Märät jutut, eli tarinaa ruusujen sateen kestosta

Luoja rankaisi toisellakin vesimärällä kesällä. Tämä kesä on ollut kuitenkin rahtusen edeltäjäänsä lämpimämpi. Kokosin hajatelmia ruusumaan kukkien sateenkestosta, sillä niissä on selviä eroja. Heinäsilppukate on ollut siitä hyvä, että se estää mullan roiskumisen terälehtiin. Monet kukinnot  painuvat raskaina maata vasten. Siitä yksi plussapiste katteelle.

Ryhmäruusu 'Bonica'

Bonicat saavat aivan erityismaininnan kestäessään sateen pieksämisen. Versot jaksavat pysyä pystyssä, eikä kukat mätäne nuppuihinsa. Nämä kukkivat erinomaisesti vaaleanpunaisena vaahtona, vaikka kelit eivät tosiaankaan suosi.

Kanadanruusu 'Nicolas'

Kanadalaiset yleensä ottaen kestävät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sadetta uskomattoman hyvin. Kuvan 'Nicolas' on kasvanut leveäksi puskaksi, joka on tosi täynnä suuria, vahvanpunaisia kukkia. Sateenkesto on hyvä niin versoilla kuin kukillakin.

'Morden Ruby'

Kaikkein heikoin märkyyden sieto on kanadalaisella 'Morden Ruby'llä. Sen todella kauniit, pilkkuiset terälehdet mätänevät tiiviissä kukassa kykenemättä aukeamaan. Tämmöiset kukinnot saa vain leikkoa pois ja toivoa uusien aukeavan kuivemmissa olosuhteissa.

'Hope for Humanity'

Tällä ruusulla on todella suuret, ylöspäin avautuvat kukinnot. Ne keräävät hyvin vettä. Nuo kaksi surkean näköistä kukkaa on yli-ikäisiä, mutta uudemmatkin ovat sateen pieksämiä. Ylös sateeseen katsovat kukat pärjäävät heikommin kuin sateessa alaspäin kääntyvät. Sinänsä loogista. Sama näyttäisi olevan ryhmis 'Nina Weibull'illakin. 'Ingrid Bergman' on vasta nupulla, toivottavasti sateet tokenee edes pariksi päiväksi. Olisi mukava nähdä sen tummapunainen sametti!

'Morden Blush'

Monasti vaaleat kukinnot ovat herkempiä vähintääkin pilkuttumaan kosteissa olosuhteissa. Hyvin kerrotut kukat ovat ymmärrettävästi herkempiä pitämään vesisateen märkyyttä lukuisten terälehtiensä välissä.  'Morden Blush' tiuhaan kerrottuna vaaleana kuuluu sinne heikoimmin sateessa pärjääviin, vaikka kääntääkin kukinnon alassuin sateessa. Uloimmat terälehdet tahtovat  mädäntyä ruskeaksi liiskaksi. Olen jopa koittanut kuoria niitä, mutta ei se auta kun taivaasta lojottaa lisää vettä.

'Prairie Joy'

'Prairie Joy' on kerrottu vaaleahko, mutta pärjää oikein hyvin sateessa likoamisessa. On näissä melko lailla eroja eri lajikkeiden välillä!

Ryhmäruusu 'Rody'

Ryhmäruusuihin kuuluva 'Rody' on ollut todella runsaasti kukkiva ja sateen kestävä. Yksittäiset kukat ovat myös pitkä-ikäisiä. Siinäkin on tosi paljon eroja, kuinka kauan yksittäinen kukka jaksaa kukoistaa.

Kaksi 'Rody'ä ja yksi Hattara

'Rody't leviävät pitkin maata, kukkivat runsaana ja pitkään. Uusia nuppuja tulee koko ajan. Häkellyttävää! En oikein osannut varautua heti ekana vuonna tämmöiseen tykitykseen ruusujen kanssa. Yllätyin ja hämmästyin ihan tosissaan.

'Luise Bugnet'

Yksi lyhytikäisimmistä kukkijoista on 'Luise Bugnet'. Kaunis punerva nuppu aukeaa hennon punarantuisena, vartuu valkoiseksi ja melkein saman tein varisee pois. Tämäkin kestää sadetta yllättävän hyvin.

Useimmat kanadalaiset pärjäävät sateissa sangen hyvin. Isokukkainen 'Morden Centennial' on myös siellä hyvin pärjäävien luokassa. Suuret kukkaryppäät tosin roikkuvat melko alhaalla, mutta käyn hellästi ravistelemassa niitä sateen jälkeen.

Kaikki kuvat on otettu tänään vesisateen välissä. Taivas tarjosi ilmaiseksi kastelua 11,2 milliä. Pari edellistä päivää on tullut neljän milliä per päivä. Taidan kerätä vesiletkut pois, ei tämä kesä enää kastelulaitteistoa tarvitse. Tulipahan investoitua tulevien vuosien varalle sekin.

Iloa ja valoa vesisateiden keskelle!

PeeÄääs: Tipi the Bird panttaa tietoa uusista kuoriutujista siipiensä suojassa. Luulin kuulleeni piipitystä duettona, mutta kaksi munaa näkyy olevan ehjinä: