokoa eniveis.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) kukkii. Lehti on ehytlaitainen, joten pihlajaksi
ei tunnista heti kättelyssä. Nuoren puun kukinta on komea, mutta syksyllä nimen
alkusyy saa selvityksen. Upea ruskapuu - kuin sulaa lavaa värissään.

Virosta olen onnistunut löytämään saksanpihlajan (Sorbus aria) lajikkeen 'Magnifica', jonka upeus on koko kesän hopeisina pysyvät lehdet. Ruskavärinsä on vaatimaton kellertävä, mutta hopeankarvaiset lehdet koko kesän on just se juttu, mikä tämän pihlajan saa erottumaan maisemasta.

Saksanpihlaja on myös ehytlehtinen, ja sen karvaisuus saa sen hopeiseksi.
Upea pikkupuu, joka on kestänyt V-vyöhykkeen yli 10 vuotta. Rotevaksi
tämä ei taida koskaan kasvaakaan. Ensikukinta on nyt tänä kesänä.

Paljon jää pihlajien sukukunnasta esittelemättä, mutta jatketaan syreeneihin. Niiden aika on nyt aivan upeasti! Minulla oli hukassa viime kesänä istuttamani 'Sensation', mutta kukinta paljasti heinikon keskeltä tämän puolimetrisen kaunottaren.

Kaksivärinen kukinto on puhuttelevan hieno!

Raivurin kanssa vetäisin kunnon session, jossa heinikko lakosi leikkurin käymättömistä paikoista. Sai 'Sensation'kin lisää tilaa hengittää. Toki moni muukin puska sai tilaa elolleen siinä samalla. Pitää postata erikseen hienot hortensiat jossain vaiheessa. Niiden aika on vähän myöhemmin, vaikka ekat nuput onkin jo näkösällä.

Lupauksia tulevasta - pionivuodesta tulee täysin ikimuistoinen!

Tahti kesän kulussa on eittämättä ihan hengästyttävä. Hyperventilaatiota pukkaa pioninen nuppumääränkin edessä. Ihan pian levähtää täysin käsittämätön pionien kukinta, jota tulee piisaamaan kuvattavaksi asti. Suorastaan täristen odotan satojen pionin nuppujen aukeamista. En ole ennen moista nähnytkään. Pensasruusut kukkivat siinä rinnalla, josta vuoro vaihtuukin kanadanruusuille ja ryhmäruusuille. Kaikesta on hurjat lupaukset ilmassa. Tämän edessä ihminen on pieni.

Arovuokko (Anemone sylvestris) on viehko, vaikka vähän leviämään pyrkivä.

Edessä on vapaata keskiviikkoaamuun asti ja sydänkesän ihanuus! Vedän henkeä, sillä töissä on ollut hektistä kesäkukkien ja niiden hoivaamisen muodossa. Ja tuhat muutakin tehtävää. Vauhti on ihan huikeaa, mutta jälkikin näkyy! Myönnän että en ole ehtinyt jokaiseen minun vastuulla olevaan asiaan, mutta työelämän tunnit on pakko jakaa jotenkin. Toiset hommat tulee tehtyä ja toiset jäävät tekemättä. Alkukesän huikeus yltää omaa puutarhaakin kauemmas työelämään asti.

Iloa, valoa ja hyvää Juhannusta!!!