maanantai 20. helmikuuta 2017

Ryhmäruusujen kestävyyskoe ja puutarhasuunnittelun apuvälineitä karvalakkiversiona

Nyt uidaan vähän oudoille vesille, joita olen opetellut ruusujen myötä - eli puutarhasuunnittelua. Isossa kaavassa se on tontin sisustamista kasvein ja eri toiminnoin  - siihen en puutu. Vaan  yksittäisen penkin tai istutusalueen suunnitteluun olen saanut Ruusukummiltani ennen kokemattomia vinkkejä. Olen ihan jännässä stimuloitunut näihin hyvin helppotajuisiin konsteihin!

Ryhmäruusut inspiroivat viime kesänä uusiin kokeiluihin. Kuvassa  'Nina Weibull'
Otetaanpa esimerkki ensi kesän Ruusumaa II:n suunnitelmista. Tiedossa on kaksi neliön mallista, noin kolme metriä kanttiinsa olevaa ruutua, johon tulee välikäytävä. Kasvihuone rajaa yhdeltä kantilta. Siis neitseellistä maata entisen mansikkamaan rajoja myötäillen. Siihen pitää saada ryhmäruusuja.

'Bonica't jaksoivat täysin yltiöpäisen ja jatkuvan kukinna. Olin myyty! Ihania!
Ihastuin niihin muutamiin lajikkeisiin, joita viime kesänä istutin kanadanruusujen koealueelle verrokeiksi. Ihan valtavaa ja lähes tauotonta kukintarunsautta sadekesästä huolimatta. Kyllä kanadalaisetkin kukkivat runsaana, mutta nämä ryhmikset kiinnittivät kyllä huomion ja herättivät uteliaisuuden. Katsoin noita ryhmäruusuja ihmetellen - miten ne jaksavat aina vain avata nuppujaan kehnosta kesästä huolimatta?!? Teki oikeasti vaikutuksen, joten jalalla onkin ihan ryhmäruusuja varten oma alue enempi paraatipaikalta. Koeruusumaa on vähän kauempana pellon laidassa, vaan uusi ruusumaa on ihan sisääntulotien varressa. Siihen ajattelin panostaa ensi kesän huikeimpana projektina.

'Rody' matalana maanpeittona kukki jatkuvasti pakkasiin asti upeasti.
Kanadanruusut ovat hyvä vaihtoehto korvaamaan pitkään kukkivina arkoja ryhmäruusuja. Niiden kestävyyttä tässä talvenkestokokeessa selvitetäänkin kokemusperäistä tietoa hankkien eri puolilta Suomea. Ansiokas projekti Suomen ruususeuralta, jonka tuloksia kolmen vuoden ajalta odotan mielenkiinnolla. Tästä projektista lähti minunkin ruusuharrastus. Ja ilmeisesti lähti ns. lapasesta saman tien, koska ilman talvehtimistietoja olen jo jatkamassa arempien ryhmisten pariin.

Tarvitaan siis edelleen aurinkoinen ja suojaisa kasvupaikka sekä syvämultainen penkki. Penkissä pitää olla hyvin lannoitettua multaa noin 60 sentin syvyydeltä.  Ryhmäruusut istutetaan ainakin 15 senttiä syvään ja ne pitää ilman muuta talvisuojata tyvimullituksella ja katteella talveksi. Tätä lähden reistaamaan kokemusperäistä tietoa hankkien V-vyöhykkeellä. Ilman suojauksia ryhmäruusut on yhden kesän ilo. Uteliaisuus lähtee siitä, miten nuo kaunottaret saadaan viihtymään vuodesta toiseen vaihtelevissa olosuhteissa.

'Ingrid Bergman' - syntisen punainen, sanoisin.

