maanantai 9. heinäkuuta 2018

Ruusujen aika. Ja vähän pioneidenkin.

Nyt se alkaa - tosissaan ruusujen aika. Pidän pensasruusujen kukkimista alkusoitolle tosi koitteluksiin. Ehkä petraan mielipiteitäni, kunhan istuttamani pensasruusut kasvavat kunnon mittoihin. Nyt kukkeimmassa kesässä liekehtivät pensasruusut, yllättäen myös kanadalaiset ruusut aloittavat ja puutarhan kuningattarina myös pionit.

'Ilo' on istutettu 2016, ja nyt se kukkii yltäkylläisesti. Todella hieno!!! Hanki itsellesi oikea Ilo!

Koko puska kuvassa. Tämä ruusu tarvitsee tilaa ympärilleen. Sen versot lamoavat
noin kahden metrin halkaisijalle. Uudet versot täynnä nuppuja lupaavat pitkää kukintaa.
Kanadanruusujen koemaa on tarjonnut paljon iloa vuodesta 2016. Kaksi jännää talvea on takana, samoin kaksi susikurjan kylmää ja sateista kesää. Nyt on tarjolla vanhanaikainen, lämmin ja aurinkonen kesä. Nuppuja punkee näkösälle hurjaa tahtia, ja näytekukkia aukeaa. Whee!

Ihan ensimmäinen kukkija oli 'Maiden's Blush' eli neidon punastus.
Nyt on tosiaan lämpöä ja aurinkoa tarjolla ollut moninkertaisesti aiempiin vuosiin nähden. Ruusut ovat kasvaneet pöhisten, ja nuppurunsaus on aivan hurja!

Tarhakurtturuusuihin kuuluva 'Louise Bugnet' kukkii jo ihan yltiöpäisesti.
Keijunkukka 'Hans'in kukinnot vähän nojaavat sävy sävyyn nuppujen kanssa.

Onneksi voin tarjoilla kastelua joesta pumpun ja sadettimen välityksellä - lämpöä ja aurinkoa tarjoaa vain luonto itse. Siitä on ollut viime vuosina paha puutos. Helleviikko on edessä, mikä tekee töiden tekemisestä tukalaa. Mutta kasvit kiittävät - varsinkin kun saavat tarpeeksi vettä.

'Hansaland' ruusu kuuluu Rugosa-ryhmään. Istutin se viime kesänä pohtien onko siinä
potentiaalia julkisiin istutuksiin. No tämän kokemus jää omaksi ilokseni. Kaunis on hän!

Ruusujen hurma tulee nyt ihan äkkirynnäköllä silmille. Siitä niin nauttii! Kanadalaiset ruusut ovat olleet todella antoisa tuttavuus. Ne näyttäisivät kestävän jopa täällä V-vyöhykkeellä suhteellisen helpolla panostuksella tyvimultaukseen talven koittaessa. Lannoitusta, kukkineiden poistoa ja tukemista osalle on tarpeen. Ei mielestäni liian kovaa hommaa suhteessa niiden pitkäkestoiseen kukintaan aina pakkasiin asti.

Valkokukkaisten päässä penkkiä varhain aloitti 'Morden Snowbeauty'. Kukan
muoto ei hivele minun kauneudentajuani, mutta katsotaan mitä tästä vielä tuleekaan.

Kanadanruusujen valtakunnallisessa kestävyyskokeessa haetaan Ruususeuran toimesta todella ammattimaisesti menestymisen edellytyksiä. Suuren työn kaiken datan keruussa ja tilastoimisessa tekee Jorma Koskinen. Heitänkin terveiset, että näissä on todellakin potentiaalia pitkään kukkiviksi, sangen kestäviksi puutarhan kuningattariksi.

Kanadalainen 'Quadra' ehti ensimmäisten mukaan kukkimaan. Tämä
ei kuitenkaan ole ollut parhaita talvehtijoita.

Ryhmäruusujakin olen istuttanut, mutta ne ovat V-vyöhykkeellä kanadalaisia haasteellisempia. Osa talvehti ja voi hyvin - osa heitti veivinsä. Kirjoitan niistä myöhemmin lisää. Itseäni kyllä ryhmäruusut kiinnostavat tosi paljon. Pitää vain keksiä oikeat konstit. Silti aina tulee talvia, että paljon kuolee tuttujakin perennoja. Puutarhurointi on taistelulaji!

