Tuokiokuvia ja ruusuraporttia

Marraskuuta on jäljellä 13 päivää. Pieni lumihuntu peittää ajoittain maata, välillä homma sulaa omaan mahdottomuuteensa, ja liukkaus on sitkeä riesa. Onneksi on nastakengät!

Hiljalleen hyytyvää.

Itsekin olen hyytymässä talven viettoon. Pihatyöt on suurin piirtein tehty, sillä vetelin viimeisiä suojaverkkoja tänään puuvartisten ympärille. Kellariin kannoin siellä talvetettavat taimet. Keväällä on vastassa monta tekemättä jäänyttä hommaa, mutta silloin onkin intoa ja tarmoa taas ihan eri tavalla.

Kokonaan kivettynyttä.

Äitimuori pääsi reilun parin viikon sairaalakeikalta kokeeksi kotiin. Takaisin saa mennä heti jos siltä tuntuu. Oma koti on kuitenkin se rakkain paikka, ja onhan siellä Tiuku-kissakin seuraa pitämässä. Kavala tauti kuitenkin leviää, mutta kivut ovat lääkityksellä siedettävät. Kaikki vaikuttaa kuitenkin henkisiin kykyihinkin, joten mennäänpä päivä ja hetki kerrallaan.

Kohmeessa.

Eilen sain kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaa saksilla siistiä muorin kasvamaan alkaneita hiuksia. Väriäkin laitettiin päähän, kun uusi tukka on niin hallava entiseen verrattuna. Sekös piristi mieltä! Piti vallan meikatakin ja ottaa kuva ystäville lähetettäväksi.

Kiitävän hetken valon pilkahdus.

Kanadanruusujen koemaan viimeinen vuosi täyttyi. Vielä tehdään yksi vuosiraportti kokemuksista menestyneistä sorteista, ja Koskisen Jorma koostaa kokeen tulokset mielenkiintoiseksi analyysiksi. Olen kiitollinen näistä vuosista ja kokemuksista. Ilman RuusuKummin sitkeää johdattelua, en olisi tähän alkanut - eli olisin jäänyt osattomaksi siitä suunnattomasta ilosta, mitä nämä ruusut ovat elämääni tuoneet.

Jäätyessäänkin niin kauniita!

Kanadanruusut ovat erittäin varteenotettava pitkään kukkivien ruusujen kestävä vaihtoehto. En tiedä parempiakaan, kun ajatellaan talvenkestävyyttä, kukinta-ajan pituutta ja -kauneutta. Rinnakkaiskokeena olen testannut ryhmäruusuja, mutta talvenkestävyydessä tulee haasteet täällä V-vyöhykkeellä. Niin paljon jää riippumaan talvesta, lumisuojasta ja pakkasen määrästä. Eivät kaikki kanadanruusutkaan ole täällä pärjänneet, joten nämä kolme kautta ovat seuloneet jyvät akanoista. Omista kokemuksista on voinut ammentaa työhönkin, eli ensimmäiset kymmenen 'Henry Kelsey'tä on istutettu Merenrantakaupunkiin. Ensi vuonna varmasti jatkoa seuraa.

Nämä eivät olisi lopettaneet vielä!

Enpä kuitenkaan anna periksi ryhmäruusujenkaan osalta, vaan ensi keväänä taidan laittaa reilun kymmenen ruusun tilauksen Tantaulle tai Kordesille. Piti minun ne jo tänä keväänä tilata, mutta kun tuli näitä hirveästi ajatusta ja energiaa muualle vieviä juttuja.

Ryhmäruusu 'Baronesse' on ollut yllättävänkin kestävä.

Arkiviikko odottaa. Toisaalta unelmoin ruusuista, ja toisaalta käydään tiukkaa sotaa kurtturuusukasvustojen tuhoamiseksi kaivurilla ja nurmialueiden perustamisella niille sijoille. Valitettavasti kaupunkiin on istutettu tuhansia ja tuhansia kurtturuusuja, jotka ovat levinneet vuosikymmenten saatossa laajoiksi kasvustoiksi. Se oli aikansa halpa, kestävä ja vähän hoitoa vaativa ratkaisu huonoillekin istutuspaikoille.

Puffle ja suojaväri. Kerrankin tämän kissan väri ja maisema kohtaavat.

Ihaninta töissä onkin keskittyä suunnittelemaan ensi kesän kesäkukat ja puistoremontit. Pelkkä kesäkukkakuvastojen selailu, ja värimaailmojen sommittelu on ihan eliksiiriä kaamokseen.

Voimia viikkoosi!

Ryhmäruusut - kuinkas niille kävikään?

Vihdoin ja viimein jotain tarinaa viime vuonna istuttamistani ryhmäruusuista. Ensimmäinen kokemustalvi on takana, ja toinen kasvukausi ruusuilla. En odottanut suuriakaan - mutta tietysti toivoin parasta. Kuvat on otettu eilen, kun satoi se ruhtinaalliset puoli milliä pisaroita maahan asti. Muutoin meillä vaivaa ihan julmettu kuivuus, mutta kuvissa on kauniita pisaroita.

