Matkaseikkailuja ja ruusukuulumisia

Pyrähdettiin Pohjan Akkojen kanssa pieni kierros etelän suunnalla. Eka pysähdyspaikka oli Nakkilassa Ahti Vallin pionimaiden äärellä. Saimme siellä ihan kädestä pitäen oppia pionien kasvatuksesta, jakamisesta, juurakoiden käsittelystä ja kaikesta muustakin mahdollisesta pioneihin liittyvistä asioista. Lähtiessämme peräkontti oli jokseenkin täysi erilaisia pionin juurakoita.

Pioni 'Barbara'

Pioneiden suhteen olin keväällä vähällä lyödä kinttaat tiskiin, kun peräti 16 oli talven aikana heittänyt henkensä. Niin paljon muutakin kuoli, mutta komeiden ja valtavien pionipuskien kuolema otti koville. Olin jo päättänyt luopua niiden paikkauksesta, mutta reissun anti johdatti kyllä ihan uusiin sfääreihin. Reilut 20 kiinan- ja amerikanpionin juurakkoa oli minun osuuteni.

Saalina pionin juurakoita ja muutamia puuvartisia.

Seuraava vierailukohde oli Vakka-Taimi, tuo puuvartisharrastajien paratiisi. Koska auto oli jo suhteellisen täyteen tuupattu, niin hankinnat olivat perin juurin maltilliset. Ne Must Have -kasvit mahtuivat mukaan, eli sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis), laavapihlaja (Sorbus alnifolia) ja heräteostona pihlaja 'Hugh McAllister' (Sorbus filipes). Ostoslistassa oli myös kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes). Pienissä purkeissa olevat leukotti (Leucohtoe fontanesiana) ja syysaralehti (Eleutherococcus henryi) vain jotenkin päätyivät kyytiin myös. Koska ne mahtuivat.

Reissu mutkasi vielä Turun saaristoon, jossa olimme yhden harrastajan vieraana ja näimme upeaa puutarhaa. Jokaisesta paikasta oppi taas jotain hyödyllistä. Reissun anti oli huikea! Toista tuhatta kilometriä ajoa, hauskaa seuraa, naurua ja kälätystä oli tosi hieno kokemus!

Uudet juurakot vaativat uutta pionimaata, jonka tänään polkaisin jalalle:

Ympyräpenkki, jonka halkaisija on viisi metriä.

Ennen reissua ruusumaa sai puuttuvat senttinsä upeasta multakasasta.

Nyt on kasvualusta viimein kuosissa, mutta kate puuttuu.

Kyllä minua olikin vaivannut keskeneräisyys tältä osin. Tyytyväisyys multarallin jälkeen oli iso. Toinen penkki on nyt kunnossa, toiseen pitää vielä kärrätä puuttuvat sentit. Katemateriaalikin on vielä pohdinnassa. Samoin verkotuksen materiaalit pitää käydä kaupassa katsastamassa ja valitsemassa.

'Bonica' kukkii aina vain uusin nupuin

Ruusumaa sen kun kukkii vain. Aina uusia nuppuja aukeaa. Kyllä osa näyttää selvästi jo himmaavan tahtia ja valmistautuvan talveen. Kelit on olleet kuivat ja lämpimät. Aurinkoakin on peräti saatu.

'William Baffin' ja taustalla 'Nina Weibull'

'Lambert Closse'

'Nina Weibull'

Useammaltakin suunnalta olen saanut nyt kommentteja, että "Saathan sinä yrittää niitä kanadanruusuja, mutta tuskin onnistut" Tiedusteltuani heidän kokemuksistaan kanadalaisten kanssa vastauksena on ollut, että ne on istutettu ja hoidettu kuten pensasruusutkin. On pidetty liian vaivalloisena ryhtyä mihinkään "ylimääräiseen". Vertaan aina näitä ruusuja loistokärhöihin. Niidenkin eteen pitää täällä pohjoisessa tehdä syvä kasvualusta, istuttaa syvään, lannoittaa sekä kastella hyvin. Ja ne kiittävät upealla kukinnalla! Eikä kukaan puhu vaivasta, vaan ilosta!

Niin että katsotaan miten tässä käykään... Iloa ja valoa viikkoosi! Minä istuttelen lähipäivinä reissun tuomiset.