tiistai 27. syyskuuta 2016

Matkaseikkailuja ja ruusukuulumisia

Pyrähdettiin Pohjan Akkojen kanssa pieni kierros etelän suunnalla. Eka pysähdyspaikka oli Nakkilassa Ahti Vallin pionimaiden äärellä. Saimme siellä ihan kädestä pitäen oppia pionien kasvatuksesta, jakamisesta, juurakoiden käsittelystä ja kaikesta muustakin mahdollisesta pioneihin liittyvistä asioista. Lähtiessämme peräkontti oli jokseenkin täysi erilaisia pionin juurakoita.
Pioni 'Barbara'

Pioneiden suhteen olin keväällä vähällä lyödä kinttaat tiskiin, kun peräti 16 oli talven aikana heittänyt henkensä. Niin paljon muutakin kuoli, mutta komeiden ja valtavien pionipuskien kuolema otti koville. Olin jo päättänyt luopua niiden paikkauksesta, mutta reissun anti johdatti kyllä ihan uusiin sfääreihin. Reilut 20 kiinan- ja amerikanpionin juurakkoa oli minun osuuteni.
Saalina pionin juurakoita ja muutamia puuvartisia.
Seuraava vierailukohde oli Vakka-Taimi, tuo puuvartisharrastajien paratiisi. Koska auto oli jo suhteellisen täyteen tuupattu, niin hankinnat olivat perin juurin maltilliset. Ne Must Have -kasvit mahtuivat mukaan, eli sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis), laavapihlaja (Sorbus alnifolia) ja heräteostona pihlaja 'Hugh McAllister' (Sorbus filipes). Ostoslistassa oli myös kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes). Pienissä purkeissa olevat leukotti (Leucohtoe fontanesiana) ja syysaralehti (Eleutherococcus henryi) vain jotenkin päätyivät kyytiin myös. Koska ne mahtuivat.

Reissu mutkasi vielä Turun saaristoon, jossa olimme yhden harrastajan vieraana ja näimme upeaa puutarhaa. Jokaisesta paikasta oppi taas jotain hyödyllistä. Reissun anti oli huikea! Toista tuhatta kilometriä ajoa, hauskaa seuraa, naurua ja kälätystä oli tosi hieno kokemus!

Uudet juurakot vaativat uutta pionimaata, jonka tänään polkaisin jalalle:
Ympyräpenkki, jonka halkaisija on viisi metriä.

Ennen reissua ruusumaa sai puuttuvat senttinsä upeasta multakasasta.
Nyt on kasvualusta viimein kuosissa, mutta kate puuttuu.
Kyllä minua olikin vaivannut keskeneräisyys tältä osin. Tyytyväisyys multarallin jälkeen oli iso. Toinen penkki on nyt kunnossa, toiseen pitää vielä kärrätä puuttuvat sentit. Katemateriaalikin on vielä pohdinnassa. Samoin verkotuksen materiaalit pitää käydä kaupassa katsastamassa ja valitsemassa.

'Bonica' kukkii aina vain uusin nupuin
Ruusumaa sen kun kukkii vain. Aina uusia nuppuja aukeaa. Kyllä osa näyttää selvästi jo himmaavan tahtia ja valmistautuvan talveen. Kelit on olleet kuivat ja lämpimät. Aurinkoakin on peräti saatu.
'William Baffin' ja taustalla 'Nina Weibull'
'Lambert Closse'

'Nina Weibull'
Useammaltakin suunnalta olen saanut nyt kommentteja, että "Saathan sinä yrittää niitä kanadanruusuja, mutta tuskin onnistut" Tiedusteltuani heidän kokemuksistaan kanadalaisten kanssa vastauksena on ollut, että ne on istutettu ja hoidettu kuten pensasruusutkin. On pidetty liian vaivalloisena ryhtyä mihinkään "ylimääräiseen". Vertaan aina näitä ruusuja loistokärhöihin. Niidenkin eteen pitää täällä pohjoisessa tehdä syvä kasvualusta, istuttaa syvään, lannoittaa sekä kastella hyvin. Ja ne kiittävät upealla kukinnalla! Eikä kukaan puhu vaivasta, vaan ilosta!

