tiistai 30. elokuuta 2016

Ruusumaalle KummiTäti

Puutarhaloma on nyt vietetty iloisessa seurassa elämyksiä nauttien. Turneeni majapaikkana oli Seija Muhosen koti ja puutarha Nastolassa, ja luvan kanssa saan siitä kirjoittaa tänne.
Ruukussa Seijan luona viihtyvä kaunotar
'The Lark Ascending' kuuluu Austin ruusuihin
Seija minut alunpitäen innostikin tähän kanadanruusujen koeprojektiin. Hän on pitkän linjan ruusuihmisiä ja erityisesti hän pitää ruusuisista haasteista. Kokeesta sain tietää hänen kirjoituksestaan Klorofylli.com keskustelupalstalla. Siellä vastasin sitten, että olishan se hauskaa kokeilla, mutta... ja liuta ennakkoluulojani ryhmä- ja kanadanruusuja yms. vaativampia kasvatettavia kohtaan. Seija ampui jokaisen epäilykseni alas ja sai uteliaisuuden heräämään. Onneksi! Seija on siis tämän ruusumaan KummiTäti.

Seijalla kasvava 'Mirato' on pärjännyt sateissakin
Viime viikonloppuna sateet ja myrsky riepottivat. Kuvat ovat sateiden välissä ja illalla hämärissä otettuja, joten eivät laadultaan parasta. Mutta kuvaavat kyllä Seijan huikeaa puutarhaa. Vaikka hän onkin RuusuRouva, niin puutarhansa on elämys kaikille aisteille. En kuvannut niinkään ruusuja, vaan yleisesti puutarhan näkymiä, rakenteita ja kasvien herkullisia yhdistelmiä.
Etupihaa - tontilla ei ole muuten yhtään nurmikkoa!
Yksityiskohtana Clematis 'Viola' ja juurella 'Mirato't

Todellakin pihan ilman nurmikkoa! Ihan vähän kadehdin, koska täällä nautitaan kahden ajoleikkurin kanssa täysi työpäivä, kun pitää saada nurmet matalaksi. Seijan pihaa kutsuin KotiPesäksi. Se on niin suojassa - suorastaan piilossa. Naapureita ei näy ja oma rauha on viimeisen päälle turvattu. Etupihan kiveykset ja muurit sekä pergola kasveineen on rehevä ja jäsennelty.
Kerroksellisuutta kerrassaan!
Puutarha on rakennettu esteettisellä silmällä. Meidät kasvihörhöt voi jakaa karkeasti kahteen: kasvikeräilijät ja visuaaliset puutarhan rakentajat. Seija on tasan molempia. Ihan valtava lajivalikoima mahtuu puutarhaansa. Ruusuja on noin 200, havuja on häkellyttävä määrä, samoin pensaita, perennoja, heiniä ja rhodoja. Ne kaikki asettuvat taiteelliseen järjestykseen. Olin ihan hengästynyt pelkästä katselusta.
Muodot ja värit. Sopivat niin yhteen!
Puutarha kuuluu rakennellun pala palalta ja osa kerrallaan. Kasvusto suojaa loistavasti pihan, mutta aurinko pääsee hyvin paistamaan. Alla on kallio ja päällä mäntykangas jyrkästi järveen laskevassa rinteessä.
Polut kuljettavat eteenpäin elämyksiin
Kähöjen massakuolema vaivasi myös tätä pihaa, joten yksi kerros puuttuu tänä kesänä. Jos tyhjiä kärhötorneja ei olisi, niin asiasta ei tietäisi.
Syyshorttu täydessä kukassa. Se oli ISO, kuvassa vain pieni osa.
Havujen rajaamaa laitaa - mielikuvitus laukkaa näiden vartijoiden
tuomien mielikuvien kanssa.

Polut kierrättävät kulkijaa kohtaamaan uusia ihmeitä
Niitä lehtimuotoja ja yhteensopivuuksia löytyy joka mutkasta
Oli sitten ihan pakko hankkia itekin heiniä. Ei ne olekaan rikkkaruohoja!
Tontti on rinteessä, joka laskeutuu järveen. Alapihalle laskeutuu portaat, jonka vierustat on pyhitetty häävimmille vaahteroille. Nämä eivät Suomen talvesta selviä, joten siirretään pakkasten koittaessa maakellariin. Mutta kauniita ovat lehtimuotoineen ja -väreineen!
Japsivaahteroita purkeissa.
Aamu- ja iltaruskot tähän maisemaan ovat huikean upeita!

