keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Haaste: lempikukkani

Alkuperäinen haaste on lähtöisin Maatiaiskanaselta., mutta nyt minulta on hukassa kuka haasteen minulle laittoi - pahoittelut siitä! Ilmoitaudu vaikka kommenttikentässä. Pitäisi nimetä lempikukka, mikä ei ole ensinkään helppoa valita. Perennojakin on omassa puutarhassa monta sataa sorttia. Kaikihan ne ovat kauniita ja ihania!

Kukkien lisäksi lehtimuodoilla ja niiden väreillä saa sommiteltua näkymiä.

Perennamaat ovat suurta näyttämöä koko kasvukauden. Estradille nousee primadonna toisensa jälkeen kukittaen koko kesän ajan tiluksia. Olen vuosien varrella rakennellut kukkamaita siten, että aina joku laji on kukassa - mieluiten useita toisiinsa sointuvia sävyjä. Matalia ja korkeita tuomaan runsautta näkymiin. Valitse nyt sitten tästä runsaudesta!

Aina kukassa ja runsaana!


Valkovuokot ovat minulle rakkaita kevään tuojia!

Jokaisella kukalla on paikkansa puutarhassa ja puutarhurin sydämessä. Keväällä rakastan ensimmäisiä kevätsipuleita, vuokkoja ja esikoita. Ne ponnistavat niin pienestä varresta kukkansa aurinkoon, eivätkä pahastu kylmistä keleistäkään. Keväällä pienikin on niin kaunista!

Pionit ovat keskikesän kuningattaria! Sarah Bernhandt
on minun suosikkini, vaikka kaikkihan ne ovat upeita!

Keskikesällä pionit vievät huomion puutarhassa omalla runsaalla upeudellaan. Niiden valtavien kukintojen äärellä on suorastaan mykkänä ihastuksesta. Monia muitakin lajeja kukkii yltäkylläisesti samoihin aikoihin, joten runsautta riittää.

Kanadanruusu 'Morden Centennial'

Paljosta on vaikeaa valita, mutta yllätystä ei varmaankaan tuota valintani ruusu. Ehkäpä juuri kanadanruusut ovat se merkittävä rakkaus, jonka eteen teen paljon ja vastaavasti saan paljon. Kanadanruusut ovat tämän bloginkin syntysyy, kun kolmivuotisen kestävyyskokeen myötä päätin lähteä mukaan seikkailuun. Kiitos kannustuksesta mukaan lähtemiseen kuuluu Ruusukummille, joka on yksi tärkeä Arjen Enkeli.

Kandalainen 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuussa alaosistaan, mutta kasvattaa
pitkät vuosiversot, jotka kukkivat sitten runsaina loppukesästä pakkasiin asti.

Kanadanruusut olivat henkisesti tärkeitä - ajassa jossa ei ollut olemassa tulevaisuutta ensinkään. Näiden ruusujen myötä aloin nähdä myös eteenpäin, kun  aloin haaveilla kukkivasta ruusumaasta. Ruusumaan perustaminen, istuttaminen ja kasvun seuraaminen olivat parasta pitkään aikaan. Olipahan jotain muuta ajateltavaa, kuin kuolemat, vakavat sairaudet ja muut suuret ongelmat lähipiirissä. Nämä ruusut kantoivat minua läpi todella vaikeiden aikojen.

'William Baffin' jaksaa kukkia runsaana ja pitkään.


"Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle" Tämä on sitaatti iki-ihanasta lastenkirjasta Pikku Prinssi, jonka on kirjoittanut Antoine de Saint-Exupéry. Tuon kirjan filosofia on antoisaa aikuisillekin. Ruusuille tuhlattu aika on ollut antoisaa. Ja kyllä se tekee niistä minulle niin tärkeitä.

Ryhmäruusu 'Baronesse' on yllättänyt kestävyydellään.

Kanadanruusujen menestyksestä rohkaistuneena (ja jälleen Ruusukummin innostamana) otin seuraavan harppauksen ruusujen maailmaan rakentelemalla ryhmäruusuille oman, suojaisen maan. Nämä ovat enempi primadonnia, joten jännnitystä tuli uudella momentilla. En ole vielä hurjan tuttu rymisten kanssa, mutta uteliaana selvittelen näiden mahdollisuuksia väärällä vyöhykkeellä. Yksi helppo talvi on takana pienin menetyksin.

