keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kaipaatko lisää syyskukkijoita?

Minun puutarhani on parhaimmillaan syksyllä. Kukinnasta ei vastaa pelkästään ruusut, sillä paljon on muutakin kukkijaa. Jätän nyt ruusut tästä postauksesta pois kokonaan.

Paraatipenkin syyskukintaa ja rantakukan ruskaa.
Paraatipenkki on suuniteltu kukkimaan ihan koko kesän. Se on varjoisassa paikassa, mikä asettaa haasteita asialle. Syksystä siinä kukoistavat mm. jaloangervot ja tädykkeet.

Jaloangervojen pitkä kukinta ajoittuu syksyyn. Vieressä kuihtuneet pensaskärhön
kukinnot ja kuihtuneet värililjat. Rantakukan ruska tuo myös väriä.

Pitkään pidin jaloangervoja tylsinä, mutta käänsin kelkkani täysin todettuani niiden kestävyyden. Tappotalvi 2015/2016 nosti Astilbeiden sukukunnan uuteen arvoon. Panostin uusiin lajikkeisiin.

Astilbe 'Montgomery'
Kukinta on pitkä millä tahansa mittarilla. Näiden sekaan kun istuttaa myöhäisiä värililjoja, niin voi rimmailla eri sävyillä ihan sykähdyttävästi. Aloin minäkin tykätä! Tässä on yksi puutarhurointini takin käännöistä. Hyviä syyskukkijoita ovat!

Veronicastrum virginicum eli virginiantädykkö 'Pink Glow' 

Tädykkeissä ja tädykköissä on syysiloa puutarhaan. Arvostan niiden kynttilämäisiä kukintoja, jotka tuntuvat leijuvan korkeuksissa. Kukinta kestää pitkään.

Paraatipenkin toista laitaa - tarhapiiskua, ukonhattuja, virginiantädykettä
ja syysleimun nuppuja. Kukkia piisaa pakkasiin asti ihan varmasti!
Värisommittelusta voi olla montaa mieltä. "Heja Sverige" värit ei välttämättä istu silmään, mutta jotenkin tarhapiiskun keltainen menee kuitenki syksyn sävyissä.

Virginiantädykkö 'Alba' (Veronicastrum virgnicum 'Alba')
taustalla se tavallinen tarhapiisku, joka sopii hyvin kimppuihinkin.

Syksy on tavallaan runsauden aikaa, mutta myös hiljaista luopumista. Syyskukkijat jaksavat yleensä pitkään, kun hellettä ja kuivuutta ei ole nopeuttamassa kukintaa.

Harmaamalvikki eli Lavatera thurnciaga

Harmaamalvikit kukkivat hitokseen pitkään. Ne ovat myös hyvin kestäviä ja luotettavia kukkijoita myös huonoina kesinä. Sateestakaan ne eivät kärsi. Ne ovat vaatimattomia, kestäviä perinneperennoja.

Paljon syysleimuja!
Syysleimut todella leimuavat syksyssä. Niiden runsaudesta pitää tehdä oma postaus, sillä niitä on paljon monessa sävyssä. Hienoja ovat! Eli syksy on täynnä kukkijoita. Puuttumaan jäi vielä monta syyskukkivaa, mutta toisella kertaa lisempää.

Iloa, valoa ja keveitä askelia poluillesi - viikko hiipii kohti loppuaan. Syksy hiippailee aina vain lähemmäs.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Rappiolla

Viime viikonlopun reissu Etelä-Pohjanmaan sukusijoille oli hieno elämys. Meitä oli kolme sukupolvea naisia autossa, kun käänsimme auton keulan etelän suuntaan. Kävimme äitini muistojen paikoilla.

Suvun entinen mahtitalo, mumman kotitalo Iivari - tai mitä siitä on jäljellä:
Ovet puhuttelevat
Iivari on kaksikerroksinen, suuri ja pitkä talo. Se on aikoinaan juotu kylän miesten avustuksella kurkusta alas. En tiedä kenen se nykyään on, mutta jäljellä loistojen päivistä on rappioromantiikkaa. Se puhutteli kameran takaa.