'Morden Ruby' on ollut todella vahva talvehtija. Sen kukat eivät vain
kestä sateita. Muutoin aivan ihan pilkkulehtinen ruusu!
Ilolla tervehdin hurjaa nuppupaljoutta kanadanruusujen koemaassa. Siellä on nyt myös autio kohta, josta kuoli ryhmäruusuja. Menneitä on 'Ingrid Bergman', ' Nina Weibull' (ne vanhat ja kestävät) sekä 'Rody' ja 'Bonica', jotka kukkivat kaksi kesää ihan yltiöpäisesti.  Samoin pari kanadalaista 'Lamberth Closse'a katosi. Muutamia ihanuuksia on vain kadonnut, mutta se on vain pelin henki väärällä vyöhykkeellä. Ryhmäruujen maasta raportoin tuota pikaa. Siellä ekat 'Purple Rain'it kukkivat jo! Osa puskee versoja nuppuineen, mutta menetyksiäkin oli.

Meillä vasta alkaa pionien kukinta. Tämä on 'Barbara' runsaine sivunuppuineen.
Pionielle tuntuu tulevan ihan huikean hienot kukintakelit. Sateen tietoakaan ei ole. Ei edes myrskytuulia. Nyt nautitaan kukista!

Pioni 'Kansas' taustalla alppipiikkiputken kukinto.

Vauhtia viikkosi! Minä olen aloittanut mattopyykin, sillä kuivaaminen on nyt tooosi helppoa ja nopeaa. Vähän illassa työpäivän jälkeen on ihan toimiva resepti. Nyt on pakko pikaseen kallistaa pää tyynylle, sillä herätys on armottomasti 5:45. On se kovaa...

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Veturi Heikki saapuu raiteelle kaksi ja Weteraanikonepäivät

Kerrassaan hieno päivä takana! Oulaisten 26-vuotta perinteisen historian weteraanikonepäivien anti on nautittu tänään. Suomen suven ihania tapahtumia on erilaisten kylien ja yhdistysten kesäpäivät. Oulaisissa on pitkä perinne Wanhan Woiman päivillä, jossa veteraanikoneet on esillä kera ihan juuttaan herkullisen rompetorin.

995 eli Heikki veturi saapuu Oulaisten asemalle raiteelle 2 pillit huutaen.

Nuoriso-osastosta yksi pari tuli Heikki-nimisellä höyryveturilla Oulusta Oulaisiin. Olihan todella nostalgista nähdä höyryveturin puuskuttavan asemalle höyrypilli huutaen! Tarkempaa tietoa Heikin historiasta tarjoaa Wikipedia.

Huikea kunnostustyö on tehty tämän veturi eteen. On ilo nähdä
sen liikennöivän ajoittain. Nostalgiaa ihan parhaimmillaan!

Hurjan paljon väkeä oli tullut kaikille pysähdysasemille kuvaamaan höyryveturia. Oulaisissa hoksimme mennä viereiselle laiturille kuvaamaan, ettei hurjasti olisi ihmisiä edessä. Suosio oli suuri.

Lähtökiihdytyksen savut olivat sakeat. Huippunopeus on jopa 95 km/h, mutta
siihen kuluu pirusti halkoja ja hikeä. Ilmakos dieselit syrjäytivät höyryveturit.

Wanhan Woiman päivillä oli taattua viihdettä ihan kaikille. Vanhoja autoja, traktoreita, maamoottoreita, erilaisia käden taitajia ja työnäytöksiä... hurjasti kaikkea hienoa vanhaa!

Matkamuistoina rompetorilta vanha silitysrauta ja uusi, sepän takoma hellakoukku.

Yksityiskohtana hellakokun takomalla tehty pässin pää. Se puhutteli Maestroa.
Ah, tätä en kommentoi yhtään enempää :D :D

Tänä päivänä vieraita juhlakentällä oli noin 10 000 henkeä järjestäjän ilmoituksen mukaan. Hyvin mahduttiin, makkarat ja nokipannukahvit saatiin sujuvasti. Kaikkea mahdollista hienoa nähtiin ja koettiin jälleen kerran. Oulaisten Weteraanikonepäivät tarjoavat jokaiselle jotain - myös kaikille kaikkea.

Tämä pöllö on tehty lososta moottorisahalla parissa minuutissa yleisön edessä.
Voi ristus, kun osaajat tekee sen niin helpon  näköisesti!!!

