Oma Raineri

Kyllä vesisade teki lumille hääviä kyytiä. Samaa rataa paljastuu jokseenkin ankean näköinen, ruskeavoitoinen maisema. Silti siinä silmä lepää, ihan hassua! Voi kun sitä talvella oli tyytyväinen, kun kaikki keskeneräinen tai käsistä ryöpsähtänyt peittyi valkoiseen lumihuntuun. Ainoa miinus oli siinä, että lumi tuli liian myöhään. Kovat pakkaset ehti suvereenisti ensin.

Työmaa paljastuu

Mun Personal Raineri piti talven lomaa jättäen etätehtävinä mielikuvaharjoittelua. Nyt se on tullut takas ja laatinut kevään kunto-ohjelman talven pyöristämille läskeilleni. Tässä päivien pidetessä olen aloittanut aerobisen harjottelun. Perslihat on levenneet tietokoneen äärellä istuksimisesta, joten armottomasti kyykkyyn-ylös harjoitteita nousujohteisesti on ykkösvaiheessa.

Lihaskunnon lisäksi on tietenkin venyttelyjä ja tasapainoharjoitteita. Niihin sopii oikein hyvin tikkailta tehty omenapuiden leikkominen. Myös vattupöpelikön raivuu vaatii notkeutta ja kurottelua. Perennapenkit tarjoavat sitten lisää kyykkyjä ja venytyksiä. Lopulta siirrytään voimaharjoitteluun ja aletaan kerätä kaikki ryönä kompostoitumaan. Tulipahan syksyllä parin tuuhean kuusen verran oksia sijoiteltua perennamaiden suojiksi. Kierrätettynä niistä tulee juhannuskokko.

Kyykkyyn - ylös ja toistoja pari sataa noin alkuunsa

Raineri on myös piiskuri. Vielä vähän, jaksaa, jaksaa! Tuolta nurkasta vielä ja tuonkin vielä silpasen! Siinä unohtuu ravintotankkaus ja silmät innosta kiiluen sekä hiki lapaluiden välistä noruen puuhataan siiheksi, kunnes valon vähyys armahtaa. Raineri ei kuitenkaan vaadi jatkamaan otsalampun valossa, toisin kuin syksyisin. Niin että osaa se olla ihan lunkikin tyyppi.

Säätila ei ole sopiva veruke välttää Rainerin treenejä. Jos sataa, niin pannaan sadevaatteet taikka kunnostellaan kasvihuonetta. Muutoinkin asu on vapaa. Ei ole viimeistä huutoa olevia trikoita, vaan paljon elämää nähneet tuulipuvun housut nostetaan kansalliseen arvoonsa. Gore-tex on vähän hifistelyä, mutta kyllä se pitää vettä aikansa siltikään hiostamatta liiaksi. Jalkineina suosin ilman muuta kumisaappaita. Mielellään ehjiä.

Kauden alun siivoustreenit on silkkaa intervallia. Välillä urakoidaan niin, että oravatkin puussa päätään puistelevat säkättäen. Sitten suoritetaan taas haahuilukierroksia puutarhassa etsien tuttuja elonmerkkejä mullan pinnasta. Joskus tulee kaiveltua multaa ja pahimmillaan tulee samalla teilattua se nouseva kasvupiste. Pääasia että rasva palaa ja kunto nousee! Tasapainon vuoksi lasi valkoviiniä illalla mustarastaan konsertoidessa voi olla sopiva palautuminen.

K-18, tarjoillaan kylmänä

Kun perusjakso on suoritettu ja puutarhasta siivottu kaikki menneen kasvukauden ja talven jäljet, niin on aika istutella. Tulevana kautena melko vissisti löytää puutarhastaan kuolleita kohtia. Tässä vaiheessa iskee hard-core osuus puutarhoilla ja nettitilauksissa. Talven jäljiltä klikkailusormi on hyvässä ylikunnossa, mutta puutarhoilla live-ostoskierrokset voivat käydä arvaamattomalla tavalla lompakolle. Näitähän me emme laske suinkaan! Harrastuksethan aina maksavat, eikä tämä ole lähellekään kalleimmasta päästä. Onneksi en hurahtanut golfiin.

Jumppavälineet vaihtuvat kevään jälkeen talikkoon, lapioon ja kottikärryistä tulee kehomme luontainen jatke. Tämä suhde kestää lämpimänä koko kesän, se on oikein passeli kesäromanssi.

Nämä työkalut kestävät perikunnalle asti!

Kevättöiden jälkeen hienoin urakkani tulee olemaan ruusumaan perustaminen. Siitä sitten joskus myöhemmin dokumentaatiota, kun sen aika tulee eteen. Sitä odotellessa nujakoidaan antaumuksella harjoitukset kesäkuntoa varten.

P.S. Tämä puutarhaharrastus tuottaa varmasti omituisimmat rusketusrajat ever. Johtuu työasennosta ja jatkuvasta työhanskojen pitämisestä...