Ryhmäruusu 'Playful Rokoko'

Eli ruusut on minulle lempikukkia. Intohimo. Rakkaus. Ruusuthan liitetään symboliikassa rakkauteen ja feminiinisyyteen. Ruusun sanotaan viittaavan vaikeuksien jälkeen löytyvään sisäineen harmoniaan, yhdentymiseen ja onnellisuuteen. Ruusut ovat tehneet minut kyllä onnelliseksi - se on niin totta.

Ryhmäruusu 'Soul' - niin rakastettava!

Mutta että pitäisi valita yksi ruusu ylitse muiden. Ei onnistu. Vastauksena haasteeseen rajaan kuitenkin ryhmään kanadanruusut. Ne ovat olleet huikean suuri, positiivinen yllätys, joka on kantanut minua vaikeiden aikojen yli aina syvemmälle seikkailuihin ruusujen maailmaan. Nyt olen löytämäisilläni jo pensasruusutkin!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi. Jos haluat napata tämän vaikean haasteen, niin ota ihmeessä mukaasi!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Sadonkorjuuta ja jännitystä elämään

Viikko sitten sunnuntaina nostin loput perunat. Käsissä on ns. positiivinen ongelma, sillä perunoita on ihan juuttaan paljon. Maestro huolehti kastelusta, joten perunat ovat kasvattaneet kokoa ihan mukavasti. Kuivan kesän riesa perunarupi vähän kirjoo perunoiden kuorta, mutta perunarutosta ei ollut mitään kiusaa. Usein elokuussa versot kuolevat ruttoon, eikä varastokestävyys ole paras mahdollinen. Nyt kaikki on ihan priimaa makua ja koostumusta myöten.

Vang Gogh perunat ovat luottokamaa. Aina tulee satoa. VG on hyvä yleisperuna,
jonka kuoriminen ei ole nupujen kanssa turaamista.
Monasti minulle on heitetty ihmetystä perunoiden viljelystä. Ne on halpoja kaupassa, mutta oman maan perunan makua ei vain mikään voita. Omassa maakellarissa on helppo säilöä kesän satoa talven varalle. Nyt on olo kuin hamsterilla - talvivarastot alkavat täyttymään!

Varhaispotut Timo, Annabelle ja Siikli ovat matkalla
maakellariin talvehtimaan. Sieltä on mukavaa hakea
ruoanlaiton tarpeiksi pitkin pimeää talvea.
Enää on porkkanat, punajuuret ja maa-artisokat maassa. Ja saavat ollakin, kunnes kylmät uhkaavat. Satoa tulee niistäkin. Punajuuret nostan, kunhan minulla on aikaa keittää ne saman tien. Etikkaan ajatttelin niitä säilöä, ja jokusen jätän uunijuurekseksi. Leivinuunin lämmityksen aika lähestyy, kunhan kylmät saapuvat. Sinne on tosi mukavaa laittaa hautumaan monenlaista herkkua.

Kanadalainen 'Cuthbert Grant' alkaa kukkimaan toista kierrosta

Ruusumaassa on iloa kukkien muodossa ihan huikeasti! Osa ruusuista vetää nyt henkeä, ja uusia versoja nousee kovaa kyytiä. Kanadanruusujen luonne alkaa tulla esiin näin kolmantena kasvukautena. Olen mykistyneen ilahtunut, sillä en osannut odottaa mitään näin hurjan hienoa. Toki kesäkin on ollut lämpöä ja aurinkoa, joten ruusut tykkäävät. Silti olen saanut paljon enemmän, kuin mitä osasin hurjissakaan ajatuksissani toivoa.

Ryhmäruusu 'Zaide' on todella nätti!

Tosi mielenkiintoista on ollut nähdä kanadalaisten pesastuvan suuremmiksi ja kasvavan muutenkin aikuisiksi. Kukinnan määrä, kesto ja rytmi muttuu pensaan varttuessa. Tätä on ollut mielenkiintoista seurata. Koeruusumaan kanssa askartelu on ollut antoisaa seikkailua ruusujen maailmassa.

Kärhö 'Night Veil' kiipeää korkeuksiin ja kukkii.

Sitten hiljainen pyyntö kaikille kanssakulkijoille. Pitäkäähän peukkuja, sillä jätin työhakemuksen. Olin jo avannut toisille vesille keskustelut työpaikasta, mutta tuli uutta kuviota yllättävältä taholta. Olen siis jännän äärellä.

