lauantai 19. tammikuuta 2019

Kevättä ilmassa!

Keskellä sydäntalvea saa jo vihjeitä keväästä. Koiran kanssa tehty aamulenkki auringonnousun aikaan tarjosi upeita pastellisävyjä taivaalla.  Harmitti ihan vietävästi, ettei ollut edes kännykkää mukana, sillä nouseva aurinko sai kaveriksen hurjan vahvat halot molemmin puolin. Tosi voimakkaan väriset sateenkaaren pystysuorat pylväät olisivat olleet tosi kuvaukselliset.

Silmuihin on pakattu kevään koodi odottamaan aikaansa.
Olen nauttinut vapaista viikonlopuista. Tämä on järjestyksessä kolmas viikonloppu, jossa ei ole etukäteen tehtyä ohjelmaa. Äitiä käytin päivystyksessä tänään, mutta siihen ei mennyt kauaa aikaa. Nyt on minullakin jokin pieni talvilepo, mikä tuleekin tarpeeseen. Aivan ihanaa!

Tammitammi, eli tammikuisen tammen silmut.

Ihminen tarvitsee joskus tyhjäkäyntiaikaa, jotta elpyy, toipuu koettelemuksista ja löytää taas luovuuden. Luovuus kuolee aikatauluihin ja suorittamiseen - se tarvitsee hetken löysää aikaa herätäkseen. Ihminen voi paineen alla olla tehokas ja suorittava - mutta harvemmin luova. Siihen tarvitaan aivojen joutilaisuutta, joka täyttyy sitten uusilla ideoilla.

Lunta ja pakkasta molempia ihan passelisti

Lehtien otsikoiden lupaamat hirmupakkaset eivät ole näyttäytyneet Merenrantakaupungissa. Talven minimi on edelleen -18,5, mikä on ihan naurettava lukema. Menee varmaankin uusiksi tässä lähiviikkojen aikana. Perinteisesti pahimmat pakkaset ovat tulleet tammikuun lopun ja helmikuun aikana. Silloin on yleensä luntakin kasvien suojana. Sitten päivät lämpenevät auringon voimasta.

Ruusut multauksen ja lumen suojissa.

Ruusut ovat nyt hyvässä suojassa, ja olen optimistinen niiden selviämisen suhteen. Pian annan itselleni luvan unelmoida vähän uushankintoja ryhmäruusujen osalta. Jotain pientä entisten parsimista ja jotain uusia lajikkeita kokeiluun.  Hankien ja pakkasten keskeltä on lohduttavaa paeta ruusunjalostajien upeille sivuille. Siinä on tosin riskinsä, mutta lompakon tilaa tutkimalla varmaankin pysyy tosi maltillisena.

Tammitaivas on pastellia.
Valitettavasti paras kuvausaika meni ohi koiran kanssa lenkkeillessä, mutta tammikuun värit ovat pastellia. Aurinko näyttäytyessään on ihanasti kultaa. Värit ovat sydäntalvessa vähinä, joten katse on nostettava kengän kärjistä ylös taivaalle. Siellä ne värit ovat.

Rauski ei pelkää lunta tai pakkasia.

Kissat ovat suurimmalta osaltaan linnoittautuneet sisälle. Rauski nuorimpana on levoton sielu, joka ei kaihda kylmää tai märkää. Se on aina menossa tai tulossa. Koiraa se provosoi ja toinen valopää provosoituu heti. Eli vauhtia piisaa sitten sisälläkin. Matot on aina mytyssä.

Vekara 13-vee arvostaa lämpimiä paikkoja.

Tuo takan tiilipinta on pian historiaa. Jolupukki kuuli toiveita ja toi maalipöntön. Pienten korjausmuurausten jälkeen pääsen sutimaan itseä jo tympäännyttävän tiilipinnan maalin alle piiloon. Pirtin ison leivinuuni-puuhella kompleksin maalasin pari vuotta sitten. Oli hyvä uudistus, jota nyt sitten jatketaan olohuoneen puolelle.

Kohti kevättä! Lisääntyvää valoa ja iloa elämääsi :D

maanantai 14. tammikuuta 2019

Tämä maa on rikki

Täysin poikkeuksellisesti kirjoitan ajankohtaisista otsikoista, eli Oulun (ja varmasti monen muunkin kaupungin) lasten raiskausringeistä. Luen lehdistä, kuinka useat poliitikot ovat "järkyttyneitä" ja muuta tyhjää sananhelinää ilman tekoja.