Niin että katsotaan miten tässä käykään... Iloa ja valoa viikkoosi! Minä istuttelen lähipäivinä reissun tuomiset.

torstai 22. syyskuuta 2016

Multaa ja onnea - sekä radiohiljaisuutta seuraavat päivät

Tänään oli hektinen päivä, mutta ehdin multakasasta lappaa kottikärryihin mukavia lasteja, jotka sijoitin ruusumaan puuttuviiin sentteihin. Kyllä oli helpottavaa ja iloista puuhaa. Olin ihan huojentunut, kun sain tarpeeksi multaa juurien päälle. Minulla on ihan intohimoinen tarkoitus saada nämä kanadalaiset ja ryhmikset vietyä talven yli. Riippuu tietenkin talvesta, mutta olen nyt asianmukaisen aseistautunut kohtaamaan aidossa sissihengessä Siperian hyytävän hönkäyksen. Ruususeuran taholta on tullut hyvät ohjeet ja uskon tosissaan viisaampia talvetusneuvoissa. Tämän viikon ilona oli taas ruusulehtikin - ehdin silmäillä, mutta luen tarkemmin myöhemmin.
Ruususeuran jäsenlehdessä on asiaa ja herkullisia kuvia!

Toisen puolen ruusumaata sain katettua multakerroksella. Monta reissua kottikärryjen kanssa tein multakasalle. Samalla sain palautettua penkkien "sianselkä" muodon. Joskus on satanut alijäähtynyttä vettä, joka on tehnyt helvetillisen jääkannen penkin päälle. Ja siinä olleet kasvit kuolivat ihan kaikki. Siksi on oleellista, että penkki viettää johonkin suuntaan. Kate myös auttaa tuohon ilmiöön. Viitonen ei ole helpoimpia vyöhykkeitä.

Huomasin ahkeroidessani, että multa oli painunut myös kesän aikana. Sehän oli moneen kertaan jyrsittyä ja myllättyä - siis hyvin kuohkeaa. Kesän sateet ovat sitä tiivistäneet ja erinomaisen oletettavasti myös talvi lumipeitteineen tekee sitä samaa. Pitääkin laittaa haljasnahkaiset hanskat käteen ja sievästi jokin ruusun tyveltä katsoa jetsulleen mikä on juurenniskan syvyys. Osaa sitten rimmata multakerrosta. On se helppoa, kun on multakasa tontilla! Siitä olen niiiiiin kiitollinen!

Blogi siirtyy nyt hetken hiljaisuuteen. Jos taivas ei tipu niskaan ensi yön aikana (minun elämässä se ON potentiaalinen vaihtoehto ihan oikeasti) niin lähden parin hyvän ystävän kanssa pienelle puutarhapitoiselle reissulle. Kameraakaan en ota mukaan, koska kaikki mahdolliset matkatavarat minimoidaan muun kantokyvyn lisäämiseksi. Ehkä avaan blogissa sitten reissun antia, ehkä en :D
Ruususeuran lehden silmäkarkkeja... kerää ne kaikki :D
Joten voikaa hyvin, nauttikaa elämästä ja sen tarjoamista hienoista jutuista. Joskus niitä hienoja juttuja joutuu hakemaan elämässä, mutta auringonpaistekin voi olla päivän highlight. Se vain pitää osata nähdä.