Nämä akkunat on olleet aikoinaan todella hienot!

Etelä-Pohjanmaan puusepät oli kuuluisia käden taidoistaan.

Ikkunoita menneisyyteen

Niin kaunis talo, mutta auttamatta rappiolla. Elämän loppumisen tunsi pihassa. Vaan pieni yllätys pörräsi luoksemme:

Albino mettiäinen. Enpä ole aiemmin moista nähnytkään.
Ihan kummasti kiinnitti huomion valkoinen mehiläinen kera värillisten sukulaistensa. Tästä puuttui ketainen väri, tummat raidat oli sentään tallella.  Uudenlainen tuttavuus.

Vanhat ovet ovat puhuttelevia.

 Minulla on varmaan jokin fiksaatio vanhoihin oviin. Rakastan niiden olemusta. Ovi kun on teemallisesti raja oman tuvan ja muun maailman välillä. Se merkitsee aika paljon. Siitä on ystävät tervetulleita käymään, mutta muilla se on kotirauhan rajapaalu. Kuvassa on äitini tädin kotitalon ovi. Äitini oli vietti osan lapsuuttaan ottolapsena tuon oven suojissa.

Saman aution talon navetta, jossa aikoinaan hoidettiin kahta lehmää ja talon hevosta.

Autioiden talojen äärellä on hiljaisuus. Kukaan ei ovia narisuta tai polkuja tallo. Siellä on läsnä muistot asujien ahkerista puuhista. Minä vietin monta hiljaista hetkeä lapsuudesta tuttujen pihapiirien äärellä.

Soon eteläpohojalaasittain prunni. Eli kaivo.

Vanha mummolani on myyty pois ja hieno (lahonnut) vanha tupa on purettu pois. Vanha prunni on edelleen käytössä saunavesien nostoon. Kaikki muu onkin muuttunut, vaikka mummola onkin jäljellä.

Etummaisena se, jonka synnyinseutu. Taempana lapsenlapsi.

Hautuumaitakin kierreltiin. Siellä  ne suvun kantaisät ja -äidit jo ovat. Sukupolvien kierto on vääjäämätön. Tuli tehtyä tosi hieno muistojen matka kolmessa sukupolvessa. Jokaiselle tärkeä ja mieliin painuva kokemus. Elämä syntyy ja kuolee - me kuljemme virrassa mukana aikamme mukaan.

Hyvää viikonloppua kaikille kulkijoille!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Camelot ja kumppanit, eli ruusujen lumoa

Railakas viikonloppu satojen kilometrien ajoa on takana. Kävimme äitini ja esikoisen kanssa kivan Etelä-Pohjanmaan turneen. Viihdyttiin, retkeiltiin, höpötettiin sukulaisten kanssa ja nähtiin kaikkea vanhaa ja tuttua. Reissun annista tulee vielä oma lukunsa jossain vaiheessa.

Kotipihalla odotti hurmaava 'Camelot' köynnösruusu kukassa. Tämä oli niitä ihan Must have-kasveja kevään ruusuhankinnoissa. Ei ehkä viimeisen päälle varma ja onnistuva ostos, mutta tiedättehän tunteen kun on vain pakko saada jokin kasvi? Ainakin on yritettävä, vaikka talvehtiminen ei ehkä ensimmäisellä kertaa onnistuisikaan.

Vasta auennut kukka. Pilkulliset terälehdet ovat hienot!

'Camelot' sai paikan köynnöstuessa ja yritän talvettaa sen maahan kaataen sekä sinne peitellen. Tarkoitus olisi yrittää saada sen versoistakin osat talvehtimaan. Se on haaste.

Kukka on suuri ja nuppuja on paljon versojen päässä.

Ruusu täysin auenneena. Tämä jotenkin hohtaa valoa.
Tämä kesä on noin muuten ollut susisurkea, mutta minä ajattelin siirtää ajatukset jo syksyn suojauksien suunnitteluun. Ensin otoksia muista uusista hempeyksistäni:

'Pomponella' ja 'Baronesses' notkuvat yhdessä melko samaa sävyä.

