lauantai 17. helmikuuta 2018

Koira edistää mielenterveyttä. Vai miten se menikään?

Koiran vuodesta päästään notkuvaa aasinsiltaa pitkin kokemukseen koirallisesta puolivuodesta. Pentukoira on ihan pain in the ass, kun sillä on energiaa aivan järjettömät tasot, eikä järkeä yhtään. Tästä on kyllä pitkä matka siihen vanhaan, viisaaseen koiraan. Maestro katteli yksi päivä pentukoiran hullunlaukkaa pihalla tuumaten, että pitäisiköhän kokeilla itsekin koiranraksujen syöntiä. Parilla kourallisella saa ilmeisimmin ihan järjettömästi energiaa. No ei olla testattu vielä käytännössä. Ehkä kannattaisi.

Joskus on virransäästötilakin käytössä. Harvoin. Ihan yllättävän hyvin yhtä
poikkeusta lukuunottamatta kuusi kissaa hyväksyneet tilanteen Se kuudeskin
antoi lopulta periksi, kun tuli kylmät kelit. Eli vain pakon edessä.

Vanhan koiran viisautta on mahdotonta mitata. Se ON. Ymmärtää puheen ja pelkän ajatuksenkin. Ei hösellä turhista, vaan paneutuu oleelliseen. Pentukoira - onhan se hauska ja hullu, mutta rasittava. Käskyt tuntuvat unohtuvan teini-iän kohelluksiin. Sen nenä on jokaisessa ihan väärässä paikassa, ja hampaat ovat jo jättäneet ikimuistoiset jäljet kynnyksiin ja ovenpieliin. Mulla on elävästi tullut mieleen pienten lasten aikakausi. Yritäpäs puhua puhelimessa, niin jopa kolttoset koiran taholta saavuttavat kliimaksin... ja monta muuta asiaa, jotka kuvittelin jääneen historiaan lasten kasvettua. Ehei - ota koira, niin saat pikauusinnan!
Kaksi tuntia päivittäin lenkillä pitkin metsiä ja rantoja. Mikään muu mahti maailmassa ei saisi aikaan moista.
Koira kyllä. Käynnissä on myyräoletettujen jahti hangen alta. Tuloksetta toistaiseksi, mutta paljon on kaivettu!


Sitten se toinen puoli - kun tulet kotiin - kuka muu on yhtä riemuissaan saapumisestasi? Aviomies, lapset - not. Koira - ehdottomasti ja ylenpalttisesti! Kuka raahaa sinut lenkille pakkaseen tai tuiskuun? Ei ole muuta yhtä pätevää Personal Traineria. Pysyt kunnossa, ja hankit vaatekaappiin jokasään varustuksen. Tyylillä ei ole väliä, mutta käytännöllisyys ratkaisee.

Talven valoa sielua lämmittämään! Kaikki luonnonilmiöt havaitaan, koska ulkona.
Talviset auringonnousut ja laskut rekisteröityvät uudella intensiteetillä, koska olet useinmiten ulkona. Kevätlintujen muutonkin havainnoit livenä joka päivä. Ja se tyytyväinen tuhina, minkä koira käy hyvää yötä toivottamassa, kun olet heittäytynyt sänkyyn nukkumaan... aamulla sama tuhina toivottaa iloisesti hyvää huomenta, vaikka juuri siinä hetkessä vihaisitkin maailmaa haluten nukkua vielä vähän. Nouset kuitenkin, koska koira. Sillä on nälkä ja hätä ulos. Ja tärkeä rakas.

Luonto on kaunista. Sen näkee nykyään monessakin valossa. Kuutamollakin.


Koiran omistaminen tarkoittaa extraimurointeja. Karvaa tuottaa toki viisi pitkävillaista ja yksi lyhytkarvakissakin, mutta koira tarjoilee siihen omat karvatollukkansa myös. Villasukat jalassa sisällä hiihtäen voi sukistaan sitten noukkia karvapalleroita. Kätevää keräilytaloutta!