Mutta siihen suunnitteluun - ryhmäruusujen valikoima on hengästyttävä! Olen roilannut läpi Tantaun ja Kordesin sivuja. Siellä on tähdillä arvostellen tietoa mm. talvenkestävyydestä. Olen tuijotellut kolmen tähden talvehtimis- ja taudinkeston ruusuja. Niitäkin on huikea valikoima! Olin jo ihan hukassa valintojen kanssa, joten Ruusukummi tarjosi apua sommitteluun kahdella nerokkaan yksinkertaisella tavalla - toinen oli exceltaulukko:

Eri versiot yhdestä ruusupenkistä Excelin ruuduin visioituna.
Ruskeat ruudut on hoitokäytävä penkin halki
Tuosta taulukosta sai suuresti apua visualisointiin ja ruusujen määrään. Yksi ruutu on 40 x 40 senttiä. Ryhmäruusu ei tee isoa puskaa, vaan jokaisesta yksittäisestä ruususta lähtee 3-5 versoa. Näin ollen yhteen kunnon  "ruusupuskaan" tarvitaan noin kolme juurakkoa. Tämä oli iso ahaa-elämys minulle. Minun ekat versiot sisälsivät paljon lajeja, joten olisin saanut tilkkutäkkiä. Opastus on ollut tarpeen!

Toinen aivan loistava visualisoinnin konsti on kerätä vaikka Word tiedostoon kuvat vierekkäin. Pahoittelen kuvan kehnoa laatua - otin kameralla kuvan läppärin näytöstä. Nyt vasta tajusin, että saman olisi tehnyt fiksummin kuvankaappauksella. Mutta idea tulee esille:

Ruusulajikkeiden kuvat vierekkäin - kirkastaa ajatusta ja näkymää!
Kumpaankin penkkiin valitaan muutama johtoruusu, jonka ympärille rakennetaan täydennystä sävyillä. Tämä on ollut minulle aivan järkyttävän avaava näkökulma asiaan! Täydennyksenä tulee perennoja ja ehkäpä pari kärhöäkin. Olen ollut ihan täpinöissäni näiden silmiä avaavien apukonstien kanssa!

Jos innostuit ja asia nappasi, niin poimi ihmeessä mukaasi tämmöiset suunnittelun apukonstit! Minä kiitän ja kumarran Ruusukummin antaumuksellista asiantuntijuuden apua. Se on korvaamatonta. Koeruusujen maassa tein sujuvasti kömmähdyksiä niin istutusetäisyyden kuin värienkin kanssa. No niillä on kyllä rutkasti tilaa joka taimella... katsotaan kuinka kukin paikkaansa täyttää. Ei varmasti tullut liika tiheään :)  Nyt on ollut tosi uudenlaiset eväät suunnitella ryhmäruusujen istusta. Jännässä jään odottamaan varsinaista toteutusvaihetta!

'Nostalgia' on yksi toisen penkin johtoruusuista. Minusta tosi hieno! Kuva Pinterest.

Arkiviikko edessä ja lunta sataa lisempää - vielä maltillisesti. Kevääseen on aikaa, mutta alan olla sangen hyvin varustautunut. Talven parhaita iloja on suunnitella seuraavaa kesää. Ne jotka osaa, nauttivat siemenkasvatuksista. Minä olen ihan surkea siinä, vaikka aina yritän jotain. Tulokset on niin vaatimattomia, etten isommin mainosta kehnouttani. Viime päivinä olen keskittynyt remontointiin, joten päivityksiä tulee ehkä harvemmin.

Iloa, valoa ja keveitä askelia Sinulle tulevaan viikkoon. Ja voimia haasteisiin - niitä on tasaisen varmasti.


torstai 16. helmikuuta 2017

Hurjan paljon asioita

Olisi niin paljon asioita, joista kirjoittaa - mutta dilemma on siinä että ei kerkee. Jos olis juttu mielen päällä, niin kamerassa on kuvat eikä kerkeä käpistellä niitä.

Tuo sarvipäinen Sauron on mun esikoinen :) Neito siellä puvun alla on!
Penkkariajelut oli tänään ja puhalsimme Maestron kanssa katsomaan häppenkikiä kameran kanssa. Esikoinen oli omaan hyvin näkemykselliseen ja taiteellisen tapaan rakentanut Sauron-puvun alusta loppuun itse. Olen ylpeä - pukku nyansseineen oli täydellisyyttä hipova.