Pienikukkainen, mutta tiheä maanpeitto 'Purple Rain' kukkii runsaana.
'Rotilia' tuo vahvaa punaa ruusupenkkiin.
Taas ihan erilainen kukkamuoto 'Dolomiti'lla. Kaksiväriset terälehdet
näköjään inspiroivat minua.
Lisää yksinkertaista kauneutta - 'Sweet Haze' ja paljon nuppuja!
'Zaide'ssa on mielestäni tosi hieostunut vanha roosa ja upean kokoinen kukka!
On siellä ruusumassa monta muutakin veijaria, mutta niistä myöhemmin. Otetaan sekamelskaisen näköinen kokonaiskuva, vaikka kuva ei kyllä anna oikeutta ruusujen kauneudelle.

Pinkkiä ja purppuraa, mutta ei tuosta tolkkua tahdo saada.
Keveitä askelia arkiviikkoosi. Täällä on sadetta tiedossa ennusteiden mukaan, mutta eipä anneta sen latistaa tunnelmaa. Villasukat ja kynttilälyhdyt on ihan jees tässä ajassa.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ruusumaan herkkiä uutuuksia

Uusi ruusumaa sai huolellisen suunnittelun talvella ja viivästyneen toteutuksen keväällä. Kelit eivät hellinnet. Tilasin ruusut Saksasta Tantaun ja Kordesin huikeista valikoimista harkiten ja Ruusukummin asiantuntemusta avuksi saaden. Mitä sieltä sitten tuli - sitä itsekin innolla seuraan.

'Pink Emely' näyttää kukkarunsaalle tapaukselle. Kelit eivät ole suosineet,
mutta nuppuja on pahuksen paljon varttumassa.

Ruusun kukat ovat ihmeellisiä, kun ne muuttavat olomuotoaan ja väriään kukinnan edistyessä. Kukkamuotojen kirjo on huikea.

'Playful Rokoko'n kukat pysyvät pallomaisina, mutta kestävät sadettakin hyvin.

Hurjan monenmuotoisia kukkia ruusut tarjoavat - 'Playful Rokoko' tämäkin.

'Pastella' ruusun alkuvaihe oikealla ja kypsempi vasemmalla. Niin
paljon kukinnon ikä muuttaa muotoa ja väriä. Niin kiintoisaa katsojalle!
Ruusujen sielunelämä on innostavan kiinnostavaa. Ne todella kukkivat hurjana muun puutarhan lakastuessa talven tuloon. Ruusut ovat elinvoimainen isku syksyn selkäytimeen - ne kukkivat ja kukoistavat tähän aikaan ihan täysillä.

Kaksivärinen 'Nostalgie' - tätä odotin todella innoissani!
'Nostalgie' ruusua odotin tosi kovasti, mutta se oli yksi myöhäisimpiä kukinnon avaajia. Keskeltä valkoinen, mutta muuten punainen ruusu lumosi kuvastokuvallaan nettishoppaajaa. Tämän postauksen kuvat on otettu viime viikon sateen pieksämistä nupuista. Sen huomaa kyllä, mutta onneksi luvassa on kaunis viikko eteenpäin. Ehkä ruusut pääsevät kukoistamaan nyt sateen vioittamatta kukintoja.

Upean punaisia ruusuja on monia - tämä on 'Rotilia'

Ihastuttavia ruusuja on uudessa ruusumaasa runsas setti kokeilemassa viihtymistä ihan väärällä vyöhykkeellä.

'Zaide'

Ihania uusia ruusuja, joiden talvenkestävyys on huollon varassa. Nämä tarvitsevat talvisuojaa ilman muuta talvehtiakseen. Ja minun on kokeiltava konstit, miten siinä onnistutaan. Pidän haasteista.

