sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kanadanruusujen koemaan satoa elokuussa

Koostetaan vähän kokemuksia kanadanruusujen koemaan ensimäisestä vuodesta. Talvi oli suht lempeä, mutta kevät oli pirullisen pitkä ja hyytävän kylmä. Eli ihan tavallista suomalaista olosuhdetta väärällä vyöhykkeellä.

Yksi lemppareista - 'Morden Centennial' kukkii isoin kukin ja runsain tertuin.
Talvehti erinomaisesti sekä pelkällä tyvimullituksella ja toinen pakkaspeiton suojissa.
Tappioita tuli koeruusujen maahan, sillä kaikki eivät selvinneet. Mielestäni talvea tehokkaammin tappoi jäätävän kylmä kevät ahavatuulineen. Minä malttamaton purin talvisuojauksia liian aikaisin pois, kun olin niin vietävän utelias. Otetaan opiksi.

'JP Connell' - keltaiset nuput ja valkoinen kukka. Ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.
Olen analysoinut kuolleiden ruusujen tilannetta. Useimmat raadoiksi päätyneistä olivat istutettu liian pintaan. Näin kävin mm. 'Aspirin' verrokkiruusuille. Niistä pidin niiiiin kovin, mutta molemmat kuolivat. Sen sijaan ryhmäruusu 'Baronesse'sta selvisi toinen yksilö. Ja heti tosi komeana!

Tuplasti korkeampana ja törkeän täynnä kukkia sekä nuppuja. Hieno!
Köynnös- ja pilariruusuista halusin saada versoja säilytettyä, jotta ruusuihin kasvaisi kokoa. Siksi kokeilin suojana rahkasammalta ja muutamille kiedoin pakkaspeitoista nutun talveksi. Se hyödytti talvehtimista ilmiselvästi.

Kaikkein paras talvehtija kanadalaisista oli yllättäen 'Morden Ruby'

Pisimmät versot talvehtivat 'Morden Ruby' lajikkeessa - vieläpä pelkällä tyvimullituksella ja muutaman sentin lehtikatteella suojattuna. Lajikkeella on tosi hienot, pilkulliset terälehdet ja kaunis kukkamuoto. Kukkarunsauskin on kohdillaan. Ainoa vakava heikkos on siinä, ettei se kestä yhtään vettä kukinnoilleen. Ne ruskistuvat ja mätänevät hetkessä. Tämä sopisi ruukkuruusuksi jonnekin katoksen alle, mutta huonosti avomaalle. Talvenkestävyys on tosi hyvä.

'Cuthbert Grant'ist en odottanut suuria, mutta se yllätti!
Viime kesänä heikon kasvun ja kukinnan 'Cuthbert Grant' lajike on puskenut ennätyksellisen kasvun ja paljon nuppuvarsia. Kukka on syntisen punainen ja suuri, josta pidän! Ilolla seuraan mitä tämä lajike tarjoaa. Kasvunsa tämä aloitti maan rajasta, eli versot eivät talvehtineet. Kirjaviisauden perusteella tämä ei uusi kukintaansa niin hyvin kuin muut kanadalaiset.

'Campfire'n eri versioita kukan väristä iän mukaan.
Vähän harvinaisempi kanadalainen on 'Campfire'. Sen sain Ruusukummilta viime elokuussa, eli se on syysistutettu. Jännästi kukat aukeavat keltaisena saaden nopeasti punertavan reunuksen. Sitten kukka muuttuu vaaleanpunaisen ja valkoisen kautta pinkiksi. Jännää seurata värien vaihtumista! Tämä talvehti hyvin nousten usealla versolla maan alta. Suojana oli pelkkä tyvimullitus ja pari senttiä katetta.

'Nicolas' kukki viime vuonna ihan hervottomasti. Kahdesta toinen talvehti,
toinen valitettavasti kuoli. Talvehtineella oli tyvimullituksen lisäksi sammalesta
suojapeitto, kuollut verhoiltiin vain tyvimullituksella.
'Nicolas' oli lajike, josta suuresti pidin viime vuonnakin. Selvinnyt yksilö ei ole viime vuotista isompi, vaan on selvästi kärsinyt talvesta. Kukkii kuitenkin antamuksella runsain kukkatertuin.

Meren rannalla rauhan vallitessa.
Kuva on muutaman päivän takaa, kun vielä meren rannassa oli rauhallista. Nyt siellä on sotatila käynnissä ja haulikoiden pauke käy kuumana. Pentu ei säiky meteliä onneksi.