Iloa, valoa ja mukavia hetkiä viikkoosi!

perjantai 7. syyskuuta 2018

Runsaita syyskukkijoita ja syksyyn liukuvia sävyjä.

Varmaan jokainen puutarhuri on esteetikko. Kauneuden taju ohjaa meidän toimintaamme aika väkevästi, sillä haluamme koristaa ympäristömme mieluiseksi. Sellaisia me puutarhurit ollaan. Tätä flunssaa potiessa olen ehtinyt ihailla kesän liukumista hiljalleen syksyä kohti, sillä sävyt muuttuvat.

Humalan lehdillä aavistus syksyä.

Kesän kuivuus merkkasi jo osan lehtiä ruskeiksi, joten ruskan hiipiminen on jatkumoa kärsineille kasveille talveen valmistautumiseen. Yleensä kuiva syksy tuo hienoimman ruskan, mutta katsotaan miten tänä vuonna käy.

Hopeavaahterassa on muutaman oksan punastusta.
Omalla tontilla ruska on jäänyt tosi hyvissäkin ruskapuissa usein harmittavan vaatimattomaksi. Syynä pidän hyvää kosteus- ja lannoitustilaa. Niukempia olosuhteita kituva puuvartinen imee tehokkaammin lehdistä lehtivihreän päästäen näkyviin keltaisen ja punaisen sävyt. Meillä on runsaasti typpeä ja kosteutta, joten puiden ei tarvitse visustella ravintovaroissa. Kesän kuivuuden ja kuumuuden kiusaamat puut ja puskat taitavat tänä vuonna ruskaantua tavallista vahvemmin.

Heidet ovat loistavia ruskapensaita. 'Kallion Pallo' koiranheiden kääpiömuoto
on punastuttanut yhden oksan. Pensas ei kasva puolta metriä korkeammaksi.

Minun suhde syksyyn on monitahoinen. Koen sen haikeana luopumisena, mutta toisaalta helpottavana huojennuksena. Hektinen kesä, valoisat yöt, paljon aktiivisuutta ja tekemistä... tavallaan se uuvuttaa. Joten pimenevät illat tulevat kuin helpotus - mitään ei näe tehdä ulkona myöhään illalla. On siis lupa luovuttaa ja levätä. Ei tässä enää jaksakaan ahertaa puutarhassa, kuten kevään huikeassa innossa.

Likusterisyreeni 'Golden Eclipse' tekaisi lämpimän syksyn
innoittamana heinäkuussa väliin jättämänsä nuput.
Eilen illalla myöhään kanalan aamuruokahuoltoa viedessäni havahduin tähtikirkkaaseen taivaaseen. Monta tuttua tähtikuviota oli syttynyt taivaalle, syksyiseen asentoonsa taivaan kannella. Ihailin tovin vanhoja tuttuja kuvioita. Niiden matkaa on niin antoisaa seurata läpi pimeän talven, kunnes kevät häivyttää taas näkymät. Syksyllä aina tavataan lämpimin ajatuksin!

Amerikanjalopähkinän viehkot liukuvärit kertovat tuleentumisesta talveen.
Aroilla lajeilla on aikaa tuleentua rantamaiden lämpimissä syksyissä.
Puutarha kukkii kuitenkin sinnikkäästi. Vuosia sitten päätin panostaa syyskukkijoihin. Mielestäni puutarhani on parhaimmillaan syksystä. Tai siis runsaimmillaan kukkia.

Komeamaksaruoho 'Lajos' on kestävä ja hieno syksyn valopilkku.

'Carl' on ehdoton suosikkini maksaruohoista. Nämä jaksavat pimenevissä päivissä.

Ruusut tietenkin kukkivat runsaina, mutta jätän ne toiseen postaukseen. Syksyn kukkijoista komeamaksaruohot ovat upeita, ja kestävät myös maljakossa. Syysleimujen loisto ei lopu vielä pitkään aikaan. Lajikkeita täällä on kymmeniä, joten niiden loistossa piisaa pitkään!

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno'
Taustalla syysleimu 'Bright Eyes' ja yksi harmaamalvikin kukka rimmaa sävyihin.