Koiran opettaminen on oma lajinsa myös. Meillä onneksi on ahne ja innokas oppija täällä. Pienellä palkalla ja nopeilla hoksottimilla ollaan päästy jo sangen pitkälle. Ainoa ongelmakohta on vieraiden tervehtiminen. Rotumääritelmässä lukee, että rotu on vieraita kohtaan pidättyväinen. Olen tätä kohtaa monasti lukenut Riekolle. Yritin sitä ääneen lukea jopa koiran nukahtaessa, jotta aivonsa ymmärtäisivät sen paremmin.  Lopputulos: kun vieras tulee, niin tervehtimisestä ei tule loppua. Se jatkuu kiihtyvin kierroksin, joten on vain viisainta ottaa koira remmiin kiinni. Näin toimien olen säästänyt arviolta ainakin neljät silmälasit ja jokusen lievän ruumiinvamman.

Elokuussa into touhuta oli 100%. Tuosta koko on kasvanut myös 100%
Kiityvyys luultavasti myös saman 100%

Noin 22 kiloa aussienergiaa korkeassa kiihtyvyydessä ei ole leikin asia. Koiraporttikin on kätevä asia - pistetään koira portin taakse jäähtymään. Harva vieras ymmärtää edes selvästä pyynnöstä, että jätä koira täysin huomiotta ensitervehdyksen jälkeen. Mitä enemmän sille lepertelee - sen lennokkaamin se on tulossa syliin. Vauhdilla. Aussilla ei ole kiityvyyden rajoitinta tehdasasetuksissa. Tätä asiaa työstetään vielä. Hartaasti.

Monta koiratonta vuotta kului edesmenneiden bordercollieiden jälkeen. Bordercollie on ehdottomasti minun rotuni, mutta tähän elämäntilanteeseen halusin jotain vähän vähemmän, kuin bortsu. Jo vuosia sitten olin katsonut australianpaimenkoiria sillä silmällä, että tämä voisi olla mun rotuni. No on se. Ero bordercollieen on toistaiseksi havainnoituna ihan tosi pieni. Aussi on hmm.. vähän rotevampi. Ehkä aussi ei ole niin satasella koko ajan töissä, mutta kun töissä ollaan niin aussi on tasan täysillä mukana. Ero on siis edelleen vähän jykevämmässä rakenteessa.  Ehkä opin tästä läheisten rotujen välisestä erosta vielä lisää ajan mittaa. Minä itte täytän kyllä bordercollien ja aussipaimenen rotumääritelmät työhullusta tättähäärästä.

Minä ja pentu meren rannassa. Hälytakki päällä, koska oli sorsastusaika.
Kevään tulo ei ole vielä tavoittanut minun sieluani. Mullat ja siemenet ovat saaneet olla rauhassa. Lisää lunta on tulossa, joten fiiliksiin ei vain pääse vielä. Unelmatkaan ei lennä ensinkään, vaan vähän talvikohmeessa ruusumaa ja minä ollaan. Kevätvillin aika on kuitenkin tulossa. Sen jotenkin haistaa jo täältä talven puolelta!

Leppoisaa viikonlopun jatkoa! Kyllä tämä blogi palaa taas vanhalle ruusujen vainujäljelle, vaikka ajankohta ei olekaan vielä otollinen puutarhapuuhiin.

torstai 15. helmikuuta 2018

Kiinalainen uusi vuosi alkaa - koiran vuosi

Kiinalainen uusi vuosi vaihtuu 16.2.2018 koiran vuodeksi. Toivotan siis hyvää kiinalaista uutta vuotta! Maa-koiran vuosi alkaa, ja sitä luonnehditaan astro.fi sivustolla näin:

Ai koiran vuosi - sopii oikein hyvin mulle!

Maakoiran vuosi 2018 (16.2.2018 - 4.2.2019)

Maakoiran vuodessa yhdistyy kovan vuoren kaltainen Yang Maa ja Yang Koira, jonka luontainen elementti on myös Maa. Tupla-annos vahvaa maaelementtiä takaa sen, että nyt pysytellään tukevasti maan kamaralla ja jätetään ne kaikkein hulluimmat ideat toiseen ajankohtaan.