Remontista toiste tarkempaa postausta, mutta lähtihän sekin lapasesta. Tarkoitus oli uusia lattiat, vaan kuinkas kävikään... siksi nyt niin hoppua ja tekstiä lyhyesti.

Kotitekoinen Sauron

tiistai 14. helmikuuta 2017

Tämäkö selitys - yhdeksän vuoden sykli?

Ystävä soitti ystävänpäivätoivotukset ja kuulumisten vaihdon. Pariin kuukauteen ei olla tiivistä yhteyttä pidetty, joten olihan siinä kovasti asiaa. Ihmettelin hänelle, miten vuoden vaihtuessa vaihtui minunkin Elämän Kirjaan ihan uusi luku - paljon hyviä asioita alkoi tapahtumaan. Edelliset vuodet kun on ollut vastoinkäymisten ja kuolemien jatkumoa. Mikään ei ole virrannut tai liikkunut eteenpäin. Olen ollut pahasti jumissa kaikista yrityksistä huolimatta. Byrokratia ja kohtalon kova käsi ovat olleet voittamattomia. Leuka rintaan painettuna olen laahautunut päivästä toiseen ilman toivoa. Puutarha on pitänyt minut elossa ihan kirjaimellisesti. Se on tuonut lohtua kaikkien vaikeuksien keskelle.

Jokseenkin jumiutunut, eikä kelit suosi etenemistä

Ystävä luurin päässä naurahti ja sanoi uuden yhdeksän vuoden syklin alkaneen 2017. Etsin asiasta tietoa kysyen Googlelta mistä on kyse. Asia perustuu numerologiaan 2+0+1+7 = 10 lopputulos lasketaan vielä yhteen 1+0 = 1 eli uusi alku ja ihan uudenlaiset energiat.

Uusi kevät yhdeksän vuoden edestä?

En näistä oikeastaan tiedä mitään, enkä jaksanut kahlata nettisaitteja - mutta uudenlaiset energiat ovat kyllä tuntuneet luissa ja ytimissä! Kaikkea uutta on alkanut/alkamassa. Pääsin takaisin töihin, mikä mahdollistaa henkisesti ja taloudellisesti asioita. Maestro pääsi eläkkeelle, joka mahdollistaa sekin taas hyviä asioita. Jälkikasvun tuottamat huoletkin ovat helpottaneet. Päätin lähteä kunnallisvaaliehdokkaaksi, jonka tulokset tiedetään sitten huhtikuussa. Joitakin muitakin asioita on vireillä, mutta niistä kerrotaan vasta myöhemmin. Mutta myötätuuli puhaltaa!

Myötätuulta ja aaltoja!

Oletko Sinä huomannut vuoden vaihduttua mitään uusia tuulia ja uusia mahdollisuuksia tai oletko saattanut loppuun viime vuonna asioita ja nyt olisi aika uusille asioille? Minä olen ilosta hämmennyksissä ja uutta energiaa täynnä!

Iloa, valoa ja uusia energioita - uusia vuoria kiivettäväksi askel kerrallaan ja hyvällä sykkeellä. Menestystä ja intohimoja vuodelle 2017!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Pöhinää ja pomppuja

Piti kirjoittamani taas puutarhasuunnittelusta, koska olen oppinut siitä niin paljon uutta - mutta jätetään se tuonnemmaksi. Päivän mittaan kun on sattunut ja tapahtunut - aloitetaan ulkotirppojen osastolta:
Varpushaukka ja epäonninnen talitintti. Lähtö oli nopea.
Ravintoketjun yläpää on harventanut kotitinttien rintamaa. Kyllä haukka on nopea - yksi pölähdys vain käy, ja jollekin sattui huono tuuri. Kävimme hätistämässä varpushaukan pois, ettei se oppisi lintujen ruokintapaikalla päivystämään. Siellä kun on tarjolla vain vegaaniruokaa. Asiakkaita ei saa syödä. Ymmärrän kyllä - haukankin pitää saada syödä. Sen voisi tehdä hienotunteisesti muilla metsästysmailla.