Uusi arkiviikko edessä ja minun pitäisi olla jo nukkumassa. Näin se aika aina livahtaa illasta. Kello herättää kuitenkin 5:45, joten yöunet jäävät aina viikolla liian vähäisiksi. Viikonloppuna koitan parsia univelkoja.

Mukavaa ja aurinkoista arkiviikkoa!

maanantai 28. elokuuta 2017

Tuokiokuvia meren rannasta

Meillä rantamaissa meri on aina läsnä. Sen tuntee tuulesta ja tuoksusta. Ja äänestä. "Meri käy" on termi, joka kertoo tuulten vellovan vesimassoja. Kohina kuuluu, vaikka tuulta ei enää olisikaan - vesi on jäänyt levottomaksi. Meren käyminen on vahvasti syksyllä läsnä. Meri on levoton.

Ei enää pieni penikka. Kasvun ihme on voimallinen ja nopea.
Meiltä meren rantaan on vajaa kilometri. Siis ihan kiven heiton verran. Sinne jalat kuljettavat usein, ja siellä käydään fiilistelemässä kun on hienoja auringonlaskuja. Nyt sinne vetää penikan suuri ihastus vedessä lorkkimiseen.

Vauhdin hurmaa ja pärskeitä.
Mikä tahansa eläimen lapsi on täynnä intoa ja iloa - ne löytävät elämässään jatkuvasti uutta ja ihastuttavaa. Niin vilpitöntä on eläinlasten riemu! Sorsastuskaudesta huolimatta uskalsimme kuopuksen kanssa mennä tutulle merenlahdelle. Onneksi sorsat ovat kadonneet, joten metsästäjiä ei ollut passissa meren rannassa.

Varalta työmaan hälytakki päällä - en kyllä usko meneväni edes lihavasta
hanhesta. Kuopus oli kameran oikealla puolella.
Kyllä on onni asua paikassa, josta sielunrauhaa löytyy metsien lisäksi meren ääreltä. Siellä on vähän sama olo kuin tähtitaivaan alla revontulten loimutessa. Sitä on vain niin pieni ikuisuuden äärellä.

Elämisen riemua
Rieko on osoittautunut hyvin oppivaiseksi. Olemme leikin varjolla opetelleet perustottelevaisuutta ja huvin vuoksi temppujakin. Tätä pentua on helppo motivoida, koska se on oikeasti ahne ja samalla miellyttämisen haluinen. Omissa rajoissaan.

Jokainen meistä painaa tassunjälkensä elämään.

lauantai 26. elokuuta 2017

Kun lämpösumma ei riitä

Tämä kesä on nyt  yhden valitusvirren ja postauksen arvoinen. Esitän tässä samassa tiukan palautteen sään haltijoille, jotka varmaankin lukevat tätä blogia. Kevät ei lämmennyt kesäksi mitenkään säällisessä ajassa. Kaikki oli kaksi tai kolme viikkoa myöhässä kylmien kelien vuoksi. Eikä  siitä eteenpäinkään kesä hellinyt. Oli vain siedettävän viileää. Ja täällä pohjanmaan rannikolla on ollut myös älyttömän kuivaa.

Röyhytatar ja heisiangervo 'Jefam'








Nyt huidellaan elokuun loppua aina vain kylmenevissä keleissä. Päivällä ei päästä enää +10 asteeseen, mutta nyt sentään on viikon verran ollut sadekuuroja. Maa on silti kuivaa - niin vähän tuli vettä koko kesänä taivaalta.  Kastelin lähinnä ruusumaita, muut saivat pärjätä omillaan.

Hyötymaalla kasvavat vain viime syksynä istutetut valkosipulit ja peruna. Kylvin minä porkkanaa ja punajuurta, mutta ne taisivat jäädä rikkojen tukahduttamiksi ja harventamattomiksi. Hyötymaa jäi heitteille, kun jaksamista ei vain ollut. Rikat siellä rehottavat kyllä. Kanalan väki kiittää sieltä repimistäni vesiheinistä. Kitkettävää olisi ollut paljon enempi, kuin syöjiä kanalassa.