Paljon on rikki.
Ei tullut yllätyksenä minulle, jos jotkut korkean tahon poliitikot ovatkin muka yllättyneet. Katutason tietämys naapurikaupungista on jo pitkään kertonut karua tarinaa naisrauhan menetyksestä. Ja kyllä - se herättää vihaa, vaikka olenkin perustavallinen suomalainen kukkahattutäti - joka haluaa elää rauhassa ja rakastaen. Suomen kansaa ja hyvinvoinnin jakamista nyt vain hyväksikäyttää suorastaan kutsuttuna ihan käsittämättömän röyhkeää väkeä - tuskinpa oikeasti edes turvapaikan tarpeessa. Olisivat jättäneet edes lapset rauhaan!!!

Luonto on lempeä - ihminen julma.

Vaaliuurnalla tavataan! Siellä ilmaisen mielipiteeni hallituspuolueiden asioiden hoidosta, koska se on ainoa tapa pienelle kansalaiselle. Yksi ääni, mutta kannanotto sekin on. Minua ei yhtään lämmitä jälkikäteen heitetyt osanottokommentit twitterissä sun muissa medioissa. Ne kuulostavat ontoilta ja pakon edessä kyhätyiltä - kun vaalitkin on tulossa. Sapettaa sekin kun tietää, että asialle olisi ollut tehtävissä selkeitä toimia jo vuonna 2015. Vaan ei haluttu tehdä. Nyt korjataan satoa, joka on maksanu monelle nuorelle naiselle koko elämän.

Kippo nurin.

Poliisi on kertonut, että julki tulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Näin minunkin katutason tieto kertoo. Paljon kaivetaan paskaa vielä näkösälle, eikä siitä julkisuuteen kerrota kuin mahdollisimman pieni osa. Pimitetään, etteivät ihmiset tule vihaisiksi. Huoli pois - täällä ollaan jo vihaisia. Tietojen piilottaminen lisää vain epäluottamusta, jonka valittu toimintalinja onkin taannut hyvin.

Ja koska kukaan poliitikko ei suostu sanomaan, että mikä moninaisessa maahanmuutossa mättää, niin voin kristallisoida asian yhteen sanaan: islam. Tämä uskonto on raaka, erittäin epätasa-arvoinen, vallanhaluinen, toisia kunnioitamaton valloittajien brutaali uskonto, politiikka ja yhteiskuntajärjestys samassa reformoimattomassa kuosissa. Se tuotaa jatkuvaa sotaa - ensin "vääräuskoisia" vastaan, sitten tuhatvuotista sotaa ihan keskenään eri suuntien välillä. Eli loputonta rauhattomutta yhteiskuntaan.

Taipuu se vaan ei katkea.

Minä toivon rauhaa ja rakkautta ihmisten välille, sekä toisista välittävää yhteisöllisyyttä sekä avun antamista sitä tarvitseville. Näin kuvittelen useimpien muidenkin ajattelevan, mutta tyhmä ei silti kannata olla. Minun mitta on täysi. Oulun kaupungille luvatut miljoonat asian hoitamiseen eivät suinkaan hoida syytä ja tuskin helpottavat edes oireita tai ehkäise nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä. Rajat on syytä panna kiinni siten, että läpi pääsee passin kanssa ja rötöstelevät "vieraamme" on suljettava yhteiskunnan ulkopuolelle odottamaan palautusta kotimaahansa. Niille muille, jotka oikeasti tarvitsevat suojaa ja turvapaikkaa - ja jotka sopeutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan, niin apua pitää tarjota.

Seuraavalla kertaa kevyemmin aihein. Nyt ottaa päästä ihan riittävästi.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Lupsakkaa loppiaista!

Loppiainen päättää jouluajan, ja meillä rahdattiin kuusi ulos jo eilen. Lauantai on yleensä siivouspäivä, joten helpointa oli viedä ensin kuusi ulos ja heittää matot perään. Niitä neulasia löytyy varmasti vielä kesälläkin, vaikka kuusi ei oikeastaan varissut juur yhtään.

