keskiviikko 24. elokuuta 2016

Reposia elokuussa

Muutama päivä sittten elokuun tunnelmallinen täysikuu valaisi yötaivaan. Nappasin jalustan porstuasta ja näpsäytin kuvan julmetun suurelta näyttävästä kuusta nousun alkuvaiheissa:
Matallla oleva kuu näyttää ISOLTA!

Viime yönä ennen unille menoa päätin mennä vielä yksille savuille pihalle. Kello oli sivu yhden. Revontulet olivat roihahtaneet taivaalle juuri. Ne ovat niin nopeita ja arvaamattomia. Pohdin hakevani kameran ja jalustan, mutta päätin savustella paheeni loppuun asti. Revontulet loimusivat poikkeuksellisesti halki taivaan kannen luoteesta kaakkoon. Yleensä ne tanssivat pohjoisella taivaalla. Vanha paikallinen perimätieto kertoo, että syksyllä tuollaiset taivaanvalot tietää hallaa.
Yön näytelmän eli reposten loppu eli hännät. Kuutamo vähän häiritsi.
Revontulia täällä valottomassa maalaismaisemassa pääsee ihailemaan ilman valosaastetta. Ne näkyvät erinomaisen loistavina. Ne eivät ole harvinaisia, vaan auringon aktiivisuudesta riippuen niitä näkee tuon tuostakin. Niin usein, että harvakseltaan viitsii jalustaa ja kameraa kaivella. Muistan viime talvena yhdet todella poikkeuksellisen upeat, kaikissa väreissä valtavina loimottavat taivaan tulet. Kutsuin lapset katsomaan niitä. Kakarat kävivät portailla vilkaisemassa kommentoiden "Ihan tavallisia, noita näkee aina". Sain saarnauskohtauksen luennoiden lapsille, että Japanista asti ihmiset matkaavat Suomeen vain nähdäkseen revontulia. "Mutta kun noita näkee täällä aina" oli näsäkkä vastaus. No niin näkeekin, mutta on se aina vain tosi hieno näytelmä, jota harvassa paikassa oikeasti pääsee näkemään noin globaalisti ajatellen.

Taivaaan tulet eli reposet
Reposet ovat nopeita, yleensä huikein valoshow on alussa. Ne syttyvät kuin tyhjästä, leimuavat ja loimottavat taivaalla nopeita tanssiaskeleitaan, sitten laantuvat. Nämä  kuvat on sieltä laantumisvaiheesta. Katsella illistelin niskat kenossa sitä hurjaa vauhtia, mitä pitivät noustessaan kuin liekki halki taivaan kannen. Sanovat reposten pitävän ääntäkin. Sitä en ole koskaan havainnut itse. Pitäisi varmaan terästäytyä katselun lisäksi myös kuunteluun.

Elämä voi olla lumoa täynnä - revontulet elokuussa ovat harvinaisia.

tiistai 23. elokuuta 2016

Lähdetkö sinäkin - taimipäivä Mustilan Arboretumissa la 27.8

Matkakuumetta pukkaa, perjantaina hyppään ison pakettiauton kyytiin päätyen lauantaina Mustilan Arboretumin taimipäiville. Lähdetkö Sinäkin nauttimaan puutarhapäivää Suomen suurimpaan ja vanhimpaan arboretumiin?
Kuvat viime visiitiltä syyskuussa 2012. Joku vaahtera on tämä.

Mustilassa on 120 hehtaaria puulajipuistoa, paljon eksoottistakin katsottavaa, taimikauppiaiden tori, luentoja ja opastettuja kierroksia. Kaikki vaivaisen vitosen pääsymaksulla. Kahvilasta saa kaffetta, leipomuksia, suolaista purtavaa ja keittoa ostettua nälän piilottamiseksi.
Atsaeat vaihtamassa syysväriin syyskuussa.

Taimikauppiaita on ympäri Suomen ja Virosta asti. Valikoima on varmasti mielenkiintoinen niin perennoissa kuin puuvartisissakin. Varmasti löytyy myös vaativampaan makuun ostettavaa. Kannattaa varata käteistä rahaa, sillä kaikilla myyjillä ei ole maksupäätteitä mukanaan.