Kivipellon Sailalle erinomaisen paljon tervetuloa lukijaksi erinäisten bloggerin vastusten jälkeen!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syksyn kauneimpia sävyjä ja Iso Kaato

Aurinko pysyi melkein koko kesän sadepilvien takana, mutta nyt on piisannut aurinkoisia kelejä. Olen niistä nauttinut! Syksyssä on valtavan ihanaa luonnon muuttuminen värien ilotulitukseksi, ennen antautumista kuuraan ja talveen.
Acer platanoides eli metsävaahteran variegata muoto
Vaahterat eivät petä yhtenäkään vuonna. Upeat syysvärit kirkuvat keltaista ja joissan lajikkeissa punaista. Tuo kuvan metsävaahtera on luonnon mutatoima kirjavalehtinen muoto, jossa kirjavuus satunnaista, ei kuten 'Drummondii'sssa vaalea lehden laidalla. Se saa kuitenkin ihan keltaisen syysasun, kuten metsävaahtera ja 'Drummondii'kin

Acer ginnala eli mongolianvaahtea käy väripaletin läpi
Mongolianvaahtera ensin kellastuu ja sitten punastuu, mutta nyt siinä on kaikkia sävyjä vihreästä lähtien. Värikäst tyyppi!

Prunus maackii eli tuohituomi
Tuohituomi on melko huomaamaton muutoin, mutta syksyllä se puhkeaa loistoon. Suorastaan sitruunankeltaiset lehdet loistavat kauas. Nyt se on likuvärjättynä vihreästä keltaiseen mitä kauneimmin. Ruskaa ei tällä lajilla kestä kuin pienen hetken - pian nuo lehdet varisevat. Mutta aikansa loistaa mitä hienoimmin!

Tuohituomen runko on kaunis!

Nilsin ruusun punaruskaa
Piminellaruusut vetävät usein hersyvän punaiset ruskanvärit. Ihan parhaat värit - aivan kuin toinen, loistelias kukinta.

Rugosan mahtavat kiulukat
Pensasruusujen syksyyn kuuluvat myös komeat kiulukat. Rugosa-lajikkeilla ne on muhkeat, värikkäät ja kestävät.

Iso Kaato multaa kotipesän kasassa
Viimeisenä se kaikkein ihanin asia, eli tänään tuli rekan nupilla kuorma hyvää, seulottua multaa. On muuten eka multakuorma koskaan tälle tontille! Joitakin puutarhamultasäkkejä olen joskus ostanut. Meillä on omasta takaa hiekkaista (ja perin rikkaruohoista) peltomultaa, jota parannellaan turpeella ja palaneella hevosen lannalla tai kompostilla. Hevosten lähdön jälkeen lantaa on ollut niukemmin tarjolla, joten multapuoli on nilkuttanut. Perennamaatkaan eivät ole saaneet muutamiin vuosiin hevonpeestä katetta keväisin lannoittamaan ja paikkaamaan painunutta multamaata.
Eikös ole kaunis, muhkea ja ihana kasa!
Eniten huoletti puttuvat sentit ruusumaassa. Multa loppui kesken kaikesta hyvästä yrityksestä  huolimatta, kasvualusta ei ollut riittävän paksu eikä ruusut tarpeeksi syvään istutettuja. Lisäksi kesän aikana hyväksi jyrsitty maa painui useita senttejä. Tuo multakasa tarjoaa vastauksen juuri näihin pulmiin. Olin jo ensiapuna paikannut multapalteella nostamalla ruusujen tyvet tarpeeksi syvään, mutta paras ratkaisu on nostaa koko penkin pintaa puuttuvan 10 senttiä. Näin on kasvualustalla paksuutta, ruusut toivotussa syvyydessä ja roudan hiipiessä tyvimullitus hoituu samalla mullalla. Samalla saan palautettua penkien alkuperäisen muotoilun malliin "sianselkä". Se on oleellista jos sataa alijäähtynyttä vettä jäiseen maahan. Pahimmillaan siitä tulee teloittava jääkansi - tämmöisenkin olen nähnyt. Valkosipulit siinä jääkansipenkissä kuolivat kaikki.

