perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kevättä ilmassa ja maassa

Tuulen kääntyminen itään toi lämpöaallon ja tässä on saanut totutella lenseämpiin keleihin. Todella mukavaa puuhata ulkona, vaikka maan kaivaminen on roudan takia aivan turha yritys. Kylläpä iskikin harvinaisen syvään tänä talvena routa. En muista hyvään aikaan tämmöistä jäätymistä.

Eilisen illan sumuhetkiä juuri auringonlaskun kohdalla

Jotain ihania kohtaamisia tänään - Corydalis 'George Baker'
Kiurunkannuksia ei voi olla koskaan liikaa. Näitä on ihan liian vähän! Näistä vähistä pitää yrittää jakaa tulevaan ruusumaahan kevään kukahtelijoita. Niitä ruusumaan kevätkukkijoita mietin edelleen.

Trilliumit on yksiä ehdottomia suosikeita, mutta tykkäävät enempi puolivarjosta. Ruusumaa tulee täyteen aurinkoon. Voisihan tästä punakolmilehdestä lohkaista palasen kokeeksi.

Poikkeuksellista tässä keväässä on ollut massiiviset kurkiaurat. Hävittäjien muodostelmassa:
Kevättä ilmassa. Olemme joutsenten muuttoreitillä, mutta nyt jopa 50:n kurjen auroja on mennyt päivittäin yli. Jostain syystä kurjet ovat siirtäneen muuttoreittiään lännemmäksi. Mikähän mahtaa olla muutoksen takana?

Iloista Vapun odotusta kaikille lukijoille ja satunnaisille kulkijoille!




keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Lämpöaalto - kuinka hyvää se tekeekään!

Ahhh! Lämpöaalto saapui Pohjanmaalle. Eilisen vesisateen jälkeen illalla lämpötila alkoi nousta lähelle +10 astetta ja tänään sekalaisen pilvipoutaisen ja tihkukuuroisen kelin ryydittäjänä elohopea nousi jo +15 asteeseen. Ulkona oli mukavaa puuhata ilman toppavällyjä ja pipoa. Sormetkaan eivät kohmettuneet. Mörököllin povaamaa kasvun suhinaa ei ole vielä kuulunut, mutta annas kattoo nyt... odotellaan ihan vähäsen.
Itätuulet toivat lämpöä kevääseen ja puskevat vähiä jäitä ruotsalaisten iloksi :D

 
Suloisen karvainen Meconopsiksen lehtiruusuke punnertaa kohti kevättä

Kevään kunnolla startessa tuntuu aina, että nythän tulee kiire. Monta paikkaa pitäisi ehtiä laittaa, istuttaa ja kylvää. Isossa puutarhassa on aina joku paikka repsollaan ja kunnostusta vailla. Viime kesä ei houkutellut puutarhanhoitoon, joten tänä vuonna maksetaan hintaa. Viime kesä kun oli sangen suosiollinen rikkakasveille. Ei ollut pulaa vedestä, eikä niitä kehnot kelitkään haitanneet.
Skopolian versot ovat jännän väriset.

Olen minä kerennytkin - kasvihuoneen pesin sisältä ja maapohja odottaa vielä kunnostusta. Siellä jo vihertää kellarissa talvetetut ja valoon kannetut purkkitaimet. Samoin grillin pesaisin eilen odottamaan kauden avajaisia Vappuna. Tosin heti muistui mieleen Vappu 2013:
Lapset silloinkin niin odottivat grilliherkkuja. Vapun aatto meni vesisateessa, joten siirrettiin avajaiset vapunpäivään. Säätila tuossa kuvassa... grillaajan hampaat kalisivat valkoviinilasia vasten, mutta grillattua tuli. Kevät on yllättävä. Aina.

Nauti päivästäsi, jokainen päivä ollaan lähempänä lämpimiä kelejä!

P.S Lisäsin Lukijat-gadgetin tuohon oikealle. Käyttäkään kuka osaa ja ymmärtää mitä se on :P

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Ruusun taimia ja yllätysvieraita

Kevään kelit on aina yllätyksellisiä. Pohjanmaa kuittaa vesisateen ja rankan puuskatuulen +3:n asteen lämmöissä. Ei huvita ulkona puuhata, joten voin hyvällä omallatunnolla istua naputtelemaan blogitekstiä. Lämpenevää on kyllä luvassa, kunhan kuun vaihde lähestyy. Melkein voisi kevääksi puhutella! Vapuksi olen suunnitellut grillauskauden avajaisia, jos kelit sen sallivat.
Villapajun ruusumaisiin hiirenkorviin on vielä aikaa.


Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, väittävät. Nyt on meinaa pihamaalla ruusuntaimia Blomqvistin taimistolta. Pohjoinen kimppatilaus on näiltä osin valmis ja lajiteltu. Ei tarvi kuin odottaa laskua, jotta selviää mitä maksoi taimien rahdit. Niin ja perustaa se ruusumaa! Ehkä tulevienkin päivien sateet sulattavat roudan, että pääsen nujakoimaan istutuspaikkoja.

Tulevaisuus on purkeissa! Hyvännäköiset kanadanruusut Blomqvistilta.


Kyllä sitä usein ja varsinkin keväällä harmittelee pohjoista sijaintiaan. Kevät viivyttelee ja odottaminen on niin ikävää. Kylmyys piinaa, maa on kohmeessa ja räntää sataa. Eilinen yllätysvieras pellolla:
Niin nätti ja niin tuhoisa, ei ihan minun maun mukainen vieras. Rusakoissa on jo riittävästi kestämistä. Voin vain huudella ilveksiä käymään kylässä. Kostoksi kävin kulottamassa tuon pellon.

Sateessa ja tuulessa on otettava rennosti ja ladattava toimintarmo odottamaan parempia kelejä. Näin tekevät talouden myyränloukutkin. Tässä kaksi kuudesta, eli Quu ja Hattara.
Lämpeneviä kelejä toivotellen! Kevät edistyy heti kun sataa vettä ja lämpenee. Ensimmäinen on nyt saatuna.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tuli renkinä

Jossain yhteydessä lupasin tekstin kulottamisesta. Tänään kulotettiin yksi pelloistamme, sama jonne ruusumaatkin tulevat. Keli oli sopivan vähätuulista, kun ilta jo alkoi laskeutua. Aseena oli rautaharava ja rautainen lehtiharava sekä sytkäri. Hifistelijät käyttävät tohoa, mutta minusta se on suuresti liioittelua. Kulotettava alue ei saa olla liian kuiva, vaan juuri illankähnässä maasta nouseva kosteus sopivasti jarruttaa tulen voimaa, joten homma pysyy paremmin hanskassa. Parempi vähän kituva palo, kun hallitsematon tuli.

Kulotettava alue on syytä pitää sen verran pienenä, että kiireen sattuessa ehtii käsillä olevan henkilökunnan voimin sammuttaa. Hommaan siis kannattaa varata aikaa ja käsipareja. Sammuttaminen tehdään rautaisen lehtiharavan selkäpuolella mätkimällä eli tukahduttamalla. Myös saappaalla tallomalla saa pienet osiot sammutettua. Pitää muistaa, että kumisaappaat palavat, jos pitkään tulessa seisoksii. Ja että muoviharava ei vain sovi tehtävään. Varovaisimmat pitävät vieressä vesiämpäreitä tai -letkua.

Tulen saa helposti syttymään kuivaan kuloheinään. Yhteen kohti sytyttäen tuli leviää rengasmaisesti. Yleensä käyn sitten sammuttamassa sen alatuulen puolen. Tuli palaa ylätuuleen vaivalloisemmin ja polttaa myös pohjia myöten. Myötätuuleen se menee turhankin lujaa polttaen usein vain pinnasta.

Palava tuli kehittää itsekseen melkoisen vedon, joten pyrin pitämään kulotettavan alan pienenä ja mahdollisimman kituliaana. Isosti roihahtavat liekin ruokkivat vedolla voimaansa ja homma voi karata käsistä. Kulottamiseen tulee kyllä näppituntuma, kun vähän harjoittelee.

Ja mitähän se lainsäädäntö sanookaan asiasta? Taajamissa ei saa kulottaa tietenkään jo ihan naapurisovun vuoksi. Maaseudulla asiaan on pitkät perinteet ja naapurit riittävän harvassa. Pelastuslaitos olisi vailla ilmoitusta kulottamisesta hyvästi etukäteen. Vaan pirustakos sitä tietää milloin on sopeavat kulotusilmat? Pelastuslaitos on tekaissut tämmöiset ohjeet Hyvä lukaista ja noudattaa.

Kulotuksen hyötyinä on nopea siivoaminen, myyrien valtakunnan vakava ahdistelu, punkkien kärventyminen ja tuhkalannoitus. Kulotettu alue vihertyy tosi nopeasti! Minä niin tykkään kulottamisesta, mutta varovaisuutta ei voi liikaa korostaa. Jätän joka tapauksessa reilusti turvaväliä rakennuksiin ja metsän reunoihin.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa, ole varovainen tulen kanssa! Vielä ei ole kulopalovaroituksia, joten homman parissa voi tuuskata vaikkapa viikonlopun ratoksi. Muista jälkikäteen tarkastaa, että mihinkään ei jäänyt kytemään, vaan kaikki on todellakin sammutettua.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Paska juttu

Tämä otsikko on tietenkin aivan aiheesta, eli kaikki puutarhurithan tietävät kuinka hyödykästä on lantakomposti maan parannuksessa ja lannoituksessa. Se on vain ihan parasta!
Kotkoisia omatarvepaskojia
Vertailevassa tutkimuksessa lannoilla on eroa. Itse olen toodella mielistynyt hevosen turvekuivikkeisen lannan ominaisuuksista.