Olipa hurjan kiva lomapäivä ihan toisenlaisissa merkeissä. Nyt kotona kaksi pumppua pumppaa joen vettä kasteluksi. Arki on täällä, mutta juhlaa on käydä edes naapuripitäjän hyvin järjestetyillä juhlapäivillä. Koirakin pärjäsi ilman tuhotöiden tekoa tylsät tuntinsa aamulenkin jälkeen. Se alkaa aikuistua!

Fiat 600 - minun ikäpolvi kokee nostalgiaa tämän äärellä!

Säästin teidät vanhojen traktorien ja muiden moottoreiden kuvilta, mutta on ne hienoja! Niissä on niin aitoa fiilistä ja elettyä elämää. Iloa tuotti nähdä perin harmaiden panttereiden lisäksi paljon nuorta väkeä ja naisiakin traktoreiden kuskien pukilla. Ehkä perinne elää edelleen nuorempienkin toimesta. Toivoa on. Historia on meille arvokas asia. Meidät on tehty ajan historiasta. Eläköön se tuoreemmissakin polvissa.

Avomallin Mustang. Tuo lippalakkipäinen turisti voisi fanittaa ajomatkaa tällä. V6 on yes!

Iloa ja valoa sunnuntaihisi!  Kesän kukat kiiruhtavat kovasti pihalla. Pionit ja ruusut ovat nyt pihan primadonnat. Pakko ehtiä kameran kanssa dokumentoimaan!

torstai 5. heinäkuuta 2018

Haasteena tämä vai tuo?

Kivipellon Saila  heitti Tämä vai tuo-haasteen, johon hymyssä suin vastailen kera tuoreiden puutarhakuvien. Sailan vastaukset löytyvät täältä. Kuvat ovat eiliseltä päivää puutarhastani.

Sinivaleunikko 'Alba' on todella viehättävä!

Suihku aamulla vai illalla? 
Ei missään nimessä aamulla! Ajatuskin puistattaa aamu-unista ihmistä! Mikä tahansa vuorokaudenaika sopii, mutta ei vasta herättyä aamulla. Not!

Amerikanpionin eli quad hybridin siementaimen kukinta. Siementaimi ei ole
mitään lajiketta. Sain tämän yhdeltä todella vannoutuneelta pioniharrastajalta.


Kaupungin ydin vai maalaisympäristö?
Kaupungit viehättävät vain vierailukohteina, mutta oikea elämä on maalaisympäristössä. Pidän rauhasta ja tilasta ympärilläni ihan yli kaiken. Luonto on minulle todella tärkeä ja läheinen elementti. Vielä tämän kesän somistelen kaupungin ydintä kasvein. Tosi mielekästä sekin työ.

Aukeamassa tämäkin lumoava 'Coral Charm'


Kirkkaat vai neutraalit värit?
Kirkkaat. Elämässä pitää olla väriä, ja värillä ON väliä. Värikaudet vaihtelevat, mutta niinhän elämäkin. Neutraalit on haaleita, eivätkä oikeastaan herätä tunteita. Minä olen vahvojen tunteiden ja mielipiteiden ihminen.

Outo vai typerä?
Ehdottomasti outo. Typeryyteen tulee aina jollain tavalla sorruttua, mutta outous on aina tietoista toimintaa, josta yleensä nauttii pilke silmäkulmassa.



Kaunokurjenmiekka 'Black Form' on hurjan tummaa samettia. Sade
ehti pyyhkiä väriä tummilta terälehdilta vähän. Mutta on tää tosi hieno!

Kevät vai syksy?
Aivan vissisti kevät. Silloin ihminen herää henkiin hiljaisen talven jäljiltä.  Syksy on pieni kuolema - talvi iso sellainen.

Minttu vai kaneli?
Kaneli. Siitä tulee lapsuus mieleen, kun söi kanelipullia ja riispuuroon riputteli sokerin lisäksi kanelia. Sokeri suli makeaksi vedeksi puuron päälle. Eli minttuun ei ole tunnesidettä - kaneliin on.


Tavallisen kaunokurjenmiekan hienosti tötterölle
käärityt nuput on taideteoksia nekin!

Suunniteltu vai extempore?
Extempore sujuu luonnostaan, vaikka vuosia on saanut kaikki liikkunsa suunnitella etukäteen huolella mm. eläinten huollon takia.

Leffa kotona vai teatterissa?
Kotona. Hiton harvoin katon telkkaria tosin. Joskus harvoin talvella. Teatteriin pitää erikseen lähteä, joten se on aivan liian vaivalloista.

'Luise Bugnet'in nuput aukeavat nopeaa tahtia. Yksi kukka ei kestää kauaankaan.