Syksy voi olla tosi runsaskukkainen, kun vähän sommittelee myöhäisiä kukkijoita muiden sekaan. Ne kesän kasvavat hiljaa muiden vierellä - noustakseen loistoonsa kun muut luovuttavat. Punahatut on yksiä suosikeitani, sillä ne ovat perhoskasveja. Se ihan peruslaji Echinacea purpurea on kestävin. Hiekkapitoisessa maassa ja aurinkoisessa paikassa talvehtimisessa ei ole ollut mitään ongelmaa V-vyöhykkeellä. Ne fiinimmät lajikkeet eivät ole selvinneet, mutta paikka on voinut olla liian varjoinenkin. Täyteen aurinkoon nämä preeriakasvit haluavat.

Näitä kerään myös yrttiuutteeseen flunssan tappamiseksi.

On se viehko! Perhonen vain puuttuu kuvasta :D

Ihan yllättävää uusintakukintaakin putkahtaa esille. Ajoissa poistettujen kukkavarsien pysäyttäessä kasvien siementen valmistuksen saattaa saadakin toisen kukinnan syksymmällä. Irikset yllättävät nyt topakalla toisella kukinnalla.

'Hiisi' kukki kesäkuussa runsaana ja pitkään. Nyt uudestaan.
Kurjenpolvien siemenkotien poistaminen on tosi nysväämistä, mutta syksymmällä tulee varmasti uusi kukinta. Monet kurjenpolvet lisääntyvät ikävän runsaina siemenistä, joten mieluusti poistan siemenkodat ajoissa. Palkkiona on vähemmän kitkemistä ja pitkään jatkuva kukinta.

'Elke' on kukkinut käytännössä koko kesän. Sen heikkous on talvehtiminen.
Lisäsin monia lajikkeita kurjenpolvia viime vuonna myös ruusumaiden väleihin. Kaikki talvehtivat, joten katsotaan miten nyt käy. Kauniita ja käytännöllisiä ovat varsinkin nämä ns. maanpeitot eli geranium sanguineum - verikurjenpolvet.

Etualalla verikurjenpolvea, taempana japaninhappomarjaa
ja taustan korkeana väriminttua, joka kasvaa ihan huikeasti.

Syyskukkijoista eniten odotan aina syyskatkeroiden lajikkeita. Nämä ovat kuin karamelleja, joita ilolla odotaa vaikka koko kesän. Ensimmäisenä ehtii kukkaan pyjamaraitainen 'Drake's Strain Alba'

Korkeutta 10 senttiä, mutta tämän äärelle kumartuu niin notkeasti. Ensimmäinen
kukka on auki - hetken päästä näitä on kymmenittäin! Tosi hieno!!!
Näille pienokaisille pitää olla huollettu ja ahneemmilta suljettu oma looshi puutarhassa. Ne kyllä kiittävät, kun ei tarvitse kilpailla rotevampien kanssa.

Amurinpionin toinen kukinta on auenneet siemenkodat. Muistaakseni nuo
mustat siemenet on itämiskykyisiä ja punaiset suhkuksi menneitä yrityksiä.
Sama punamusta logiikka taisi olla mongolianheiden siemenissäkin:

Viburnum mongolicum ja kaksiväriset marjat.

Näitä kuvia riittäisi vaikka kuinka pitkään, eikä kaikkia ole vieläkään dokumentoitu kukkivista...

Komealuppio Sanguisorba hakusanensis kukkii tosi pitkään.

Clematis mandschurica eli matsuriankärhö kukkii myöhässä vasta nyt.
Ruusumaassa kukkia on hurjasti. Tämä on 'Hansaland' (ei postausta ilman ruusuja!)

Pakko lopettaa, kun sauna on valmiina löylyihin. Lähden huuhtomaan flunssan viemäriin. Kaksi viikkoa flunssan kanssa seurustelua on ihan liikaa. Toisaalta läheisten vakavia sairauksia sivusta myötäeläen - jokin flunssa on vain niin pikkujuttu, ettei tarvis valittaa yhtään.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Kesän lämpöjä on suloisesti jäljellä. Harvinaista herkkua on nämä auringon lämpimät ja hellimät syyspäivät!

Pensasruusujen syyskoristeet.

Tervetuloa taas uudet lukijat Tuula/maalaiskaupungin piha, Ronja Ryövärintytär, Pippe, Rauni Haapamäki ja blogit.fi kautta tulleet seuraajat. Toivottavasti viihdytte - ja jotain ilon, jakamisen tai tiedonjyviä saisitte matkaevääksikin!


tiistai 4. syyskuuta 2018

Haaste "Millainen puutarhuri olet?"