Rieko melkein neljä kuukautta vanhana. Topakka pakkaus aussia.

Ruusuista lisää  myöhemmissä postauksissa. Muutakin on puutarhassa tarjolla - hortensiat hehkuvat ja muutkin syyskukkijat ottavat vauhtia kukintaansa. Niistä seuraavalla kerralla lisempää.

Iloa ja valoa viikkoosi sekä keveitä askelia elämäsi kulkuun! Ronja Ryövärintyttärelle kiitoksia liittymisestä lukijoihin - toivottavasti viihdyt, vaikka aihepiirit tässä blogissa pomppivat miten sattuu.

Vesipeto

Välipalapostaus vesipedosta. Näin ennen kirottua sorsastusaikaa olemme lenkkeilleet vesistöjen äärellä. Sunnuntaina ei ole mitään jakoa lähteä vesien lähelle, koska rannat kansoittuvat pöhnäisistä "metsästäjistä", jotka kaljan ja lenkkimakkaran voimin ampuvat kaikkea liikkuvaa.

Vesipeto vauhdissa

No seassa toki on oikeita metsämiehiä, mutta kyllä osa on selkeästi vaimoa paossa ja nauttimassa luonnon helmassa vähintäänkin riittävän määrän alkoholijuomia. Toivottavasti huomenna sataa kaatamalla. Ja toivottavasti tänä vuonna täytenä rantaan kannetut sixpäkit kulkevat tyhjinä rannasta poiskin. Ne roskat ja hylsyt kun tuppaavat jäämään leiripaikoille. Paheksun!

Vesileikit on mahtavan hauskoja!
Olemme pahuksen lähellä rantaa, joten pauketta ja haulien ropinaa pihamaalla riittää. Tuleepahan koira siedätettyä laukauksille ihan vähällä vaivalla. Jos vaikka joskus luonnetestiin asti päädytään. Siellä yhtenä osiona on laukauksen ääneen reagointi.

Vedessä lorkkiminen johti uimataidon löytymiseen, kun pohja katosi jalkojen alta.
Mutta oli meillä kivaa meren rannoilla leikkiä, niin kauan kuin sitä kesti! Pari ensimmäistä viikkoa on sorsastajien vauhtiaikaa, sitten suurin osa sorsista on lahdattu tai ne ovat lähteneet meren ulkoluodoille. Kovin on pieniä vielä tämän kesän poikaset, juuri ehkä lentokykyisiä. Säälittää minua taas sunnuntain meiningit sorsien puolesta.

Aussi uimasillaan. Uusi elämys inspiroi ilmiselvästi Riekoa, koska se
juoksi kerta toisensa jälkeen samaan paikkaan päästäkseen uimaan.
Koitan rakennella tähän blogiin uuden välilehden, jossa olisi nämä "muut kuin ruusuasiat". Ei tulisi pakkosyöttöä kaiken maailman kanoista, koirista ja kissoista sun muusta elämän sälästä. Lukija voisi valita sitten itseään kiinnostavat asiat.

Aika on nyt pahasti kortilla, joten älä pidätä hengitystä uudistusta odottaessasi!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Takaisin oikeaan asiaan - ruusumaan päivitys

Pitkään on mennyt höpöttäessä ihan kaikkea muuta, mutta nyt alkaa ruusumaan vuoro! Omiksikin muistiinpanoiksi kirjaan koeruusujen menestymistä ja uuden ruusumaan vaiheita. Näistäkin merkinnöistä voi olla apua, kun selvitetään kanadan- ja ryhmäruusujen menestymisen tekijöitä.

Rosa Hansaland on uusi asukki koeruusujen maassa. Ei se mikään koeruusu ole,
mutta ruusumaassa sattui olemaan tilaa vainajien kohdalla. Nätti on.
Koeruusujen maa lähti kylmän ja tosi pitkän kevää jälkeen kasvuun viimein. Kaikki oli 2-3 viikkoa myöhässä. Kesäkään ei ole hellinyt, sillä täällä on ollut kuivaa ja kylmää. Lämpösumma jää tosi surkeaksi, mikä on sangen huono asia. Monet kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa kukoistaakseen. Ei voi mitään, säiden armoillahan tämä harrastus on.