Päivän positiivinen on lattiaremontin alkaminen. Irroitin lattia- ja ovenpielilistat, vähän tasoitettiin pohjan epätasaisuuksia ja Maestro alkoi latomaan vinyylilankkuja:

Jotain uutta, jotain vanhaa ja yksi Rauski pesee naamaa. Kissat remontin keskellä
on jotain tosi ärsyttävää. Niiden on pakko käpälöidä ihan kaikkea. Ja istua tiellä.
Hell yeah - viimeinkin uusi lattia! Eteisessä joutuu maalaamaan seinätkin, mutta niinhän ne remontit aina laajenee. Nähty on. Homma jatkuu huomenna, kun Maestron lentopallovuoro keskeytti hyvin alkaneen asennustyön tänään. No on hyvästi alulla, ja silmä saa totutella uuteen lookkiin lattiassa. Ei tartu enää tikut jalkapohjiin. Vinyylikorkkia on tuo uusi materiaali.

Päivän jymypaukku oli postia eläkevakuutusyhtiöltä - olen tietämättäni nukkunut samassa sängyssä eläkeläisen kanssa tämän kuun alusta alkaen. Eli Maestro sai ensihakemisella työkyvyttömyyseläkkeen. Paljon hyviä asioita tapahtuu ihan putkeen! Ei tarvitse painia Kelan ja TE- toimiston kanssa. Ihan järjetöntä byrokratiaa, kun status on työkyvytön työtön työnhakija. Tuon termin keksineelle annettakoon Vuoden Byrokraatti -palkinto kunniamaininnalla.

Lopuksi läjähti taivalle pinkin punainen iltarusko:
Valoa taivalla. Pirteät sävyt!

Sitä rantalepikon läpi loistavaa oranssia en saanut kameraan ikuistettua, kun oli kova kiire vain räpsätä kuva ja juosta lattiaremppapuuhiin. Että semmoinen läiskäisy vaan - meillä iltaruskot on usein komeita, joten en yleensä menetä mitään korvaamatonta. Homma uusii taas joku ilta.

Näitä onnenkipeneitä ja myötäkäymisiä alkaa olla jo melkoinen putki, joten pilkin onneani ostamalla Casinoarvan. Jos tuuria tyrkkii, niin tilaisuuksia pitää antaa. Noh... ei mopolla mahdottomia eikä arvalla rahoja. Ihan meni kankkulan kaivoon viisi euroa. Palasin taas ruotuun suurista unelmista - mutta on minulla edelleen hulvattoman paljon iloa päivän tapahtumista. Huomenna jatketaan lattian päällystämistä.

Iloa elämääsi, lämpimiä värejä ja pehmeitä peittoja sinulle! Toivotan myös sinulle hyvää tuuria sekä onnea. Ne tuntuvat kohdalle osuessa tosi mukaville!

torstai 9. helmikuuta 2017

Valoa!

Upean aurinkoisia pakkaspäivä Pohjanmaalla! Öisin pakkanen kiristelee -20 asteen tietämille, mutta päivällä auringon noustessa lämpenee hyvää kyytiä. Nyt hellitään päivisin auringolla ja öisin kuun loisteella. On valoa!

Valoa!
Otin mittatikkuni ja tutkin lumen syvyyttä. Talven luonteeseen on kuulunut kovat tuulet, joten lunta oli 5 - 35 sentin välillä. Aavoilla paikoilla tuuli oli juoksuttanut lumen vähiin kasaten sitä tyynempiin paikkoihin. Hajonta on niin suurta, että ihan turhaa on laskea keskiarvoa. Totean, että lunta on joka paikassa jonkin verran.

Kuusen alla ei ole lunta juur yhtään, mutta jokirannassa melkein 40 senttiä.
Lumi narisee mukavan tutusti saappaiden alla, silleen vanhanaikaisesti. Tähän mennessä talvi on sujunut joko jäätiköllä liukastellen tai suvilumessa kahlaten. Oikean pakkaslumen narinaa ei ole kuulunut.

