Ilon tuojat

Vuoden vaihtuessa sitä aina istuu ja pohtii asioita - menneitä, olevia ja tulevia. No menneet on menneitä, eikä niitä voi muuttaa. Mutta ne kokemukset ovat muokanneet meistä sitä, mitä me nyt olemme. Tulevat ovat mystisen harson takana vielä, enkä etukäteen kyllä haluakaan tietää niistä mitään. Toivottavasti siellä on iloja surujen vastapainona.  Ne tässä hetkessä olevat asiat on niitä tärkeimpiä.

Jälki elämässä.

Jokainen meistä kulkee omanlaista polkuaan, ja jättää maailmaan omat jälkensä. Minä jätän kaksi ihmisen taimea ja rutkasti istutettuja puita. Ainakin.

Muistoja.

Olen ihan parantumattomasti optimisti, joten listasin mielessäni (juu, listojen teko on kivaa!) niitä ilon aiheita. Surut muistan listaamattakin.

Kaksi iloa - meri ja Rieko

Tärkeimpänä ilona elämässä on läheiset. Ihmiset ja eläimetkin. Tähän liittyykin toinen mahdottoman tärkeä asia, eli koti. Ja kotiin läheisesti kiinnittyy puutarha :) Siinä on minun elämän tärkeimmät asiat.

Paljon istutettuja puita, pensaita ja perennoja.

Olen nähnyt läheltä sen, mitä käy puutarhalle hoitamatta. Muutamassa vuodessa perennat peittyvät rikkaruohoihin. Jäljelle jää pionit ja ruskolilja. Hyvin alansa peittävät perennat jaksavat myös. Monet kutistuvat ja katoavat tuossa tuokiossa ilman huolehtivaa kättä. Puuvartiset pärjäävät. Siksi perustin Arbetorumin. Siitä tulee isona arboretum. Kasvattamani tammet hyvässä lykyssä elävät muutaman sata vuotta.

Ruusuilla oli suuri merkitys elämäntoivossa. Kun nekin selvisivät, niin minäkin!

Onneen tarvitaan kolme asiaa: jotain mitä tehdä, jotain mitä toivoa, ja joku jota rakastaa.  Minä olen saanut tulevaisuuden takaisin, eli on mitä toivoa jälleen. Tekemistäkin piisaa - omassa kotona, puutarhassa ja toivoakseni myös Raahen kaupungin puutarhuroinneissa. Ja on minulla paljon rakastavia ja rakastettavia ihmisiä. Onni siis on täällä.

Tulevaisuus on usvaa, mutta ehkä sieltä löytyy kukkiakin.

Voi kuinka odotan kevättä! Se tuo aina uutta valoa, iloa ja kasvua. Jännitystäkin. Jokainen päivä on askel kohti kevättä. Multa- ja siemenpussit saavat olla vielä rauhassa, mutta niiden aikakin tulee.

Mitkä on sinun onnesi rakennuspalikat?

Pöhinää ja pomppuja

Piti kirjoittamani taas puutarhasuunnittelusta, koska olen oppinut siitä niin paljon uutta - mutta jätetään se tuonnemmaksi. Päivän mittaan kun on sattunut ja tapahtunut - aloitetaan ulkotirppojen osastolta:

Varpushaukka ja epäonninnen talitintti. Lähtö oli nopea.

Ravintoketjun yläpää on harventanut kotitinttien rintamaa. Kyllä haukka on nopea - yksi pölähdys vain käy, ja jollekin sattui huono tuuri. Kävimme hätistämässä varpushaukan pois, ettei se oppisi lintujen ruokintapaikalla päivystämään. Siellä kun on tarjolla vain vegaaniruokaa. Asiakkaita ei saa syödä. Ymmärrän kyllä - haukankin pitää saada syödä. Sen voisi tehdä hienotunteisesti muilla metsästysmailla.

Päivän positiivinen on lattiaremontin alkaminen. Irroitin lattia- ja ovenpielilistat, vähän tasoitettiin pohjan epätasaisuuksia ja Maestro alkoi latomaan vinyylilankkuja:

Jotain uutta, jotain vanhaa ja yksi Rauski pesee naamaa. Kissat remontin keskellä
on jotain tosi ärsyttävää. Niiden on pakko käpälöidä ihan kaikkea. Ja istua tiellä.

