sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Haaste: Kevään ja kesän muisto 2020

 Tämä Kevään ja kesän  haaste tuli Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista.

Nyt pitää ihan huokaista ja katsoa taakse - mitä pitikään puutarhakausi 2020 sisällään? Pakko sukeltaa kuva-arkistoon...

Suloinen Nilsinruusu ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Minun kesäni täyttyi ruusuista ja pioneista - toki paljon perennojakin kukki. Mutta kesä oli lämmin, sopivasti sadetta ja lempeää aurinkoa. Paras kesä moneen vuoteen puutarhurin silmin. Silti ihmettelen, ettei kesäkuussa tullut otettua paljon yhtään kuvia. Eikä juuri toukokuussakaan. 

Puulajipuiston ihana kirjovaahtera ja punapähkinäpensas

Muistin sitten puristaneeni hitonmoisen kirin suorittaessani johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon. Vappuna alkoi vakituinen työsuhde puutarhurina Merenrantakaupungissa. Olin saavuttanut tavoitteeni. Olipahan takki tyhjänä himpun aikaa, ja se näkyi kotipuutarhassani.

'Ristinummi' ruusu kukkii kookkaana ja pitkään.

Koronan rajoitteiden vuoksi äitini muistotilaisuus viivästyi kesäkuulle asti. Lopulta teimme ikimuistoisen merimatkan laskemaan tuhkat mereen. Yhden aikakauden loppu oli siinä. Ja taas oli takki tyhjänä. Siksi varmaan alkukesältä ei ollut paljoakaan kuvia.

Pionit 'Sarah Bernhardt' ja 'Barbara'. Paras pionivuosi aikohin!

Vaikka puutarhurilla olikin vähän puhti pois, niin uskolliset kasvit kukoistivat, koska viihtyivät hyvin kesän lämmöissä ja auringossa. Pensasruusut vetävät vahvasti hoidottakin, mutta pioneja hellivät kukinnan aikana loistavat säät. Niiden loisto oli hengästyttävä!

'Coral Charm' on lumoavan kaunis!

Olin kiitollinen kaikista kukista, jotka piristivät mieltä pyyteettä ja runsaina. Ne kertoivat minulle, että hei - maailma pyörii radallaan ja me kukitaan, vaikka sä olisitkin vähän väsähtänyt. Kivipuutarha pääsi huningolle, mutta olen ensi kesänä luvannut ottaa järjestyksen takaisin. Eiköhän nämä maalliset murheet ole nyt taas vähäksi aikaa taputeltu kasaan, ja voi talvilevon jälkeen jatkaa innolla puutarhassa.

Sinivaleunikon valkoinen 'Alba' on puhtaan kaunis!

Töissä oli tietenkin haastetta ja kiireitä. Uutta tuli rutkasti eteen, ja vein suunnittelemiani uudistusprojekteja läpi. Monta puistopalasta laitettiin uusille istutuksille, siivottiin ylikasvaneita pensaikkoja, istutettiin puita ja kukitettiin kaupunkia. Kolme leikkipuistoa laitettiin täyteen remonttiin - vielä neljäs odottaa, kuten koirapuiston uusiminenkin. Talvi saisi vähän vielä jarruttaa tuloaan, että kaikki ehdittäisiin vielä tällä kaudella. Olen ikionnellinen pienestä mutta tosi tehokkaasta työporukasta!

'Ilo' on todella suuri ilo puutarhassa. Iso ja rutkasti kukkiva!


Oikeastaan tänä vuonna olen istuttanut vain ruusuja omaan pihaani. Tilasin Saksasta Tantaulta ryhmäruusuja, ja muutamia pihlajia istutin myös äitini muistopuiksi. Lajikejalostuksessa olevia iiriksiä tuli pari isoa penkillistä kokeiluun. Siinäpä kaikki kauden istutukset. Toki puutarha pullistelee vuosien saatossa istutettuja perennoja ja pensaita, joten kukkaloistoa on riittänyt.