Lumottu hopeinen valo valaisee yöt.
Yöllä taianomainen kuutamo valaisee maiseman. Se on hopeisen kylmä valo, joka luo huikeat varjot. Minä  niin tykkään  molemmista taivaallisista valoilmiöistä.

Hullulla on halvat huvit - luin huvikseni valtion budjetin ja tein sieltä 3,1 miljardin säästöt. Ei tarttis vähäosaisilta höylätä vähistä, kun olis merkittävämpiä instansseja joita joutais arvottaa ojennukseen. Kannattais Sipilän kysyä köyhyyden asiantuntijoilta - pieneläkeläiset, työttömät ja opiskelijat tietävät miten sentit venytetään. Sitä ei hankita/harrasteta mihin ei ole varaa.  Kuten mainittu - hullun halvat huvit 😄

VALOA, iloa ja rentoa reippautta päiviisi! Minä kannoin pelakuut kellarista valoon. On aika herätä uuteen kevääseen. Tervetuloa lukijaksi Birgitta Koivisto!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Eksotiikkaa

Eksotiikkaa. Näin väitin teinille, kun tassuttelimme lenkille meren rantaan. Niin mitäkö? No kuljimme pelto- ja metsäteitä lyhyen huikosen meren rantaan, emmekä nähneet yhtään ketään ihmistä. Vain kauniit pelto- ja metsämaisemat meitä vuoroin ympäröivät maisemien vaihtuessa hiljalleen käppäillessä. On tilaa ajatuksille ja rikkumaton luonnonrauha ympärillä.

Myrskyn viskomia oksia kanavan jäällä

Kun elää jonkin asian sisällä, tulee sokeaksi. Pitää käydä kauempana ja kokea perin toisenlaisia asioita - sitten oppii arvostamaan niitä asioita, jotka eivät olekaan itsestään selviä, tavallisia ja tylsiä.

Omiin kuvioihin sokeutuu, mutta joku toinen ihminen voi tuoda uuden näkökulman tuttuun asiaan. Suurkaupunkien asukit voivat jopa pelätä maaseudun autiutta ja hiljaisuutta. Meillä kerran vietti viikkoa yksi hollantilainen tyttö, joka aidosti oudoksui sitä ettei ihmisiä ole tiiviisti yhdessä. Meille ei näy edes naapurit, vaan maisemassa on metsät, pellot ja joki. Hän koki sen suorastaan pelottavana.

Merenrannan taidetta

Itselleni tämä maisema on tärkeä ja rakas. Autius ja rauha. Pieni metsätiekin oli vasta lanattu lumesta. Meilläpäin on sellaista erakkomaista yhteisöllisyyttä. Kuka minkäkinlaisella traktorilla kelkkoo kulkuväyliä kaikkien vapaasti tallusteltaviksi pyytämättä ja kiitosta odottamatta. Koska se on tapana - yhdessä hoitaa ympäristöä. Ei olis mikään pakko, eikä siihen mikään velvoita. Silti pyryjen jälkeen traktorit pärähtävät käyntiin, ja isännät suuntaavat lumitöihin. Meillä sunnuntaikävelijöillä on helppoa tassutella. Kyllä isännät sen tietävät, myhäilevät vähän - ja tuntevat nahkansa alla kiitollisuuden kosketuksen. Sitä harvoin sanotaan ääneen, pohjanmaalla introverttisyys on geeneissä.

Vanha merikotka kaukana jäällä. Ei ollut teleputki mukana.

Jäällä näimme ekat elonmerkit, kun merikotkapariskunta lepuutti siipiään. Toinen oli vanha valkopyrstöinen, toinen nuorempi täysin ruskea. Huikea on niiden siipien kärkiväli. Siitä muistuikin mieleeni, että kuukauden päästä ilmatila alkaa olla sakeanaan muuttolintuja. Ruuhkaa lentokorkeuksilla ja mahdoton mekastus. Sitä on kivaa odotttaa!

