torstai 19. tammikuuta 2017

Tuulitunnelissa myräköi

Talvimyrsky natisee ja rytisee hirsipirtin nurkissa. Tuuli yltää puuskissa puita kaataviin lukemiin. Ihmeen paljon puut kestävät huojuntaa tuulessa. Sitten tulee tilanteita, että ei vaan kestä vaan romahtaa. Peukutan pihan jättikuusten puolesta - kestäkää vielä tämä!

Merenrannalta pari vuotta sitten talvimyrskyä

Minä rakastan myrskyjä. Kunnon tuuli on tosi energisoiva. Myrskyistä lataan aina huikeat energiavarannot. Mitä pahempi ukkonen, niin sitä enempi nautin. Ja tiedän kyllä toisten ihmisten pelkäävän samoja elementtejä. Minulle luonnon voimat ovat valtaisa voimavara.

Siksi rantakivet ovat pyöristyneet...

Meren rannassa kotka koitti pysyä ilmassa, mutta katsoi viisaammaksi siirtyä maan pinnalle. Sielläkin tuuli riepotti. Harakalla oli sangen hupaisen näköistä lentoa, kun peräsimeen tahtoi tuuli tarttua omia aikojaan. Paljon ei linnut ole tänään lentäneetkään.

Isolahden jään päälle nousee vesi kuin keväällä.

Teimme kierroksen Kärppäniemen metsässäkin, mutta siihen mennessä ei ollut tuulenkaatoja tullut. Oli vähän tyvenempi hetki, mutta nyt rytistää ihan kunnolla taas. Vasta kävin hakemassa hatkat ottaneen roskapöntön takaisin talon suojapuolelle odottamaan asennusta takaisin asemapaikalleen. Samoin pinon päällä olleiden kattopeltien taluttaminen suojaisempaan paikkaan oli vähällä tuottaa lentomatkan pellin mukana. Yllättävästi kasvihuone on pitänyt kennomuovinsa - noh - aamuun on vielä aikaa. Kunnon rytinät!

Pihan Haltijakuuset olivat päivällä vielä pystyssä. Toivottavasti huomennakin!

Perun kaikki kivat puheeni myrskyistä, jos vakavia vaurioita ilmenee :D aamuyöhön mennessä pitäisi myrskyn olla ohi.
Joesta lähti jäät, kuten merestäkin.

Varovasti siellä myrskyjen keskellä - toivottavasti löydät kaikki pihalta karanneet sieltä alatuulen suunnasta!

Ja tervetuloa Irma Åstedt lukijaksi - toivottavasti viihdyt puutarhahörhöilyn äärellä tässä blogissa!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Neljä kuvaa kivipuutarhan vuodenajoista

Tiiu Puutarhahetki -blogista haastoi neljän eri vuodenaikakuvan postaukseen jo aikaa sitten. Kesti vähän härdellöidä uusiutunutta arkirutiinia ja muita hyviä selityksiä nippu * tässä *

Ruusumaan olette nähneet moneen kertaan perustamisesta lähtien, mutta kivipuutarha esiintyy harvemmin blogissa. Korjataan tilanne ja esitellään sen neljä vuodenaikaa.

Kivipuutarha on loivassa etelärinteessä ihan joen vierellä. Sitä on kivetty luonnonkivillä hartaasti yli 10 vuoden ajan hiljalleen laajentaen. Se on yhä kesken, vaikka viime vuonna saatiinkin taas iso uusi osa kivettyä ja mullitettua, osin jopa istutettua. Paikka on hurjan suojainen, puolivarjoinen ja pohjakostea. Monet perenna-aarteistani viihtyvät siellä oikein hyvin. Kiveys on Maestron käsialaa. Hän on tavattoman kärsivällinen ja tarkka kivien latoja. Kivetkin pääsääntöisesti löytyvät ihan omalta tontilta, mutta ne ovat harmillisesti yleensä sangen pyöreitä. Meren rannasta kannetaan sitten vähän kanttisempia. Niistä on heti paljon helpompaa latoa muureja.