Multakasa tontilla tarjoaa mielikuvitukselle evästä myöskin. Olen vähän silmäillyt entistä mansikkamaatakin. Se suurimmalta osaltaan kuoli viime talveen, mutta en ole saanut uuttakaan istutettua, kun taimistoilta ei vain saanut taimia. Vaan entinen pitää hävittää ruohottumasta. Mitäpä tilalle - aurinkoiseen ja suojaiseen paikkaan...? Siinä menis fiinimmät ruusutkin... :D Katotaanpas keväällä, mitä siihen keksiikään. Hyvä paikka on ja multaakin. Jotain taimia siihen tulee.
Ruusu ja syksy. Viimeiset terälehdet.

Jotenkin olen vakaassa  uskossa, että nämä kanadanruusut ja ryhmäruusut selättävät kyllä talven. Kunhan se EI toista viimevuotista. No kokemusta rikkaampana (ngghhh!) olen varautunut. Keväällä masensi nähdä massiivinen kato penkeissä, mutta olen vain ottanut opikseni. Periksi ei anneta ja konstit keksitään. Niitäkin löytyy

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kohti syyspäivän tasausta

Katsoin kalenterista tämän viikon agendaa ja siellähän se vaani - syyspäiväntasaus 22.9 torstaina. Taas alkaa valoisan aika olla se niukkuuden tekijä puutarhuroinnissa. Upeita päiviä kerrassaan on ollut auringonpaisteessa, vaikka yöt on kylmiä. Hallan orastava puraisu tuli toissa yönä paraatipenkin samettiruusuille, vaan muut ei ole tietääkseenkään. Kasvihuoneessa mulla oli patteri yöllä päällä. Varmaan pian riisun koko kasvihuoneen talviteloille. Tomaatteja on tullut ihan kivasti. Viime yö oli kuitenkin suorastaan lämmin +6 astetta.
Rauski puutarhuroi aina mukana.
Olen saanut kasvukauden hommat aika kivasti hoidettua. Perennamaat on lähes paikkausistutettu, ruusumaa on hyvässä kuosissa, alppiruusumaa on myös istutettuna uusilla taimilla. Sadonkorjuussa on vain myöhäisimmät lajit nostamatta sekä valkosipulit istuttamatta. Millään näistä ei ole kiirettä.
Gentiana 'Drake's Strain Alba' - lumoava katkero!

Tilastoin tämän kasvukauden saldoja yhteen. Ruusumaahan olen istuttanut 55 ruusua. Alppiruusuja lisäsin 14 taimea ja muita puuvartisia 20. Perennoja istuttelin varmaankin reilut 100 kappaletta. Niitä en laskenut, mutta yksistään syysleimuja oli 70 purkkia. Vähän tavallista runsaammat istutukset, pitääkin etsiä aikaisempien vuosien tilastot. Taputan itseäni olkapäälle ja totean: melkoinen eukko!

Physocarpus opulifolius 'Coppertina'
Heisiangervot ovat tosi kiva kasvisuku. Lehtien värissä kun on valita asti syvästä maksanpunaisesta oranssiin, vihreään ja limeen. Kaikkia löytyy vaikka liukuvärjättyinä. Kestävät hyvin ja ovat erottuvia koristuksia vihreässä maisemassa.
Physocarpus opulifolius 'Jefam' heinäkuisessa sävyssään.
Syystöitä puutarhassa tehdään kovaa kyytiä. Tänään huudatin raivaussahaa ja kaadoin pitkää heinikkoa. Talveksi ei saisi jäädä villiintyneitä alueita, koska siellä mellastavat myyrät. Paksun kuloheinän suojissa on hyvä tehdä tuhoja. Raivurin kanssa riehuminen on yksi hikisimpiä  hommia, joten se ei ole ihan mieluisinta puuhaa.