Pauliina Kukka & kaali -blogista haastoi esittelemään puutarhuria blogin takana. Hänen vastauksensa oli hupaisia vaihtoehtoja, mutta valitsin vastaukseeni omaan tapaan..

Jos minä olisin jokin kukka, niin ehkä oikukas ruusu, jonka eteen pitää tehdä
töitä, mutta vaiva palkitaan runsain mitoin! Tämä hehkuva on 'Matador'

Puutarhasuunnittelu

Se on minulle tavoitetila, johon pystyn talven pitkinä ja pimeinä aikoina. Suunnitelmissa minulla on kaikki ojennuksessa - värit, muodot ja kukinta-ajat kohdallaan tarkasti harkittuina kokonaisuuksina. Todellisuus on sitten yleensä vähän pursuavampi, kuin suunnitelma. Tätä opettelen vielä kovasti. Muiden puutarhoihin pystyn tekemään jämpit suunnitelmat, mutta en olekaan niitä yleensä toteuttamassa :D

Ruusumaat on ihan oikeasti suunniteltu. Eli minä opin vielä!
Tavoitteena on enemmän kurinalaisuutta ja järjestelmällisyyttä.

Ostokset

Puutarhat on minun taivaita. Inhoan mitä tahansa muuta shoppaamista, mutta puutarhoilla minulla riittää kärsivällisyyttä katsella kaikkien nurkkienkin taakse löytöjä etsien. Minulla on yleensä ihan vakio ostoslista keväällä. Siinä lukee "Mitäänhän en tarvitse". Viime vuosina olen toteuttanut vain muutamia uusia kokonaisuuksia pihaani. Ne ovat olleet ruusumaita. Myöhemmin olen täydentänyt ruusujen väleihin perennoja ja sipulikukkia.

Vain netistä tilaamalla ostokseni ovat järkeviä ja harkittuja.
Kuvassa Westphalin kärhötoimitus.


Työkalujen säilytys

Työkalut kulkevat mukanani isossa puutarhassa. Jotain tarvitessani joudun kävelemään ympäri puutarhaa muistellen missä viimeksi tarvitsin jotain työkalua. Kesän mittaa kaikki työkalut leviävät pitkin puutarhaa. Pienet harat, sekatöörit yms. pyrin palauttamaan aina vakipaikkaan, mutta isompia saan etsiä ennen töiden aloitusta jostain puutarhan kolkasta.  Syksyllä kerään vermeet kuitenkin talvisäilytyspaikkaansa. Eli kerran vuodessa ne ovat oikeassa paikassaan.

Minä hyötytarhurina


Kaikki puutarhurointi lähti itselle niin tärkeästä ajatuksesta tuottaa omaa, puhtaasti viljeltyä ruokaa. Teen niin edelleenkin, vaikka perhekoko on puolella pienentynyt. Hyötytarhaa olen pienetänyt määrätietoisesti useamman vuotta. Edelleen olemme omavaraisia perunasta, sipulista ja valkosipulista, juureksista ja tuorekautta tulee myös kasvihuoneesta. Tänä vuonna se on ollut kuitenkin luokattoman huonolla hoidolla.

Omat valkosipulit on ihan parhaita!

Kitkeminen


Kitkeminen on Zen. Tosin loppukesästä siihen on jo perin juurin kyllästynyt, koska jokin roti pitäisi olla kitkemisen määrässäkin. Koitan vähentää kattamalla kitkemisen määrää, mutta puutarhani on vain liian suuri. Näinpä tietyt alueet saavat merkittävästi enemmmän huolenpitoa, kuin reuna-alueet. Se on kuitenkin varmaa, että jostain nurkasta aina ja joka tapauksessa rikat tursuavat elämäniloisina.

Puutarhapuuhat

Ne ovat rentoutumista. On niin kivaa nähdä kättensä työn jälkeä! Vuodenajat jaksottavat pihapuuhia siemenestä sadonkorjuuseen, ja kevätkukkijoista aina kuuran koristamiin viimeisiin kukkasiin. Käytännöllisesti pyllistelen puutarhassani kaiken mahdollisen ajan. Syksyä kohti virta tosin vähenee, mutta keväällä on siitä edestä intoa pinkeänä! Talvi tarjoaa aina pakollisen huilitauon.

Puuhaa piisaa, eli vapaa-ajan ongelmia ei ole.