Espresso vai latte?
No ei just kumpikaan. Kahvia on pakko saada riittävä määrä päivässä, mihin vanhanaikainen pannukahvi on se paras vaihtoehto.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Vastaan mielelläni, koska olen niin viisas että tiedän kaikesta kaiken :D. Ei kun oikeasti kysymyksillä pääsee pitkälle ja oppii aina uutta. Kysymykset avaavat siltoja ihmisten välille.

Halit vai pusut?
Halit rakkaille - ei niitäkään kaikille kulkijoille.

'Ilo' aloittaa pensaan juurelta kukinnan. Latvatkin ovat ihan piukassa nuppuja.
Tulee aivan huikea kukinta!

Tulinen vai mieto ruoka?
Tulinen. Tosin kohtuudella, sillä syödessä hikoilu ei ole niin kivaa. Lautasliinalla pyyhin mieluiten suutani, kuin otsaani.

Nahka vai pitsi?
Nahka. Pitsi tulee sitten mummona, mutta nyt vielä päheesti nahka. Tosin alan olla niin vanha nahka itsekin, että pian pitää alkaa harjoittamaan sujuvaa itsekritiikkiä tuonkin suhteen. Nahkatakkini niitit on onneksi sangen maltillisia...
  
'JP Connell'in keltainen nuppu muuttuu valkoiseksi kukaksi. Hieno tämäkin!

Ylipukeutuminen vai alipukeutuminen?
Alipukeutuminen sopii. Vihaan yleensäkin hepeneitä, ja viihdyn oikein hyvin virttyneissä ja mukavissa vermeissä, joissa ei tarvitse varoa tai miettiä mitään. Tärkättynä pönöttämistä vihaan avoimesti.

Kokemus vai mukavuus?
Kokemus. Mukavuus kuulostaa tylsältä.



Tv-sarjat vai elokuvat?
Varmaan elokuvat. Oikeasti en kuluta kumpiakaan, joten vastaus perustuu lähinnä olettamukseen.


 
Heuchera 'Hans' on rutkasti toista metriä korkea. Ruusumaassa on poweria,
rikatkin ihan jäätävää monsteriluokkaa!


Rock- vai country- musiikki?
Rock ihan heavynä! Vanhempi ja uudempi raskas metalli on niin mun juttuni. Nuoriso on raahannut minua vuosien saatossa eri festareille, joille olen suostunut kuskiksi jos on kunnon rytinää tarjolla. Ehkä paras elämys oli Rammsteinin livekeikan näkeminen melkein eturivistä.



Punaviini vai valkoviini?
Helppo valinta - valkoviini kylmänä. Punaviini maistuu migreenille.

Yksin vai yhdessä työskentely?
Molemmat sujuvat oikein hyvin, joten valinta on vaikea. Yhdessä saa aikaan enemmän, ja on kivempaa juttuseuran keralla puuhata.


Rieko the Gardener rakastaa taimipurkkeja. Vauhdilla.

Uiminen vai rannalla makoilu?
Uiminen. Makoilu on aivan liian tylsää! Minulle vesi on kuitenkin useinmiten liian kylmää, joten en ole uinut vuosiin. Rannoilla vaeltelu on kyllä ihan mun juttuni.

Pikaruoka vai kunnon ravintolaruoka?
Ravintolaruoka on luksusta. Hyvän ruuan keralla valkoviiniäkin, kiitos!

Perunasalaatti vai pastasalaatti?
Perunasalaatti. Minulla on ruisleivän lisäksi aito peruna-addiktio. Perunasalaatti sopii muuten oivallisesti ruisleivän päällysteeksi.

Maalaisplinsessa rytykuosissa kunnon riehumisen jälkeen.
Parilliset vai eriparisukat?
En voi ymmärtää eriparisukkien käyttöä. Parilliset pitää olla tietenkin. Olen tässä hyvin konservatiivinen.

Tanssiminen vai laulaminen?
Öööö - mulla on kaksi vasenta jalkaa, enkä anna kenenkään viedä. Lauluääni muistuttaa fasaanin vastaavaa. Mutta valitsen laulamisen yksin autossa. Silloin ei ole ympäristöhaittaa. 

Puhelin vai netti?
Netti joo. En ole löytänyt älypuhelimen kanssa mitään symbiottista suhdetta. Soitan, tekstaan ja wapitan. Luurin pienet "näppäimet" on liian pienet. Tulee sikana huteja.