Löysin oheisen taulukon (www.ym.fi) eri lantalajien ravinnepitoisuuksista per kuutiometri:
                                 Kok. P kg / Liuk. N kg/ Kok. N kg/
Naudan kuivikelanta  1,0/ 1,1/ 4,0
Lampaan ja vuohen    1,3/ 1,0/ 4,9
Hevosen kuivikelanta 0,5/ 0,4/ 2,6
Kanan kuivikelanta    5,6/ 4,2 / 9,4

Blogger alustana ei tarjoa selkeää taulukointimahdollisuutta, joten tyydytään nyt karvalakkiversioon. Yleisimmät saatavilla olevat lantalajit on tuossa. Perusravinteet ovat N eli typpi, P eli fosfori ja K eli kalium. Yllä lannan lannoitteista on vain typpi ja fosfori, mutta kaliumin saa vaikka tuhkasta.

Puun tuhkassa on (lähde:Wikipedia)


kaliumiakalkkiafosforia
Koivu10256
Kuusi9323
Mänty9455

 Palataan tarkastelemaan eri lantojen ravinnepitoisuuksia. Kananlanta on ylivoimaisen tiivistä lannoitetta niin typen kuin fosforinkin osalta. Kaikki vihreä kasvaa hysteerisen vehmaana. Se siis sopii lannoituksen persoille lehtikasveille, kuten kaalikasveille. Seuraavana tulee lampaan ja vuohen tuotokset. Edelleen kasvaa lujaa ja vihreenä, mutta turha toivoa kukintaa tai juurimukuloita. Kolmatta kunniakasta sijaa pitää lehmän kuivikelanta - lemun lisäksi edelleen tuhdeilla ravinnepitoisuuksilla. Ja edelleen kaalikasvit, kurpitsat, purjot ja valkosipulit tykkäävät. Peränpitäjänä ja kehnoimpana lannoitteena on hevosen kuivikelanta. Siitä minä ja mun kasvit tykkää eniten!
 Edesmennyt ystäväni Linur - A-luokan lantakompostin tuottaja

Toisekseen määrät ratkaisevat myös. Vahvempaa lantaa kun sekoittaa maahan vähemmän, on vaikutus ehkä lähempänä toivottua tasapainoista kasvua. Yleensä me kotipuutarhurit mennään enemmän tai vähemmän näppituntumalla ja vaikutuksia tarkkailemalla, kuin ammattilaiset jotka teettävät viljavuustutkimukset. No  niitäkin voidaan tehdä, niin saadaan eksaktia tietoa maan ravinnepitoisuuksista. Insinöörithän hifistelevät aina.

Lantakompostissa on niin kompostoinnin, säilytysajan kuin käytetyn kuivikkeen määrän ja laadun myötä niin paljon variaatioita, että tarkat mittausarvot jäävät teoreettisiksi ja tapauskohtaisesti varioiviksi eli suuntaa antaviksi vain. Typpi on hyvää haihtumaan, joten sen säilymiseksi tarvitaan otollinen, katettu kompostointi ja välitön maahan muokkaaminen.

Naapurin hiehotkin osallistuvat panoksellaan minun puutarhurointiin

Tällä näppituntumalla olen edennyt tähän asti keräten kokemuksia ja päätyen liputtamaan hevosen lantakompostin puolesta lähes kaikille kasveille. Paskaankin kun saa kasveja tapettua, puuvartisten talvenkestävyyttä heikennettyä ja kukinnan tai sadon menetettyä liikalannoituksella.

Piiiitkän kiertomatkan kautta päästään takaisin ruusuihin ja ruusumaan perustamislannoitukseen. Tulen palaamaan aiheeseen, mutta ruusut rakastavat hevosenlantakompostia kun sitä höystää vähän puun tuhkalla. Maa ei ole liian typpipitoinen, vaan sangen tasapainoisesti ravinteita sisältävä tuottaen tervettä kasvua ja kukka-aiheita. Se ei heikennä talvenkestoa liialla typellä, kun perustuslannoitus tehdään liioittelematta ja vuosilannoitus annetaan heti keväällä. Eloperäinen kompostilannoite myös tukee maan mikrobiologiaa, mururakennetta, kosteuden pidättämiskykyä ja tautien vastustuskykyä kasvien hyvinvoinnin kautta.
Kun maa on kunnossa, se jaksaa kasvaa ja kukoistaa