Pterocarya rhoifolia eli japaninsiipipähkinä
Mustilan arboretum on ollut suuri innoittaja omaan puuvartisten harrastukseeni. Jostain ihmeen syystä minulla ei vain kasva yhtä hyvin, runsaana ja monilajisena... yritystä kyllä on, mutta jossain kohdin voi vain todeta vyöhykkeen olevan vähän sopimaton laajempaan harrastamiseen.

Mustila on elämys! Jalopähkinöitä syysasussa.
Köynnöshortensia kiipeää mäntyä pitkin
Jos tulet Mustilaan, niin minut voi käydä tervehtimässä Särkän Perennataimiston osastolla. Huseeraan siellä myymässä päivän.

Euonymus planipes eli kirsikkasorvarinpensas

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Unelmia alppiruusuistakin!

Syksy on kiireistä aikaa kuten kevätkin. Sadonkorjuuta piisaa, samoin istutusten hoitoa sekä kunnostusta. Osin uusiakin alueita tehdään. Aika kuluu siivillä ja blogin päivitysten välit harvenevat.
Rhododendron 'Kristian's Pink'

Otin työn alle alppiruusumaan. Se on perustettu 2014 varjoisan pellon laitaan kuusikon ympäröidessä aluetta. Paikka on erinomaisen suojaisa tuulilta ja paahteelta. Pohjakosteus on taattu luontojaan, joten kastelua tuonne ei tarvitse kehitellä.

Osa alppiruusuista menestyy todella hyvin, mutta aika äärirajoilla täällä vitosella kuitenkin ollaan.

Alppiruusuille räätälöidään kasvualusta ihan omalla tavallaan. Se on happaman maan kasvi, joka kaipaa kasvualustaan kuohkeutta. Hiekkapitoiseen peltomultaan lisäsin rutkasti hapanta turvetta ja lahoavaa puusilppua. Hevosenlantakompostia lisäsin pari peräkärryllistä. Kunnon mylläys sekaisin, istutus ja kantosilpulla kattaminen viimeisteli työrupeaman. Tällä reseptillä valmistui 24 metriä pitkä ja reilut 2 metriä leveä alppiruusumaa.

Talon vierellä vanhimmat rhodot 'Haaga' ja 'StMichel' kesällä 2015
Viime talvi oli tosi ikävä tehden tuhoa toki muuallakin, ohittamatta alppiruusumaata. Keväällä näky oli surkea:
Ikivihreät rhodot osin paleltuivat  ja kuivettuivat talven pakkasiin.
Piti puhua rumia tovin näiden äärellä. Leikoin ja toivoin piilosilmujen puhkeamista. Ihan täysraatoja ei tullutkaan, vaan versoivat kesän mittaan. Tuleva talvi voi toki elpyjät vielä teloittaa. Tämä vyöhykkeenvenytys on hermoja raastavan jännä laji!

Rhodomaa nyt, täydennysistutettuna ja kantattuna.
V. 2010 sain pieniä rhodontaimia, jotka ovat olleet "vauvalassa" varttumassa. Nyt oli aika siirtää niitä väljemmille vesille isoon rhodomaahan:
Taimi muuttomatkalla
Istuttamatta jäänyt osa rhodomaata oli kasvattanut mittavan rönsyleinikkikasvuston, jonka talikon kanssa irroittelin. Kuohkeasta maasta ne lähtivät löysästi irti. Syynsä askareellekin - ensi lauantaina oleva Mustilan Arboretumin taimipäivä tuottaa lisää rhodon taimia kokeiltavaksi täällä vitosella!
R. tigerstedtii x auriculatum
Istuttelin rhodojen väleihin pieniä hostia. Jotain varjon syyskukkijoitakin voisi tarjoilla sekaan. Keksisi vain mitä! Invasiivisia kasveja en halua, sillä rönsytiarella kiri matalimpien päällyskasviksi teloittaen mm. karva-alppiruusun joukkovoimallaan. Varjohiipat ja taponlehdet kuolivat viime talveen. Se oli kaikille ikivihreille kuolettavan paha talvi.

