maanantai 12. marraskuuta 2018

Päivän naurut - kiitos verokarhun

Päiväposti toi kirjeen rakastetulta verottajalta vuosia sitten kuopatun fimamme nimissä. Viesti oli tälläinen:


Nyt ei pieni ihminen käsitä, että tämän 2018 vuoden lopulla todetaan 2015 vuoden alussa olleen verovelkaa nolla euroa, josta tulee seuraamusmaksua vitosen ja korkoa tietysti perään. Ja kahteen otteeseen. Eikä tämmöistä perittävää ole missään vaiheessa ollut tietenkään tietona missään vaiheessa. Veronpalautuksia tuli viime vuonnakin, mutta niitä ei verottajan toimesta nyhdetty pienemmiksi.

Taitaa valtion kassassa olla vajetta, kun muinaisia pienyritäjiä lypsetään vielä toistakympillä olemattomasta verovelasta. Toivottavasti tämä nyt sitten oli tässä. En viitsi valitella mitään, vaan maksan nöyrästi. Päivän naurut saavat maksaa toistakymppiä.

Olenko koskaan maininnut, että yrittäjäksi ei muuten kannata alkaa? Jos en, niin pienyrittäjyys on lajissaan sellaista, että kannattaa ohittaa jo ajatuksena. Osakeyhtiömuotoisena ja heti kunnon kasvunäkymillä kannattaa kokeilla, jos veri vetää vetää oikeasti tekemään 24/7 töitä. Mutta hitossa ei toiminimellä, kommandiitti- tai avoimena yhtiönä.

Koskahan tästä yrittäjätaustasta pääsee lopullisesti eroon?

perjantai 9. marraskuuta 2018

Kun marraskuu vie voimat

Monessa blogissa kirjoitetaan, kuinka ei ole ideoita eikä jaksa postailla juttuja. Jotkut miettivät lopettamista ihan kokonaan. Ei vain nappaa harrastaa kirjoittamista tai edes lukemista. Eikä ole aiheitakaan kirjoittaa. Turhautuuhan siinä!

Kaarisilta menneeltä marraskuulta. Nyt on mustaa ja piemää vain.
Tämä ilmiö toistuu muuten ihan joka marraskuu. Ajatelkaapa mitä sana marras tarkoittaa. Se on kuolemaa. Luonto "kuolee" asettuessaan talvilepoon. Kaikki kuihtuu ympäriltä, päivät pimenevät ja yöt pitenevät. Säätkin yleensä ovat harmaita, kylmiä ja kosteita. Luntakaan ei yleensä tule piristämään valoisuudellaan, vaan on vain rämmittävä aina vain vähemmän valon hämärässä.

Viime vuoden marraskuu oli luminen, mikä piristi kummasti. Nyt ei.

Luulisin suomalaisten pitkän sopeutumisen vahvoihin vuodenaikoihin ja myös syvenevään kaamokseen tuottavan jokusenkin geenimuunnoksen selviytyä näitä vahvoista muutoksista. Yhtä "rankka" muutos on kevätkin. Se tosin vie kohti elämän heräämistä, lisääntyvää valoa ja aktiivisuutta.

Marraskuulle pitää antaa taistelematta se minkä se ottaa joka tapauksessa. Energiat vain laskevat kuin lehmän häntä. Ihmiset käpertyvät taas talvipesiinsä lepäämään ja nukkumaan talviunta. Ehkä siinä sivussa vähän unelmoidaan keväästä ja heräämisestä, mutta pääsääntöisesti käännetään vain kylkeä parempia aikoja odotellessa.

Energiat on vain alaspäin, hiipuvia ja liikkumattomia.

Ystäväni Hirnakka on lanseerannut mielestäni aivan oivallisen selviytymisopin marraskuuhun. Se on ihan matemaattinen oivallus, että tänäänkin on marraskuuta selätetty 9/30 päivää. Tämä kaava on jysähtänyt ihan satasella minun tajuntaani. Marraskuu on siis lopulta vain 30 päivää lusittavaa. Horisontissa häämöttävässä joulukuussa kun on ihan erilaiset energiat siirtyä kohti talvipäivän seisausta ja joulua.

Vähän surullinen naava.