'Henry Kelsey' on ruusumaan kunkku.
Kanadanruusuista 'Henry Kelsey' kukkii ihan valtoimenaan. Viime kesänä se kukki tuon alaosan mitalta yhtä runsaana. Tänä vuonna se on tehnyt korkeammat versot - myös täynnä nuppuja. Tästä voi kasvaa muhkea puska pitkään kukkivaa ruusua. Odotan jännässä. Tämä myös talvehti erittäin hyvin palelluttaen ylimmät versot. Ensi talveksi leikkaan valmiiksi matalammaksi, mikä helpottaa talvisuojausta.

Toinen vahva talvehtija on 'Morden Ruby'

Yllättäjänä versoilla talvehtineissa oli 'Morden Ruby'. Se kärsi viime kesän sateista ruskettaen kukkansa täysin. Kukinta oli floppi, mutta talvehtiminen erinomaista. Nytkin kukkaa pukkaa niin perskeleesti.

'Cuthbert Grant'

Tämä ruusu esitti viime kesänä vain yhden näytekukan. Nyt se on venynyt reiluun metriin ja nuppuja on piukassa. Ainakin se kukkii tovin. Tämän versot paleltuivat maan pintaan asti, mutta kasvu on ollut tukevaa ja vahvaa. Kukkien väri on minua puhutteleva syvä punainen.

'Morden Centennial'
'Morden Centennial' oli yksi menestyksellisiä talvehtijoita myös. Tänä vuonna sekin yltää tuplaan korkeuteen - ja samalla kukintaan. Näitä on kaksi kappaletta. Toisen talvetin normaalin tyvimullituksen lisäksi pakkaspeittoon käärittynä ja rahkasammalella vuorattuna. Se talvehti täysin versoineen. Toinen paletui tyvimullitukseen asti, mutta on myös hyvin vahvakasvuinen ja kukkaisa.

'Campfire'

'Campfire' yllätti. Se oli Ruusukummilta elokuun lopussa saatu ja siten syysistutettu. En oikein uskonut syysistutukseen, mutta olin väärässä. Tämäkin paleltui tyvimultaukseen asti, mutta lähti keväällä vahvaan kasvuun. Kukkansa on hienot väriä kukinnan edetessä vaihtavat. Kukinnan alussa on keltaoranssia, joka haalistuu kukan ikääntyessä vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Hieno!

'William Baffin'

Tämä oli yksi, jonka talvetuksessa kokeilin pakkaspeittoa. Versot säilyivät hyvin ja kasvu on rotevaa. Haluaisin saada näistä pilari- ja köynnösruusuista kookkaampia - versoillaan talvehtivia. Ensi talvena jatkan kokeilua pakkaspeitolla. Pidän ne vain myöhempään. Keväällä riisuin ne liian aikaisin pois, jolloin paahde pääsi tekemään tuhoja versoissa. Opettelua tämä minulle on - löytää toimivat talvetuskonstit mahdollisimman vähällä vaivalla.

'Baronesse'

Ryhmäruusuista 'Baronesse't eivät olleet verrokkeina mikään suuri menestys. Näitä oli kaksi, joista toinen kuoli. Tämä toinen esittää puolestaan ihan merkittävän vahvaa esiintymistä kaudelle 2017. Kokoa on nyt tuplasti isommin ja nuppuja on hurjasti.

'Baronesse'n kukinto on suuri ja tiivis. Se kestää myös sadetta hyvin.
Selvitin syitä menehtyneiden osalta kaivamalla juurakot esiin. Yllätys oli siinä, että juurenniska olikin vain reilun 10 sentin syvyydessä! Oliko vika rankkana sarjatyönä tehtynä urakointina ja siitä seuranneena herpaantumisella istutussyvyyden kanssa? Oli niin tai näin, niin liian pinnassa olivat ja menehtyivät kaksi 'Aspirin' ja yksi 'Baronesse' ruusut. Tämä jäljelle jäänyt kukoistaa nyt ansiokkaasti. Ja minä opin jotain kantapään kautta.

Ruusumaa on saanut uusia asukkaita entisten tilalle. Pääpuutarhuri kävi työreissulla Blomqvistin taimistolla ja toi kaksi 'Morden Belle'ä, jota jäin kaipaamaan. Pidin siitä kovin, mutta se kuoli viime talveen. Tuplasti uudempi yritys on kehissä. Samoin lisänä on 'Merveille' ja tuon ekan kuvann 'Hansaland' Lisäksi olen istuttanut iiriksiä, kurjenpolvia ja salviaa ruusumaahan täytöksi. Jokunen punalehtinen berberiskin paikkaa puutteita. Vielä olisi tilaa hankkia ruusuista tulevaisuutta.