Ja kuten aina - määrät ratkaisevat. Puuvartisilla varsinkin kokemuksesta varon tekemästä aluksi liian lannoitettua kasvumaata. Laitan lannoitteet syvemmälle, jotta muutaman vuoden päästä juuret pääsevät käsiksi lannoitetumpaan maahan. Tämä onnistuu, jos tekee yksittäisiä istutuskuoppia. No itse tulen nyt perustamaan kerralla isommat ruusualueet, jotka työstetään konevoimin. Näin ollen tasapainoilen koko maan peruskunnostuksella sopivassa määrin ajatuksena talvenkesto enempi kuin kasvu. Lisäilen lannoitusta sitten myöhempinä vuosina enemmän. Ei ole ollenkaan tieteellistä toimintaa, vaan oikeasti vain arvausta ja kokeilua. Sitä näppituntumaa, joka on syntynyt pitkästä sarjasta erilaisia epäonnistumisia :D

 Ruohonjuuritason onnistumisia päivääsi!
















tiistai 19. huhtikuuta 2016

Karkkikauppa aukeaa!

Ensimmäinen erä ruusuja Blomqvistilta on tulossa torstaina Särkän kuorman mukana Raaheen. Kaikki kimpassa tilatut eivät ehdi kyytiin mukaan, eli toista satsia odotellaan myöhemmin haettavaksi.
Joku pensasruusuistani. Nimilappu on jossain...

Tilausta oli hauskaa suunnitella, olo oli kuin lapsena irtokarkkeja ostellessa. Googlen kuvahaku oli kovassa käytössä, ja paljon sieltä löytyikin kaikkea ihanaa! Ruusuihin oli kyllä helppo ihastua ja suorastaan hurahtaa. Minulla itselläni ei ole kuin laihoja kokemuksia pensasruusuista, mutta uudet haasteet on kivoja.
Rosa 'William's Double Yellow' yhden sentään tiesin!

Kunhan routa lähtee, niin täällä alkaa maa kääntyä ja isot ruusumaat syntyä. Se on melkoista ryskäämistä ja maa-ainesten siirtoa, mutta onneksi lähinnä konevoimin. Olen tässä jo motivoinut (= toistuvasti pitänyt esillä, en sano nalkuttamiseksi...) Maestroa varautumaan tuleviin ponnistuksiin. Vanhat hirretkin löysin penkin reunoiksi. Kunhan ruusutkin saapuvat, niin päästään tositoimiin. Ulos en istuta kuitenkaan, ennen kuin on routa lähtenyt ja pahimmat hallat takanapäin.

Jep jep... tällekään ei ole nimeä... mutta kaunis on!

Kuudella pohjoisen kimppalaisella on yhteensä 85:n ruusun tilaus Blomqvistilta. Aika paljon mielestäni, mutta täällä pohjoisessa on innokkaita harrastajia joilla on ehkä reilummin tilaa puutarhassaan. Ehkä se selittää jotain. Pohjoinen ulottuvuus on kyllä testauksessa hyvin edustettuna. Lisänä tulee sitten Oulujoen taimistolta ja Kauppilasta tilattuja taimia. Ruusuista elämää!

Nyt jännässä odottamaan ruusujen saapumista, laittelen kimppalaisille sähköpostia kun selviää mitä tuli ja kenelle. Sitten suunnitellaan logistista ketjua Raahesta pohjoiseen päin. 8-tietä käy melkoinen liikenne, joten aina joku kulkee ja kuljettaa mukanaan. Yleensä ei asiasta tehden tarvitse lähteä kuskaamaan. Vastaavasti rahtikulut saadaan minimiin.

Lämmintä tuulta ja hyvää mieltä viikkoosi - kevät edistyy vaikka hitaastikin!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kyllä irtoo!

Kevät on kultaista aikaa moneen puuhaan. Yksi etevimmistä on hankalien rikkojen kitkeminen. Miten ihmeessä ne onkin keväällä niin löyhästi maassa kiinni? Kesällä nokkosten juurien repiminen on oikeasti voimalaji, mutta näin keväällä sekin sujuu laittoman helposti.

Teräväpiikkinen hara, ja nokkosetkin lähtevät keveästi!

Viime kesänä harmittelin ruusupuskissa ja herukoiden seassa rehottavia nokkosia. Nyt ne lähtevät haralla sievästi juuristoaluetta pöyhimällä. Ei ole tarkoitus ruusun juuria särkeä, vaan löytää oranssinkeltaiset nokkosen juuret ja kiskoa niitä sitten hartaasti irti. Ja niitähän piisaa, mutta onneksi vetolujuus on omaa luokkaansa. Ja hommasta saa ihan sairaan suurta hupia :P Armoton kosto viime vuoden nokkosenpolttamista!

Hevosvuosilta on tallella aivan korvaamattoman hyvä kitkentäväline:


Kaviokoukku, jonka saa hankittua parin euron hinnalla mistä tahansa hevostarvikkeita myyvästä puodista. Se on täydellinen rönsyleinikin kitkentään, terä vain ujutetaan juurenniskan alle ja nykäistään. Onnistuu hyvin vaikka perennanjuurakon seasta suurempaa turmelusta tuottamatta.

Monivuotiset rikat on nyt keväällä ehdottoman helpoin kitkeä. Vielä kun keksisin miten saan sitkeän voikukan pionin juurakon keskeltä pois. Se on ollut monen vuoden taistelu ja olen tasaisesti häviöllä. Noh - aina ei voi voittaa.

Muuttolinnut ilahduttavat myöskin. Tänään bongattiin ensimmäiset västäräkit ja vanha tuttu kuovi kävi kaartelemassa peltojen päällä isoon ääneen tuloaan kuuluttaen
Kymmenien kurkien parvia suuntasi määrätietoisesti pohjoiseen. On ne valtavan isoja ja upeita lintuja! Kiirettä niillä näyttäisi pitävän, vaikka kelit ei varsinaisesti lämpimiä olekaan.

Lämpenevää kevättä ja iloa arkiviikkoosi! Näitä odotellessa...








tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kyllä sattuu!

Jälkiviisaus on hieno taiteenlaji. Joka paikkaan sattuu ja kolottaa, olen siis puutarhakuntoillut itseni jumiin. Iso puutarha ei tule kevätkuntoon ihan tuosta noin vain, vaan vaatii usean viikon askaroinnin. Onneksi päivät ovat jo pitkiä.
Iltaruskoissa on värejä

Puutarhakausi alkaa yleensä omenapuiden ja marjapuskien leikkauksella, samoin mansikkamaan siistimisellä. Minä en syksyisin siivoa ollenkaan puutarhassa, vaan jätän kaikki roippeet talven alle suojaksi kasvusilmuille. Keväällä onkin sitten melkoista nujakointia, mutta paljon keveämmin ne lähtevät puolimaatuneina haravalla vedelleen kuin syksyllä kaikki leikkoen. Välttyy edes yhdeltä rasitusvammalta.
Työtä kestävä, luotettava kumppani. Kestää myös ruusun piikit!

Kelit ovat olleet keväisiä eli kylmiä ja aurinkoisia. +5:n asteen lämmöt ei hiota ja tarkeneminen on pukeutumiskysymys. Pitäisi malttaa myös liian pitkiä saman työn tekemisen urakoita, nyt haravointi tuntuu hartioissa. Ja olenhan minä saarnannut kanssaihmisille haravoinnin rampauttavasta ominaisuudesta liian ahneille. Pitäisi ottaa pala kerrallaan ja huitoa tasapuolisuuden vuoksi oikealta ja vasemmalta kädeltä. Viisaat neuvot koskevat aina niitä muita.... auts!

Seuraava omaan nilkkaa kalahtava besserwisseröinti tulee, kunhan päästään lapiointi/talikointi vaiheeseen. Pitäisi polkaista vuorojaloin. Alleviivaus sanalla pitäisi. Muistan itsekin sitten, kun oikea polvi kirkuu hoosiannaa ja linkutan joka toisella toimintakykyisellä koivella eteenpäin.

Lumet aika lailla lähtivätkin ja kevään piippoja yrittää hiljalleen punnertaa kohmeisesta maasta. Ne on niitä aitoja ja oikeita penkkipunnertajia. Lumikellot tekevät hitauden maailman ennätystä - ehkä krooukukset ehtivätkin ensin?!?
Ne ON suloisia!

Jos ei ole varovainen, niin ylikuntoa pukkaa pikapuolin. Koitan ovelasti vaihtaa eri työvaiheiden välillä, jotta saisi rasitusta jaettua tasaisemmin. Nyt koitan venytellä hartiat ja niskat jälleen yhteistyökykyiseksi. Onneksi kotivarana on koulutettu hieroja ja jäsenkorjaaja. Ei tässä ihan heitteillä onneksi olla.

Lisätäänpä viihteellinen kuukalenterilinkki tähän perään: Kuukalenteri Kokeilen tänä vuonna kylvää säiden ja muiden askareiden salliessa tämän mukaan. Kaikkea hassuakin voi kokeilla ainakin kerran! Vanha paikallinen perimätieto väittää asialla olevan vinhakin perä. No testataan!
Mitäpaljon kuu oikeasti vaikuttaa kasveihin jos meihinkin?