'Sointu' on uskomattoman pitkään kukkiva ja kaunis!

Kesässä parasta oli pionien keralla ruusut. Kanadanruusut aloittivat heinäkuussa jatkaen yhä vain kukintaansa pikkupakkasista huolimatta. Jos et vielä ole tästä blogista saanut vinkkiä kanadanruusuista, niin tässäpä vielä kerran:


'William Baffin' viehkon valkoraidallisin kukin jaksaa ilahduttaa runsaana.

'Quadra' 

V-vyöhykkeellä paras kaikista kanukeista on 'Henry Kelsey'

'Morden Centennial' kukkii suurin kukin valtaisasti.

'JP Connell' on herkän viehko pilariruusu

Ruusut toivat loistoa ja lohtua. Maailma pyöri radallaan, ruusut kukkivat ja loistivat uskomattoman hienoina ja pitkään. Tämä puutarhuri huokaisee ihanan kauden päätteeksi. En ollut nohevimmillani oman puutarhan suhteen, mutta kotikaupunkini hyötyi merkittävästi kasvojen kohotuksesta. Yksi nainen ei mahdottomia pysty eikä jaksa. Parhaani tein ja tähän pääsin. Olen tyytyväinen.

Ryhmäruusu 'Bonica'



Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. 
Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. 
Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.
Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti 
Lappalainen etelässä -blogiin.

Minäpä haastan kesän muisteluksiin seuraavat blogit:
Hirnakan torppa
Navettapiian puuhamaa
Päivänpesän elämää
Kukka & Kaali
Metsätontun ruusutarha

lauantai 3. lokakuuta 2020

Lisää syksyn värejä

Ruska etenee syksyn myötä. Tuuli on koivuista ravistanut ison osan lehtiä alas, mutta muut lajit jatkavat värien ilotulitusta. Sää on ollut älyttömän lämmin ja aurinkoinen, vaikka aloitimme jo lokakuun! Näistä päivistä ei voi kuin nauttia sydänjuuria myöten.

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) saa keltaruskean värin.

Sateita on luvassa, mutta viikonloppu sujuu aurinkoissa merkeissä. Syystyöt alkaa olla jo tehtynä, eli kausi ns. paketissa. Talvella on aikaa suunnitella tulevaa kautta, mutta taidan vähän huilta tässä välissä. Olen tosi tyytyväinen tähän kesään, mutta rustaan siitä varmaan oman juttunsa.

Mongolianvaahtera (A.tataricum ssp. ginnala) vaihtaa väriä koko
repertuaarilla vihreästä keltaisen kautta punaiseen.

Rakastan pudonneiden lehtien kahinaa jalan alla syksyisin. Siinä äänessä jotain perin rauhoittavaa ja kaunista. Vaateroiden juurella on kerros pudonneita aurinkoja, sillä nyt tuulet eivät ole riepotelleet putoavia lehtiä juuri ollenkaan.

Tehtävänsä täyttäneet.


Vilkaistaanpas puita, joiden ei tarvitsekaan ruskaantua, kun sattuu olemaan värit valmiina. Yksi aarteistani on vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) 'Atropurpurea'. Päällisin puolin tavallinen vuorivaahtera, mutta kun lehden kääntää....

Vuorivaahteran lehden alapinta onkin purppuraa!

Odotan kovasti, että tämä ehtii kasvaa isommaksi, jolloin altapäin katsoen näkee lehtien voimakkaan värityksen alapuoleltaan. Kumma ettei näin hieno puu ole yleistynyt istutuksissa, sillä kestävähän tuo on ollut täällä V-vyöhykkeellä monta vuotta. Sain sen pienenä taimena, eikä se vieläkään ole kuin semmoiset puolitoistametrinen.

Peruukkipensas (Cotinus coccygris) 'Grace' on aina punainen.