Toukokuussa puutarhan siivous käynnistyy ja ekat kukat kukkivat.
Syksyisin en siivoa perennamaita. Se homma on edessä sitten keväällä - ja kyllä se onkin mukavaa! Syksyllä pitäisi leikkoa perennanvarret, mutta keväällä ne lähtevät melkein haravoimalla. Ja onpahan edes jokin suojakerros paljasta maata kattamassa. Talven jälkeen on aina niin intoa pinkeänä puuhaamaan pihatöitä. Tätä taas odotan kiivaasti.

Kesällä pursuaa perennat ja runsasta sekä kukkeaa.
Kesän mittaan Maestron hienot kivilatomukset tahtovat kadota perennojen pursuavaan massaan. Kun on paljon tilaa, niin voi panostaa jättiperennoihinkin. Valtavat nauhukset, pärskäjuuret, punalatvat, kilpi- ja valeangervot sekä suurilehtiset kuunliljat ottavat tilansa. Tuonne voi kadota piiloon ihan helposti. Kissat rakastavat viidakkotunnelmaa, ja ottavat päivänokosiaan perennojen varjossa.

Syksyllä kukoistaa edelleen, oikeassa reunassa liilakonnanyrtti ja syysleimua.
Ehkä puutarhani on parhaimmillaan juuri syksyllä. Olen panostanut myös syyskukkijoihin, joten kukintaa riittää erinomaisesti pakkasiin asti. Kivipuutarha on niin suojainen paikka, että pakkanen puraisee sieltä viimeiseksi.

Talvella nukutaan talviunta.
Ajallisesti suurimman osan vuotta vietetään talvea. Tai siltä se tuntuu. Kivipuutarha uinuu suojattuna kattein, havuin ja sammalin - siellä piileskelee monta aarretta. Erilaiset havut vain edustavat vihreyttä. Talvella tajuaa, että havut ovat aivan välttämättömiä puutarhan sisustuselementtejä. Katajat varsinkin ovat suosikeitani ja niitä onkin monenlaisia. Lehtikuusissa on oikein kivoja muotoja, mutta nehän eivät edusta talvivihreyttä.

Nyt sitten sinnikkäästi odotellaan lumen sulamista ja vuodenkierron alkamista taas alusta. Puutarhurin vuosi  kun lähtee aina keväästä ja kasvukauden alusta.

Ota halutessasi tästä haasteesta koppi ja uppoudu toviksi valokuva-arkistoihisi.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.
Taas olemme yhtä päivää lähempänä kasvukauden alkua! Päivän piteneminen lähtee pian isommin harppauksin. Meillä valoisan aika on jo 5:23 tuntia ja huomenna siihen saadaan viisi minuuttia enemmän. Yeah!

Kastanjan varjossa - tervetuloa lukijaksi! Mukavaa kun uusia lukijoita liittyy mukaan!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ihmisarvoista elämää - myötätuulta, ilon pomppuja ja ruusu-unelmia!

Takana on työviikonloppu, enkä ole juuri blogeja vilkuilla. Olo on tyytyväinen, iloinen ja melkeinpä riehakas! Kaksi vuotta olin pois työelämästä, enkä suinkaan omasta valinnasta johtuen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkän ja vaikean matkan jälkeen, monta vastoinkäymistä kokeneena. Nyt tuntuu niin hyvältä. Hymy ja nauru palasivat, ilo ja tulevaisuus löytyi! Tuntuu kuin vuoden vaihteessa olisi isosta kirjasta sivu kääntynyt, ja alkanut uusi luku jonka otsikko on: Tulevaisuus. Minulla on taas tulevaisuus!
Yhtä hymyä!

Töitä saan tehdä aluksi viikonloppuisin, myöhemmässä vaiheessa tilakysymysten ratkettua hoitoja pystyy tekemään  ihan milloin vain. Vielä pitää saada sanaa leviämään, että taas on tarjolla hoitoa ja helpotusta erilaisiin vaivoihin. Tästä se lumipalloefekti lähtee!