Talven kohmettama Gargoyle saa lohtua lyhdystä.

Olin perin tyytyväinen saatuani vähäiset Jouluun viittaavat merkit poistettua näkösältä. Nyt saa kevät tulla sisälle! Ulkona kelit on perin talviset, mutta monta kertaa on auringon pilkahduksiakin nähty. Vanhan kansan viisauksien mukaa ensi kesä on siis  hyvä. Siihen haluan uskoa itsekin.

Mesiangervon kukinnot puuterilumella hunnutettuina.

Ulkoilukelit on olleet aivan oivalliset, kun hyytävä viima ja Aapeli-tuuli laantuivat. Kylmyyttä pääsee aina karkuun pukeutumisella, ja asioilla on puolensa. Sääskiä esimerkiksi on nyt tosi vähän, eikä paarmatkaan pörrää ympärillä. Itse asiassa on sangen rauhallista ja harmaata.

Tonkat kumollaan. Lunta satoi jopa jättikuusten alle.
Kulunut viikonloppu on ollut ihan harvinainen piiitkään aikaa. Ei ollut mitään aikataulutettua, pakollista menoa tai ponnistusta. Sen kun lämmitettiin pirttiä, saunottiin, laitettiin hyvää ruokaa ja hörpittiin viimeisiä Jouluglögejä. Huvikseen harjoitettiin hyötyliikuntaa mm. kolaamalla kivijalan ympärille lumisuoja. Se lämmitää kummasti rossipohjaisen hirsipirtin lattiaa. Pikainen vanhan kansan huippuedullinen lämpöremontti.

Vastasatanut lumi juoruaa kolmen saukon kulkeneen joen jäällä. Nuo mahaliukujäljet on hauskoja.
On niin iloista huomata saukkojen edelleen viihtyvän pienessä joessamme. Siinä on sopivasti virtapaikkoja, jotka pysyvät sulina yleensä läpi talven. Himpun tekisi mieli viedä kissanruokaa varalta, jos kalaonni ei suosikaan. Talvi on ankaraa aikaa luonnossa eläville.

Räpyläjalat jättävät omintakeisia kuviota. Häntäkin piirtää omat sipaisunsa hankeen.

Kevättä kohti  - päivän pitenemisen huomaa nyt jo oikeasti! Iloa ja valoa viikkoosi!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Unelmabudjetti vuodelle 2019

Vuosi vaihtui ehkä iloisimmin merkein, kuin ikinä aiemmin. Nuoriso-osastoa pyyhälsi tänne juhlimaan kahden pariskunnan verran. Minulla oli työpäivä, ja siinä välissä käytin äitiäni päivystyksessä apua saamassa. Ehdin kuitenkin kotiin laittamaan tarjottavat ojennukseen.

Elämää suurempien voimien äärellä.

Syötiin hyvin, seurusteltiin ja saunottiin. Maestron pakollinen kuvio on ostaa joku raketti, vaikka niitä vastustankin äreästi ja sitkeästi vuodesta toiseen. Rieko ei ollut paukkeesta moksiskaan, joten sekin sujui ihan huolettomasti. Kissat nyt ei kummeksu yleensäkään mitään, joten eläinkunta vietti vuoden vaihtumisen ihan leppoisissa tunnelmissa.

Kokeilkaapa kuvata ilotulitusta lumimyrskyssä :D

Uusi vuosi tuo aina jotain odotteita, joita toiveiksi tai unelmiksikin voisi puhutella. Mitään lupauksia en tee, sillä en suosi itseni silmään pissimistä. Mitään en lupaa - minä joko teen tai sitten en.

'Rotilia' ruusun erikoislaatuisen hieno hehku on kuin unelmaa itsessään. Oikea punaisen sävy on syvempi.

Minulla on kaksi suurta toivetta, josta se tärkein on läheisten pärjääminen elämässä. Monella nuoreen kaartiin kuuluvalla on opiskelut vaiheessa ja elämä edessä valintoineen. Toivon viisautta heille! Vanhalle kaartille toivon laadukkaita elämän päiviä, vaivoista huolimatta.

Elämän liekki roihuaa tuulista huolimatta.