Syyskesä on jaloangervojen aikaa. Lajike on 'Vision in Red'

Palaan valittamaan lämpösumman kehnoutta. Ruusumaa lähti kylmän alun jälkeen vauhtiin. Koeruusujen maassa selvinneet ruusut ovat tuplasti suurempia, mutta nuppujen aukeaminen on hyytynyt olemattomiin lämpötiloihin.  Tuntuu että  mikään ei edisty ja kukat ruupahtavat nyt alkaneisiin sateisiin. Kirvatkin ovat kiusanneet, joten myrkyttääkin on pitänyt.

Viime vuonna 'Adelaide Hoodless' kesti sadetta, vaan ei tänä vuonna.

Uusi ruusumaa on saanut kylmän alun elämälleen. Siellä on nuppuja ihan piukassa. Avautuminen on vain hidastunut kylmien säiden myötä oleellisesti. Kylmät kelit yhdistyeenä nyt tulleisiin sateisiin on saanut nuppujen terälehdet mätänemään selvästi viime sadekesää enemmän.

'Soul' on yksi uuden ruusumaan johtoruusuista. Kukka on tosi suuri!

Odottaisin innosta täristen uusia ruusujani, mutta nuppurunsauden edessä pitää nyt vain jaksaa odottaa. Näytekukkia on tullut ja olen tosi iloinen niistä. Näyttää ihan tosi hyvälle. Tämän kesän säät eivät  nyt vain tue ruusujen kukintaa. Ei vain riitä lämmöt aukomaan nuppuja. Harmittaa ihan vietävästi.

Uuden ruusumaan 'Playful Rokoko' sentään saa nuppujaan auki.
Syyslannos on vielä annostelematta. Mulla on ihan kaikki jälkijunassa tänä vuonna. Huomenna heittelen ruusumaahan ja puuvartisille syyslannosta ihan urakalla.  Tämä kesä on kolmas kehno kesä peräjälkeen. Kahden sadekesän jälkeen tulee kuiva ja kylmä kesä. Missä on vanhanajan suloisen lämpimät ja aurinkoiset kesät?!?

Taidan laittaa puuhellaan tulet. Kalseaa on sisälläkin. Tämmöistä täällä tällä kertaa. Eletään siis unelmissa.



torstai 24. elokuuta 2017

Kukkii täällä muutakin kuin ruusuja

On meillä muutakin kukkivaa, kuin ruusut. Syksyssä rakastan ruusujen runsautta, mutta arvostan myös muita syyskukkijoita. Jostain syystä syksyllä tämä puutarha on parhaimmillaan. Yhteen aikaan maailmassa huomasin syyskukkijoiden vähyyden ja tein asialle jotain. Tai oikeastaan aika paljon. Se oli hyvä panostus.

Kuutamohortensia (Hydrangea paniculata 'Praecox') loistaa elokuun illoissa.
Hortensiahimo on yksi sairastettuja tauteja. Useampaa sorttia löytyy, mutta talvi 2015/2016 pienensi kasvustoja jopa ihan alkutekijöihin. Useimmat toipuilevat kärsimästään. Mutta kuutamohorttu kesti vaurioitta.

Kuutamohortensian kukat aloittavat hortenssakauden. Tykkään!
Minulla on ihan oma hortensiamaa, jossa on useita lajikkeita - isompia ja pienempiä malleja tätä sukua. Odotan sen kasvamista kukintaikään malttamattomana. Osa on ihan siemenkasvatuksiakin.

Harjaneilikka eli Dianthus barbatus

Monen vuoden tauon jälkeen kasvatin uudet harjaneilikat. Viime vuonna ne tekivät vasta lehtiruusukkeet ja tänä vuonna kerätään jackpot. Taivas mikä kukkarunsaus! Näitä ei saa toista kertaa  unohtaa, jos kupsahtavat. Toivottavasti nyt siementävät ja putkahtelevat sitten vapaassa maailmanjärjestyksessä mistä tykkäävät.  Näillä ja sormustinkukilla on siihen etuoikeus.