Musta tää vois olla lumikoiran vuosi.
Maaelementti yhdistetään vakauteen, harkitsevuuteen ja luotettavuuteen. Edellisvuosien, Tuliapinan 2016 ja Tulikukon 2017, roihahdus on nyt sammunut ja tämän tulen tuhkalla ruokitaan maaperää, josta Maakoiran vuoden uusi energia ponnistaa. Nyt kynnetään tuttua ja turvallista. Luvassa on varmasti suurta kiinnostusta luomuviljelyyn ja peruselintarvikkeiden puhtauteen sekä muihin ”maallisiin” asioihin.

Maallisia asioita kasvimaalla. Luomuna omasta takaa on aina tosi jees!

Pahin materialismi ja rahan himo väistyvät kuitenkin hetkeksi, sillä on aika pistää yhteiskunnan asioita järjestykseen. Siinä missä Kukko koreili ulkoisesti ja juhli paraateissa pitkin vuotta, Maakoira ei ehdi kiinnittää huomiota ulkoisiin seikkoihin ajaessaan palavasti aatetta paremmasta maailmasta. Moni pysähtyy myös miettimään omia arvojaan ja omaa suuntaansa. Kyseessä voi olla sisäisesti käänteentekevä, suuren henkisen kehityksen vuosi, joka heijastuu myös yleiseen ilmapiiriin.

Koira on tunnetusti tarkka reviiristään ja Yang Maan järkähtämätön vuorienergia korostaa reviiritaisteluita. Mitäpä muutakaan se voisi merkitä kuin nokkapokkaa maailman suurvaltojen välillä rajakiistoissa? Kumpikaan osapuoli ei ole halukas antamaan periksi neuvottelupöydässä, vaikka juuri Koiran vuonna tulokset voisivat olla menestyksellisiä Koiran lempeän ja oikeudenmukaisen perusluonteen vuoksi.

En kyllä anna periksi, vaikka aseena on vain maitohampaat!

Koiraa pidetään ihmisen parhaana ystävänä ja siksi esille nousevat vuoden teemoiksi rehellisyys, tasavertaisuus, avunanto ja luotettavuus. Epäitsekkäällä Koiralla on lämmin sydän ja höröllä kuunteleva korva. Koira on aina valmis auttamaan! Hyväntekeväisyys luo välittämisen ilmapiiriä koko yhteiskuntaan ja sitähän me tässä maailman turbulenssissa menossa juuri tarvitsemme. Olipa kyseessä sitten eksyneen löytäminen metsästä, opaskoirana tai masentuneen kaverina toimiminen, Koira suorittaa askareensa iloisena, velvollisuudentuntoisena ja väsymättä. Koiran vuodella onkin meille paljon opettamista näissä asioissa, jos olemme tottuneet suorittamaan arkea ilman ilon pilkahdusta tai kyseenalaistamatta kaiken toiminnan merkitystä. 

Iloa pilkistää ja toiminnan merkitys on ihan selvä. Mä pidän ainakin hauskaa!

Maakoiran vuoden energia juurruttaa meitä ja palaamme itselle tärkeimpiin asioihin, kuten turvallisuutta ja pysyvyyttä merkitsevän perheen pariin. Ja Koira jos mikä puolustaa laumaansa, joka on sille kaikki kaikessa. Perheettömät voivat kohdistaa oman huolenpitonsa ystäväpiirinsä lisäksi eläimiin, luontoon, yhteiskunta- tai ympäristökysymyksiin, sillä toimelias Koira ajaa kiivaasti heikompien asiaa eikä epäröi niin tehdessään vähän räksyttää. Koiran vuonna asiat voi sanoa niin kuin ne ovat, ilman sokerikuorrutteita raksujen päällä. Diplomatia saattaa siis joidenkin kohdalla muodostua ongelmaksi. 



Koira näkee asiat helposti turhan mustavalkoisina ja jakelee ihmiset jonosta oikealle ja vasemmalle joko ystäviin tai vihollisiin. On parempi kuitenkin luoda pitkään kestäviä ystävyyssuhteita kuin vihamiehiä. Lauman etu ja korkea moraali ovat Koiran ominaisuuksia. Toivotaan, että tämä mentaliteetti yltäisi myös kansakuntien päättäjien korvien väliin. Koiramäen kansa elää mieluummin porkkanoilla kuin luunapeilla, ja sen työttömiä kyykyttävät poliitikot saavat vielä nähdä. Jos maailman meno jatkuu hulluna kuten tähän asti, joku saa ikävän näköiset koiran puremat pohkeeseensa. Ehkä asiat sitten alkavat muuttua parempaan suuntaan!