Vesi luo kuvajaisia sielunmaisemasta

Maisemat ovat huikeat! Alapiha on jätetty täysin luonnontilaiseksi - harvaa mäntypuustoa mustikoiden varvuilla. Talossa on järvenpuolelle todella isot ikkunat. Oli ihanaa herätä jokaiseen aamuun katsoen isosta ikkunasta päätä sängystä nostamatta järvelle.
Elämän nautintoja kaikkien muiden lisäksi :D
Tarkoitan iltaruskoa tuolla järvellä tietenkin!
Kiitoksia Seijalle ja miehelleen upeasta viikonlopusta. Kiitoksia kokemusten jaosta ruusujen menestymisen nyansseista. Oli hienoa nähdä vanhoja ja isoja ruusukasvustoja. Nyt tiedän, etten liian tiuhaan ole istuttanut. Elämyksiä toisensa perään oli tämä intensiiviviikonloppu! Parasta kaikessa oli vierailu Seijalla ja tutustuminen ihmeiden puutarhaan. Tämä oli tässä kesässä ihan parasta!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Reposia elokuussa

Muutama päivä sittten elokuun tunnelmallinen täysikuu valaisi yötaivaan. Nappasin jalustan porstuasta ja näpsäytin kuvan julmetun suurelta näyttävästä kuusta nousun alkuvaiheissa:
Matallla oleva kuu näyttää ISOLTA!

Viime yönä ennen unille menoa päätin mennä vielä yksille savuille pihalle. Kello oli sivu yhden. Revontulet olivat roihahtaneet taivaalle juuri. Ne ovat niin nopeita ja arvaamattomia. Pohdin hakevani kameran ja jalustan, mutta päätin savustella paheeni loppuun asti. Revontulet loimusivat poikkeuksellisesti halki taivaan kannen luoteesta kaakkoon. Yleensä ne tanssivat pohjoisella taivaalla. Vanha paikallinen perimätieto kertoo, että syksyllä tuollaiset taivaanvalot tietää hallaa.
Yön näytelmän eli reposten loppu eli hännät. Kuutamo vähän häiritsi.
Revontulia täällä valottomassa maalaismaisemassa pääsee ihailemaan ilman valosaastetta. Ne näkyvät erinomaisen loistavina. Ne eivät ole harvinaisia, vaan auringon aktiivisuudesta riippuen niitä näkee tuon tuostakin. Niin usein, että harvakseltaan viitsii jalustaa ja kameraa kaivella. Muistan viime talvena yhdet todella poikkeuksellisen upeat, kaikissa väreissä valtavina loimottavat taivaan tulet. Kutsuin lapset katsomaan niitä. Kakarat kävivät portailla vilkaisemassa kommentoiden "Ihan tavallisia, noita näkee aina". Sain saarnauskohtauksen luennoiden lapsille, että Japanista asti ihmiset matkaavat Suomeen vain nähdäkseen revontulia. "Mutta kun noita näkee täällä aina" oli näsäkkä vastaus. No niin näkeekin, mutta on se aina vain tosi hieno näytelmä, jota harvassa paikassa oikeasti pääsee näkemään noin globaalisti ajatellen.

Taivaaan tulet eli reposet
Reposet ovat nopeita, yleensä huikein valoshow on alussa. Ne syttyvät kuin tyhjästä, leimuavat ja loimottavat taivaalla nopeita tanssiaskeleitaan, sitten laantuvat. Nämä  kuvat on sieltä laantumisvaiheesta. Katsella illistelin niskat kenossa sitä hurjaa vauhtia, mitä pitivät noustessaan kuin liekki halki taivaan kannen. Sanovat reposten pitävän ääntäkin. Sitä en ole koskaan havainnut itse. Pitäisi varmaan terästäytyä katselun lisäksi myös kuunteluun.