Loppukevennyksenä päivän Rieko - kissojen kiusa:

Minäkö kiusaisin kissoja?!?

Arvaa kuka häviää taistelun?
Mukavaa alkavaa viikkoa - olkoon polkusi tasaiset ja myötäleiset. Minä toivon pientä myötätuulta, jotta pääsisin lähtemään Mustilan arboretumiin ensi viikonloppuna.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Elämäniloa

Monesta asiasta puskee elämäniloa. Yksi hupaisimmista on pentukoira taloudessa. Otetaan ensin realiteetit - pennut on oikeita riesoja ja tuholaisia.

Kynnyksen tuunausta ja taiteilija itse.

Kevättalven remontissa laitettiin uudet pinnat lattioihin ja kynnyksetkin maalattiin. Ne ovat vanhaa hirttä, jossa oksankohdat ovat korkeammalla. Paljon elämää ja askelia nähneet. Maalia on onneksi vielä jäljellä. Odotetaan hampaiden vaihtumista paikkausmaalaukseen.

Kokeeksi lattiaan laitettu matto. Ja Rieko.
Kun koiranpentu tulee taloon, niin ensimmäisenä poistetaan matot. Sitten kaikki muukin lattialta. Kengät nostetaan hattuhyllylle ja muitakin innovatiivisia sovelluksia tavaroiden sijoittelusta keksitään. Onneksi pennun lapsuus on lyhyt ja hampaatkin vaihtuvat ajallaan. Matot ovat edelleen liian mielenkiitoisia.

Meren ranta on niin houkuttelevan lähellä ja siitäkös penikka nauttii! Pieni tassuttelumatka rantaan, hetki iloittelua meressä ja koira on onnellinen.

Vauhtia ja pärskeitä

Vedessä lorkkiminen on kivaa!


Pärskeet on hurjat, kun aussi painaa vedessä!

 Yhteydet tai blogger nyt piruilevat, eikä kuvien siirto tahdo onnistua. Päätän tarinan tällä kertaa tähän. Postaan toisen kerran puutarhasta, kun nyt ei vain onnistu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Joutsenen lento

Pieni untuvikko kasvoi upeaksi joutseneksi ja opetteli lentämään. Edessä on vielä paljon lentokilometrejä. Erilaisiin lentosäihin pitää olla omanlaisensa konstit. Välillä tuuli puistelee ja sade kastelee höyhennyksen, mutta periksi ei anneta. Nousukiito ja laskeutuminen vaativat oman opettelunsa, mutta kokemus tuo varmuutta asiaan kuin asiaan.

Myötätuulessa on helppo lentää.

Mikä onkaan upeampaa, kuin valkoisen joutsenen lento siivet vihuen? Omin siivin ja jaloin kuljetaan kohti unelmia. Askel ja siivenisku kerrallaan.

Joutsenen jäljet.

Sitä minä vain, että esikoistytär vaihtoi paikkakuntaa ja tänään roudattiin eka muuttokuorma uuteen kotiin. Onnea matkaan, lapseni! Siipesi kantavat hienosti!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kiitollisena elämästä

Kiitollisuus on tärkeä asia. Sain haasteen pitää kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdä siitä postaus. Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista  pyysi kertomaan postauksessa kuka sinut haastoi ja haastamaan kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kruunu Vuokolle kiitoksena kunigasliljoja haasteesta!


Kiitollisena kaikesta aloitan viime viikon perjantaista. Se oli hieno päivä, jolloin sain merkittävää tunnustusta työssäni Raahen kaupungin vihertöissä. Lehtijuttu siitä tehtiin, ja lämmitti kovin uurastuksen saama positiivinen huomio. Minä teen töitä täydellä sydämellä - ehkä sen jälkikin näkyy jossain.

Työn satoa - mutta myös muuta satoa tulee ihan älyttömästi!

Lauantai oli upea puutarhapäivä omassa pihassa. Arkiviikon aikana mehut tahtovat lähteä jo työajalla, joten ihmeitä ei vain jaksa kotisektorilla. Siksi viikonloput ovat niin arvokkaita! Kitkin raivokkaasti ja jälkeä syntyi! Kivipuutarhan alanko alkoi näyttää jälleen puutarhalle. Mulla on outoja rikkisiä - valtoimenaan leviää ketunleipä eli käenkaali sekä jokin suo-orvokki. Molemmat tosi nättejä, mutta lopulta kaiken valtaavia.