Asiakkaiden ilo ja odotus kosketti syvästi. Moni kertoi, ettei ole kahteen vuoteen käynyt missään hoidossa, kun ei vain osaa lähteä vieraan ihmisen luo. Hoitotyö on henkilökohtainen juttu hyvinkin. Tämä työ on niin ihmisläheistä (suorastaan ihan iholla :)) ja sisältää moninaisia luottamuksellisia ja henkisiä ulottuvuuksia. Olen kaivannut sitä - työtä ja auttamista ihmisten kanssa. Joidenkin keralla on kymmenvuotinen yhteinen historiakin. Siinä on eletty yhdessä monta myötä- ja vastamäkeä. Ystävystytty. On ihanaa palata takaisin - tuntuu jotenkin kuin kuolleista nousemiselle. Kuulostaa perin teatraaliselle, mutta siltä se nyt vain oikeasti tuntuu!

Nyt kun minulla ON tulevaisuus-niminen aspekti elämässä, niin jopa pyrkii unelmatkin lentoon. Ihan hurjaa oli käydä Tantaun sivuilla. Vaikka tuo on linkki, niin älä hitokseen klikkaa sitä! Online-Shop tarjoaa liian paljon kaikkea aivan ihanaa, jota utelias ja ruusuihin hurahtanut ihminen unelmoi. Luin koko tarjonnan yksi yö läpi. Korvissa kuului unelmien siipien suhina - tai sitten se oli kohonnut verenpaine 😎. (kannattaa katsoa ne hardiness kolmen tähden ruusut...)

Ihan pakko laittaa pieni pinkki herkku näkösälle - köynnösruusu Camelot . Ajatus mulla hyppi ja pomppi ensi kesän mahdollisiin suunnitelmiin. Kasvihuoneen edessä on viime talveen kuollut mansikkamaa, joka on edelleen mansikkakankaaseen peitettynä. Siihen olisi tosi kiva tehdä kaariportti, jonka molemmin puolin olisi yksi köynnösruusu ja yksi jalokärhö. Tuo Camelot olisi aivan oivallinen siihen!

Lisänä ajattelin matalia maanpeittoruusuja. Matalalla kasvustolla olisi puolensa. Ruusukummi Seija paljon kokeneempana opasti, että maanpeitot tekevät tiuhaan silmuja - paljon tiheämpään kuin muun tyyppiset ryhmäruusut. Ne on helpompoi suojata talvelta, koska ovat lamoavakasvuisia. Ryhmäruusuthan tarvitsevat joka tapauksessa hyvän talvisuojauksen - tyvimullitus ja lisäksi talvesta riippuen talvisuojaturvetta tai muuta katetta sekä havuja tai pakkaspeittoa ahavasuojaksi.

Syyskuussa 'Aspirin' - aina niin täynnä kukkia ja kesti sadetta uskomattomasti!
Ekan vuoden kokemus oli lumoava - mitähän ensi vuonna?
Ryhmäruusuihin kiinnostus lähti Tantaun ruusujen kokeilusta yhdessä kanadalaisten kanssa. Kolme lajiketta 'Aspirin', 'Baronesse' ja 'Rody' istutettiin kanukkien seuraan. JOS olisin järkevä ihminen, niin odottaisin että talvehtiiko nuo edes.  Kanadalaiset ovat lähtökohtaisesti kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Talvehtimisen odote on niille paljon korkeampi, jos talvi on suotuisa. Mutta LUULEN (optimisti luulee aina aika paljon...) että ryhmäruusujen menestymiseenkin ON löydettävissä konsteja. Ilman syvään istutusta ja suojausta ne ei pärjää.  Tai ainakaan menesty pitkään ja runsaasti kukkivina.
'Baronesse' kukki hillitymmin ja välillä taukoakin pitäen - mutta oli hieno!

Miksi sitten nähdä työtä ja vaivaa, jos kerran onnistuminen on haasteellista ja epävarmaa? No jumankekka sentään - niiden kukkaloisto löi ihan lekalla takaraivoon - hillittömästi kukkia heinäkuusta lumen tuloon asti! Hengästytti katsoakin. Ihaillen. Ja himoiten... näitä tarvii saada lisää!!!!