Puutarhan tyyli

Kinkkinen määritttely... täällä on tehty vuosikymmeniä inspiraatiolla - mutta kaikkea isossa mittakaavassa. Pieniä penkkejä ei edes ole. Grandioosiksi olen sen nimennyt. Ja kaiketi englantilainen Cottage garden olisi lähinnä tyyliä.

Aika pursuavaa, mutta kukkii koko pitkän kesän syksyyn asti.

Kasvivalikoima

Kasveja on joka lähtöön, mutta enimmäkseen suurta, runsasta ja komeaa. Harvinaisuuksia olen keräillyt hartaasti, ja tyylilaji on puuvartisen osalta "Vyöhykkeen venytystä". Minulla on ollut lähes pakkkomieltenä kokeilla arkoina pidettyjä puuvartisia V-vyöhykkeellä. Paljon on onnistumisia, mutta runsaasti myös talven runtelemia raatoja keväällä poistettaviksi. Olen vain utelias... se on vienyt monessa suhteessa tuntemattomiin ja antoisiin seikkailuihin.

Taatanpihlaja eli Sorbus x thuringiaca 'Fastigiata'. Pihlajat
ja vaahterat on rakkaimmat puusuvut, joita keräilen.

Minä ja sää

Hei kuka puutarhuri ei ekana aamulla tarkista päivän sään ennustetta? Sitten perään viikon sääennusteen ja vuodenaikaisennusteen tietoja? Talvella seuraan lumen syvyyttä ja merijään paksuutta. Sää on olennainen elementti puutarhuroinnissa. Sitä seuraan tietenkin, kuten muitakin luonnon ilmiöitä.

Hanhet lennättävät poikasiaan ennen muuttoa.

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Kyllä olen niin vahvasti luontoihminen, että rakastan pohjoisen ulottuvuuden selkeitä neljää vuodenaikaa. Aina on jotain kivaa odotettavaa pelkästään vuodenaikojen vaihtelussa. Jos kesä on ollutkin ikimuistoisen lämmin ja kuiva, niin syksyssä ihanaa on kirpeä kuulaus ja hiljainen laskeutuminen hämärään ja viileään. Talvessa iloa on lumesta. Lopulta kevättalven koittaessa sitä vihaa kyllä antaumuksella. Ja kevät on kaikkein ihanin - kaikki on vielä edessä! Ainoa mitä moitin, on talven liian pitkä kesto. Mulle oikeasti riittäisi talvea marras- joulu- ja tammikuu. Ehkä helmikuu lyhyenä kuukautena saa mennä samaan nippuun, mutta sitten pitäisi kyllä kevään jo koittaa!


Ruusut eivät anna helpolla periksi talvellekaan.

Minä heitän tämän haasteen Navettapiialle Navettapiian puuhamaahan, Ullalle Rannanpihassa, Kivipellon Sailalle ja Hinakalle Hirnakan Torppa -blogiin. Poimi nuo väliotsikot ja lisää omat kommenttisi, tai kopioi Pauliinan blogista kysymys/vastausvaihtoehdot. Pauliinan alkuperäiset kysymykset voi käydä suoraa kopioimassa tästä linkistä.

Kerro haastessa kuka sinut haastoi, ja että haasteen laittoi liikkeelle Pauliina Kukka&Kaali -blogista.

Iloa ja valoa elämääsi - minä pahus vieköön poden edelleen flunssaa. Tästä pitää lähteä lääkärille, jos ei huomenna ala tokenemaan. Kumman sitkeää on!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Yksi urakka takana - mummo muutettu!

Puoliräkäisenä ja -kuntoisena on nyt saatu yksi suuri asia finaaliin, eli Kiimingistä äitimuori muutettua Merenrantakaupunkiin palvelutalon yhteyteen. Todella suuri kivi vierähti sydämeltä, kun kaikki asiat järjestyivät niin helposti. Paitsi se tavaroiden kuskaus.

Harmaamalvikki kukkii edelleen!

Ihminen kun asuu vaikkapa 20 vuotta samassa osoitteessa, niin sitä tavaraa kertyy joka kaappi ja nurkka täyteen. Se on luonnon laki "tyhjän tilan täyttymisestä materialla". Vilkaise vain omia komeroitasi, niin voit allekirjoittaa tuon edellisen lauseen. Erityisessä tavaran keräyksen alttiudessa on varsinkin 1930-luvulla syntyneiden varastot. Pula-aika on painanut jäljen geeneihin asti.