Lämpöä ja kevään iloa arkisen viikkosi kulkuun!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Tylsällä viilalla ja vähän asiaakin kuvista

Tämä blogi rakentuu hiljalleen kuosiinsa. Blogger ei ole mikään monimutkainen alusta, tätä osaa rustata ihan terveen järjen ja uteliaan kokeilun varassa. No onhan se vähän kuin sileällä viilalla kihnuttaisi, mutta hyvä yritys pyhittää aika paljon vähäistä osaamista.

Ajattelin linkittää tuohon oikealle puolelle hyvejä blogeja ja kyselisinkin josko muillakin kokeeseen liittyvällä olisi blogia? Haluaisin sinut linkkilistalle, sillä se toisi meitä tutuiksi keskenämme ja edistäisi tiedon ja kokemusten välitystä. Laita meiliä tai käytä kommenttilootaa. Rohkeasti!

Sitten se ilmoitusasia, eli ruusujen kuvat olen luvalla lainannut projektin kotisivulta, ja siellähän kuvat ovat Koskisen Jorman ottamia ja copyrightillä. Tuo yläpalkin upea kuvakin on Jorman ottama. Siinä oli alun pitäen lisättynä kuvaan upotettuna (c) Jorma Koskinen, mutta siinähän tuli sekaannuksia - Jorma joutui heti epäilyksen alaiseksi bloginpitäjänä :D Koska tekstini on yleensä jos nyt ei ihan älyvapaata, niin kuitenkin suhteellisen kaukana tanakasta ja tasokkaasta asiallisuudesta, niin ei saa asettaa syyttömiä epäilyksenalaisiksi!
'Morden Snowbeauty' (c) Jorma Koskinen

Jorma on ottanut aivan ihania ruusukuvia, joiden kohdalla ei voi kuin hiljaa vetää henkeä haltioituneena. Itsekin harrastan kuvausta, mutta ruusuista ei minulla ole vielä yhtään otosta - varsinkaan kanadalaisista. Tilanne korjautuu... korjautuu kyllä! 

Eilen illalla vietin taas aikaa Blomqvistin ja Oulujoen taimiston sivuilla haltioituen ruusukuvista(kin). Kauppilaankin yritin tilausta, mutta rekisteröityminen ei jostain syystä onnistunut. Vielä.  Eli vähän lisää ruusuja hyvin viritetty sormeni klikkaili.
'John Davis' (c) Jorma Koskinen

Pohjola kuittaa "Kevät Viikossa" ilmiön. Lumi on sulanut valtaisaa vauhtia ja tulvavedet alkavat nousta vesistöissä. Soratiet on kelirikolla ja kumisaappaat ainoa järkevä vaihtoehto. No Gore-tex varsilenkkarit menevät myös, mutta rouhea pohjakuvio sisältää noin puoli kiloa rapaa per jalkine.

Vielä loppuun kuva puronkokoisesta joestamme vuonna 2012 - kun oli viimeisin erinomaisen tulviva kevät:
Kelluva puutarha!

Iloista viikonloppua ja nautintoja pihapuuhissa! Välttele rasitusvammoja :D

 

torstai 7. huhtikuuta 2016

Oma Raineri

Kyllä vesisade teki lumille hääviä kyytiä. Samaa rataa paljastuu jokseenkin ankean näköinen, ruskeavoitoinen maisema. Silti siinä silmä lepää, ihan hassua! Voi kun sitä talvella oli tyytyväinen, kun kaikki keskeneräinen tai käsistä ryöpsähtänyt peittyi valkoiseen lumihuntuun. Ainoa miinus oli siinä, että lumi tuli liian myöhään. Kovat pakkaset ehti suvereenisti ensin.
Työmaa paljastuu


Mun Personal Raineri piti talven lomaa jättäen etätehtävinä mielikuvaharjoittelua. Nyt se on tullut takas ja laatinut kevään kunto-ohjelman talven pyöristämille läskeilleni. Tässä päivien pidetessä olen aloittanut aerobisen harjottelun. Perslihat on levenneet tietokoneen äärellä istuksimisesta, joten armottomasti kyykkyyn-ylös harjoitteita nousujohteisesti on ykkösvaiheessa.

Lihaskunnon lisäksi on tietenkin venyttelyjä ja tasapainoharjoitteita. Niihin sopii oikein hyvin tikkailta tehty omenapuiden leikkominen. Myös vattupöpelikön raivuu vaatii notkeutta ja kurottelua. Perennapenkit tarjoavat sitten lisää kyykkyjä ja venytyksiä. Lopulta siirrytään voimaharjoitteluun ja aletaan kerätä kaikki ryönä kompostoitumaan. Tulipahan syksyllä parin tuuhean kuusen verran oksia sijoiteltua perennamaiden suojiksi. Kierrätettynä niistä tulee juhannuskokko.
Kyykkyyn - ylös ja toistoja pari sataa noin alkuunsa


Raineri on myös piiskuri. Vielä vähän, jaksaa, jaksaa! Tuolta nurkasta vielä ja tuonkin vielä silpasen! Siinä unohtuu ravintotankkaus ja silmät innosta kiiluen sekä hiki lapaluiden välistä noruen puuhataan siiheksi, kunnes valon vähyys armahtaa. Raineri ei kuitenkaan vaadi jatkamaan otsalampun valossa, toisin kuin syksyisin. Niin että osaa se olla ihan lunkikin tyyppi.