Rhodojen Grand (not so old) man Kristian Theqvist on kasvattanut ja risteyttänyt rhodoja sinnikkäästi vuosien ajan. Tuo ensimmäisen kuvan 'Kristian's Pink' on hänen kasvattamansa avopölytteisestä siemenestä ja jopa rekisteröimänsä (!) lajike. Se on viihtynyt täysin ongelmitta kuusi erilaista vuodenkiertoa täällä. Eli lajikkeella on erinomainen kestävyys. Lisää lajikkeita on tulossa, mutta niiden kestävyydestä tarvitaan kokemustietoa. Toivottavasti nämä jalosteet päätyvät yleiseen myyntiin jossain vaiheessa.
R. aureum x goldschaz

Syitä miksi pidän alppiruusuista:
Ikivihreät lehdet, jotka ilmoittavat säätilan talvella: lehti on rullalla=pakkasta. Lehti on auki=suojaa
Upeat kukat - ei joka vuosi, sillä syksyllä muodostuva kukkanuppu on herkin pakkaselle.
Kaunis kasvutapa
Ja tietenkin mukavan mausteinen haasteellisuus :D
'Calsap' uusi kasvu on kaunista!
Pientä ja tosi vaatimatonta on rhodoharrastus täällä, mutta klikkaapa itsesi linkistä tuonne Kristianin rhodoparatiisiin kurkkimaan. Jopa alkaa syke nousta, takaan sen!

Iloa ja valoa tulevaan viikkoosi!

torstai 18. elokuuta 2016

Syyskukkijoita ei ole koskaan liikaa

Moni bloggaaja kirjoittaa kesän loppumisesta ja luopumisesta. Elokuu on kesäkuukausia, ei tässä vielä ollenkaan olla puutarhahommia lopettelemassa! Paras kukoistus on puutarhassani syyspuolesta. Näin tänäkin vuonna, vaikka kaikki isokukkaiset kärhöt heittivätkin veivinsä viime talveen. Iso seinusta tyhjillään, mutta vastaavasti ruusumaa kukoistaa. Olen panostanut syyskukkijoihin, sillä joskus vuosia sitten huomasin kukkien loppuvan elokuuhun. Tein ryhtiliikkeen ja nyt piisaa kukkia pakkasiin asti! Makupaloja:
'Nicolas' hehkuu elokuun illassa
 Ruusumaan hehku alkaa heinäkuusta jatkuen ties kuinka pitkään syksyyn. Minulla homma on ihan lapsen kengissä, mutta kuun lopussa pääsen käymään pitempään harrastaneen heavy-userin puutarhassa. Odotan sitä innolla monestakin syystä, joista yksi on uteliaisuus eri ruusujen lopullisesta koosta.

Ruusut ovat lumonneet minut, mutta on puutarhassa paljon kaikkea muutakin kukkaisaa. Pirulliset kaatosateet ovat verottaneet herkimpiä, mutta sinnikkäitä löytyy
Kuutamohortensia (H. paniculata 'Praecox') ehtii aina ensin hortensioista
Jos ruusuista jatketaan muihin puuvartisiin, niin hortensiat ovat syyskesän komistuksia. Syyshortensian eri lajikkeet tulevat vasta myöhemmin, nyt kukkii ainoastaan kuutamohortensiat. Kauniita pensaita!

Tatar ja heisiangervo 'Jefam', joka ei kukkia tarvisikaan.
Heisiangervojen laajasta sukukunnasta löytyy hieno lehtimuoto ja runsaasti eri värityksiä lehdille. Nämä punalehtiset on suosikeitani. Heisiangervot ovat olleet myös kestäviä.
Heisiangervo 'Coppertina'n kukkia. Sointuvat hyvin
tummanpunaiseen lehdistöönkin.

Berberikset on toinen suku, josta tykkään kovasti niiden värikkäiden lehtien vuoksi. Ne vähintääkin korvaavat mitättömät kukat. Valitettavasti talvi pahoinpiteli happomarjat, joten niistä ei tähän lähtöön ole iloa. Revanssia haen ja hiljolleen ostan taas uusia.
Berberis 'Maria' viime elokuussa. Kuoli talveen.
Loikataan perennoihin, sillä niissä riittää kukkia koko syksyksi. Leimut (Phlox) tarjoaa elo-syyskuulle näyttävää kukintaa. Tai noh... nekin melkein järkiään kuolivat viime talveen. Heti keväällä ostin uusia, mutta ne ovat vielä alamittaisia verraten entisiin paksuihin puskiin.
Syysleimu 'Starfire'
Hempeempi 'Sherbed blend'
Jotkut eivät vain osaa lopettaa. Harvat perennat on yhtä kiitollisia kuin kesäpikkusydämet! Ne kukkivat kesäkuusta loppukesään asti taukoamatta. Eikä näitä tarvi edes nyppiä tai muutenkaan hoitaa.
Kesäpikkusydän 'Alba'
Näistäkin on useita erilaisia lajikkeita, fiinimmät on tietenkin arempia. Mutta tosi käyttökelpoisia esim. penkin reunustoilla. Lisääminenkin on helppoa nykäisemällä verson ja tökkäämällä se juurtumaan. Onnistuminen on yleensä 100%.