Joulu on varmaan kehittynyt keskitalven kaatajaksi. Päivät alkavat pidetä ja siis enegiat nousta kohti kevättalvea - huolimatta siitä, että kipakoin talvi on siinä vielä edessä. Silti Toivo nousee joka päivä päivien pidetessä aluksi vain minuutteja!

Meri jäätyy yleensä toosi hiljalleen. Nyt merivesi on ennätyslämmintä, joten
en odota talven saapumista ainakaan tässä kuussa. Josko joulukuusakaan.

Onko lukijoissa ketään marraskuun fanittajaa, vai jaatteko ajatuksia marraskuun kohmeisesta otteesta luovuuteen ja jaksamiseen?

Marraskuussa ei ole kovin pajoa rääpyä toivottaa iloa ja valoa, mutta miten olisi pärjäystä vain?


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Syyspuuhat jatkuvat

Marraskuu on alkanut suht lämpimissä merkeissä, joka antaakin mahdollisuuden jatkaa syksyisiä puuhia puutarhassa. Viikonloppuna ei ollut kovin paljon velvoitteita, joten saimme Maestron kanssa aherrettua pihapuuhissa. Maestro on rakennellut puuvajaa, kun entiseen liiteriin ei mahdu viimeinen kuorma rankoja.

'Morden Blush' kukki kauniisti ja pitkään tänä kesänä. Kuva elokuulta.

Minä sain viikonlopun aikana istutettua kuusi pensasruusua. Olen sirotellut pieniä 3-5 ruusun pensasruusuryhmiä hyötymaan ympärille. Lauantaina pääsi maahan 'Tove Jansson', 'Loiste' ja 'Sävel'. Istutin ne mansikkakankaaseen ja katteeksi laitoin oksahaketta. Vielä siinä paikassa on yhdelle ruusulle tilaa, mutta en ole vielä keksinyt mikä siihen sopisi. Se onkin ensi kesän hommia.

'Sävel' minulla on toisaallekin istutettuna. Tämä on perin nätti ruusu, joka kukkii pitkään.

Toiselle kulmalle istutin kaksi Valamonruusua ja yhden 'Linnanmäki' tai toiselta nimeltään 'Linnanmäen Kaunotar'. En tiedä kumpi on virallinen nimi, mutta ruusu on kieltämättä kaunotar suurin valkoisin kukin kukkiessaan. Myös nämä ruusut istutin mustan kankaan alle. Oksahake loppui tilapäisesti kesken, mutta eiköhän siihen katekin ilmesty. Musta muovikangas on aika tylsän näköinen.

Valamonruusu. Kuva lainattu Särkän Perennataimiston sivuilta. Nyt vielä
muutama vuosi kukkivan kukoistuksen odotusta!

'Linnanmäki' - kuva myös Särkän Perennataimiston sivulta.

Ennen iltahämärää - joka muuten tulee käsittämättömän varhain - lapioin ja talikoin paraatipenkin takareunasta ruohottumaan päässeen alueen ylös. Juolavehnä oli vuosien saatossa päässyt hiipimään penkkiin, jossa oli ilmiselvästi viihtynyt. Olen lähes vuosittain nostanut ylös jonkin alueen, mutta takareuna on saanut olla 15 vuotta rauhassa. Nyt oli aika senkin kunnostamiseen.

Kandanruusu 'William Baffin' ja väriminttu 'Rosaliina' elokuussa.

Kaikki työt, jotka pystyy syksyllä tekemään on pois kevään kiireistä. Eli liputan vahvasti lempeitä syksyjä, jotta ehtii kunnostaa mahdollisimman paljon puutarhassa. Keväällä on kuitenkin taas sata rautaa tulessa ja mahdoton kiire kevään kanssa kilpaa juostessa.

Merenrantakaupunki saa syksyisin nauttia meren tuomasta lämmöstä, joten meille talvi ei ole ensimmäisenä puskemassa. Meille on enempi sääntö kuin poikkeus saada lempeät ja lämpimät syksyt. Aratkin puuvartiset saavat aikaa tuleentua.

Uusi hylly tuli tlapäisesti tänne matkalla kuopuksen uuteen kotiin.
Jopa kollipojat heti asettautuivat rennosti hyllylle loikomaan.