Yksi suuria suosikeitani on peruukkipensas 'Grace'. Tämä on kakkospainos, kun se eka kuoli siihen pirulliseen talveen 2016. Äitini osti tämän minulle viimeisellä Etelä-Pohjanmaan reissulla. Muistopuska siis. Tämmöinen punalehtinen hienous erottuu vihreästä maisemasta upeasti joka vuodenaikana.


Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii) on yksi lemppareitani

Pihlajan lajikkeilla ei ole ollut vielä kiire ruskaantua. Siemenestä kasvattamani sulohelmipihljaja tekee nyt ekaa kertaa marjoja. Pitänee tehdä kylvös niistä, sillä tätä on vaikeaa löytää taimistoilta. Tällä on todella hienot, suorastaan mimosamaiset lehdet.

'Ice Crystal' kärhö tekee edelleen kukkia

Samoin 'Purpur Königen'



Syyshortensia

Kukkia vielä piisaa pihalla. Ruusut tietenkin kukkivat täysillä, mutta kärhöissäkin vielä riittää kukkia. Liilakonnanyrtti kukkii muhekana puskana. Se onkin viimeinen tosi näyttävästi kukkiva laji puutarhassani.

Liilakonnanyrtti.

Ruusut jaksavat aina vain tehdä ja aukoa uusia nuppuja.

'Bonica'

'Morden Belle'

Sävykästä syksyä!


Iloa, valoa ja värikästä viikonloppua!

lauantai 26. syyskuuta 2020

Syksyn paras juttu on ruska

 Se hiipii tänne jälleen. Luonto puhkeaa viimeisen näytöksensä loppuhuipennukseen ruskaan. Ruska-aika todella kruunaa hektisen kesän virittämällä värikkäimmän näytöksensä kauden päätteeksi. Mielestäni ruskan loisto on ihan parasta syksyssä.

Metsävaahtera A. platanoides aloittelee

Aina kun istutan puita, huomioin myös sen viimeisen hienouden eli ruskaominaisuudet. Oikeastaan muutama puuvartisten sukukunta loistaa tällä sektorilla. Vaahterat ja pihlajat osaavat ruskan loiston luontojaan loistavasti.

Punavaahtera A. rubrum on punainen vain syksyllä.

Vaateroista on todella mielenkiintoisia suvun jäseniä kokeiltavaksi suomalaisissa puutarhoissa. Itse pidän niistä kovin, ja olen keräillyt eri yhteyksistä löytämiäni lajikkeita puulajipuistooni. Voisin tunnustaa, että vaahterat on yksi rakkauksiani.

Viitavaahtera A. barbinerve kestää V-vyöhykkeelläkin.

Kaikista vaahteroistani ei tule tähän postaukseen ruskakuvia, kun ovat vielä kesäasussaan. Ruska vasta aloittelee täällä pohjoisessa Merenrantakaupungissa.

Myös pihlajat ovat todella kauniita ruskapuita. Tavallinen kotipihlaja on hyvin kaunis runsaassa marjalastissaan, mutta punaiseksi ruskaantumiseen on vielä matkaa. Sukuna pihlajat ovat monimuotoisia ja oikeastaan kaikkina vuodenaikoina kauniita. Tämä on toinen lehtipuiden suosikkisukuni.

Helmipihlajan S. koehneanan valkoiset marjat saavat
kontrastia punaiseksi vetävällä ruskalla.

Ehkä paras ruskapihlaja on Tuurenpihlaja (Sorbus ulleungensis 'Dodong'), joka on minulla vielä ihan vihreänä. Mutta maltetaan hetki, niin se lehahtaa keltaisen kautta oranssiin, ja lopulta punaiseksi. Mielestäni mitä kuivempi ja köyhempi kasvupaikka, niin sen komeampi ruska. Suurin osa puitani kasvaa rehevässä jokirannassa, joten ruska antaa odottaa itseään. Puilla ei ole kiire vetää ravinteita lehdistä juuristoon, koska meren takia meille on tarjolla yleensä lämpimät ja lempeät syksyt.