Rakkauden ja ihmissuhteiden saralla Maakoiran vuosi 2018 lupailee pelkkää hyvää. Koska perhearvot koetaan tärkeiksi, avioliittojen ja vauvojen määrä kasvaa. Sinkuille Koiran vuoden optimismi ja uskollisuus on tervetullutta: nyt voi löytää vakituisen kumppanin, joka ei heti juokse toisten perään, vaan pysyy rinnalla.

Jos viihdettä itselleen haluaa, niin kurkista tuota Astro.fi linkkiä, josta näet omalle merkillesi tehdyn ennusteen. Omani oli mielenkiintoinen, vaikka en vieläkään uskalla uskoa hyvän lankeavan tähän maaperään. Viime vuosi oli kyllä niin myötäkäymisiä täynnä, että ihmeeltä tuntui. Minä olen syntynyt 1965, joten olen käärme kiinalaisessa horoskoopissa.

Käärme

Maakoiran vuosi 2018 Käärme - Astro.fi
Käärme on vuoden onnekkaimpia eläimiä ja nytpä on ruusuiset tulevaisuuden kuvat. Teetpä sitten melkein mitä tahansa, hyvin tulee käymään. Finanssiasiat kukoistavat ja uuden yrityksen perustamiskirjat voi hyvillä mielin laittaa vireille tai nauttia viime vuonna kylvetystä sadosta. Aiemmin aloitetut projektit kantavat ja työn tuloksia kelpaa ihailla. Ei hullumpaa!

Käärmeen kannattaakin jatkaa kuuman raudan takomista, sillä nyt siihen on voimia ja otollinen ajanlaatu. Itseluottamusta on kertynyt mukavasti onnistumisten myötä ja Käärmeen vauhti ei hyydy. Myyntimiehillä menee lujaa ja diilejä syntyy. Rahaa on aika lyödä tiskiin isompi tukku ja sijoittaa tulevaisuuden kannalta merkityksellisiin kohteisiin, tutkimalla taustat tietysti ensin. Laakereilla lepäily ei tässä tilanteessa kannata, vaan opiskeluun, taitojen kartuttamiseen ja asioiden lisätutkimiseen voi hyvin panostaa. Tärkeintä on käyttää Käärmeelle luontaista älliä ja avata suu oikealla hetkellä ja astua näkyviin, sillä menestys ei napsahda syliin ilman omaa panosta.

Käärmeellä riittää energiaa myös muilla rintamilla ja nyt on tullut aika päättää, että onko eipäs-juupas kumppani lähdössä mukaan menestykseen vai jätetäänkö se rannalle ruikuttamaan. Energiaa on turha tuhlata raskassoutuiseen parisuhteeseen. Sinkuilla käy flaksi Koiran vuonna, joten nyt parhaat käärmeennahkakengät jalkaan ja menoksi. Ne, joilla on kiva kaveri jo rengastettu, keskittyvät perhe-elämään ja kodin laittamiseen. Jälkikasvuakin ounastellaan.

Terveyden suhteen Käärmeellä on asiat hyvin ja jotta tämä tilanne jatkuu, voisi sitä lenkkipolkuakin käydä välillä katsomassa ja happea haukkaamassa. Niin saavat aivotkin taas lisäenergiaa ja kauaskantoisten päätösten teko helpottuu. Tästä vuodesta kannattaa ottaa kaikki irti!

No ihan pakko peukuttaa itsellekin, vaikka hupina pidänkin näitä horoskooppeja. Elämä kun on opettanut lujalla kädellä viimeisimmät vuodet. Ei uskalla uskoa. Jalat maassa on turvallisinta edetä, niin ei korkealta tipu.