Kivipuutarhaa
Lauantaina myös kietaisin ylleni raivaussahan valjaat ja siimasin ajoleikkurilta käymättömät paikat. Tuli ihmeen siistiä! Olisi aiemmin pitänyt tehdä tuo homma, mutta juoksen tasan jälkijunassa näitä puuhiani. Niin tuttua.

Paraatipenkin runsautta heinäkuussa

Sunnuntaina sama draivi jatkui - kitkin edelleen.  Sitten istutin istuttamattomat taimet. Toukokuussa rantautuneen Baltezersin kimppatilauksen viimeiset taimet löysivät paikkansa kivuttomasti. Pionimaa sai syyskukkijoita punahattujen jakotaimista. Iirikset ja kurjenpolvet löysivät tiensä koeruusujen maahan. Sinne suunnittelen väleihin perennoja, kunhan kerkeän. Siellä on hurjan paljon tilaa.

Pionisuosikkini 'Sarah Bernhardt'
Maanantaina olin kovin kiitollinen siitä, että vanha äitini pääsi viimein sairaalasta pois. Leikkausreissunsa venyi melkein kolmen viikon mittaiseksi. Hain äidin sairaalasta ja vein kotiin hoidellen apteekki-, kauppa- yms. asiat ja leikkasin rivaripihan nurmet. Pelasin myös ansiokasta pasianssia äidin dosetin äärellä. Paljon on lääkkeitä syötäväksi. Lopulta kirjoitin vielä ohjeet lääkkeiden otosta. Huomenna tulee tiimi arvioimaan äidin avun tarvetta, mikä helpottaa minua täällä sadan kilometrin päässä. Aika äidin kanssa on arvokasta, sillä yhteisten päivien määrää ei kukaan tiedä. Minä olen ainoa hengissä oleva jälkeläinen, joten kaikki vastuu on minulla.

'Luise Bugnet' - ahkeraan kukkiva valkoinen ruusu herkullisella punaisella terästeellä.

Tiistaina kiitollisuutta herätti jälleen tilipäivä. Parin erittäin laihan vuoden jälkeen kahden viikon välein tupsahtava pienikin tili tuo tervetullutta vapautta elää. Siitä on aidosti kiitollinen. Ja hymyilyttää aikoinaan muhkeaa ICT-alan palkkaa nauttineena se syvä turhautumisen tunne työhön, jota edes turpea tilipussi ei liennyttänyt. Nyt työ on tosi mieluisaa ja palkka siitä laiha. Ei haittaa - pärjääme näinkin - tällä kertaa iloisella mielellä koko työpäivän ajan!

Illalla ajelin Särkän Perennataimistolle hankkien ruusumaan sisustukseen erilaisia perennoja. 33 purkkia tarttui tällä  kertaa mukaan. Viimeinkin ehdin tehdä omassakin puutarhassa istutustöitä! Myös 'Merveille' ruusu tarttui mukaan, sillä ruusumaassa on vainajien kohdalla tyhjää tilaa.

Perennashoppailussa iiriksiä, väriminttuja, tädykkeitä, loistosalviaa,
eri sortin kurjenpolvia ja keijunkukka 'Hans'ia. Ruusujen kavereita.


Keskiviikkona sain kuopattua maahan ostamani perennat. Homma oli silkkaa nautintoa - istuttaa valmiiseen maahan purkki toisensa jälkeen! Ihan liian helppoa :)  Lopulta heitin kastelun ruusumaahan ja ruohosilppu odotti katteeksi pääsyä. Maestro oli leikkonut nurmia keräävällä ajoleikkurilla, joten katemateriaalista ei vain ole pulaa. Ylituotantoa ehkä.

Väriminttuja en ole ennen kokeillutkaan.

Torstaina olin kiitollinen ruusumaistani. Kanadanruusut kasvavat ihan uusiin ulottuvuuksiin täynnä nuppuja. Ne alkavat vähikseen aueta. Taas on tiedossa upeaa kukintaa! Talvehtineet ryhmäruusut ovat myös tanakassa kasvussa, mistä olen erityisen iloinen myös.

Kanadanruusut ponnistavat nyt paljon korkeammalle.
Viime vuonna ylsivät melkein tuohon tukeen. Nuppuja on
hurjasti alaosassa ja tuossa venyneessä latvuksessa.