Pieni- ja runsaskukkainen maanpeittoruusu 'Purple Rain' talvehti oikein hyvin,
ja oli ensimmäisenä kukassa jo heinäkuun alussa.

Olin ahertanut syvämultaisen kasvualustan suojaiseen ja aurinkoiseen paikkaan. Ruusukummi auttoi kokemuspankillaan ruusujen valinnassa ja sijoittelussa. Siitä lämmin kiitos hänelle! Viime kurjana kesänä en muuta saanutkaan tehtyä, kuin tuon uuden ryhmäruusujen maan. Kesän 2017 susikehno lämpösumma ei edistänyt talvehtimista, mutta ihana yllätys oli löytää kuitenkin esille ponnistavia, uusia ruusunversoja keväällä! Talvi itsessään oli armollinen runsaan lumen suojatessa. Ryhmäruusujen maa ei edes jäätynyt koko talvena. Päällä oli ainakin 60 senttiä lunta. Huonon kesän jälkeinen lempeä talvi pelasti varmaan paljon.

'Maria Theresia' talvehti myös hyvin - kolmesta kaksi kappaletta on elossa!

Monta lajiketta oli kaksi tai kolme kappaletta sorttiaan. Useista jäi henkiin yksi tai kaksi. 'Baronesse', 'Zaide', 'Purple Rain', 'Pink Emely', 'Piano' ja 'Sweet Haze' lajikkeista talvehtivat kaikki yksilöt. Yllättynyt ja tosi iloinen olin myös köynnösruusu 'Camelot'in talvehtimisesta!

'Camelot' talvehti maahan kaadettuna ja mullalla ynnä katteella peitettynä. Upea!

Aion jatkaa maahan kaatamista, sillä haluaisin nähdä saako oikean köynnösruusun kasvamaan hitosti väärällä vyöhykkeellä. Kasvu on tosi vahvaa ja nuppuja on paljon. Kukat ovat suuria, ja terälehdissä on vinkeitä pilkkuja.

'Nostalgia' ruusuista yksi kolmesta talvehti.

Ruusulajikkeissa minua kiehtoo kukinnan muodonmuutos ja värien liukuminen kukan ikääntyessä. 'Nostalgia' ruusuissa keskusta on valkoinen ja laidat punaiset. Se on todella kaunis ruusu. Tämän kanssa haluan vähän revanssia, ja olen lisännyt sen uudelleen hankittaviin sitten joskus.

'Matador'eja oli kaksi. Toinen talvehti. Terälehtien kaunis aaltoilu puhuttelee!

Näissä hurjissa helteissä kukinnatkin sujuvat pikana. Ruusut kyllä rakastavat lämpöä, mutta tarvitsevat rutkasti vettä kukkiessaan. Uusia nuppuja tulee tasaista tahtia, eli kukintaa riittää todella pitkään.

Muhkean kokoiset kukat on 'Soul' ruusussa. Kaksi kolmesta talvehti.

Ruusuissa riittää nyt kukkineiden leikkomista, mutta se on sellaista hyvän mielen hyrinän täyttämää, leppoisaa puuhaa. On niin ihanaa nauttia illalla ruusumaan rauhasta, ja siistiä kukkineet pois. Taas tulee tilaa uusille kukille aueta.

'Pastella' vaihtaa väriä kukinnan edistyessä. Hämmentävästi osa ruusuista on
erilaisia kukiltaan, kuin viime vuonna. Ne aikuistuvat eri tavoin.

Olen todella, todella iloinen ruusuistani! Ne ovat huikea värien ilotulitus muutoin ruskeaksi palaneessa maisemassa. Tai noh - jokirannan tiluksemme on pysynyt suhteellisen vihreänä, mutta on meillä yksi karrelle palanut kohta kuivassa hietikossa tulotien laidassa.

Näkee kyllä, mitä on kasteltu. Tämä on Pohjanmaalla
nurmikoiden kauden muotiväri.

Ruusujen lisäksi on muutakin silmän iloa. Vihdoinkin onnistuin kunigasliljan eli Lilium Regalen kanssa! Tätä olen aiemmin yrittänyt eri paikoissa, mutta ruusumaan runsas lannoitus ja hyvä vesitalous on nostanut näiden kukinnot reilusti yli metrin korkealle. Korkeus taitaa olla lähempänä 1.5 metriä!

Valtavan komeat kukat, jotka tuoksuvat hyvin vahvasti.

Tänään aukaisivat myös jättisuuret puuliljat kukkansa, mutta niistä ei ole vielä kuvaa. Ryhmäruusujen maassa on myös uusia kärhöjä, jotka aloittavat myöskin. Niistäkin olen tuhottoman onnellinen! Postaan kärhöistä erikseen oman juttunsa.

Väriminttu yllätti. Ihan järkyttävän kokoinen puska. Kolme taimea vain istutettu.

