Kesä on täällä

Tästähän se taas starttaa - kesä. Kevätkukkijat pistävät parastaan, ja edessä on hieno näytelmä, jossa primadonnat vaihtuvat tasaiseen tahtiin. Täällä pohjolassa on puissa vaahteran kukinta ja maassa sipulikukat ja vuokkojen lisäksi kevätkaihonkukat.

Kerrottu lumikki eli Sanguinaria canadense melkein katosi kauhutalveen 2016. Sitten hento verso nousi, josta on poikinut taas lopulta hyvä kasvusto. Onneksi se ei kadonnut kokonaan, sillä tuon löytäminen taimistoilta on todella vaikeaa. Tänä vuonna jo kolmen kukinnon voimin tuo nousi. Versoja on enemmänkin onneksi! Olemme Maestron kanssa nujakoineet hyötymaata iskukuntoon. Valkosipulit ovat nousseet vahvoina ja määrätietoisina. Ponteva kasvusto on katettu ensimmäisellä ruohonleikkuun silpulla kera harauksen. Keväällä tehty taistelutyö rikkojen kanssa on erityisen tuottoisaa tulevia ponnistuksia ajatellen. Ja sitähän riittää koko kesän mitalta. Puutarhanhoito on oikeastaan kamppailulaji. Taistelua tosiaankin. Jos laiskistuu lomailemaan välillä, niin on pelin menettänyt. Minä menetin sen viime kesänä, joten nyt on revitettävä laiminlyönti kiinni.

Corydaliksia eli kiurunkannuksia ei voi olla liikaa kevätkukkijoissa. Kuvassa on lajike 'G.B. Baker' Monia muitakin kukkii kevään riemuksi täällä. Jokaista tervehdin ilolla. Se tavis solida leviää omiin nimiinsä sinne ja tänne, mutta koskaan en sitä raaski kitkeä. Eläköön ja viihtyköön valitsemissaan paikoissa. Toinen yhtä etuoikeutettu on sormustinkukka. Se kulkekoon omia polkujaan - rakastan jokaista sen kukkaa missä tahansa.

Hirveän paljon erilaisia versoja punkee maasta ylös. Kilpiangervo on yksi megaperenna, jonka lehdet täyttävät huikean tilan. Tykkään näistä isoista perennoista, joita täällä on paljon muitakin. Oman lajinsa mastodontteja. Kun on paljon tilaa, niin näillä voi elvistellä enemmänkin. Enää ei voinut käyttää bloggarin vanhaa versiota, niin totean uuden version olevan ihan persiistä. Terkkuja vaan ylläpidolle. Tästä tämä vain kuitenkin lähtee eteenpäin. Iloa ja valoa kullekin!

Kevät on täällä kalenterin mukaan

Kevät tulee kaikesta huolimatta, kuten se on kalenteriin kirjattukin. Maailma siis kiertää radallaan, kuten aina ennenkin. Minä ehkä laahaan perässä nilkuttaen, mutta havaiten kuitenkin muuttolinnut ja orastavan kasvukauden. Se on tässä ja nyt läsnä. Minä en.

Sinivuokot ehtivät sukkelasti jo huhtikuun puolella kukkaan.

Päivästä toiseen viikko kuluu nopeasti maanataista perjantaihin. Onneksi on sellainen hyvänmielentyö, jossa elämän versominen ja ilon syke on läsnä voimakkaasti. Iltaisin ja viikonloppuisin suru lyö lekalla päähän, mutta uni aramahtaa. Ja taas on päivä uusi edessä. Aamulla herätessä ajattelen, että riittävän monta kertaa hengitettyäni sisään ja ulos - on ilta. Ja taas yksi eletty päivä takana. Tällä metodilla mennään ahtaista paikoista eteenpäin.

Krookukset kestävät kevättä niin kauniina!

Kolme kuukautta tyttäreni menetyksestä tuli täyteen. Tajuan nyt, että tästä ei ikinä selviä, mutta mahdollisesti oppii elämään asian kanssa. Jotenkin hyväksyn, että näin on vain käynyt, eikä tapahtunutta voi muuttaa. On tapahtunut mitä on tapahtunut peruuttamattomasti. En pysty muuttamaan mitään näin jälkikäteen, ja on turhaa syyttää ketään tai mitään tapahtuneesta. Se on asia, jonka kanssa opitaan elämään ajan kanssa. Muistoja vaalien ja surua surren.

Tämän perhosen siivet ovat kestäneet talven yli. Jonkun toisen ei...

Äitienpäivä on edessä sunnuntaina. Äitini kuoli reilu vuosi sitten, nyt sitten tyttäreni helmikuussa. Todellakin erilainen äitienpäivä tulossa. Kuopus ilmoitti tulevansa sunnuntaina käymään. Kuolleiden lisäksi on sentään elossakin olevia minäkin mukaan lukien. Tästä taas jatketaan elämää. Osat on kuolleiden joukossa, mutta elossaolijoitakin jäi vielä. Tästä on vain pakko jatkaa eteenpäin edes pienin askelin.

Valkovuokko on minun äitienpäiväkukkani

Olen kohdannut äitienpäiväkukkani valkovuokot jo viikko sitten. Kohmeisesta maasta ne nousevat varmaankin toivon ja raukkauden voimin, sillä luonnonvoimat eivät ole armolliset. Vähän sama äidinrakkauden kanssa, kunnes kelit asettuvat lempeästi kohdalleen. Tässä on ripaus symboliikkaa.

Kerrottu valkovuokko 'Vestal'

Kaikille äideille iloa ja valoa jälkikasvun kanssa! Lisänä itselläni vaikea asia, jossa äitiys ei lopu kuolemaankaan. Äitiys ei katoa kuolemassakaan, vaan säilyy sieulussa ikuisesti.