Olen vyöhykkeenvenyttäjän dilemmassa... hirveä into ja hönkä olisi päällä. Samalla tietoisuus siitä, että voipi mennä metsään ja tulla vain paleltuneita raaskuja. Talvet voivat  yllättää ja monta muutakin "ole-nyt-järkevä-nainen-kerrankin" ajatusta. Silti ajatus askaroi... Ruusukummi Seijan niksi haketetusta kaislasta ruusujen talvisuojana on kokeilematta. Kaislaa kasvaa meren rannassa valtaisat määrät ja haketin on työkaluvarastossa. Kaisla ei ime vettä ja pysyy ilmavana suojana. Se pitää ilman muuta kokeilla! Nyt on testissä sammalet ruusujen suojana, mutta konsteja löytyisi lisääkin kokeiltavaksi. Pitää vain kokeilemalla löytää mitkä konstit tuottavat tulosta.


'Rody' oli kukintamaanikko, joka kesti sadetta erinomaisen hyvin.

Jos oikein kovasti tahtoo - suuntaa hyvän yrityksen ja kaiken saatavilla olevan tietotaidon sekä kokemuksen - voisi onnistuakin. Tai on ainakin yrittänyt 100%:n panoksella. On sekin riittänyt joidenkin sorttien osalta. Mutta innostus on kyllä semmoinen laji, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvinkin elossa olevaksi. Minä retkahdin ihan totaalisesti ruusuihin viime kesän myötä. Tauti näyttää pahenevan ja leviävän. Uteliaisuus on kova - voisiko saada menestyvän ja kukkean ryhmäruusuistutuksen V-vyöhykkeelle?

Vielä yksi iloinen asia kirppuilee pinnan alla kuplien, mutta matkassa on yksi iso jarru. Kuopus (köh...köh...) on kaivannut koirakaveria monta vuotta.  Esikoinen koira-allergikkona on muuttanut pois kotoa, mutta Maestrolla on ollut jyrkän kielteinen kanta. Asetelmista 2-1 alamme pehmittämään koirallista elämää. Edesmenneet bordercolliet saavat seuraajan joko valkoisesta paimenkoirasta tai mudista. Elämässä tuntuu olevan nyt paljon hyviä asioita ja tulevaisuus tarjoaa näkymiä. Tunnen olevani oudosti elossa. Ai että se tuntuu hyvältä!!!!

Ruusuista arkiviikkoa jokaiselle blogistaniassa kulkevalle. Päivä oikeasti voi paistaa vaikka mihin risukasaan. Minä paistattelen täällä todella onnellisena monesta hyvästä asiasta.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Niksinurkka: lemua ja löyhkää jyrsijöille sekä muille pahantekijöille

Viime talvena kokeilin noiden ällöttävän hajuisten Wunderbaum- hajusteiden käyttöä jäniskarkoittimina. Luin juttua muistaakseni Maaseudun tulevaisuus-lehdestä, että kantturalaitumien ympärille laitettaessa nämä karkoittavat hirviä.

Ilman raikastin... kas miten keksivätkään nimetä nämä löyhkäläpykät!
Hirvet eivät siedä saippuan hajuakaan. Meilläpäin hirviaidan loppuessa viimeisenä on lyhyitä putkenpätkiä aidassa ja siellä saippuaa. Ei halua hirvet kulkea siitä. Jokin kokeilu tuokin on.

Itse en tiedä mitään pahempaa lemua kuin nuo nuorison suosimat Wunderbaum-läpykät autossa roikkumassa. Yhtä lailla vihaan miesten löyhkääviä Axe-dödöjä ja muita lemukkeita. Itse luovuin ja vuosikymmeniä sitten hajuvesistä. Työn vuoksi piti muutenkin olla hajuton. Hajut ärsyttävät - niin myös niitä talttahampaita, jotka muutoin himoitsevat hellyydellä kasvatettuja kasvejamme puutarhassa.

Viime talvi oli eka koevuosi noiden haisulien kanssa. Verkkoa ei riittänyt kaikkialle, joten osaan puskista ripustin "ilmanraikastimia". Eka talvi antoi oppia sen verran, että sateessa likosivat ja hajosivat. Seuraavan setin laitoin siten, että leikkasin suojamuovin alhaalta auki. Näin haju pääsi ulos, mutta muovi suojasi kastumiselta. Se toimi - niitä puskia, joissa roikkui karkoitin ei syöty ollenkaan.