Pihajalla on monta variaatiota marjojen väristäkin. Tämä on
Arnoldinpihlaja 'Kirsten Pink'

Saksanpihlaja S. aria 'Magnifica' pysyy harmaana
kunnes saa keltaisen syysvärinsä. Erottuu maisemasta!

Prunus suvusta löytyy kuitenkin se huikein ruskapuu, eli rusokirsikka on tempaissut syyslookin pian parhaimpaansa. Tämä puhuttelee katsojaansa!

Mitä enempää voisi puulta toivoa! Vaalenpunainen kukkapilvi keväällä ja
järkyttävän hienon punainen syysväri syksyllä! Kuin toinen kukinta.

On se huikee!


Toinen prunus suvun ruskapuu tulee oikeastaan esiin maisesmasta vasta syksyllä, eli tuohituomen (P. maackii) tempaisee hienosti limen kautta keltaiseksi. Muutoin puu ei varsinaisesti tule esille, vaikka sillä on kyllä todella hieno kuparinvärinen tuohirunko.

Asta-myrsky vei tästä rutkasti lehtiä, mutta jotain jäikin vielä.

Sitten muutamia muita sekalaisia nostoja eri kasvisuvuista. Se kaikkein erikoisin puu tontillani on pieni Seitsensormiaralia (Kalopanx septemlobus), josta köyhemmässä paikassa kasvava yksilö tarjoaa ruskan väriä:

Ehtaa lämmintä keltaista. Se toinen on ihan vihreä vielä
ravinteikkaammassa ja suojaisemmassa paikassaan.

Keltaisena sillan pielessä loistaa myös piikkiaralia (Aralia elata)

Amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea) saa keltaisen ruskan.

Jotkin syreenitkin saavat hienon ruskan. Tämä on samettisyreeni
(Syringa patula) 'Miss Kim.

Perennoissakin on todella hienoja ruskaantujia. Kameran eteen ehtivät eksyä vasta muutama. Saniaisista monasti väri "peseytyy" pois, ja jää sangen vaalean haaleaa keltaista.

Helmisaniainen (Onoclea sensibilis)

Paraatipenkissä kuunliljat ovat jo kellastuneet. 
Silti kukkia riittää yhä vain!

Lopuksi pakollinen osa ruusuja! Ryhmäruusut parantavat vain tahtiaan syksystä huolimatta. Nämä erottuvat niin maisemasta runsainen kukkineen, kun muut jo luovuttavat syksyn edessä. Nämä luovuttavat vasta pakkasten tullessa.

Ryhmäruusu 'Bonica' 

'Centro Rose' hehkuu mielttömän punaista väriä! Upea!

'Mirato'n kaarevat terälehdet ovat kauniita!

En kuvannut kaikkia lajikkeita, mutta näistä mulla ei taida olla entuudestaan kuvia blogissa. Keväällä tulleita uusia lajikkeita ovat.

Muutoin syksy jatkaa kulkuaan ja illat pimenevät. Olen siivonnut talvikanalaa, sillä Kukkenheimin asukkaat siirtynevät lähiaikoina talviaikaan kesäkanalan puolelta talven viettoon. Vielä ei ole näköpiirissä yöpakkasia, mutta onpahan talvikanalan puoli valmiina, ettei kotkojen tarvitse palella ulkokanalassa. Melkoisen sulkasatoista porukkaa siellä nyt onkin. Saisivat varistaa sulkansa ulos, ja kasvattaa uutta höyhennystä sitten sisätiloissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille blogin lukijoille!