Toinen 'Baronesse' talvehti rahkasammalen suojissa. Se on nyt
hurjasti paljon suurempi, kuin viime vuonna. Ja täynnä nuppuja!

Kiitollinen olen erityisesti omasta terveydestäni. Toukokuusta laskien kiloja on seitsemän vähemmän. Kunto on kasvanut hyvää tahtia, enkä enää illalla ole väsynyt raato työpäivän jäljiltä. Joku sanoi minun nuorentuneen olemukseltani, mikä lämmitti mieltä. Synkkien vuosien jälkeen elämän tuomat ilot saavat naururypyt syvenemään :D

Kiitolliset kiitokset haasteesta Kruunu Vuokolle! Lähetän tämän haasteen Navettapiialle, Hirnakalle ja Kivipellon Sailalle. Ottakaa koppi halutessanne. Satu V:lle kiitoksia lukijaksi liittymisestä - toivottavasti viihdyt, vaikka jutut seilaa monen aihepiirin ympärillä.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Viikonlopun vipinöitä ja kuvakooste ajankohtaisuuksista

Viikonloput on sitä aikaa, että ehtii ja jaksaa omaa puutarhaa hoitaa.  Samalla pitää tietenkin hoitaa perhettä ja kotiakin. Ja pentukoira ottaa varmasti oman hellittämättömän huomionsa, vaikka muu perhe sitä huoltaa työpäivieni ajan. Pennun kanssa on yhtä helppoa tehdä puutarhatöitä kuin 1,5-vuotiaan lapsen kanssa. Molemmista on kokemusta. Reseptikin on sama - väsytä lapsi ensin muilla puuhilla ja laita se päiväunille. Sitten voit askaroida rauhassa.

Hulivili hurrikaani - täysillä mukana kaikessa. Hard as a rock!
Tämä on juuri se vaihe kesässä, kun rikkaruohot  yrittävät massarynnäkköä joka suunnalla. Koitin päästä kärryille mukaan kitkemällä ihan järkyttävät määrät rikkoja. Lopulta vetäisin raivaussahan valjaat päälle ja nykäisin Jonseredin pärisemään. Siimasin sillä yhtä jos toistakin rytelikköä ja puuttumaan jäänyttä viimeistelyä. Olisi tuokin homma pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Tuohon raivaussahaan liittyy hauska tarina. Menneinä vuosina toivoin hartaasti ja ääneen syntymäpäivälahjaksi raivaussahaa Maestrolta. No en saanut. Onneksi Maestron syntymäpäivä on minun synttärin jälkeen, joten Maestro sai sitten sen raivurin lahjaksi. Tuttava istui illalla synttärikahveilla ja ihmetteli suurta pakettia pirtissä. Vastauksena uteluunsa vieras sai tietää, että siinä on rouvan raivaussaha. Korjasin nopeasti, että ei kun Maestron synttärilahja se vaan...  mutta hyvin on pärissyt siitä lähtien!

Kruunitikankontti 'Reginae' kukkii.
Kurkataanpa kosteikon kasvustoja - siellä on tikankontteja, joista 'Reginae' kukkii luotettavasti joka vuosi. Viime vuonna sain toisenkin - sen tavallisen Cypripedum calceoluksen, joka ei vielä kuki. Lisänä on erilaisia kämmeköitä, jotka kovin kiehtovat minua:

Maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata)
Notkelmaisessa kosteikossa viihtyvät maarian- ja punakämmekät sekä niiden risteymät. Nämä ovat Suomen luonnon omia orkideoita. Kämmekät ovatkin rescue-kasveja. Niiden luontaisen kasvupaikan päälle tuli kultakaivoksen jätemaat. Niitä pelastettiin tänne jatkamaan eloaan, ja hyvin ovat viihtyneet vuodesta toiseen.

Jokaisen kukan kuviointi on yksilöllinen.
Kämmeköistä pioneihin - niidenkin aika alkaa täällä olla käsillä. Tappotalvi 2015/2016 lopetti noin 20 pionin maallisen taivalluksen puutarhassani. Meinasin lyödä kinttaat tiskiin niiden osalta, mutta viime syksynä teimme parin ystävän kanssa pienen puutarhaturneen päätyen Ahti Vallin pionipuutarhaan. Sieltä sitten lähti nippu juurakoita kuitenkin mukaan.