Toivottavasti postauksesta oli rippunen iloa sinullekin :) Itseäni huvitti kyllä lukea kiinaksi. Iloa ja valoa poluillesi tällekin viikkoa! Kevät on joka päivä askelen lähempänä!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää kaikki ystäväni ja kaverini! Ei teitä niin montaa ole, koska olen tosi huono ystävä itse. Uppoudun omiin pieniin puuhiini, enkä aina muista pitää yhteyttä. Olen enempi se runon tähti taivaalla, joka pysyy eikä katoa.

Kilpiangervokaverit kevään nousussa.

Suomalaiset ovat suurelta osin introverttejä, eikä meitä pidetä tämän kansan keskuudessa edes kummajaisina. Ulkomaan elävät ihmettelevät suomalaisten kollektiivista tapaa olla hiljaa yhdessä.

Pionien lehdet taustoittavat sävyssä Apricot-tulppaania.
Tai me mitään hiljaa olla, jos tutumpia ollaan. Varsinkin kun joku heittää kipinää, joka ottaa tulta. Tuskin tämän bloginkaan lukijakunta yhteen sattuessaan hiljaa olisi! Mutta bussissa istuessa ei tee mieli heittää kevyttä keskustelua kenenkään tuntemattoman kanssa. Istutaan mieluummin hiljaa ja omissa aatoksissa.

Kylmänkukasta hapsuterälehtisempi versio.
Toisaalta saunaan voi mennä alasti ihan tuntemattomienkin kanssa. Siinäpä kulttuurista pohdintaa muualta tulleiden silmin. Kai me suomalaiset olemme vähän omituisia.

Pärskäjuuret kevään tulvien keskellä.

Toisaalta meitä on niin valtavan vähän maailman väkilukuun nähden, että ihan uhanalaisia olemme. Pieni kansakunta kaukana pohjoisessa. Maassa jossa aurinko paistaa puoli vuotta ja toisen puoli vuotta on pimeää. Ei täällä voi selvitä kuin omituinen kansa kummallisine tapoineen.

Sisaruksia ystävinä. Nämä on aikuisia roikaleita nykyään.
Ystävät ovat kuin tähtiä,
aina olemassa, vaikkei niitä aina näe!

torstai 8. helmikuuta 2018

Kesän sadepäivänä tätä haikeudella muistan ☺

Aamu valkeni ihanan puuterilumen verhoillessa maisemaa, ja pakkanen oli hellittänyt puolella. Pakkohan se oli aamukahvin jälkeen lähteä Riesan kanssa kiertämään lenkkiä peltojen poikki metsään, sieltä Isolahden jäille, ja metsiä pitkin takaisin.

Primus motor. Joka päivä ulkoillaan pari tuntia.
Kameran otin mukaan, sillä ensi kesän kylminä vesisadepäivinä voi lämmöllä muistaa upeita kevättalven aurinkokelejä. Ilma oli tosi lempeä - vain kuutisen astetta tyyntä pakkasta ja auringon paistetta.

Isolahden jäällä on nuorison auraama ajoharjoittelurata, vieressä menee
kyläläisten talkoilema latu, ja kävelijätkin mahtuvat hyvin kulkemaan.
Täällä  maalla on monipuolista mahdollisuutta harrastaa, ja yhteisvoimin askaroidaan sovinnollisesti erilaisia harrastemahdollisuuksia. Nuoriso saa vapaasti harjoitella ajotaitojaan jääradalla - sieltä voi uusia Räikkösiä ja Grönhomeja kasvaa. Tai ovat ainakin pois pahanteosta senkin aikaa. Moottorikelkoilla ja mönkijöillä saa ajella, vaikkei virallisia reittejä olekaan. Maanomistajien luvalla pääsee ajelemaan. Koska kaikki tuntevat kaikki, niin luvan saaminen on helppoa. Jokainen tuntee myös vastuunsa.

Postikorttimaisemat ja siunattu rauha.
Päiväni oli täysin aikataluton, joten askaroin pari isoa vuokaa kaalilaatikkoa leivinuunin lämpimään hautumaan. Siitä saattaa viedä laatikkoa muillekin asiasta tykkääville. Harva yksinäinen ihminen viitsii alkaa kaalilaatikkoa itseä varten tekemään. Töiseväähän on paistaa ensin kaikki voissa, ja sitten kermassa tunteja hauduttaa. Pakko sitä on vain silloin tällöin tehdä!