No ajan saatossa lemu hälvenee, joten ostin oikein riivatun pahan hajuista Playboy deodoranttia (ei ole maksettu mainos, vaikka tuoteasettelua onkin näkyvillä).
Pupun kuvahan siinä!
Kävin lataamassa uudet lemut suhuuttamalla purkista lisää löyhkää. Se imeytyi hyvin ja piti lemut tallella. Nämä puskat säilyivät koskemattomina.

Puutarhurituttavat ovat käyttäneet myös vanhoja hajuvesiä samaan tarkoitukseen. Toveri Hirnakka sortui mieleni pahoittaneeseen konstiin kaataa myyränkoloihin viskiä. En ole toipunut tästä vakavasta alkoholin väärinkäytöksestä vieläkään, vaikka rikoksesta on jo vuosia.

Tuore sorkanpolkema hangessa.
Taitaa olla nyt oivallinen aika käydä taas halpakaupan autotarvikeosastolla hakemassa nippu lemuläpyköitä, sillä kauriskaksikko on tehnyt tutustumisreissun Arbetorumin puolelle. Ruusumaan laitaa ne tulivat ja kävivät katsomassa valikoimaa - vielä maistamatta mitään. Aika torjuntatoimille. Onneksi ruusumaa on pätevästi verkotettu, joten se on turvassa. Sangen runsaasti on kuitenkin muuta hyvää tarjolla, enkä ilman sodankäyntiä luovuta!

Periaatteessa kauris pääsee hyppäämään aitaan, mutta miksi se menisi
kun näkösällä on vain kuusen havuja.

Säät meni nyt vähän turhan lämpimiksi. Lumet vajuvat kovaa kyytiä ja hangen alla on vesi. Se taas jäätyy tässä pikapuolin tehden ilmaa läpäisemättömän kerroksen. Se ei ole hyvä. Joka talvessa on omat haasteensa. Olen silti toivorikas - eiköhän kasvit selviä. Pakkasminimi on kuitenkin vaatimattomat -23 astetta.

Piteneviä valoisia hetkiä ja tukevaa otetta jalkojen pohjiin! Vähän meinaa liukastella näillä keleillä.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kasvilistat päivitykseen

Alkaa olla aika ottaa niskasta itseä kiinni kasvilistojen osalta. Viime talvi tappoi niin juuttaan paljon varsinkin perennoja, että olen lykännyt sovulla homaa odottamaan inspiraatiota. Aloitin helpommasta eli puuvartisten exel-taulukosta. Sillä osastolla ei tullut tuhoja kuin happomarjojen, ruusujen, mustaseljojen ja hortensioiden osalta sukuna, mutta myös Phellodendronit eli korkkipuut kuolivat. Useita yksittäispainoksia erikoisuuksista meni myös, mutta se ei tullut yllätyksenä. Herkempiä vaahteroita meni myös muutamia, niitäkin kieltämättä jäin kaipaamaan.

Acer 'Dissectum' kesti joitakin vuosia. Tosi hieno vaahtera! Vain urpo
optimisti yrittää näitä talvettaa muualla kuin kellarissa... 👿

Optimismia ruokkiakseni lisäilin viime kesänä istutetut ja niitähän oli melkoisesti. Ruusujen osalta lisäys oli 34 eri lajiketta. Mukana oli kanadanruusujen lisäksi muutama pensasruusu, ranskanruusuja ja ryhmäruusuja. Lasken vain lajit ja lajikkeet yksittäin, vaikka itse kasveja olisikin useampi kappale. Taulukko kertoi tänne istutetun tasan 50 ruusulajia tai lajiketta. Ehkä ensi kesänä istutan vähän lisää. Suunnitelmissa on muutama pensasruusu ja ehkä lisää ryhmäruusuja ja kanadalaisia. Pitää keväällä varovasti arvioida ekan talven menestystä/menetystä.

Tantaun ryhmäruusu 'Rody' kukki innokkaana pakkasiin asti.