Amerikanpionin eli quad-hybridin siementaimi kukassa.
Ahti Valli on risteyttänyt amerikanpioneita hartaudella ja lajikkeita on siellä kehitteillä. Näiden kukat ovat ovat tosi suuria.  Katsotaan mitä näistä vuosien saatossa tuleekaan. Kiinanpionitkin alkavat kukkia:

Pioni 'Maestro' on saatu Vallilta myös. Nimensä vuoksi hyvin rakas, mutta
kukinnon syvää mustanpunaa kamera toistaa huonosti. Avautumassa oleva kukka.

Vanha uskollinen 'Kansas' selvisi pahasta talvesta ja jaksaa kukkia upeasti.
Kamera ei pysty toistamaan tämän punaisen sävyjä oikein.

Valkoisissa pioneissa on mielestäni jotain hienoa puhtautta.
Lajike on 'White Wings'

Uudet pioninjuurakot talvehtivat hyvin ja ovat mukavassa kasvussa. Kaikki eivät kuki tänän vuonna, mutta onpahan heillä kasvurauhaisa paikka kasvaa vielä muhkeiksi puskiksi. Paras pioniaika on vielä edessä, joten ehkä kuviakin tulee lisempää.

Kirjometsävaahtera eli Acer platanoides 'Drummondii'

Tästä puusta haluan kuuluttaa blogin kauttakin, koska tämä on kestävä ja upea erikoisuus. Jos tulee vastaan ja puutarhassasi on tilaa, niin osta ihmeessä. Tämä tuo valon puutarhaan missä tahansa. Drummondii ei ole metsävaahteran veroinen kasvuvoimassa, mutta sitä ei aina toivotakaan. Eli tämä jää pienemmäksi kuin peruslaji. Sain hankittua näitä Raahen kaupungin istutuksiinkin kaksi kappaletta. Uudistan yhden puiston kasvustoja, ja näistä tulee eräänlainen sisääntuloportti puistoon. Silloin astuu puistoon kuin valon portista. Puistosta astutaan puolestaan pois punaisten ja punalehtisten koristeomenien 'Kuningatar' kautta. Olin kovin iloinen, kun onnistuin saamaan nuo lajit hakittua!

Paikallislehtikin teki juttua kaupungin istutuksista. Toimitukseen oli oltu yhteydessä siitä, kuinka hyvin tänä vuonna on tehty vihertöitä ja kesäistutuksia. Se on suoraa kiitosta tekemästäni työstä ja olen ollut tosi otettu! Lisää suunnitelmia odottaa toteutusta, mutta kun kaksi käytettävissä olevaa käsiparia ehtii vain tietyn verran puuhia. Enemmän tarvittaisiin osaavaa henkilökuntaa.

Mitä ihmettä - hanhet nokka etelää kohti???
Päivän ihmetys oli noin 40:n hanhen ylilento kohti etelää. Näin aikaisin? Kuvassa on vain osa parvea. Vanha sanonta on "hallaa hanhen varpaille, joutsenten jäljille lunta". Eli vanha kansa povasi hanhien lennosta hallaa. Juu ei käy nyt tänä vuonna millään! Just kun ihan vähän tuntui kesälle, kun lämpötila on hetkittäin ylittänyt +15 astetta!

Liljat pitävät pystyssä enkeliperhoangervoa. Kaunis yhdistelmä muutenkin.
Enkeliperhoangervo (Gillenia trifoliata) on yksi mun suosikeitani. Ruskoliljat pitävät sitä hyvästi pystyssä ja komppaavat toisiaan kivasti. Kumpikaan ei ole vielä täydessä kukassa kuvassa. Mutta kesä tarjoaa kivoja juttuja ja kukkia. Näiden sommittelu on oma taidelajinsa. Aina ei onnistu:

Alliumit ja rantakukka. Ei ehdi yhtä aikaa kukkia, kuten oli tarkoitus.
Rantakukan ja alliumien väri olisi niin sointunut yhteen, vaan kukinta-aika ei vain osunut justiinsa samaksi.  Rakastan noita isoja alliumien pallukoita vaan tosi paljon!

Kuvakoosteen teko on haasteellista. Puutarhassa tapahtuu niin valtavan paljon heinäkuussa. Koitan pysyä tapahtumien mukana, mutta blogi jää monessa jälkeen. Poimin highlightit näkösälle.

Hyvää viikonlopun jatkoa!