Tänään myös ehdin verkottaa Arbetorumin herkullisimpia yksilöitä. Jaolle on tulossa myyrien lisäksi rusakot ja kauriit. Koko kesänä ei kauriita näkynyt, mutta nyt on 2-4 kauriin ryhmiä käynyt esiintymässä ja jälkensä jättämässä. Ensilumikin paljasti jänöjen tepastelevan luottavaisina pihapiirissä. Ja kissat ovat kertoneet, että myyriäkin on. Siis suojaustoimet on viisasta tehdä. Minä koitan kuutioida kunkin puun ja puskan kohdalla niiden maittavuusasteikkoa. Nuoret lehtipuut tahtovat kelvata joka tuhoilaissortille, eli kyllä verkottaa ja runkosuojata saa ahkerasti.

... ja tarkastaja myös paikalle.

Ruusujen tyvimultaustakin mietin, mutta vielä on niin lämmintä että siirsin operaatiota edelleen. Ainakin puoleen kuuhun asti on yötä päivää plussalla, joten en pidä minäkään kiirettä. Ruusutkin ovat täydessä lehdessä ja viimeisiä kukkia koittavat avata yhä lyhenevissä päivissä. Pitäisikin käydä leikkaamassa latvat lyhyemmiksi ja odotella kylmeneviä kelejä tyvimultausta varten.

Iloa ja valoa arkiviikkoosi!

torstai 1. marraskuuta 2018

Vihapuhetta marraskuulle

Iloni töiden jatkumisesta hykerryttää hyvän aikaa. Töissä nyt suunnittelen ensi kesän kesäkukkaistutuksia, mikä on puolestaan täysin verrattoman valloittavaa puuhaa. Selailen tukkujen tarjonnan runsaasti kuvitettuja katalogeja, ja piirtelen istutuskarttoja puistojen kesäkukien istutusalueisiin. Luon silmieni eteen kiinnostavia insallaatioita, jotka vaihtavat kasvukauden kuluessa näkymäänsä. Se on innovatiivista taidetta, jossa on ihastuttava ripaus intohimoa mukana!

Jäätynyt


Ilosta ja hykerryksestä huolimatta edessä on yksi kalenterini vihatuimmista asioista eli marraskuu. Yksinkertaisesti inhoan sitä sydämeni pohjasta. Täysillä. Satasella. Ja vielä parit superlatiivit päälle keksi ite-menetelmällä.

Physocarpus opulifolius 'Coppertina'

Marraskuu on viheliäinen alati vähenevässä valossaan, kylmyydessään, ja märissä mustissa keleissä. Marraskuun mahdollisuudet on vain toivoa voimia kahlata sen läpi joulukuuhun. No en ole jouluihmisiäkään, joten vain talvipäivän seisaus on hiljainen voimapiste kohti kevättä. Herään eloon keskimäärin synttärieni tienoilla helmikuun lopussa. Siitä se elämä taas alkaa!

Syyskimikki 'Brunette'

Siis leuka rintaan, ja kohti synkkenevää marraskuuta.Joka vuosi tästä on kuitenkin aina selvitty. Nyt kyllä marraskuun seuralaisena on ennen kokematon hymynkare suupielessä...

Kynttilän liekin lempeää valoa ja rahtunen iloa mukaasi - mistä ikinä sitä irtoaakaan :D

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Työt loppuivat ja alkoivat

Siinäpä päivän hyvät uutiset olivatkin. Eli määräaikainen työsuhteeni Merenrantakaupungissa loppui tähän päivään. Huomisesta lähtien on voimassa uusi työsuhde puutarhurina. Määräaikainen sekin, mutta vuodeksi on töitä.

Ruusuinen elämä :D (Ruusu on Stadt Rom)

Olen siis erinomaisen iloinen! Saan jatkaa sydämellä tehtyä työtä, jonka tuloksista iloitsen joka päivä! Tänään suunnittelin ensi kesän kesäkukkaistutuksia valiten lajeja ja lajikkeita. Kuvastojen selaaminen oli aivan ihanaa - kuin ei marraskuuta ensinkään olisi tiedossa!