Hortensioiden osalta korvailin kuolleita ja vähän lisäsin lajikkeita. Ne ovat vain niin upeita syyskukkijoita! Lista kertoo niitä olevan vain kahdeksaa sorttia, mutta onneksi monia on useampia kappaleita. Näitä täytyy kuitenkin lisätä puutarhan syksyä runsastamaan.

Perusversio syyshortensiaa selvisi talvesta 2016, mutta lajikkeet kuolivat.
Rhodot ovat yksi rakkauksistani, enkä luovuttanut viime talven tuhoihin! Rhodomaa oli ylen surullista katsottavaa, sillä ne kärsivät rutkasti edellisestä talvesta muiden ikivihreiden tavoin. Onneksi iso osa rhdoista toipui kesän mittaan. Suurin osa uusia rhodoja on Kristian Theqvistin tekemiä risteytyksiä, joiden talvenkestävyyttä kokeillaan täällä V-vyöhykkeellä. Taulukkoni antoi rhdojen määräksi 31 lajia tai lajiketta alppiruusuja ja atsaleoja.
Kristian Theqvistin hyvin täällä viihtynyt lajike 'Kristians Pink'

Sitten lopputuloksena päivitetty tietämys tänne istuttamieni puuvartisten lajien lukumäärästä - se on 359. Tuossa on siis elossa säilyneet, listasta on poistettu vainajat. Heh... niitä erilaisia yrityksiä on vuosien varrella aika paljonkin. Optimisti kun ei usko epäonnistumisiin. Tai uskoo viidennen kokeilun jälkeen. Ehkä.

Päivä täällä Pohjois-Pohjanmaalla on ollut mitä mukavin ulkoilusää pilvisyydestä huolimatta. Jälestin kauriin polkuja. Onneksi viime yönä ei tullut uusia jälkiä. Ehkä  nuo kaksi olivat vain satunnaisia seikkailijoita. Suojaksi sentään verkotin enemmän kuin koskaan, vaikka totuuden nimissä verkotettuina on vain pieni osa puuvartisia. Viitaan tässä nyt lukumäärään 359.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, keveitä askelia poluillesi ja iloa elämääsi!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Kompostiongelmaa ja ratkaisu

Joku joskus väitti, että melkein puolet puutarhurointia on kompostointia. Njaa - suhdeluvuista voi olla montaa mieltä, mutta useimmilta tarhureilta löytyy jonkin sortin komposti. Kesän mittaan tulee huikea määrä ruohosilppua, kitkentäroippeita, oksasilppua, lehtiä ja muuta eloperäistä materiaalia. Ne kun lyö kasaan ja vähän hoitaa, niin palkaksi saa hyvää multaa. Eli jätteestä saa hyödykettä.

Meillä on käytössä kolmenlaiset kompostit. Suurin massa menee maakuoppakompostiin, joka saa alkunsa jostain montusta, jota hiljalleen täytetään kaikella eloperäisellä. Noin 10 vuodessa kuoppa on lopulta täynnä hyvää multaa ja se kaivetaan taas auki. Juuri mitään hoitoa ei tuollainen komposti tarvitse, vain aikaa ja jatkuvaa materiaalin lisäystä. Saatu multa sisältää sitten rikkaruohon juuria ja siemeniä ollen suorastaan erinomaisen hedelmällistä kasvualustaa... jos arvaat mitä tarkoitan.

Eurolavoista ilmaisia komposteja
Toinen systeemi on vanhoista eurolavoista tehdyt kompostikehikot. Ne on tervattu, että kestäisivät useamman vuotta. Alla on vanerilevy, ettei rikkakasvit kurottaisi multaan. Noita tyhjennetään vuorotellen - toista täytetään ja toinen ässehtii valmiiksi. Rikkaruohojen määrä tuossa mullassa on paljon pienempi kuin kuoppakompostoidulla.

Kolmas multatehdas on alunperin keittiöjätteelle tarkoitettu lämpökompostori. Kanojen tultua taloon sen käyttöaste romahti. Kanat kun syövät ilolla kaikki muut keittiöjämät paitsi sitruksen kuoret ja kahvinporot. Onneksi keksin syksyllä viedän kanalan siivouksen jätteet lämpökompostoriin. Taas pöhisee iloisesti!