Toinen toive koskee työelämää, eli toivon aikaa, mahdollisuuksia ja tuloksia työhöni. Jatkuvuuden turvaaminen ei sekään olisi hullumpaa. Olen viihtynyt todella hyvin nykyisessä puuhassani ja saanut tosi paljon aikaan.

Minun kaupunkini meren rannalla!

Omassa puutarhassa toivon kohtuullista kesää kasvien viihtyä ja kukkia. Ruusuihin olen viime vuodet sijoittanut paljon työtä ja unelmia - toivon niiden jatkavan kukoistamistaan. Ryhmäruusuja tilaan hivenen täydentämään viime talven menetyksiä - ehkä vähän laajennan ruusumaan kokoa. Kolmannes on edelleen ns. varamaana. Muutama pensasruusu sopii jälleen budjettisuunnitelmaani edellisten jatkoksi.

Kanadanruusut ovat saaneet minun unelmani lentämään. Tämä on köynnösruusu 'John Cabot'


Puutarhassa toivon oikeastaan vain entisten maiden kunnossapidon toimivan - mitään isoja lisäistutuksia en edes haaveile. Iso puutarha on työläs, vaikka kuinka olisi kikkaillut katteiden ja muiden hoitoa helpottavien konstien kanssa. Eli aina jokin paikka repsottaa tai rehottaa rikkoja.

Tiiviiden istutusten sekaan sopii huonosti rikkakasveja


Ei nämä unelmat niin suuren suuria ole, mutta minulle kovin tärkeitä. Viime vuosi oli yllätävänkin myötätuulta pullollaan, eli 2017-vuoden positiivinen trendi jatkui. Paljon uutta on elämässäni alkanut hyvin myönteisissä merkeissä.

'
'Pastella'-ruusua jaksaa katsoa silmästä silmään vaikka kuinka pitkään!

Elämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista, joten vastoinkäymisiä sataa varmasti suunnasta jos toisestakin, mutta niiden suhteen toivon vain voimia kohdata ne ja päästä niistä yli. Suhdeluvun toivon olen niin, että iloisia asioita olisi kuitenkin himpun enempi kuin suruja ja murheita.

'Bonica'


Tällä hetkellä nautitaan talvimyräkästä, joka puhaltaa reilut 10 metriä sekunnissa suoraa Siperiasta. Vanhan pirtin hirret natisevat pohjatuulen iskiessä sen seiniin. Lämpötila alkaa tippua plussalta miinukselle, mutta ilma on todella purevaa. Onkin siis suorastaan lämmittävää katsella kesäisiä ruusun kuvia!

'Baronesse' ja 'Pomponella' ilahduttivat kovasti.
Iloista paluuta arkeen ja oikein paljon myötätuulta sinulle vuoteen 2019! Jotkut sanovat sen olevan todella mielenkiintoinen astrologisesti katsoen, mutta viisainta ottaa päivät yksitellen eläen vastaan.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Tilinpäätös 2018

Huikean äkkiä tuli taas yksi kalenteri elettyä alusta loppuun. Minua hämmentää se, että nykyiset kalenterit on jotenkin lyhyempiä kuin ennen vanhaan. Kiitollinen olen kuitenkin taas eletyistä päivistä, niin riemussa kuin surussakin.

Talvi oli vanhanaikainen, eli lunta ja pakkasta. Kunnolla kumpiakin.
Edellisen talven vietin opiskellen puistopuutarhuriksi. Samalla nautin ulkoilusta koiran kanssa ihanasti meren jäillä ja metsissä hankien keskellä. Viime talvi tarjosi paljon iloa ja onnistumisia - uskoa ja panostusta tulevaisuuteen. Pakkasta oli vanhaan tapaan ihan oikeasti, mutta runsaat lumet suojasivat kasveja parhaalla mahdollisella tavalla. Talvi oli ihan paras talvi aikoihin!

Personal Trainer Rieko the Hurricanis

Kevät on ihmisen parasta aikaa ehdottomasti. Silloin kaikki kiva on vielä edessä ja löydettävissä pala palalta. Kevät oli aikainen ja lämmin, mikä oli ihan outoa pitkästä aikaa. Huhtikuu teki taas sen ihmeen, josssa alkukuusta potkittiin hankia, ja loppukuusta paistateltiin auringossa tulvivien jokien äärellä.

Toukokuussa sulaa lahden jäät.