Säätila ei ole sopiva veruke välttää Rainerin treenejä. Jos sataa, niin pannaan sadevaatteet taikka kunnostellaan kasvihuonetta. Muutoinkin asu on vapaa. Ei ole viimeistä huutoa olevia trikoita, vaan paljon elämää nähneet tuulipuvun housut nostetaan kansalliseen arvoonsa. Gore-tex on vähän hifistelyä, mutta kyllä se pitää vettä aikansa siltikään hiostamatta liiaksi. Jalkineina suosin ilman muuta kumisaappaita. Mielellään ehjiä.

Kauden alun siivoustreenit on silkkaa intervallia. Välillä urakoidaan niin, että oravatkin puussa päätään puistelevat säkättäen. Sitten suoritetaan taas haahuilukierroksia puutarhassa etsien tuttuja elonmerkkejä mullan pinnasta. Joskus tulee kaiveltua multaa ja pahimmillaan tulee samalla teilattua se nouseva kasvupiste. Pääasia että rasva palaa ja kunto nousee! Tasapainon vuoksi lasi valkoviiniä illalla mustarastaan konsertoidessa voi olla sopiva palautuminen.
K-18, tarjoillaan kylmänä

Kun perusjakso on suoritettu ja puutarhasta siivottu kaikki menneen kasvukauden ja talven jäljet, niin on aika istutella. Tulevana kautena melko vissisti löytää puutarhastaan kuolleita kohtia. Tässä vaiheessa iskee hard-core osuus puutarhoilla ja nettitilauksissa. Talven jäljiltä klikkailusormi on hyvässä ylikunnossa, mutta puutarhoilla live-ostoskierrokset voivat käydä arvaamattomalla tavalla lompakolle. Näitähän me emme laske suinkaan! Harrastuksethan aina maksavat, eikä tämä ole lähellekään kalleimmasta päästä. Onneksi en hurahtanut golfiin.

Jumppavälineet vaihtuvat kevään jälkeen talikkoon, lapioon ja kottikärryistä tulee kehomme luontainen jatke. Tämä suhde kestää lämpimänä koko kesän, se on oikein passeli kesäromanssi.
Nämä työkalut kestävät perikunnalle asti!

Kevättöiden jälkeen hienoin urakkani tulee olemaan ruusumaan perustaminen. Siitä sitten joskus myöhemmin dokumentaatiota, kun sen aika tulee eteen. Sitä odotellessa nujakoidaan antaumuksella harjoitukset kesäkuntoa varten.

P.S. Tämä puutarhaharrastus tuottaa varmasti omituisimmat rusketusrajat ever. Johtuu työasennosta ja jatkuvasta työhanskojen pitämisestä... 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Vesisade - nyt ilolla ropinat vastaan!

Ihana vesisade lotisee puutarhassa! Pisarat tuovat kevään, sulattavat lumen ja roudan. Ai että ilma tuoksuu hyvälle ja kostealle! Ihan keväälle, mikä on puutarhaihmisen elämän parhautta!
Pisarat ja vesi. Kaunista.
Tässä on ihan sama efekti, kuin kevään ekassa voikukassa. SE on niin ihana, sievät ja suloinen. Mutta tuhannet seuraajansa kera runsaan jälkikasvun saavat raivon kilahtamaan sitten heti jälkivaiheessa. Varsinkin jos voikukka on onnistunut juurehtimaan vaikka pionin tai ruusun juurelle kitkemättömiin. Mutta se ensimmäinen...!
Kaksi uutta. Voikukka ja lapsen kädet.
Viime kesänä ei innostunut tai ilahtunut vesisateista. Niitä kun jatkui toukokuulta suht yhtä pitäen elokuuhun asti. Ei naurattanut. Niskat kumarassa ja kumisaappaat jalassa sitä käveli vain kasvihuoneeseen. Se oli ainoa paikka, jossa sade ei haitannut. Ja myös tasan ainoa paikka, mitä piti kastella. Ja ainoa paikka, mistä sai jotain satoakin :D
Kasvihuone. Liian pieni, mutta iloja ja satoja tuottava.
Nyt iloitsen kevään ottaessa ison harppauksen, lumien sulaessa ja päästessäni kulotuksen alkuun. Maaseudulla elää kulotuksen perinne, se ei liene kaupungeissa mitenkään luvallistakaan. Vaan täällä se on kevään suuri siivoaja - tosin taiten toteutettuna vahinkojen välttämiseksi.
Kulotus antaa myyrille ja punkeille kyytiä. Ja ei, riihi ei ole tulessa. Kuvakulmakikkailua vaan
 Meillä on talon ympärillä kulopeltoja, vaikka kesällä ne niitetäänkin. Silti siellä juhlii epälukuinen sukukunta myyriä - myös vesimyyriä. Talon kuusi kissaa virkatöinään niitä paimentavat, mutta lumen alle eivät nekään pääse. Nyt on taas kissoilla happy hour sulaneiden peltojen äärellä! Ja kyllä ne tekevätkin töitä:
Working Cat