Säät on päivisin hellineet auringonpaisteella. Eikä ole satanut "naismuistin". Muisti on siis lyhyt kuin kanalla... siitäpä aivan loistava aasinsilta Kukkenheimiin. Toissayön kylmyyttä karkuun nostin Tipi the Birdin ja poikaset. Niillä on nyt oma ISO talvikukkenheim hetken yksityiskäytössä. Ehtii tulla tilat ja tuvapaikat tutuksi. Maestro rakenteli vielä tipunmentävän suojapaikan, jos ruskeat rouvat käyvät nokkimaan.  Talviresidenssissä on myös lentoharjoituksille tilaa. Maatiaiset on aika ässiä lentämisessä. Ruskeat tehorouwat eivät oikeastaan lennä, mutta hyppäävät hyvin ja läpsyttävät siivillä vauhtia juostessaan.

Pikkuiset toiseksi ylimmällä orrella yöpuulle asettumassa.
Tipi the Bird valitsi oman entisen ortensa, ns. syjäytyneiden orsi.
Mahdoton piiskutus käy nyt Kukkenheimissa, nuoriso pelmuuttaa siellä sydämensä kyllyydestä pehkuja ja pyrähtelee lentoon. Tipi puolestaan aloitti sulkasadon.

Sisarukset. Toivottavasti kanoja.
Aika söpöjä nämäkin.
Kanojen lopullinen väri on vielä selviämättä. Jännässä odotan mitä kasvava sulkapeite tuokaan väriksi. Ruskeat tehokanat on melkosen samanlaisia, mutta maatiaiset on jokainen yksilöllinen höyhennyksensä osalta.

Mukavaa viikon jatkoa lukijoille! Olkoon polkusi keveät!

lauantai 17. syyskuuta 2016

Ylläri!

Kaipa tämäkin yksi elämän ruusu on:
Minä olen Yllätys!
Ottotyttö (no oikeesti naapurin ipana, joka vietti lapsuutensa osaksi meillä tiuhasti vieraillen) on nyt aikuinen ja kahden lapsen äiti itsekin. Meiltä tuo mokoma taisi saada tartunnan hevosiin, kun niitä oli kaksin kappalein täällä. Nyt nuorena äitinä hän toteuttaa elämänsä unelmaa ja osti talvella oman eestinhevosen ja maaliskuussa synttärilahjaksi pienelle tyttärelleen shettistamman. Tamma haettiin toukokuussa. Shetlanninponit on melkoisen syöppöjä ja erinomaisen hyvinä rehunkäyttäjinä taipuvaisia lihomaan. Eläinlääkärin käydessä hampaita raspaamassa ottotyttö pyysi tutkimaan uuden ponin - onko vain läski vaiko tiine. Tutkimuksen lopputulos oli, että ei tämä tiine ole. Vaan niin syntyi toissayönä yllätysvarsa!

Emä ja varsa voivat oikein hyvin
Siinä meni joiksikin vuorokausiksi suunnitelmat uusiin puihin, kun pieni ponivauva putkahti maailmaan. Talli on vasta rakenteilla, joten naapuritalliin yötä myöten kuskattiin tuore tapaus emän kanssa karsinaan. Seuraavana iltana tuotiin ne takaisin, kun talon talvikanala oli nopeasti siivottu lämpöisäksi karsinaksi. Yöt ovat jo kylmiä täällä Pohjanmaalla. Asiat tärkeysjärjestyksessä - nyt olisi vuotiaita Ilmajokisia maatiaiskanoja ja kukko (7+1) kotia vailla. Meille ei mahdu ja kukkoja on omasta takaa kaksi. Ei onnistu parvien yhdistäminen ilman verisiä taisteluita.

Kanalasta tulikin varsan ja emän lämmin karsina - varsa nokosilla
Hassuja onnenkipenöitä - ottotyttö etsi mieluusti valkoista tai valkoruskeakirjavaa shettistä, mutta löysi tuon Nellin, jonka sympaattisuus ja erinomaisen hyvä luonne voittivat, vaikka väri oli ns. väärä. No nyt on talossa valkoruskeakirjava tammavarsakin! Unelmat käyvät toteen ihanalla tavalla.
Ikää ei ole montaa tuntia, vaan vauhtia löytyy!