Kunigaslilja (Lilum regale)
Minulla oli muutama vaihtoehto, mihin menisin töihin. Tämä puutarhurin homma oli ehdottomasti mielekkäin, joten on ilo jatkaa hyvästi alulle päässyttä työtä mukavassa porukassa.

Yhden ruusun haluan ojentaa opettajalleni hortonomi Kari Yliselle Tampereelle:

'Matador'
Kiitoksia Kari! Näin tässä nyt sitten kävi :D Uusia, mukavia haasteita on edessä talvikauden suunnittelu ja kartoitustöissä. Saan luoda uudenlaisen järjestelmän hallinnoida Merenrantakaupungin kasvavia tarpeita. Ja käytännön töistä saappaat savessa, multaa hanskoissa ja hiki otsalla ei tarvitse luopua ihan kokonaan. Työnkuvaan pääsen itse vaikuttamaan varsin laajasti. Sen kitkemisen voisin kyllä delegoida eteenpäin, mutta katsotaan sitten ensi vuoden miehitystä. Tässä on talvi aikaa järjestellä ja suunnitella!

Iloa, valoa etc. muita hyviä asioita ja fiiliksiä mukaasi!

maanantai 29. lokakuuta 2018

Juhlan jälkeen on arki

Iloinen sukutapaaminen sai hyvän syyn kuopuksen täysi-ikäistymisestä. Oli todella mukavaa kokoontua yhteen kaikki kolme sukupolvea, syödä hyvin ja nauttia viimein täytekakkukahvit.

Kimppu kaunille nuorelle naiselle. Ruusuja tietenkin!

Ekan kerran gluteenittomana versiona leivoin - onnistui se!

Koska elämä on aina vain jokseenkin hektistä, niin tänään lomapäivänäni lainattiin pakettiauto, johon kuormattiin kuopuksen yksiön sisältö ajaen se muutaman kilometrin päähän uuteen osoitteeseen. Ongelmainen naapurusto on yleensä koko talon riesa. Katsoimme viisaimmaksi äänestää jaloilla, ja muuttaa rauhallisempaan taloyhtiöön eri kantille kaupunkia.

Luonto jatkaa kaunista kuuralla koristautumista.

Neljä kuukautta kuopus ehti asua omillaan, mutta pahus vieköön mitä menoa "rauhallinen sijainti" pitikään sisällään! Minä olin lähinnä sydän kylmänä pelosta, että jotain sattuu. Joskus sattuu huonoa tuuria, mutta kokemusta kertyy näköjään. Uusi asunto on ihanan valoisa ja tosi siisti kerrostalokaksio ihan kuopuksen opiskelupaikan vieressä. Turhan suuri se on yksin asuvalle, mutta ei ollut mahdollisuutta valita pienempää.

Punahattu onkin lumimyssy.


Voi tätä muuttojen rumpaamista! Äitini muutti syskuussa Raaheen - sisäilmongelmaiseen asuntoon. Kuukauden päästä veivattiin häntä uuteen kotiin. Nyt kuopus naapuruston takia eri osoitteeseen. Jospa nyt alkaisi olla asiat kohdillaan, että voisivat kaikki rauhoittua elämään tasaista arkea vain.

Melkein ehdin kukkia!


Tavallisen - vaikka tylsänkin - arjen koen elämän luksuksena, jota on harvoin tarjolla. Olen kaivannut sitä monta vuotta! Minusta parasta elämää on se, että oikeastaan mitään mainittavaa ei tapahdu. Sellaiset päivät, jotka kuluvat arkisissa askareissa ilman jäätäviä huolia, murheita tai isoja ponnistuksia.

Jäisiä kyyneliä koivun oksilla.

Nyt hiljaa toivon varjelusta kaikille läheisilleni. Haasteita piisaa heillä jokaisella. Me olemme jokin apu- ja tukipiste monelle.  Onneksi kaikille on löytynyt helppiä aina tarvittaessa. Isoissa elämän ja kuoleman asioissa voimme olla vain rinnalla kulkijoita ja hiljaisia tukijoita. On asioita, jotka on vain otettava vastaan ja elettävä niiden kanssa. Koska niille ei pieni ihminen voi mitään.