'Dolomiti' ruusu on kukkinut satoja ja satoja kukkia jo. Lisää aukeaa.

Äitini on sairautensa myötä tehnyt jo useamman vuotta "kuolinsiivousta", mutta ainahan jäätelörasioita voi tarvita. Ja kaikkea muutakin mahdollista! Vähintäänkin perikunta ilahtuu säästetyistä rikkinäisistä sukista. Niitä voi käyttää nääs nurinpäin käännettyinä - siis kantapää nilkan puolelle. Äiteen syntymäpitäjästä ei pitkästi ole Laihialle.

'Playful Rokoko' on tosi pulska ja viehko. Yksi talvehti kahdesta.

Perjantaina työpäivän jälkeen ajoimme Maestron kanssa Kiiminkiin lastaamaan lainapakuun isoimpia huonekaluja, ja muuta irtaimistoa. Onneksi muorin ystäväpariskunta oli mukana laittamassa tavaraa jätesäkkeihin ja muuttolaatikoihin. Heidän apunsa oli ihan huikeaa. Ensimmäinen kuorma Merenrantakaupunkiin oli purettu klo 21:45.

Komeamaksaruohot kukoistavat syksyssä - tämä on Sedum 'Lajos'


Seuraavana päivänä aamutoimien jälkeen lainapaku starttasi jälleen kohti pohjoista. Oli finaalitaistelun aika. Tavoitteena oli loput romppeet, pelargoniat, muori ja kissa kyydissä etelään. Onnistuihan se, vaikka päivästä tuli pitkä. Ja muori oli ihan loppu. Jätimme hänet purettuamme kyydistä elämälle tärkeimmät asiat alustavasti oikeille paikoilleen sijoitettuina. Tässä on viikoja aikaa hifistellä asioita järjestykseen.

Huh huh! Urakka oli kerrassaan kova, mutta ansiokkaasti hoidettu. Eiköhän muorikin toivu koettelemuksesta, kun saa pari päivää elpyä. Lähdetään sitten tutustumaan ympäristöön. Huomenna heitämme vielä yhden reissun pakulla varastoa tyhjentämään. Aika paljon tavaraa lähti vain päätyäkseen kierrätykseen tai kaatikselle. Kun ihan kaikkea ei vain varaltakaan tarvita. Tunnustan kyllä, että osa muistoja tuli tänne varastoon - kas kun ne ovat minunkin lapsuuteni muistoja.... Onneksi geenien vaikutus laimenee sukupolvien myötä.

Iloa ja valoa elämääsi - minä huokaisen helpotuksesta! Iso kivi lähti nyt sydämeltä! Keleistä päätellen ei vielä heipateta kesää menneeksi, vaikka kalenterin mukaan vaihdettiin syksyyn. Tartutaan tähän hetkeen!

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Lentsu perhana!

Nyt ei toimi mikään. Minä, joka koskaan en sairasta, makaan punkan pohjalla loputtomien nenäliinakasojen keskellä. Yöunta nautin puolentunnin tai jopa tunnin pätkissä, kunnes herään yskimään ja niistämään.

Jaloangervojen kukoistuksen aikaa. Näitä lisäsin montaa lajiketta viime vuonna.

Väitetään, ettei flunssa tule kylmettymisestä. Perjantain sateissa kuitenkin ensin kastelin tihkusateessa kamppeeni, kunnes kiskoin sadevaatteet päälle. Oli sitten alta ja päältä märät vaatteet. Lauantaiaamuna kurkussa oli kaktus, ja sunnuntaina nousi kuume. 

Syyskukkijoina piiskujen lisäksi ukonhattua ja tädykköjä.

Ei auttaneet perinteiset troppaamiset, vaan oli kallistuttava tautivuoteelle. Viikonlopun ahkerat suunnitelmat saivat ruksit päällensä. Ei nousseet potut maasta, eikä äidin muuttoa voinut edistää mitenkään. Huomenna on pakko pitää saikkua töistä, sillä kuumetta on edelleenkin. Yöuni ei varmaankaan  ole edellistään kummempi. Voi perhana! Minä en ole sairastanut lentsua varmaan 10 vuoteen. On suorastaan noloa kaatua tautivuoteelle. Eihän tässä näin pitänyt käydä!

Leimut kukoistavat!

Valoisaa arkiviikkoa kuitenkin kaikille. Pysykää terveen kirjoissa! Tästä potemisesta on lysti kaukana... mutta kyllä tästä toivutaan!