Elämä voi olla lumoa täynnä - revontulet elokuussa ovat harvinaisia.

tiistai 23. elokuuta 2016

Lähdetkö sinäkin - taimipäivä Mustilan Arboretumissa la 27.8

Matkakuumetta pukkaa, perjantaina hyppään ison pakettiauton kyytiin päätyen lauantaina Mustilan Arboretumin taimipäiville. Lähdetkö Sinäkin nauttimaan puutarhapäivää Suomen suurimpaan ja vanhimpaan arboretumiin?
Kuvat viime visiitiltä syyskuussa 2012. Joku vaahtera on tämä.

Mustilassa on 120 hehtaaria puulajipuistoa, paljon eksoottistakin katsottavaa, taimikauppiaiden tori, luentoja ja opastettuja kierroksia. Kaikki vaivaisen vitosen pääsymaksulla. Kahvilasta saa kaffetta, leipomuksia, suolaista purtavaa ja keittoa ostettua nälän piilottamiseksi.
Atsaeat vaihtamassa syysväriin syyskuussa.

Taimikauppiaita on ympäri Suomen ja Virosta asti. Valikoima on varmasti mielenkiintoinen niin perennoissa kuin puuvartisissakin. Varmasti löytyy myös vaativampaan makuun ostettavaa. Kannattaa varata käteistä rahaa, sillä kaikilla myyjillä ei ole maksupäätteitä mukanaan.

Pterocarya rhoifolia eli japaninsiipipähkinä
Mustilan arboretum on ollut suuri innoittaja omaan puuvartisten harrastukseeni. Jostain ihmeen syystä minulla ei vain kasva yhtä hyvin, runsaana ja monilajisena... yritystä kyllä on, mutta jossain kohdin voi vain todeta vyöhykkeen olevan vähän sopimaton laajempaan harrastamiseen.

Mustila on elämys! Jalopähkinöitä syysasussa.
Köynnöshortensia kiipeää mäntyä pitkin
Jos tulet Mustilaan, niin minut voi käydä tervehtimässä Särkän Perennataimiston osastolla. Huseeraan siellä myymässä päivän.

Euonymus planipes eli kirsikkasorvarinpensas

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Unelmia alppiruusuistakin!

Syksy on kiireistä aikaa kuten kevätkin. Sadonkorjuuta piisaa, samoin istutusten hoitoa sekä kunnostusta. Osin uusiakin alueita tehdään. Aika kuluu siivillä ja blogin päivitysten välit harvenevat.
Rhododendron 'Kristian's Pink'

Otin työn alle alppiruusumaan. Se on perustettu 2014 varjoisan pellon laitaan kuusikon ympäröidessä aluetta. Paikka on erinomaisen suojaisa tuulilta ja paahteelta. Pohjakosteus on taattu luontojaan, joten kastelua tuonne ei tarvitse kehitellä.

Osa alppiruusuista menestyy todella hyvin, mutta aika äärirajoilla täällä vitosella kuitenkin ollaan.

Alppiruusuille räätälöidään kasvualusta ihan omalla tavallaan. Se on happaman maan kasvi, joka kaipaa kasvualustaan kuohkeutta. Hiekkapitoiseen peltomultaan lisäsin rutkasti hapanta turvetta ja lahoavaa puusilppua. Hevosenlantakompostia lisäsin pari peräkärryllistä. Kunnon mylläys sekaisin, istutus ja kantosilpulla kattaminen viimeisteli työrupeaman. Tällä reseptillä valmistui 24 metriä pitkä ja reilut 2 metriä leveä alppiruusumaa.

Talon vierellä vanhimmat rhodot 'Haaga' ja 'StMichel' kesällä 2015
Viime talvi oli tosi ikävä tehden tuhoa toki muuallakin, ohittamatta alppiruusumaata. Keväällä näky oli surkea:
Ikivihreät rhodot osin paleltuivat  ja kuivettuivat talven pakkasiin.
Piti puhua rumia tovin näiden äärellä. Leikoin ja toivoin piilosilmujen puhkeamista. Ihan täysraatoja ei tullutkaan, vaan versoivat kesän mittaan. Tuleva talvi voi toki elpyjät vielä teloittaa. Tämä vyöhykkeenvenytys on hermoja raastavan jännä laji!