Mukavaa loppuviikkoa - toivottavasti ulkoilukelit hellivät sinuakin!



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Yhtä juhlaa ruusujen kera.

Helmikuu on monenlaista juhlaa. Tänään Esikoinen täyttää 20 vuotta, mikä tietenkin saa hyvinkin nostalgisen olon. Se on äitien etuoikeus. Itsekin olen nauranut vuosikymmenet, kun syntymäpäiväni koittaessa äitini aina soittaa, ja kertaa Luomiskertomukseksi  nimeämäni kokemukset vuodelta 1965. Joka vuosi. Osaan sen oikein hyvin ulkoa :)

Virtuaaliruusut tyttärelleni! Olen ylpeä sinusta, ruusuni!

Ystävälläni on juuri pian synttärit, ja olin käymässä hänen luonaan. Vein hehkuvan punaisia ruusuja ison kimpun, kun hän on puolivälikymmenissä. No minullakin on tämän kuun lopussa syntymäpäivät, joten etevä ja taitava ystävä antoi vastalahjaksi ruususukat!

Sukat taiteltuna kantapää alas, että hieno ruusukuviointi näkyy.
Ihailen käden taitoja kaikin tavoin. Itseltäni on kutomiset ja muut käsityöt jääneet jo vuosia sitten pois repertuaarista. Mutta rehtiä villasukkaa arvostan aivan tavattomasti. Minulla on oikeastaan aina kylmään vuodenaikaan käsin kudotut villasukat jalassa. Niitä onneksi riittää, kun on tuollaisia eteviä ja käteviä ystäviä.

Sivukuvaa. On siinä ollut kirjomista! Luultavimmin näiden kutomisessa
ei ole voimasanojakaan säästelty :)
Villasukat on naisen (ja miksei miehenkin) paras ystävä. Timanteista en niinkään välitä, mutta rakkaudella hiljakseen silmukka kerrallaan kudotut villasukat ovat kaikkein lämmittävin ajatus, mitä voi materiaksi muuttaa ja lahjaksi antaa.

Yritys kuvata sukat jalassa, vaikka farkun lahkeet onkin tungettu rumasti
sinne alle. Joku muukin tunki sitten kuvaan mukaan.
Helmikuun juhlien lisänä on saamelaisten kansallispäivä ja ystävänpäivä. Sattuneesta syystä saamen kieli ja kulttuuri on hiipinyt tähänkin talouteen * vilkuttaa Oulun suuntaan * Laskiainenkin tuo hernekeitot ja laskiaispullat repertuaariin. Tänään hain anopilta hänen leipomat laskiaispullat. Siinäpä taas ihminen, jonka ryhtymiskynnyksen ylitys leipomapuuhiin on oleellisesti omaani matalampi. Nautimme tuloksista - kermakin on ihan oikeaa ja ehtaa!

Tämmöistä täällä meillä. Sukkien tekijälle tiedoksi, että sukat eivät
kärsineet kuvauksessa. Ehjäksi jäivät.

Oikeastaan helmikuu sujuukin pikkujuhlissa, jotka piristävät arkea aina hitusen. Pakkanenkin on, mutta kohtuullisena. Ulkoiluhetket on oikein pukeutuneena ihan mukavia, ja ehkä päästään jo kantohangillekin. Kevät jatkaa päivän pituutta aina vain suuremmin askelin. Mikäs meillä on helmikuussa kevättä odotellen, mutta päivistä nauttien!

Toivotan oikein mukavaa viikon alkua - otetaan ilo irti pienistä onnen pipanoista! Minäkin tänä iltana kuulin ekaa kertaa helmipöllön puputusta kuun noustessa taivaalla. Maestro kehui kuulleensa jo monta iltaa sitten tutun puputuksen. Se on yksi kevättalven merkkihetkiä - pöllöystävillä on aavistus kevättä rinnassa!

perjantai 2. helmikuuta 2018

Työlista vuodelle 2018 - unelmia ja askareita tiedossa

Tämmöisenä leppoisana perjantaina pysähdyin miettimään tulevaa puutarhakautta. Viime kesänä työ vei voimia niin paljon, että en jaksanut omassa puutarhassa paneutua kuin vaatimattomaan ylläpitoon. No uusi ruusumaa tuli tehtyä ja kärhöseinän kasvillisuus uusittua.