Rakas joki niin kauniina!
Hetkessä eläminen on taito, jonka oppii viimeistään silloin kun ei yksinkertaisesti näe tulevaisuutta. Olen tämän oppiläksyn käynyt jo vuosia sitten läpi. Nyt minulla on jälleen tulevaisuus, mutta silti elän hyvin vahvasti vain tätä hetkeä. Se ei sulje pois tulevaisuuden suunnittelua, vaan antaa paljon voimavaroja keskittyä juuri tällä hetkellä käsillä oleviin asioihin.

Paljon on nämäkin koivun oksat nähneet vuosien varrella.

Kuukauden vaihtuminen on pian edessä. Marraskuu ei ole suosikkini niin mitenkään päin. Mutta aina senkin läpi on rämmitty. Ehkä tällä viikolla pystyn kertomaan hyviä uutisiakin, kunhan asiasta on mustaa valkoisella :D

Siis iloa ja valoa syvenevään kaamokseen vaikka kynttilöiden liekeillä!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Puutarhakauden päätös - lunta, kuuraa ja juhlat

Ruskan väriloisto vaihtui vauhdilla harmaan skaaloihin. Aivan kuin eri maailma olisi vaihtunut ihan hetkessä. Nopeasti pimenevät päivät luovat hempeän harmaina sävyihin hiuksen hienoja nyansseja. Ruskan räikeä ilotulitus vaihtui ihan hetkessä lumen peittämään pehmoiseen maisemaan valkoisen ja harmaan sävyissä.

Lumoudun aina kanadanruusujen viimeisiin kukkiin kuuran keralla
Jotenkin maailma pysähtyy ensimmäisen lumen äärellä. Syystyöt saavat lopetuspisteen. Aina jää jotain tai paljonkin tekemättä, mutta luonnon mahdin äärellä aikaansaatuun pitää tyytyä. Revanssi alkaa keväällä maan sulaessa.

Juhannusruusun ruskan sävyjä lumihunnun alta.
Jotenkin kauden päätös tulee aina helpotuksena. Enää ei tarvitse jaksaa ja venyä ponnistuksiin. On vain ihan pakko hellittää ja levätä. Puutarhurointi on intohimo, joten siihen riittää paukkuja ja ruutia - mutta maan jäätyminen ja lumi antaa armon. Ei pysty, vaikka haluaisikin.

Ei ehtinyt berberiskään lehdistään luopua.
Ensi viikon puolessa välin luvataan lämpenevää. Kauden lopetus olikin siis tilapäistä, joten saankin loput pensasruusut istutettua! En minä näin vähällä luovuta, jos luonto tarjoaa vielä vähän kelejä!

On tämä värikuva - värimintun jäähyväiset kasvukaudelle 2018.

Huomenna on merkittävä päivä. Kuopus täyttää 18 vuotta. Nyt on kaikki ipanat täysi-ikäisiä ja omilla jaloillaan. Urakka on ns. valmis, vaikka eihän tähän mikään lopu - onpahan nyt yksi rajapyykki ihmisen elossa.

Hedelmistään puu tunnetaan. Malus 'Echtermeyer' eli neuvoksenomenapuu.

Lohi- ja kasviskeittojen perunat on kuorittu, lohi perkattuna suolassa, täytekakku leikattu ja täytetty, huusholli siivottu ja puhtaat matot on lattialla. Ilo on kokoontua taas rakkaiden ihmisten kanssa yhteen viettämään kuopuksen täysi-ikäisyyttä. Yhteen kokoontuminen on juhla jo sinänsä, mutta nyt syynä on sen pienimmän valtuudet aikuiseen eloon.

Kuopukselleni ruusuksi kuuran koristama, maailman herkin ruusu.

Toivotan pienimmälle ipanalleni siipiä lentää, viisautta katsoa eteen ja taakse vaikka yhtä aikaa  ja intohimoa elämän mysteereihin. Aina kannattaa kuunnella vanhoja ja viisaita, vaikka juuri nyt tietäisikin elämästä kaikkein parhaiten itse :D



Iloa ja valoa elämääsi, vaikka maailmasta ympärillä hiljakseen tuleekin harmaata ja pimeää. Anna liekin lepattaa varjeltuna sydämessäsi suojassa pahoilta puhureilta.