Cytissus 'Cyni' eli jokin vihma.
En pidä keltaisesta puutarhassani. Välttelen sitä. Silti keltainen saa armon keväällä narsisseissa ja syksyllä nauhuksissa sekä vihmoissa. Kesällä joitakin keltaisia poikkeuksia on. Eli horjun keltavastaisuudessani toistuvasti.

Nahjusten soihtuja iltoja valaisemassa
Nauhukset ovat isoja ja näyttäviä. Meillä on paljon tilaa myös isoille perennoille. Siis miksipä ei. Jotenkin elokuun pimenevät illat saavat kynttilän loistetta nauhusten kukinnoilla. Siis olkoot.

Paraatipenkin silmiäsärkevä väriyhdistelmä hetken aikaa.
Paraatipenkin "selkärangan" muodostaa valtikkanauhusten rivistö takana. Ikävä kyllä etuala vaihtaa yleisvärin samaan aikaan vaaleanpunaiseen ja lilaan. Hetken aikaa silmiä särkee, mutta en ole raaskinut vaihtaa nauhuksia muualle. Ehkä vielä joskus, jos keksin korvaavan mutta erivärisen taustakasvin, joka kestää ja kukoistaa aika varjoisessa paikassa. Ehkä ukonhattujen laajasta skaalasta löytyisi jotain?

Jaloangervot aloittavat, seassa liljaa ja pensaskärhökin kukkii edelleen.
Näiden kolmen liitto kukoistaa toinen toistaan tukien. Viime vuonna lisäsin paljon jaloangervoja, koska ne selvisivät tappotalvesta ja kukkivat runsaina varsin pitkän aikaa. Pidin niitä aiemmin vähän tylsinä massakasveina, mutta tässäkin asiassa olen muuttanut mieltäni. Niistä saa oikeasti ihan kivoja ryhmiä tehtyä.

Varjolilja eli Martagon - en muista lajiketta

Varjoliljat ovat aina mielenkiintoisia, ja niistä löytyy useita lajikkeita. Hintaviakin osaavat olla, mutta omiani olen tilannut Baltian edullisemmilla hinnoilla. Siemeniään olen koittanut idätellä jatkokasvatusta ajatellen, mutta homma on hidasta.

Piikkiaralia aka pirunkeppi (Aralia elata) on huikea

Puuvartisten elämään kuuluu hyvää kasvua. Pirunkeppi venyttää hugeja ja piikkisiä lehtiään sillan kaiteen yli. Kas tässäpä V-vyöhykkeelle eksoottinen laji. Lehden koko on noin metri kertaa metri. Odotan sen kukkivan vielä joskus! Mittaa on jo reilusti kolme metriä.

Amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea) on yksi lemppareitani
Isolehtiset puut eivät tykkää rannikon repivistä tuulista. Tämänkin jalopähkinän istutin 2010, mutta kertaalleen se repeytyi tyvestä asti myrskytuuliin. Se on oppinut tekemään pienemmät lehdet, joten ehkä se pärjäilee pahasti väärällä vyöhykkeellä. Tykkään tästä ihan tosissaan! Se tuo eksotiikkaa ankeaan pohjolaan.

Koreanpihtan (Abies koreana) kävyt ovat liikuttavan nurinkuriset!

Havut ovat tärkeä osa puutarhaa talvivihreyttä tuomaan. Koreanpihdan hienoudet ovat alta vaaleissa neulasissa ja sinisenä ylöspäin kurottavissa kävyissä. Ne ovat kukkina puussa. Ehkäpä paras pihta.

Sellaista kukintaa ruusumaan ulkopuolella. Lopulta pakollinen hurrikaani:

Vetten päällä.
Käytin penikkaa tänään toisella rokotuksella. Kaikki muut jonottajat ihmettelivät, että onpa sulla rauhallinen penikka. Jep jep. Kylillä ollaan fiksusti ja kotona riekutaan täysillä. Se osaa siis näytellä.

Keveitä askelia kohti viikonloppua!