Toukokuu toi kylmän alkukuun, mutta sitten repesi kevät hurjaan vauhtiin. Voi veljet sitä elämän sykettä, mikä pursuaa lintujen laulussa ja maasta nousevissa piipoissa! Ensimmäiset kukkaset otetaan vastaan riemusta kiljuen, ja rakastetaan jokaista pullistuvaa silmua odottaen pieniä hiirenkorvia!

Lumikellon ja krookuksen suudelma.
Keväällä elämä on täynnä kaikkea hengästyksiin asti. Pelkästään kevään tuoman hurjan muutoksen ihailu vie aikaa ja tarjoaa elämyksiä. Se vauhti, jonka kasvit pitävät kiiruhtaessaan kasvuun tuntuu valtavalle!

Vuorijalavan (Ulmus glabra) kukkasilmut turpoavat toukokuussa.
Koko kevät tuntui olevan täynnä myötätuulta. Vapulta aloitin työt kaupungilla tuttuun tapaan kunnostaen puistoja ja tehden istutuksia. Ihanaa saada tehdä työtä, jota rakastaa. Minun puutarhani kasvoi koko kaupungin kokoiseksi.

Se paras hetki keväästä - koivun hiirenkorvat ilta-auringossa!

Kevään ja kesän vaihde on vähän vaikeasti hahmotettavissa. Meri pitää meillä kylmyyden pitkään kesäkuulle asti, mutta tänä vuonna kesä kyllä tupsahti heti kesäkuun alun kylmien tuulten jälkeen. Hallat eivät käyneet kertaakaan, vaan lämmin piti pintansa. Kuivuus alkoi vaivata jo kesäkuun alussa.

Kirsikat kukkivat ihan ennätysmäisesti, ja satoakin tuli runsaasti.

Kukkenheimin henkilökuntaan tupsahti kolme nuorikkoa, kun Hirnakka pyyhälsi vuotuiselle kyläreissulleen tänne. Hyvin nuorikot sopeutuivat elämään pienessä kanalaumassamme. Ja meillä oli taas tovi tosi mukavaa aikaa Hirnakan kanssa. Yksi kesän ihania huippuhetkiä tuokin viikonloppu!

Kiuruveden kanojen nuorikoita. Heti kuin kotonaan.

Sitten se yllätysosio, eli ennätysmäisen kuuma ja kuiva kesä. Ei ole vanhojenkaan ihmisten muistissa viime kesän vertaista. Kuivuus oli mitä mittavin. Toukokuussa satoi kerran, sitten satoi vähän 4.6 ja ripauksen juhannuksena. Seuraavaa sadetta varrottiin elokuulle asti. Samaan aikaan helle pusersi viikoja yli +30 asteen.

Onneksi on joki ja pumput, letkut ja sadettimet. Ruusumaa sai hyvää kastelua.
Juhannusta kruunasi kuopuksen kolarin seurauksena sairaalareissu, jossa menikin useampi päivä saldona kolme murtunutta nikamaa. Ja heinäkuussa ipana muutti omaan kämppään kaupunkiin. Jäimme Maestron kanssa kahdestaan, mikä on kohtuullisen suuri elämän muutos.

Heinäkuu oli hurjaa hellettä ja kuivuutta
Helle ja kuivuus riepoivat valtakuntaa yleisesti. Koiraa viilennettiin päivittäisillä uimareissuilla, ja pirusti kului aikaa kastellessa puutarhaa. Onni on oman joen vesi ja painevesiautomaatit. Silti Maestro vietti ihan hurjasti helteistä aikaa letkun jatkeena. Mutta puutarha pelastui kuivumiselta.

Kuivuus oli hurjaa. Näkee mitä on kasteltu ja mitä ei.

 Ruusut kukoistivat enemmän kuin koskaan ikinä! Voi taivas, mikä ilo oli katsoa ruusujen runsautta! Kanadanruusut kukoistivat, ryhmäruusut yllättivät ja viimein ranskanruusutkin kukkivat.

Ranskanruusu 'Dutchesse de Montebello' oli kaunotar! Tähän kyllä ihastuin!