Kissa ja pussi tai laatikko. Tai mikä tahansa uusi juttu. Ei vain voi vastustaa!

Tämä haaste oli hilpeää kirjoitaa. Ota koppi ja vastaa itsekin meille muille huviksi lukea! Kuitenkin mietit lukiessasi, miten omalta kohdalta vastaisit :) Naputtele se vain näppäimistöllesi ja paina julkaise- nappia!

Ja jihuu sentään - perjantai sekä viikonlopun aloitus on edessä. Makea hetki viikossa :)

* muoks* huomasin kahden kysymyksen tipahtaneen listalta pois, joten lisäsin sinne vielä  pari vastausta.
      
           

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Tiput lentävät ja jotain sinistä

Olemme Maestron kanssa saapuneet hetkeen, jonka saapumista osasin odottaa, mutta jostain syystä en uskonut sen koittavan - koska vuodet menevät niin hiljalleen. Tiput on lentäneet pesästä, eli kuopuskin on muuttanut omaan yksiöön Merenrantakaupunkiin.

Yllättävän pienet tipusetkin osaavat lentää.

Oman asunnon vuokraaminen oli sovittu jo ennen onnettomuutta, joten himppasen kuumotteli päästää kovalla tukikauluksella varustettu, vammaa kärsivä potilas omiin hoiviinsa.  Kuopus on hyvinkin päättäväistä sorttia, eikä tämä etäisyys ole kuin reilut 10 kilometriä. Eli käytännössä 15 minuuttia. Ja takaisin aina pääsee. Vammakaan ei rajoita niin paljoa, mutta tukikaulus varmasti on tukala.

Punarinnan tipunen. Ponteva kuin mikä!
Jos kerran kokee, että siivet kantaa - niin pitää päästää lentämään. Ehkä ajattelen asioita jotenkin toisin, mutta olen ylpeä jälkikasvustani. Siitä, että haluaa lähteä testaamaan siipisulkien kestävyyttä. Itse asiassa en tunne haikeutta, mikä itseäkin yllättää.  Olen iloinen ja ylpeä.  Molemmat tirppani ovat lähteneet pesästään, koska elämä kutsuu. Näinhän se olla pitääkin. Ja huoltaa ne lintuemot edelleen pesästä lähteneitä poikasiaan :)

Camassia quamash eli sinitähtihyasintti aloittelee kukintaa.

Olen yllättänyt itseni myös toisella tapaa. Viime syksynä tilasin Eurobulbilta tulppaanien ja muiden tavisten lisäksi myös himpan häävimpiä kukkijoita - kuten Camssioita eli tähtihyasintteja. Yllä se pienempi versio Camassia quamash, jonka sinisyys ja tähtimäiset kukinnot ovat tosi kauniita!


Edessä arovuokkoa ja takana isotähtihyasinttia (Camassia leichtilnii).
Kuva on otettu hankalassa ilta-auringossa, joten värit eivät ihan natsaa.
Sitten tämä isompi versio, johon Hirnakka ihastui Särkän perennataimistolla. Siellä ei valitettavasti ollut myynnissä näitä sangen sinisarjamaisia hienouksia - vain näytepuutarhassa kiusaamassa asiakkaita. En sitten muistanut mitenkään, että täällä on penkissä kymmenen! Ne paljastivat itsensä vasta kukkimalla. Arovuokkojen viimeiset kukinnot antavat hyvin isänmaallisen viitekehyksen.

Sinivaleunikot tuovat lisää sinistä sävyä puutarhaan. Lajike on 'Lingholm',
ja viimein se suostui talvehtimaan täällä. Kerran aiemminkin olen tätä yrittänyt.
Primadonnat ovat kranttuja. Tämä on se kaikkein sinisin sinivaleunikko.

Hurjan paljon tapahtuu puutarhassa koko ajan. Ihaillen odotan pionin nuppujen aukeamista. Se on aina yhtä juhlaa, jos säät eivät runtele suuria toivoja.

Lopuksi Rieko the Puutarhakoira Tornionlaaksonruusun edessä.
Täystuhosta on kuoriutumassa melko kelvolllinen puutarhakaveri.
Ihan hiljaiseksi talomme ei mene, koska Rieko the Riesa sentään tuo elämää taloon. Kissat kesälomailevat, ja saattavat olla useampia päiviä reissuillansa. Yritämme pitää lukua, kuka on nähty milloinkin. Nälissään ei tällä myyräpaljoudella tarvitse olla.

Iloa loppuviikon kujeisiisi, sekä keveitä askelia!