Jaloangervot (Astilbe) olivat jostain syystä mielestäni aika tylsiä. Silmäni ovat avautuneet näiltä osin, kun selvisivät hyvin viime talvesta ja kukkivat pitkään isoilla, värikkäillä kukinnoillaan. Nämä eivät myöskään leviä liiaksi - asia jota arvostan!


Jaloangervo ja myöhäinen lilja sopivat yhteen
Tässä rakentui helppo aasinsilta astella myöhäisiin liljoihin, niissä vasta onkin valinnanvaraa!
Tämän löysin eilen varjoisasta rhodopuutarhastani!
Tämäkin nojasi maahan samassa osoitteessa.
Liljat kestävät sateita yllättävän hyvin. Jotkin OT-hybridit haisevat liiankin voimakkaasti, mutta yleensä ulkona lemujen kanssa pärjää. Tuoksuksi sitä ei oikein osaa sanoa. Mutta kauniita ovat! Onneksi ei ole liljakukkoja, jotka pilaisivat ilon nopeasti.

Otetaan tämän erän viimeisenä kuunliljat eli hostat, kukkivathan nekin elokuussa. Koristearvo tosin on lehdissä, jotka ovat parhaimmillaan loppukesästä. Valikoimaa on aivan järkyttävän hurjasti!

Hosta 'Lemon Lime'n kukka on kyllä kaunis!


Tekisi mieli sanoa, että mitäpä nämä enää kukilla tekevät, sillä lehdet ovat niin kauniit ja monimuotoiset.
Hosta 'Risky Business'
 Innostuin jossain vaiheessa keräämään kuunliljoja, mutta lajikkeita on tuhansia. Näitä ei kuitenkaan voi olla liikaa. Lehtimuodot ja -värit tuovat todella hienon lisän puutarhaan. Ainoa miinus on hidas alkuunlähtö keväisin, mutta se oikeastaan tarjoaa vain hyvän istutuspaikan kevään pikkkusipuleille. Kasvavat lehdet sitten peittävät alleen lakastuvat sipulat.

Jatkan syyskukkijoista toisemman kerran, iloa loppuviikkoosi!








tiistai 16. elokuuta 2016

Syys(täkö) lannoitusta

Ihan ensimmäistä kertaa elämässä olen nyt ostanut syyslannoitesäkin, kohteena on ruusumaa. Olen vuosia tuhahdellut syyslannoitukselle pitäen sitä markkinamiesten täsmäiskuna puutarhureiden lompakolle. Koeruusuprojektin myötä päätin olla utelias ja kokeilla ainakin kerran. Tuomiota ei saisi koskaan julistaa ilman tutkimuksia. Olen joskus omien asenteideni vanki.

Kuvituksena on syyskukkijoita. Joissain blogeissa on lyöty puutarhahanskat tiskiin ja todettu, että kesä meni jo. Nythän on upeiden syyskukkijoiden vuoro! Jos pihasi ei enää loista kukilla, niin täältä voit ammentaa ideoita! Hyvää istutusaikaa on runsaasti jäljellä.
Jaloangervo 'Amethyst'. Astilbet ovat kestäviä, pitkään kukkivia, eivät leviä
holtittomasti ja ovat sangen näyttäviä. Monta hyvää syytä hankkia näitä riittävästi!
 Syyslannoituksen aika on elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Silloin kasvien pitäisi olla täydessä kasvussa, jotta voivat hyödyntää lannoitteen annin täysimittaisesti. Syyslannoitus on typetön sisältäen vain fosforia ja kaliumia. Sen sanotaan edistävän talvehtimista ja kukkasilmujen kehitystä.
Syksyn loistava tiikerinlilja. Kestää mitä vain, myös sadetta.