Leppoisaa viikon alkua! Minä saan yhden 10-vuotisen unelman täyttymään ensi viikolla. Siitä myöhemmin lisää.

Keveitä askelia etc.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Ahavalta suojaa ja hauska persoonallisuustesti

Kelit kääntyy kovasti keväisiksi ihan etuajassa. Keväälle käännyttäessä havahdun aina tiettyjen havujen suojaamiseen kevätauringon ja tuulen ahavalta. Kokemus on osoittanut, etteivät havut ja muut ikivihreät ole ainoita ahavasta kärsiviä, vaan lehtipuut ja pensaatkin voivat ottaa siitä siipeensä.

Tyylejä ja materiaaleja on monia - ulkonäköpisteitä ei jaeta, vaan tehokkuus on ainoa mittari.

Tämä on se tyypillisin versio. Pakkaspeitto tukikeppien varassa ja narulla kiinni.
Nämä asennan jo syksyllä arimpien päälle. Tuossa käärössä talvehtii Magnolia kobus.
Tuolle suojaukselle pitää muistaa syksyllä sulan maan aikana tuupata tukikepit maahan. Peiton ehtii kietoa myöhemminkin. Kaikkein arimmilla on tuon peiton sisälle sullottu sammalia suojaamaan juuristoa.

Havuista saa ihan hyvää suojaa. Kartiovalkokuusi on tuolla alla.
Havuja en väheksy yhtään ahavasuojana. Ehkä siksikin, että  niitä on ihan omasta takaa saatavilla loputon määrä. Tarvittaessa kaadan jonkun pikku kuusen metän laidasta ja karsin sen. Runko viskataan polttopuiden kasaan ja havut suojaksi kasveille. Keväällä jätökset voi vielä hakettaa ja hyötykäyttää nekin. Yleensä iso kasa jää vielä juhannuskokkotarpeisiinkin.

Vanha juuttisäkki ja kaupan verkkosäkkejä katajien suojina.
Kaikki havut eivät tarvitse suojaa. Yllä olevassa kuvassa etualan pensassembrat ja tavissembra eivät koskaan ole saaneet suojaa osakseen ja hyvin pärjäävät. Katajat on herkempiä, mutta niissäkin on lajikekohtaisia eroja.  Takana on kaksi pahaa ahavakevättä, joten lykkäsin vain suojia, koska niitä oli.

Lakanoita ja mitä tahansa rättejä voi käyttää. Tuon purjeen alla
on Tsuga heterophylla, eli lännenhemlokki. Kuva on viime vuodelta.
Tyynyliinatkin käy :)
Monenkirjavaa suojausta siis tontilta löytyy, mutta meillä ei olekaan naapureita jotka arvostelisivat prinsessakuosisia pussilakanoita kasvien ympärille kiedottuna. No lapset ohittivat jo aikaa sitten prinsessavaiheen, joten joutavat uusiokäyttöön!

Ruusumaata huolsin lapioimalla sinne pölynkeveää uutta lunta. Sitä hyvää kun satoi 10 sentin verran eilen. Kaikki ruusut on huolella tyvimultauksen, pienen katteen, havujen ja lumen suojissa. On luvattu kiristyvää pakkasta, mutta ruusuni ovat hyvässä tallessa. Lisälumi suojaa myös ahavalta, sillä se iskee vain lumen päällisiin osiin. Jos lumet sulavat ja tulee aurinkoista ja tuulista, niin levitän maanerotuskankaan penkkien päälle suojaamaan. Aina löytyy konsteja!

Lopulta perjantai-illan kevennyksenä persoonallisuustesti. Tekaisepa ja kato osuuko kohilleen. Terveisin introvertti Loogikko. Jotain itsestäni tunnistan kyllä. Ei tässä muuten askaroitaisi tutkimassa kanadan- ja ryhmäruusujen menestymistä vitosvyöhykkeellä :D Kerro mitä löysit itsestäsi testin mukaan!

Mukavaa viikonloppua! Minä pääsen taas töihin, mistä nautin suuresti!