Lempeä, lämpöä ja sulan maan tuoksua nautittavaksesi! Iloitse jokaisesta versosta, vaikkahan olis nokkonen. Tai voikukka.


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kaverit hakusessa

Kevät vähän jarruttelee täällä pohjoisessa ja kuljemme sumussa. Kirjaimellisesti.
Kuva on menneiltä vuosilta, Siniluoto on oikeasti vielä ihan jäässä :D 

Edelleen on hyvää aikaa suunnitella kevään istutuksia. Vielä ei ole edes tiedossa, kuinka paljon vainajia tämä hankala talvi tuotti, mutta taatusti löytyy paikattavaa niin perennapenkeissä kuin puuvartistenkin osalta. Positiivisesti ajatellen on helppoja istutuspaikkoja tiedossa. Niin kerta, perhana! Olen tyytyväinen, että talvenkestävyyskoe alkaa vasta nyt...

Itse suunnittelen ruusumaita avoimelle pellon reunalle, ihan lähelle jokea. Jaa kas vain, pieni jokemme ei olekaan saanut vielä esittelyä! Tonttia tosiaan kiertää Haapajoeksi kutsuttu puron kokoinen "joki" (saa nauraa...) Edellisessä Ahava-postauksessa joki pilkottikin Magnolia kobuksen kuvan taustalla, mutta tässä kuvassa ollaan 30 metriä talon portailta joen rannassa, pohjapadon äärellä:
Suloinen solina ja rauhallisten aatosten paikka

Vesi on monella tapaa lähellä - tuo pikku joenpahanen kiertää tonttia laskien Isolahti-nimiseen järveen. Tai se on entinen merenlahti, joka penkkatiellä on padottu merestä erilleen. Ja itse meri on vajaan kilometrin päässä. Joki kuitenkin antaa kasteluveden, mikä ilolla ja kiitoksella tulee tarpeeseen kuivina aikoina. Maestro on rakennellut pumppusysteemit, joten kantamalla ei tarvitse tolskata kastelua.

Kas kun vetäisin taas komeasti sivuraitelle! Tarkoitus oli miettiä ja kerätä ideoita ruusumaan kaverikasveista. Sen verran tämä porukka on esteetikkoja, että läntti tyhjää tilaa istutusmaissa on hukkaan heitettyä mahdollisuutta. Mitäpä siis ruusumaahan muuta kukkaisaa? Semmoista, mikä kestää kattamista, ei kilpaile ruusun juurien kanssa, eikä tukahduta elinvoimallaan sitä pääasiaa eli ruusuja.

Itse ajattelin vetäistä isot ja huolella perustetut penkit ruusuja varten. Penkin reunalla olisi hyvä olla jotain rikkaruohojen invaasiota vastustavaa, kuten poimulehteä tai peitto- tmv. kurjenpolvea.
Poimulehti on suloinen, mutta ehtii levitä siemenillä yleensä riesaksi asti!

Näillä parilla keksimälläni lajilla ei vielä pitkälle pötkitä, kun reunustettavaa tulee kymmeniä metrejä.  Mitä muita hyviä laitakasveja sinä käytät tai keksit?

Ruusumaa on keväällä aution näköinen, joten sinne sekaan ja väleihin iloisia kevätkukkijoita pohdin! Vuokoista anemonet tahtovat vallata alansa rivakasti, varsinkin hyvähöystöisessä maassa, mutta hepaticat ovat vastustamattomia!

Punasteleva sinivuokko

Esikoita, kirunkannuksiakin ehkä... mitä ihmettä sinne sekaan laittaisi? Ehtona on että kestävät suoraa aurinkoa ja runsasravinteista maata. Lakastuminen kesän mittaan ei haittaa.

Tuhansittain pikkusipuleita menee tietenkin vaikka missä!
Esitä ja ehdota omia kokemuksia ja keksintöjäsi! Tässä ehtii vielä vaikka siemenkylvöistä askaroida täydentäviä kasveja ruusumaa koristukseksi!

Hyvää viikonloppua ja kevään kokemisen riemua jokaiselle lukijalle!