Tuhka käy myös typettömänä syyslannoksena, mutta se nostaa maan ph-arvoa sisältämänsä kalsiumin vuoksi. Happaman maan kasveille (rhodot, havut etc.) tuhkaa ei sovi lisätä. PK-lannosta voi antaa näillekin.

Hohtava alppipiikkiputki ja harmaamalvikki. Söpöjä yhdessä!

Syysleimut loistavat elo- syyskuussa. Lajikkeita ja värejä on paljon!

Heja Sverige! Tarhapiisku aloittaa ja ukonhattu kukoistaa kerallaan.
Komeamaksaruohoja on montaa lajiketta, tämä on 'Carl' alkamassa kukkaan
Näitä syyskukkijoita on niin paljon, että pitänee tehdä oma postauksensa. Tai kaksi. Palataan syyslannoitukseen - nyt on ruusumaalle levitetty syyslannokset. Säkin kyljessä ei ollut annostusta ruusuille, joten arvioin pienille ruusuille kourallista ja isommille (köynnösruusuille) kaksi juuristoalueen pintamultaan sotkettuna. Maassa on runsaasti ravinteita, kun hevosenlantaa ja tuhkaa myllersin kasvualustaan keväällä ihan reippaasti.
Huomaatteko eron? Nyt se on syyslannoitettu.
Samalla poistin katteen alla kesää työttömänä viettäneet tihkukasteluletkut. Hyvin toimivat, pelkällä koekäytöllä kastelua piisasi koko kesäksi. Energiaa ja vettä säästävä malli!

Nyt pitää alkaa tyhjäämään komposteja kasoihin,
että on tyvimullitusta varten materiaalia. Siitäki myöhemmin postausta.
Vielä kerran hurmaava 'Bonica'
Tämänkin päivää on repinyt ihan riittävän rivakka tuuli. Ruusumaalla ei sen osalta ole tuhoja, mutta olenkin vähän lisännyt tukia. Rannikon repivät tuulet ovat ihan oma lukuaan. Ruusumaalle puut tarjoavat lähes joka suunnasta jonkin verran suojaa. Bonicaa edeltävistä kuvista voit hahmottaa suojapuuston sijainteja suhteessa ruusumaahan.

Mukavaa viikon jatkoa, elokuu kuuluu kesäkuukausiin - sitä on vielä hyvästi jäljellä!

PeeÄääs: luulen taas yhden munan kuoriutuneen, mutta Tipi the Bird panttaa totuutta siipiensä suojassa.

maanantai 15. elokuuta 2016

Uusi elämä versoo

... Kukkenheimissa meinaa. Uusi tipu kuoriutui tänään:
Perhana, palelee olla esillä kun ei paljoa höyhennystä ole vielä.
Ns. munahammaskin näkyy nokan päällä. Sen avulla kuoriudutaan munasta ulos.
Tipi the Bird hautoo ja koittaa samalla kaitsea sangen näppäräjalkaista esikoistaan. Jopa pääsi Peukaloinen jo kanalan puolelle karjumaan. Miten voi lähteä niin pienestä niin iso ääni? Isot kanat ja kukot eivät piitanneet pienestä. Nostimme sen takaisin pesään ja koitimme nostaa tippumissuojaa ylemmäs.
Perhepotretti, Tipi keskittyy syömään keitettyä kananmunaa.
Uusi tipula valmistui tänään, eli kanaperhe nostetaan alas maan tasoon omaan yksiöön. Isot kanat syövät surutta tipuevään, jos vain onnistuvat keplottelemaan itsensä pesään. Toki aina joku koittaa jättää munankin haudottavaksi, joten saa olla tarkkana ylimääräisten munien ilmaantumisesta.

Eristetty Tipula. Pesälaatikko puuttuu kuvasta vielä.
Kanaperheen siirto maan tasalle tehtiin ongelmitta illalla.
Ahne ja ketterä Peukaloinen emokanan opetuksessa.
No Tipi söi kyllä surutta ihan itse. On se ansainnutkin extraeväät!
Hopi hopi, sisarukset - kuoriutukaahan!
Tipu toisen untuvikon kädessä
Kanalan elämää on mahdottoman hauskaa seurata, nyt vielä extrailoa tipujen varttumisesta! Ja muistutuksena, että ruusut tykkäävät karjanlannasta lannoitteena :P Paskapostaus oli joskus aikoja sitten blogissani. Tuskin tohdin typekästä kanankakkaa käyttää ruusuilla. Kaalit ja purjot saavat puolestaan kotkojen annista hyvää potkua kasvuun.