Hevosvarsat ovat ihmeellisen valmiita elämään jo muutaman tunnin ikäisinä. Jalat välillä menevät vallan ristiin ja ovat vähän hontturoita - mutta kyllä sitä vauhtiakin löytyy hämmästyttävän nopeasti! Voi taivas kuinka eläinvauvat ovat ihania!
Maitobaarille riehkaamisen jälkeen
Pieni poni on emäkin ja varsa vain ehkä polven korkeuteen asti. Niin pikkuista, suloista ja hellyyttävää!
Elä kuvaa - otan hörpyt!
Uusi elämä on aina valloittavan hellyyttävää! Nelli on mitä hienoin emätamma, varsa on vallaton ja pienoinen. Hetken painelee häntä suorana, sitten nukahtaa taas pehmeille pehkuille. Kaikki on uutta ja jännittävää.
2 in 1. Yhden osti - kaksi sai.
Eiiiihhh - aivan liian söpöä!
Kuvaa klikkaamalla saat ne suuremmiksi.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Sadonkorjuuta hamsterifiiliksin

Syskyn ahkeria puuhia on sadonkorjuu ja sen säilöminen. Työteliäitä hommia tosiaankin. Tänään korjasin yrttisatoa kuivuriin ja keräsin loput herneet pellolta. Nauratti vallan erinomaisesti, kun totesin ettei tällä hommalla pääse tuntipalkoille. No näin päivärahahommina menevät kyllä.
Pieni osa sipulisatoa kuivamassa ladon seinustalla
Kaikkinainen puutarhurointi minulla alkoi vuosikymmenet sitten ajatuksena tuottaa omaa ruokaa puhtaasti viljellen. Se vain on semmoinen tärkeä juttu. Olen toki ottanut vastaan kavereiden röhönaurut siitä, kuinka potut on halpoja. Ja kaikkea muutakin saa tuoreena kaupan tiskistä halvalla ja vähällä vaivalla. Mutta kun hinta ei vain ole se pointti. Vaan laatu ja maku omin käsin ahkeroituna.
Valakolöökiä hetekalla kuivamassa

Jos nyt hitokseen tarkasti asiaa ajattelee ja panos-tuottosuhteen huomioi, niin onhan tämä hullun hommaa keväällä aloittaa maan kunnostuksella, kylvöillä jatkaen kesän kitkemisiin, harvennuksiin ja kasteluihin. Siihen vielä extrattuna sadon korjaaminen ja säilöminen - ei tosiaan mitää järkeä, kun kaiken saa parin euron kilohinnalla kaupasta.
Pottusatoa, eikä kaikki mahtuneet kuvaan. Kahdeksan lootallista tuli.
Siltikin - minä rakastun jokaiseen kevääseen, siemeniin ja kasvun ihmeeseen. Ihan hamsterin fiiliksin kerään satoa ja taltioin sitä talven varalle. Onneksi on oma, loistavan hyvä maakellari! Siellä toki talvehtii erinäinenkin määrä myös puutarhakasveja, mutta kaikille on tilaa.
Chilejä - ja elämä maistuu!
Ehkä jopa naurettavaa ylpeyttä tuntien kokkailen perheelle ruokaa pitkälti omista raaka-aineista. Mausteetkin on yrttimaalta kuivattuna talven makuelämyksiin. Nytkin kuivurissa pöhisee satsi tilliä, basilikaa ja meiramia. Persiljat ja timjami odottavat vielä korjuuta.

Kasvihuone toi uuden ulottuvuuden kasvatuksiin, joten omat tomaatit, chilit ja viinirypäleet kera mausteyrttien sekä vuosittaisten uusien kokeilujen osalta ovat vakiintuneet tuotantoprosessiin. Taas keittiömestari kiittää runsaampaa valikoimaa. Monenlaista uutta respetiä säilöntään kokeillaan, mikä sekin on sangen hauskaa puuhaa.