Tämä kaunis viinikärhö 'Mikelite' kuoli 2015/2016 talveen.

Töiden lisäksi kesän kurjuus ja kylmyys rokottivat intoa puuhata pihalla. Ylläpitotoimet perennojen osalta lipesivät huonoksi, enkä hyötymaalle kylvänyt muuta kuin perunaa. Valkosipulit oli istutettu jo edellisenä syksynä. Loppu kasvoi rikkaa koko kesän. Huono kesä kaikin tavoin. Syksyllä Maestro jyrsi  koko hyötymaan käytäviä myöten, eli on helppo lähteä taas alusta. Työlistalle menee uuden mansikkamaan istutus tuonne talonpuoleiseen päähän.

Hyötymaa suuruutensa päivinä. Olen pienentänyt viljeltävää alaa, mutta
valkosipulia löytyy edelleen monta penkkiä. Ja aina kattamalla viljeltyä.

Kasvihuone tuotti tomaatteja ja pysyi hyvässä ojennuksessa. Sinne kun ei satanut, ja tarkeni puuhailla koko kesän ajan. Kasvihuone saa tänäkin kasvukautena toivorikkaat tomaatin- ja yrtin taimet. Siellä kasvava viiniköynnös on hankalan suuri, joten en hirveesti surisi jos se vaikka kuolisi. Taitaa olla turha toivo.
Jopa kissat keksivät kasvihuoneen kuivana ja
lämpimänä sadesuojana ja lepopaikkana.

Syksyllä puuhasin paljon kukkasipuleita maahan, joten siinä yhteydessä tuli rikkoja ruokottua. Vastassa ei pitäisi olla hirveää katastrofia kuitenkaan. Kivipuutarhassa kiveystä odottaa vielä se viimeinen alanko polun vierellä. 15 vuotta jatkunut rinteen kiveäminen ja kasvittaminen olisi mukavaa saada viimeinkin loppuun tehtyä. Tämä on kyllä niin monivuotinen haave, etten itsekään taida uskoa sen valmistumiseen :)

Keskeneräinen palanen on ollut työn alla pitkään. Kuva syksyltä 2016.
Homma on edennyt niin hiljakseen, että tuotakin keskeneräisyyttä pitää vankkumattomana olotilana. Voisi viimeinkin asetella taas kiviä reunukseksi, sillä paljoa ei puutu. Kasvualustaa tuossa onkin, joten rikkojen kurissapitämiseksi se vaatii istutusta. Sen voisi suunnitella valmiiksi, sillä ne inspiraatio-ostot puutarhoilta ei ole aina viimeiseen asti mietittyjä ja jälki on sitä mukaa sillisalaattia. Tai onhan sille nimikin - cottage garden tyylisuunta. Eli kaikki sikin sokin ja sekaisin.

Cottage garden tyyliä, eli istutuksia lähes ilman suunnitelmia.


Eli työlistalla kaudelle 2018:
Puiden ja pensaiden hoitoleikkaukset
Kulottaminen, jotta punkit pysyisivät kaukana
Uuden mansikkamaan istutus. Tämäkin piti tehdä jo viime kesänä.
Hyötypuutarhan istutus, kunnostus ja käytävien kattaminen muovilla.
Kivipuutarhan loppuun kiveäminen ja istutukset
Käytävien hoito kivipuutarhassa
Kasvihuone tavalliseen tapaan
Rhodomaan ruokkoaminen rönsyleinikistä
Arbetorumin hiekalla päällystetty kate siivottava rikoista.

Ruusut on olleet palkitseva elämys ja seikkailu. Kuvassa 'Baronesse'.

Uudet istutukset on pohdinnan alla. Särkän perennataimisto tarjoaa vuosittain inspiraatiota, vaikka onnistuisinkin pysymään nettikaupoista kaukana. Ryhmäruusuille varatusta alueesta on kolmannes mustan muovin alla odottamassa. Tässä pohdiskelen, että pitäisikö varalta tilata jotain ruusuja. Talvi on tähän mennessä ollut armollinen, mutta kevät on vielä edessä. Se tappaa usein tehokkaammin kuin talvi. Uusien ruusujen tilaaminen on vielä ajatusvaiheessa, mutta aikaa kyllä on asian pohtimiseen. Ehkä olisi viisasta odottaa kuinka entiset ruusut on talvehtineet, ennen kuin alkaa hulluttelemaan lisätilauksen kanssa.