Ihan huikea ruusukesä oli! Ruusumaille oli ihan omat kastelusysteemit, joten ne saivat lämpöä, aurinkoa, lannoitusta ja vettä. Siis ihan kaikkea, mitä tarvitaan. Ja nehän kiittivät ennätysmäisellä kukinnalla.

'Morden Snowbeauty' jäi jotenkin huomiotta ensimmäisinä vuosinaan,
mutta nyt tämä loisti kukinnoillaan! Ne ovat suuret!
Ehkä tämä ruusukesä oli sellainen "Once in the lifetime", mutta oli se hienoa kokea. Ryhmäruusujen maa kukki paljon odotettua hienommin, vaikka talvi vei sieltä osan istutetuista ruusuista. Yllättävän pienen osan kuitenkin. Jatkan kokeilua.

'Soul' oli sielukkaasti suurikukkainen ja hehkuvan punainen.
Tulevan helmikuun ehdottomia nautintoja on avata Tantaun nettikaupan tarjonta ja luvata sieltä itselle noin kymmenen namua tulevan kesän iloksi. Ihan hytisyttää ilosta ajatus uppoutua ensi kesän istutusten tilaukseen! Yksi ihan pakko-saada on 'Matador':

'Matador'in hehkuva puna ei toistu kuvassa oikein. Tämä oikein leiskuu punaansa.

Elokuussa helle jatkui, mutta sain tehtyä uusia istutuksia - ruusuista, kuinkas muutenkaan. Olin suunnitellut jo pitkään pensasruusujen istutusta ja hyötymaan pienennystä. Hyötymaasta sain tosi helposti ruusuille tehtyä istutusalueita sen suuremmin kaivelematta ja maata parantamatta. Sen kun istutti ruusut ja kattoi maan. Istutin yhteensä kymmenen pensasruusua kolmeen alueeseen.

'Ritausma'n sain viimeinkin omaankin puutarhaani. Monta muutakin pensasruusua
lähti kasvun alkuun viime kesänä. Joku vuosi kestää odottaa kukoistusta.


Lokakuun alussa saimme suuren helpotuksen elämään, kun äitini päätti muuttaa tänne Merenrantakaupunkiin. Vähän epäonnea oli ensimmäisessä asuntovalinnassa palvelutalon yhteydessä, koska siellä olikin paha sisäilmaongelma. Tuli kiire löytää toinen asunto, joka onneksi löytyi ihan läheltä. Muori muutettiin kahteen kertaan lyhyen ajan sisällä, ja lopputulos oli kuitenkin oivallinen. Nyt on helppoa huolehtia äidin tarpeista, kun taas alkoi myrkkyhoidotkin. Se tietää rankkaa aikaa, joten ihan parhautta on olla hiton paljon lähempänä auttamassa päivittäisessä elämässä.

Ryhmäruusu 'Sweet Haze' nousi suosikkilistani kärkeen. Ihan tuhottomasti kukkia!!!


Samaan rytinään kuopuskin muutettiin toiseen kämppään. Ekan asunnon naapurit olivat ns. vakavaa ongelmatavaraa, joten asuminen ei ollutkaan ihan auvoista, vaan suorastaan pelottavaa. Tässäkin tapauksessa loppu lopulta hyvin. Masetron kanssa heitämme yläfemmat, kun puhutaan muutoista. Tälle vuotta on roudattu viisi muuttoa kolmelle läheiselle. Homma hoituu.

Pursi veden äärellä lähtövalmiina.

Syyskuussa myös varmistui työni jatko Merenrantakaupungin puutarhurina. Jatkoa piisaa, vaikkakin nyt määräaikaisena ensi talven alkuun asti. Tämäkin oli tosi hieno juttu, joka antaa unelmia myös tulevaisuuteen. Hetken oli uuden koulutuksen hankkiminen vähän kyseenalaista. Olin lähteä toisille urille, jotka eivät olisi olleet yhtä mielenkiintoisia.

Ruskan huikeaa loistoa.
Lopetan tämän vuoden tilinpäätöksen ruskan upeaan loistoon. Se todella oli huikea - paras vuosikausiin. Tämä vuosi oli siis äärimmäinen monin tavoin säiden puolesta. Vanhanaikainen talvi runsaine lumineen ja pakkaskausineen. Sitä seurasi huikea kevät ja ikimuistoisen kuuma ja kuiva kesä. Syksy tykitti täysin käsittämättömän huikean ruskan ennen laantumista talven syliin. Olipa mahtava vuosi tuohon asti!