Heinäkuisen aamuauringon säteissä pieni kasvihuoneemme
Jos olisin todella järkevä ja harkitseva ihminen, niin eläisin yksiössä jossain kaupungin melko ytimessä, minulla ei olisi miestä eikä varsinkaan lapsia. Eikä kissoja tai kanoja. Eikä tietenkään autoakaan. Elämäni oli mallikkaan järjestyksellistä ja suunniteltua. Ja kuolettavan tylsää.

Joten jippiajee elämän epätäydellisyydelle, ongelmille, mullalle kynsien alla ja kissankarvoille! Tämä maistuu elämälle, vaikka joka päivä en muista kammata hiuksiani ja huushollissa vallitsee epäjärjestys. Aamulla otan kuivurista aromikkaat yrtit keittiötaiteen iloiksi!
Kuutamon lumoa eilen illalta
Iloista viikonloppua ja keveitä askelia poluillesi!

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kasteiset ruusukuvat ja ammattimunaajien osasto

Kylmän yön jälkeen nousi aurinko kirkkaana. +2,6 on nyt kauden virallinen minimi, mutta hallan puolella ei ole missään kohti tonttia mennyt. Kaikki oli virkeää ja kastepisaraista. Klikkaa kuvaa, niin näet kuvat suurempina - pienet kastepisarat helminä terälehdillä!
'Quadra'
'Luise Bugnet'
Aamussa on oma tunnelmansa ja tämmöinen pitkään yötä kukkuvakin tähän aikaan vuodesta voi löytää aamuauringon säteet!
'Nicolas'
Olen ruusumaalla puuhatessa koittanut miettiä, mikä näistä on se kaikkein suloisin. On vaikeaa valita!

'Hope for Humanity'
Päivä meni oikeastaan sipuleita listiessä ja uusia seinälle kuivamaan nostellessa. Siinä samalla päästettiin Kukkenheimin ammattimunaajat lenkille pihamaalle.
Elvis, Terroristi ja Täplä
Hyvin kanalauma pysyi puiden alla haukkojen katseilta turvassa. Nyt ei enää ole juuri haukkoja näkynyt, mutta koko kesän useampi haukka on kiertänyt kanalaa. Onneksi siinä on kattokin verkotettu.
Onnea on mato tai koppakuoriainen!
Tipi the Bird ja kaksi tipuaan päästettiin myös nyt ensimmäistä kertaa koko lauman kanssa. Aluksi kaikki keskittyivät oleelliseen, joka kanoilla on syöminen.
Jaloittelua ja tutustelua
Tipi oli silmin nähden innoissaan päästessään äitiysyksiöstään liikkeelle ja olemaan taas ihan vain kana.
Kaunis kananen Tipi the Bird
Lopulta lauma sai kyllikseen seikkailuista ja kukko johdatti koko lauman takaisin tarhaan. Sinne menivät nämä pahaiset tipusetkin ja emonsa.
Tipi esittelee Kesäkukkenheimin interiööriä lapsilleen
Lopulta ilkeä Hy-Line kana otti asiakseen nokkia toista pikkuisista niin että höyhenet vain pöllysivät. Nappasin pikkutiput kiinni ja nostin ne taas tipulan puolelle. Tipi seurasi omin kintuin perästä. Kanojen elämässä nokkimisjärjestys on raadollista. Mutta se on niiden luonto.

Aurinkoisia päiviä on edelleen luvassa, mutta öisin alkaa olla kylmää. Huomenna tyhjään ja pesen talvikukkenheimin, että tarvittaessa saadaan siirto lämpimään ennen pakkasia. Talvikanalan puolelta ei sitten ole ulkoilumahdollisuutta, joten talvikausi alkaa näillä sitten kerrasta.