Rhodomaa nyt, täydennysistutettuna ja kantattuna.
V. 2010 sain pieniä rhodontaimia, jotka ovat olleet "vauvalassa" varttumassa. Nyt oli aika siirtää niitä väljemmille vesille isoon rhodomaahan:
Taimi muuttomatkalla
Istuttamatta jäänyt osa rhodomaata oli kasvattanut mittavan rönsyleinikkikasvuston, jonka talikon kanssa irroittelin. Kuohkeasta maasta ne lähtivät löysästi irti. Syynsä askareellekin - ensi lauantaina oleva Mustilan Arboretumin taimipäivä tuottaa lisää rhodon taimia kokeiltavaksi täällä vitosella!
R. tigerstedtii x auriculatum
Istuttelin rhodojen väleihin pieniä hostia. Jotain varjon syyskukkijoitakin voisi tarjoilla sekaan. Keksisi vain mitä! Invasiivisia kasveja en halua, sillä rönsytiarella kiri matalimpien päällyskasviksi teloittaen mm. karva-alppiruusun joukkovoimallaan. Varjohiipat ja taponlehdet kuolivat viime talveen. Se oli kaikille ikivihreille kuolettavan paha talvi.

Rhodojen Grand (not so old) man Kristian Theqvist on kasvattanut ja risteyttänyt rhodoja sinnikkäästi vuosien ajan. Tuo ensimmäisen kuvan 'Kristian's Pink' on hänen kasvattamansa avopölytteisestä siemenestä ja jopa rekisteröimänsä (!) lajike. Se on viihtynyt täysin ongelmitta kuusi erilaista vuodenkiertoa täällä. Eli lajikkeella on erinomainen kestävyys. Lisää lajikkeita on tulossa, mutta niiden kestävyydestä tarvitaan kokemustietoa. Toivottavasti nämä jalosteet päätyvät yleiseen myyntiin jossain vaiheessa.
R. aureum x goldschaz

Syitä miksi pidän alppiruusuista:
Ikivihreät lehdet, jotka ilmoittavat säätilan talvella: lehti on rullalla=pakkasta. Lehti on auki=suojaa
Upeat kukat - ei joka vuosi, sillä syksyllä muodostuva kukkanuppu on herkin pakkaselle.
Kaunis kasvutapa
Ja tietenkin mukavan mausteinen haasteellisuus :D
'Calsap' uusi kasvu on kaunista!
Pientä ja tosi vaatimatonta on rhodoharrastus täällä, mutta klikkaapa itsesi linkistä tuonne Kristianin rhodoparatiisiin kurkkimaan. Jopa alkaa syke nousta, takaan sen!

Iloa ja valoa tulevaan viikkoosi!

torstai 18. elokuuta 2016

Syyskukkijoita ei ole koskaan liikaa

Moni bloggaaja kirjoittaa kesän loppumisesta ja luopumisesta. Elokuu on kesäkuukausia, ei tässä vielä ollenkaan olla puutarhahommia lopettelemassa! Paras kukoistus on puutarhassani syyspuolesta. Näin tänäkin vuonna, vaikka kaikki isokukkaiset kärhöt heittivätkin veivinsä viime talveen. Iso seinusta tyhjillään, mutta vastaavasti ruusumaa kukoistaa. Olen panostanut syyskukkijoihin, sillä joskus vuosia sitten huomasin kukkien loppuvan elokuuhun. Tein ryhtiliikkeen ja nyt piisaa kukkia pakkasiin asti! Makupaloja:
'Nicolas' hehkuu elokuun illassa
 Ruusumaan hehku alkaa heinäkuusta jatkuen ties kuinka pitkään syksyyn. Minulla homma on ihan lapsen kengissä, mutta kuun lopussa pääsen käymään pitempään harrastaneen heavy-userin puutarhassa. Odotan sitä innolla monestakin syystä, joista yksi on uteliaisuus eri ruusujen lopullisesta koosta.

Ruusut ovat lumonneet minut, mutta on puutarhassa paljon kaikkea muutakin kukkaisaa. Pirulliset kaatosateet ovat verottaneet herkimpiä, mutta sinnikkäitä löytyy
Kuutamohortensia (H. paniculata 'Praecox') ehtii aina ensin hortensioista
Jos ruusuista jatketaan muihin puuvartisiin, niin hortensiat ovat syyskesän komistuksia. Syyshortensian eri lajikkeet tulevat vasta myöhemmin, nyt kukkii ainoastaan kuutamohortensiat. Kauniita pensaita!