Suloinen 'Rotilia'.

Oikein mukavaa viikonloppua! Onko sinulla tapana tehdä työlistaa itsellesi?

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Yhtä pykälää lähempänä

Viimeistä päivää tammikuusta eletään. Ollaan siis aina vain lähempänä kevättä. Helmikuu tahtoo mennä ihan heittämällä, kun siitä niin mukavasti päiviä puuttuu. Sitten ollaankin maaliskuussa - silloin yleensä ainakin vainuaa kevättä, tai ainakin päivä on rutkasti paljon pitempi.

Tammikuu jätti hyvästit upean auringonpaisteen keralla pikkuisessa, tyynessä pakkasessa

Hento lumisade tarttui rantapuiden oksille ja aurinko paistoi.
Aamulenkille piti ottaa kamera mukaan. Sydän lauloi auringonsäteiden tanssiessa hangella. Miten tarkasti vainu ottaakaan sen pienen ripauksen kevättä, mitä kohmeisessa maisemassa on tarjolla. Se on vienona liverryksenä ilmassa, kun tintit tapailevat keväisiä säveliä kuin itsekseen hyräillen.

Joen vesi ei jäädy, vaan virtaa hiljaa kohmeessa.

Kevään tuntua oli auringon lämmittäessä mustiin verhottua ahteria. Kyllä - sen säteiden voima elpyy pienin askelin. Mutta se tuntuu jo!

Valossa on nyt ripaus kirkasta hopeaa.
Kevään merkit ovat ilmassa, mutta itse taidan olla vielä aavistuksen kohmeessa. Sentään vilkaisin talven jälkeen surkeita sisäkukkia tuumaillen mullanvaihdon ajankohtaisuutta. Vielä en ole kuitenkaan mitään kevään suunnitelmia tehnyt.

Kevään aurinko herättää talviunesta.
Olen helmikuun lopussa syntynyt, ja aina syntymäpäivän tietämillä se alkaa - kevään innostus. Energiaa olisi vaikka mihin, mutta vielä ei pääse pihalle puuhaamaan pitkään aikaan. Siitä se kausi kuitenkin alkaa yleensä tomaatin taimista, taimiluetteloista ja hyvistä suunnitelmista, jotka voivat kyllä jäädä puolitiehen lopulta.

Sitten tämä eläinkarvaosasto haluaa aina mukaan postauksiin. Henkilökohtainen varjoni Rieko pikku hiljaa ja hetkittäin muistuttaa jo oikeaa koiraa. Ainakin melkein.

Haiseeko myyrä? Lumen alle kaivautuminen on ilmeisen hauskaa.
Loppumattoman energinen lenkki- ja puuhailukaveri. Osaa totella pitkän repertuaarin käskyjä, mutta vain silloin, kun sen mielestä sopii. Aina ei sovi, jos on muuta mielenkiintoista.

Minä itte. Nyt sopii tulla, kun emäntä kutsuu. Tällä kertaa.
Rieko täytti juuri yhdeksän kuukautta. Enempää tuo ei taida kasvaa, eikä olisi väliksikään. Reilut 20 kiloa aussienergiaa sylissä tuntuu piisaavalta.

Poseeraus tammikuun auringossa. Ihan se koiralta näyttää.
Toivotan ilolla helmikuun tervetulleeksi. Toivon sen tuovan aurinkoisia päiviä, sillä valo on ollut pitkään pilvien takana. Lumimäärä riittäisi, mutta arvatenkin sitä lappaa toisen samanmoisen lisää. Talven selkä on kuitenkin katkennut, ja pian kevätaurinko tarjoaa näytille huushollin jokaisen pölyhitusen :)

Tammikuun viimeinen lahja oli upea täysikuu.

Iloa helmikuusta, valoa sieluusi ja keveitä askelia poluillesi!