Hell yeah - viimeinkin uusi lattia! Eteisessä joutuu maalaamaan seinätkin, mutta niinhän ne remontit aina laajenee. Nähty on. Homma jatkuu huomenna, kun Maestron lentopallovuoro keskeytti hyvin alkaneen asennustyön tänään. No on hyvästi alulla, ja silmä saa totutella uuteen lookkiin lattiassa. Ei tartu enää tikut jalkapohjiin. Vinyylikorkkia on tuo uusi materiaali.

Päivän jymypaukku oli postia eläkevakuutusyhtiöltä - olen tietämättäni nukkunut samassa sängyssä eläkeläisen kanssa tämän kuun alusta alkaen. Eli Maestro sai ensihakemisella työkyvyttömyyseläkkeen. Paljon hyviä asioita tapahtuu ihan putkeen! Ei tarvitse painia Kelan ja TE- toimiston kanssa. Ihan järjetöntä byrokratiaa, kun status on työkyvytön työtön työnhakija. Tuon termin keksineelle annettakoon Vuoden Byrokraatti -palkinto kunniamaininnalla.

Lopuksi läjähti taivalle pinkin punainen iltarusko:

Valoa taivalla. Pirteät sävyt!

Sitä rantalepikon läpi loistavaa oranssia en saanut kameraan ikuistettua, kun oli kova kiire vain räpsätä kuva ja juosta lattiaremppapuuhiin. Että semmoinen läiskäisy vaan - meillä iltaruskot on usein komeita, joten en yleensä menetä mitään korvaamatonta. Homma uusii taas joku ilta.

Näitä onnenkipeneitä ja myötäkäymisiä alkaa olla jo melkoinen putki, joten pilkin onneani ostamalla Casinoarvan. Jos tuuria tyrkkii, niin tilaisuuksia pitää antaa. Noh... ei mopolla mahdottomia eikä arvalla rahoja. Ihan meni kankkulan kaivoon viisi euroa. Palasin taas ruotuun suurista unelmista - mutta on minulla edelleen hulvattoman paljon iloa päivän tapahtumista. Huomenna jatketaan lattian päällystämistä.

Iloa elämääsi, lämpimiä värejä ja pehmeitä peittoja sinulle! Toivotan myös sinulle hyvää tuuria sekä onnea. Ne tuntuvat kohdalle osuessa tosi mukaville!

Kuukausi sanonko mihin?

Taas kalenteri jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan. Marraskuu on pahin kuukausi vuodesta, sitä inhoan tasaisen varmasti vuodesta toiseen. Tänään huomasin olevan 24. päivä, mikä johdatti ajatukset taas Jouluun. Siihen on VAIN kuukausi.

Apulaisista EI ole pulaa näissä puuhissa.

Joululla ja minulla on hyvinkin kaksinainen suhde. Inhosin rankasti aiemmin jouluja, mutta omat lapset muuttivat minut kuitenkin myötämielisemmäksi. Lasten ilo on se suurin riemu joulussani. Nyt lapset ovat jo isoja, joten joulusta jää jäljelle yhdessäolo, jouluruuat ja rauha.

Pakettien käpälöintiä myös kattien osalta.

Mieluusti laitan kaikki perinteiset jouluruuat. Koska aikaa työttömällä on, niin kaikki hoituu alusta pitäen omin käsin pikku hiljaa jolukuun aikana. Pakastimeen sijoittelen ehtoisat herkut sitten helposti sulatettavaksi ja tarjoiltavaksi. Jouluna ei tarvitse miettiä, että mitähän hittoa laittaisin ruoaksi. Voi sentäs - sitähän vain lämmitetään eilisiä! Vegaaninen tyttäreni tuo puolestaan raikasta otetta jouluruokiin, sillä tulee väistämättä kokeiltua kaikkea uutta. Minkälainen joulunaika sinulle on?

Joulussa on edelleen se yksi merkittävä, käänteen tekevä asia jota rakastan: lähdemme kulkemaan valoa ja kevättä kohti. SE mielestäni on se highlight! Joulu on pimenevän syksyn ja alkutalven käännekohta, jossa on paljon toivoa. Ei haittaa että syvin ja kylmin talvi on edessä, lupaus keväästä kantaa läpi kiljuvien pakkasten. Onneenhan tarvitaan kolme asiaa: jotain mitä tehdä, jotain mitä toivoa ja joku jota rakastaa. Näin ovat viisaammat johinkin kirjoittaneet. Minulla onneksi on nuo kaikki kolme!

Joki elää jatkuvaa metamorfoosia jään ja vapaan veden välillä.

Keveitä askelia sinulle talven taitekohtaan kulkiessa. Valo on siellä jossain... kevään tulossa!