Kanat tarjoavat huvia, munia ja lannoitetta.

Juuri ennen kovia pakkasia yritin tyhjentää kanalan antia lämpökompostoriin, mutta kansi oli jäätynyt kiinni. Oli pakko odottaa lauhtuvia kelejä ja tänään sain väännettyä kannen auki. Jäätymisen syynä näytti olleen viereisen angervopuskan oksien ojentuminen kompostorin kannen väliin. Näin oli syntynyt kylmänsilta, ja kompostin vesihöyry oli päässyt jäätymään kannen väliin. Lämmöt olivat ehtineet laskea jo nollille, mutta sisältö ei ollut kuitenkaan jäätynyt. Lisäsin kompostiastiallisen kahvinporoja ja hain kanalasta lisätäydennystä sekoittaen huolella. Näyttäisi taas lämmöt nousevan ja kriisi on  nyt ohitettu :D Revin angervosta oksia, ettei ongelma pääse toistumaan.

Lämpökompostorin antia olen antanut varovasti vain ohuena katteena esim. puuvartisille. Nyt kun suurin sisältö onkin kanalan lantakompostia, niin käytössä pitää muistaa sama kuin muissakin tiivisteissä - vain lantrattuna. Se on varmasti vahvaa, kun typpikään ei pääse haihtumaan umpinaisesta kompostista.

Vihollinen kuvattuna huhtikuussa 2016

Päivän kirous oli tassutella uuden lumen rikkumattomalla pinnalla Arbetorumissa. Kaksi kaurista oli kierrellyt katselemassa valikoimaa myös. Osa kasveista on verkotettu, mutta kaikkea ei vain pysty verkottamaan. Varsinaista kaurisongelmaa meillä ei ole ollut. Vielä. Satunnaisia kulkijoita on tavattu ja  nyt niitä jäljistä päätellen on kaksi. Laskuoppi 1+1=monta on vain ajan kysymys. Taidan mennä ostamaan nipun Wunderbaumeja ja hajustaa verkottamattomia kohteita.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa - nyt on hyvää aikaa unelmoida tulevasta kasvukaudesta!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Tunnisteita eli vanha koira oppii istumaan

Hyytävä pakkanen vaihtui rivakkaan etelätuuleen, jonka vauhti on vain 8 m/s. Lauhtunut lämpötila yhdistettynä raivokkaaseen tuuleen ei tee ulkoilua yhtään mukavammaksi. Tyyni pakkanen on oikeastaan pahuksen paljon helpompaa kestää. Koska tein työpäivän (!) niin kuvat ovat vanhoilta vuosilta. Kylmää ja kuuraista nytkin on.

Tammikuun kuuraa edelliseltä vuodelta.

Pauliina Kukka & Kaali -blogista heitti kehitystoiveen tunnisteiden lisäämisestä. Pakko tunnustaa, etten edes tiennyt mitä ne on. No nyt tuossa oikeassa sivupalkissa on lista tunnisteista, joita klikkaamalla saa näkyviin kaikki ne postaukset joissa on tuo tunniste. Näin saa vaikkapa kanala-sanaa klikkaaamalla kaikki Kukkenheimin kotkojen esiintymiset postauksissa vaivatta näkyviin. Oikeastaan ihan kätevää. Aina oppii uutta - jopa vanha koira.

Hyytävää

Tunnisteita lisäilin noin sataan viimeisimpään postaukseen. Pitäisi käydä läpi loput 50 jossain vaiheessa. Mutta silvuplee - jos joku haluaa löytää jotain tunnisteiden perusteella, niin nyt onnistuu. Kiitti Pauliina - on mukavaa kun näitä kehitysehdotuksia tulee! Erityisen mukavaa on, kun osaan jopa niitä toteuttaa :)

Pysy jalat maassa - tuuli muuten vie mennessään! Ja lupsakkaa Loppiaista myös - suklaat on syöty, konjakit juotu ja härkäviikot alkakoon.