Tatar ja heisiangervo 'Jefam', joka ei kukkia tarvisikaan.
Heisiangervojen laajasta sukukunnasta löytyy hieno lehtimuoto ja runsaasti eri värityksiä lehdille. Nämä punalehtiset on suosikeitani. Heisiangervot ovat olleet myös kestäviä.
Heisiangervo 'Coppertina'n kukkia. Sointuvat hyvin
tummanpunaiseen lehdistöönkin.

Berberikset on toinen suku, josta tykkään kovasti niiden värikkäiden lehtien vuoksi. Ne vähintääkin korvaavat mitättömät kukat. Valitettavasti talvi pahoinpiteli happomarjat, joten niistä ei tähän lähtöön ole iloa. Revanssia haen ja hiljolleen ostan taas uusia.
Berberis 'Maria' viime elokuussa. Kuoli talveen.
Loikataan perennoihin, sillä niissä riittää kukkia koko syksyksi. Leimut (Phlox) tarjoaa elo-syyskuulle näyttävää kukintaa. Tai noh... nekin melkein järkiään kuolivat viime talveen. Heti keväällä ostin uusia, mutta ne ovat vielä alamittaisia verraten entisiin paksuihin puskiin.
Syysleimu 'Starfire'
Hempeempi 'Sherbed blend'
Jotkut eivät vain osaa lopettaa. Harvat perennat on yhtä kiitollisia kuin kesäpikkusydämet! Ne kukkivat kesäkuusta loppukesään asti taukoamatta. Eikä näitä tarvi edes nyppiä tai muutenkaan hoitaa.
Kesäpikkusydän 'Alba'
Näistäkin on useita erilaisia lajikkeita, fiinimmät on tietenkin arempia. Mutta tosi käyttökelpoisia esim. penkin reunustoilla. Lisääminenkin on helppoa nykäisemällä verson ja tökkäämällä se juurtumaan. Onnistuminen on yleensä 100%.

Jaloangervot (Astilbe) olivat jostain syystä mielestäni aika tylsiä. Silmäni ovat avautuneet näiltä osin, kun selvisivät hyvin viime talvesta ja kukkivat pitkään isoilla, värikkäillä kukinnoillaan. Nämä eivät myöskään leviä liiaksi - asia jota arvostan!


Jaloangervo ja myöhäinen lilja sopivat yhteen
Tässä rakentui helppo aasinsilta astella myöhäisiin liljoihin, niissä vasta onkin valinnanvaraa!
Tämän löysin eilen varjoisasta rhodopuutarhastani!
Tämäkin nojasi maahan samassa osoitteessa.
Liljat kestävät sateita yllättävän hyvin. Jotkin OT-hybridit haisevat liiankin voimakkaasti, mutta yleensä ulkona lemujen kanssa pärjää. Tuoksuksi sitä ei oikein osaa sanoa. Mutta kauniita ovat! Onneksi ei ole liljakukkoja, jotka pilaisivat ilon nopeasti.

Otetaan tämän erän viimeisenä kuunliljat eli hostat, kukkivathan nekin elokuussa. Koristearvo tosin on lehdissä, jotka ovat parhaimmillaan loppukesästä. Valikoimaa on aivan järkyttävän hurjasti!

Hosta 'Lemon Lime'n kukka on kyllä kaunis!


Tekisi mieli sanoa, että mitäpä nämä enää kukilla tekevät, sillä lehdet ovat niin kauniit ja monimuotoiset.
Hosta 'Risky Business'
 Innostuin jossain vaiheessa keräämään kuunliljoja, mutta lajikkeita on tuhansia. Näitä ei kuitenkaan voi olla liikaa. Lehtimuodot ja -värit tuovat todella hienon lisän puutarhaan. Ainoa miinus on hidas alkuunlähtö keväisin, mutta se oikeastaan tarjoaa vain hyvän istutuspaikan kevään pikkkusipuleille. Kasvavat lehdet sitten peittävät alleen lakastuvat sipulat.