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Merenrantakaupunki Raahen puistokierros osa 2

 Viimeinen lomapäivä painuu iltaan. On olleet tuottoisat ja rattoisat pari viikkoa. Sato on korjattu, matot pesty, huusholli siivottu, tavattu rakkaita ihmisiä, ja ulkopuuhina maalattu muutama pieni ulkorakennus sekä puuhattu puutarhassa. Ihana loma, jonka ydin on oikeastaan ollut siinä, että ennen klo 9:ää ei tarvi sängystä nousta! Huomenna aamulla herätys on stoalaisen tyyneen tapaan 5:45.


Juvan veistospuisto kulttuurielämyksenä. Kuvat on elokuun lopusta, jolloin
kukinta alkaa olla perennojen osalta jokseenkin ohi.

Merenrantakaupungin yksi nähtävyyksistä on Kari Juvan veistospuisto Rantakadun ja Sovionkadun nurkkauksessa. Taiteilija Juva (1939-2014) syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet Raahessa ja Pyhäjoella. Juva lahjoitti Raahen kaupungille 19 veistosta, jotka ovat samalla läpileikkaus taiteilijan töistä neljältä eri vuosikymmeneltä.

Taustalla Kalatyttö-teos ja edessä Alkuvoima


Teokset sijoitettiin raatihuoneen puistoon, jolloin puiston nimi muuttui luonnollisesti Kari Juvan vesitospuistoksi vuonna 2008. Myöhemmin Juvan veistoksia saatiin vielä neljä lisää, osin kaupungin omana hankintana, mutta myös paikallisten yritysten lahjoittamina. Osa patsaista on Rantakadun toisella puolella, kirjaston sisäänkäynnin vierellä.

Rakentajat


Taidepuiston veistokset ovat pronssista valettuja pienoismalleja, joista osa on valmistettu suuremmiksi monumentaaliteoksiksi eri puolilla Suomea, esimerkksi Helsingin kaupunginteatteri pihalla on Thalia ja Pegasos.

Takana Thalia ja Pegasos-teos, edessä Tulenkantajat

Tulenkantajat

Veistospuiston teosten ympärille on istutettu pensaita, ruusuja ja monivuotisia perennoja, joita täydentävärt kukkasipulit tuoden kukkia patsaisen ympärille jo aikaisesta keväästä lähtien. Puisto on kukkiva ja vehmas taide-elämys, jossa voi pysähtyä nauttimaan kesäisestä päivästä ihan kaupungin ytimessä.

Tyttö Karjalan


Veistospuisto keväisesä lookissaan. Patsas on Tuulinen päivä.

Taitelijan toive oli, että teoksia kehystäisivät kukkivat kukat. Sain tämän toteutaa v. 2018 monivuotisilla perennoilla, kukkasipuleilla ja kukkivilla pensailla. Puistossahan ei ollut kuin nurmikkoa, tien vierellä nuorehko lehmusrivistö, muutamia vanhoja koivuja ja kaksi siperianlehtikuusta.


Tämä kuva on 2017 elokuulta. Kehitystä on tapahtunut!

Puisto on muuttanut ilmettään mukavasti, ja tänä vuonna sujuttelin sekaan syysleimuja ja jaloangervoja tuomaan myös syksyyn kukkia. Alkuperäinen ajatus oli, että riittää kun elokuun alkuun asti on kukkia. Ahneus kasvoi, ja puisto saakin elää ja kehittyä vuosien myötä.


Taas pari tuhatta tulppaania istutetaan syksyllä tuomaan kevääseen väriä ja iloa!

Tämä taas tältä erää! Olen iloinen siitä, että myös "ennen" kuvia on tullut otettua. Nyt pitää ottaa arki vastaan taas nöyrästi. Loma oli ihanaa, mutta tosi kivaa on palata töihinkin. Onneksi on osaava ja ahkera henkilökunta, joka pitää systeemin käynnissä vaikka työnjohto lomailisikin. Aivan mahtavaa porukkaa!

Iloa ja Valoa viikkoosi!