...sitten kaikki jähmettyikin.

Tämä oli aivan liian pitkä postaus, mutta vuosi vaati sitä. Jätä viesti kommenttikenttään, jos tosiaankin jaksoit lukea läpi :D

Kohmeessa ollaan, mutta kevät on matkalla tänne!


Hyvää Uutta Vuotta 2019 jokaiselle kulkijalle tässä blogissa! Olkoon se tavallisesti hengittämällä läpi elettävä, toivottavasti iloja ja nautintoja suova elämys. Tulevaisuus on mysteeri. Minä taas hiljaa toivon rauhallista, tapahtumatonta, tylsää ja tavallista arkea. Se olisi minusta niin toivottava ja unelman väärti olotila.

torstai 27. joulukuuta 2018

Jouluhulinat ohi ja tilinpäätös odottaa

Joulusta on selvitty taas mukavin muistoin. Isossa pirtissä suuren pöydän äärelle mahtuu monta syöjää, joten Joulun vietto kokoaa meitä mukavasti yhteen. Yhdessä viihtyminen on jouluajan paras anti. Joululahjat ovat vuosien saatossa aina vain pienemmässä mittakaavassa, mutta yhdessä olon ilo sen kuin kasvaa vain.

Joulupäivän auringon paistetta.

Olen kiitollinen tämän vuoden päättymisestä. Yhtä vuoristorataa on eletty iloineen ja suruineen. Loppuvuosi oli suorastaan musertavaa, mutta nyt pilkottaa himpun valoa.

Vuoden pimeimpien päivien loistetta, eli aavistus valoa.

Kuvassa erottuva kaksihaarainen tammi on meidän ikuisuuspuu, jonka Tuula-ystävä antoi pienenä taimena hääpäivänämme. Se jo muistuttaa puuta 20-vuoden iässä. Tammea pidetään hidaskasvuisena, mutta se pätee ensimmäisiin vuosiin. Tuo tammi hujauttaa helposti metrin vuosikasvut tässä kiivaan kasvun ajassaan.

Hento lumihuntu satoi joulupäivänä.
Hyvillä mielin hyvästelen taas yhden kalenterin läpi elettynä. Äkkiä on 12 kuukautta, 52 viikkoa ja 365 päivää eletty. Taas on uudet kalenterit odottamassa aloitustaan, kuten niin monena muunakin joulukuun viimeisinä päivinä. Aina kiihtyvää tahtia.

Lumivalkea maisema on niin puhdas!

Vuodenvaihde on jotenkin tunteikasta aikaa. Aina pitää kelata läpi edellisen vuoden tapahtumat ja puhdistaa ajatukset menneen painolastista. Seuraavaan postaukseen teen tilinpäätöstä entisten vuosien tapaan. Siivotaan siis mennyt vuosi pois, että uusi saa alkaa.

Katajat suovat vihreää vehmautta maisemaan. Isoina näistä tulee komeita pilareita.

Tapaan vuoden vaihtuessa summata menneen vuoden tapahtumat ja annin ainakin muistojen tasolla. Vuoden vaihtuminen on eräänlainen nollapiste, josta alkaa taas uusi. Uusi aika, uudet mahdollisuudet ja uudet kujeet sekä unelmat.

Yksi ikuisuuden symboleja on vanha riihemme pellon laidalla.

Nyt minä lepään kuin karhu pesässä hetken aikaa. Tänään tervehdin yli 80-vuotiasta kampaajaystävääni muutamien tuntien ajan, joten päässä on tuoreet kiharat. Voin vakuuttaa, että kerran vuodessa kampaajaa tavatessa se on ihan yhtä juhlaa! Sen verran vanha ystäväni on antanut periksi kangistuneille sormilleen, että tämän ystäväyhteisön kampaajien juniorijäsen 63-vuotta auttoi rullien käärimisessä. Meillä oli yhdessä tosi hauskaa!

Sanoiko joku "hauskaa"? Tiedän mitä se on!

Mutta nyt toivotan levollisia päiviä koko loppuvuodeksi. Olkoon tulevat tuulet lempeitä, jotta purjeet pysyvät ehjinä ja purret pinnalla.