Minä jään tänne jännässä odottamaan viimeisten neljän munan kuoriutumista! Onkohan kukkomme ollut kyllin ahkerana polkemispuuhissa?

PeeÄäs - sadetta ei tullut, mutta myräkkätuuli. Ruusut kestivät senkin, vaikka reuhtoikin melkosestaan.

Valoa ja iloa viikkoosi!

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Remonttihommia ruusuillakin

Ihan hassu termi "remontoiva" ruusu. On sitä itsekin tullut rakennettua ja remontoitua yhtä jos toistakin - taatusti vähemmän kukoistavana. Ruusutkin kuuluvat remontoivan, eli kukkivan uusiksi. Kanadalaiset- ja ryhmäruusut kuuluvat näihin remontti-reiskoihin. Ne tuottavat ahkerasti lisää kukkia pitkäksi aikaa. Rugosat eli kurtturuusutkin remontoivat pääkukintansa jälkeen hiljolleen.
'Aspirin' heinäkuun puolenvälin jälkeen
'Aspirin' olkoon tämän tarinan päähenkilö, koska se aloitti ihan ensimmäisenä kukintansa uusista taimista. Se oli Tantaun vahvajuurinen, heidän pantentoimaan istutusruukkuun istutettu virkeä taimi. Aspirin aloitti kukinnan heinäkuun eka viikolla kukkien valtavasti kolme viikkoa. Sitä mukaa kun kukinnot kuihtuivat, leikkelin niitä pois. Kukkia oli tertuissa, joten kun viimeinenkin ryppäästä oli ohi kukkinut leikkasin ensimmäiseen täysikokoiseen lehteen asti. Ruusu veti kaksi viikkoa henkeä kasvattaen uudet nuput. Nyt on niiden vuoro.
Uudet nuput valmiina loistoon!
Uusia, voimakkaita versoja nousee nuput latvoissaan.
Kukat, nuput ja uudet versot - jokainen vuorollaan

Kyllä on pitkäksi aikaa väriloistoa näiden ruusujen kanssa. Eipä tule mieleen yhtä  kiitollisia kukkijoita. Kesäkukilla saa kukkia yleensä koko kesäksi. Niitä pitää myös nyppiä ja lannoittaa ahkerasti. Minä en käytännössä ollenkaan harrasta kesäkukkia, niin nämä ruusut kyllä hoitavat tämän heinäkuusta syksyyn kukkimisen. Taimistoilta kesäkukat ostaen hintaakin tulee helposti yhden ruusumaan verran. Toiveissa kuitenkin on, että nämä ruusut jatkavat sitten tulevinakin vuosina entistä muhkeampina!
'Ingrid Bergman' ja sadetta saaneet kukat

Koitan tässä selvittää minkälaisia eroja on remontoinnissa. Se on melkoisen mahdotonta vielä näin ensimmäisenä vuonna istutuksesta. Tulevat vuodet tuovat lisää kokemusta vakiintuneesta kasvustosta. Yritän olla henkäisemättä perään "jos nämä talvehtii..." Se on kuitenkin mielessä aina. Mutta talveen olen jo varautunut hyvällä suunnittelulla. Keleille ei vain mahda mitään. Ne ovat mitä ovat.
Pienoinen 'Lambert Closse' ja iltauniltaan yllätetty Hattara

Viimeisenä 'Lambert Closse' jotka tulivat pienen pieninä paljasjuurisina risuina. Niin pieninä, että luulin nipussa olevan vain yhden. No niitä olikin kolme. Tästä ei vielä blogissa ole ollut kuvaa.
Jokaisen päivän ilona on kiertää vähintään kerran ruusumaata, leikkoa sieltä kukkineet pois ja metsästää mahdollisia rikkiksiä. Kate on kyllä hyvä, sillä se pitää maan myös niin kuohkeana että rikkikset lähtee pienellä nyhtäisyllä juurineen.
'Lambert Closse', 'Hattara' ja 'Nina Weibull'

Tänään oli harvinainen aurinkopäivä, mutta jatkossa on taas luvattu sateita. Oh my... riittäisi jo.

Kuvia klikkaamalla näet ne suurempina. Iloa tähänkin viikkoosi!