Jatkan syyskukkijoista toisemman kerran, iloa loppuviikkoosi!








tiistai 16. elokuuta 2016

Syys(täkö) lannoitusta

Ihan ensimmäistä kertaa elämässä olen nyt ostanut syyslannoitesäkin, kohteena on ruusumaa. Olen vuosia tuhahdellut syyslannoitukselle pitäen sitä markkinamiesten täsmäiskuna puutarhureiden lompakolle. Koeruusuprojektin myötä päätin olla utelias ja kokeilla ainakin kerran. Tuomiota ei saisi koskaan julistaa ilman tutkimuksia. Olen joskus omien asenteideni vanki.

Kuvituksena on syyskukkijoita. Joissain blogeissa on lyöty puutarhahanskat tiskiin ja todettu, että kesä meni jo. Nythän on upeiden syyskukkijoiden vuoro! Jos pihasi ei enää loista kukilla, niin täältä voit ammentaa ideoita! Hyvää istutusaikaa on runsaasti jäljellä.
Jaloangervo 'Amethyst'. Astilbet ovat kestäviä, pitkään kukkivia, eivät leviä
holtittomasti ja ovat sangen näyttäviä. Monta hyvää syytä hankkia näitä riittävästi!
 Syyslannoituksen aika on elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Silloin kasvien pitäisi olla täydessä kasvussa, jotta voivat hyödyntää lannoitteen annin täysimittaisesti. Syyslannoitus on typetön sisältäen vain fosforia ja kaliumia. Sen sanotaan edistävän talvehtimista ja kukkasilmujen kehitystä.
Syksyn loistava tiikerinlilja. Kestää mitä vain, myös sadetta.

Tuhka käy myös typettömänä syyslannoksena, mutta se nostaa maan ph-arvoa sisältämänsä kalsiumin vuoksi. Happaman maan kasveille (rhodot, havut etc.) tuhkaa ei sovi lisätä. PK-lannosta voi antaa näillekin.

Hohtava alppipiikkiputki ja harmaamalvikki. Söpöjä yhdessä!

Syysleimut loistavat elo- syyskuussa. Lajikkeita ja värejä on paljon!

Heja Sverige! Tarhapiisku aloittaa ja ukonhattu kukoistaa kerallaan.
Komeamaksaruohoja on montaa lajiketta, tämä on 'Carl' alkamassa kukkaan
Näitä syyskukkijoita on niin paljon, että pitänee tehdä oma postauksensa. Tai kaksi. Palataan syyslannoitukseen - nyt on ruusumaalle levitetty syyslannokset. Säkin kyljessä ei ollut annostusta ruusuille, joten arvioin pienille ruusuille kourallista ja isommille (köynnösruusuille) kaksi juuristoalueen pintamultaan sotkettuna. Maassa on runsaasti ravinteita, kun hevosenlantaa ja tuhkaa myllersin kasvualustaan keväällä ihan reippaasti.
Huomaatteko eron? Nyt se on syyslannoitettu.
Samalla poistin katteen alla kesää työttömänä viettäneet tihkukasteluletkut. Hyvin toimivat, pelkällä koekäytöllä kastelua piisasi koko kesäksi. Energiaa ja vettä säästävä malli!

Nyt pitää alkaa tyhjäämään komposteja kasoihin,
että on tyvimullitusta varten materiaalia. Siitäki myöhemmin postausta.
Vielä kerran hurmaava 'Bonica'
Tämänkin päivää on repinyt ihan riittävän rivakka tuuli. Ruusumaalla ei sen osalta ole tuhoja, mutta olenkin vähän lisännyt tukia. Rannikon repivät tuulet ovat ihan oma lukuaan. Ruusumaalle puut tarjoavat lähes joka suunnasta jonkin verran suojaa. Bonicaa edeltävistä kuvista voit hahmottaa suojapuuston sijainteja suhteessa ruusumaahan.

Mukavaa viikon jatkoa, elokuu kuuluu kesäkuukausiin - sitä on vielä hyvästi jäljellä!

PeeÄääs: luulen taas yhden munan kuoriutuneen, mutta Tipi the Bird panttaa totuutta siipiensä suojassa.