Ruusukummin kanssa pohtiessa ruusujen kumppanuuskasveja, hän kertoi tykänneensä väriminttujen ja ruusujen yhdistelmästä. Yllätyin kyllä tästä kolmen pienen taimen tämän kesän ponnistuksesta. Ei heitä kauas 1,5 metrin korkeudesta.  Huikea!

Syysleimujen isot penkit leimuavat todellakin joka sävyssä. Nämä ovat jo kukkineet
pitkään, vaikka helteet on kyllä ihan paahtavat. Varjossa leimut vasta aloittelevat.

Olen pyrkinyt puutarhaan, jossa kukkia on jatkuvasti. Syyskesä on kuitenkin se räväköin kukinta-aika. Nyt helteiden piiskaamana tuntuu, että kaikki kukkivat etuaikaan ja aika nopeasti ohi. Jännä nähdä, mitä jää syyskuulle!?!

Alppipiikkiputkella on aina vankka sija minun suosikkilistassani. Myös
mehiläiset jakavat minun mieltymykseni. Tämä on perhosten ja mettiäisten herkku.

Lisään ryhmäruusuista kuvia, kunhan saan niitä otettua. Koko pajatsoa ei ole tyhjennetty tähänkään postaukseen. Mutta maistiaisia sentään. Nyt on meneillään kukintojen Hullut Päivät. Onneksi kelit viilenevät, sillä työpäivät on olleet todella, todella raskaita ihan lämpötilojen vuoksi. Pieni ihminen paistuu ja grillaantuu auringon porotukseen ja koviin lämpöihin.

Iloa ja valoa elämääsi - nautitaan viilenevistä ja pimenevistä illoista! Ilolla vastaanottaisin ukkosta, sadetta ja salamoitakin! Kunhan nyt jotenkin saataisiin luonnolle ja kasveille vettä!

Ryhmäruusujen maan heräämys ja kevään parhaat puut

Talvi yllättää pääkaupunkiseudulla joka vuosi, mutta nyt pääsi kevät yllättämään Pohjanmaalla. Tästä toki selvitään ihan nohevasti, mutta kovasti teettää työtä pysyä vauhdissa mukana! Muutama otos kevään parhaista puista - näitä toki riittää lisempääkin.

Usein kehumani kirjometsävaahtera 'Drummondii' kevään alussa.
Tämä on Valon Tuoja. Täysin kestävä V-vyöhykkeelläkin.

Kasvit ovat talvehtineet erittäin hyvin, ja toukokuun lämmöt innostivat julmettuun kasvuun. Kuivuudesta tuli seuraava rajoitin, mutta keinokastelulla voi parsia jotain kantteja. Joka paikkaan ei sadettimet ehdi ja yllä, joten on pakko tärkeysjärjestellä kastelua. Nyt on tosi kuivaa. Viimeksi satoi 4.5.2018, eli vanhanaikaiseen tapaan toukokuu oli kuiva. Toivon vanhanaikaista kesää poutakausineen ja lämpöjen keralla. Näitä halvatun kylmiä ja kurjia sadekesiä on katsottu nyt kolme peräkkäin.

Toinen "Osta heti pois jos näet" kasvi on saksanpihlajan hopealehtinen versio
'Magnifica' tai 'Lutenscens'. Todella hieno kesän hopeisena pysyvä lajike.

Sitten se minua itseä rankimmin hytisyttävin osio postausta - ryhmäruusujen maan talvehtiminen! Ryhmäruusut istutin viime kurjan kesän hyytävinä alkuhetkinä. Tantaulta ja Kordesilta tuli Ruusukummin kanssa yhteistyönä hiottu setti. Suurin kiitoksin hänen kokemustensa jaosta - nyt korjataan innostuksen satoa!

Tämä 'Baronesse' on talvehtinut jo kaksi talvea! Vahvat versot nousevat!

Olen ryhmäruusujen maan suojannut vain tyvimultauksella, kun talvi oli niin lempeä. Maa lumen alla ei jäätynyt ollenkaan. Kevään saatossa levittelin tyvimultauksia vain laajemmalle, ja kastelin maan hyväksi. Nyt sieltä pukkaa versoja ylös ihan tosissaan!

'Piano'n vahva verso puskee punaisena maasta.

Olen ihan otettu ja syvästi ilossa piehtaroiva - nämä talvehtivat! Ja tulevat kukkimaan viime vuotista tukevammin versoin. Ensimmäinen tiukka talvi on voitettu!!! Tulevaisuuteen en lataa yhtään mitään toiveita. Tämä yksi talvi voitettuna on parasta mitä voisi kuvitella - enemmän kuin missään toiveissa!

Pienestä ruusunkin versot pinnistävät kasvuun. Jokaista silmua tervendin
suurella ilolla - kasvuvoima kun on mitä huikein!

Pohdin hirveän kiivaasti kevättalvella, että tilaisinko vähän lisää ryhmäruusuja Saksasta. En tohtinut, sillä näiden menestymien on ihan äärirajoilla. Päädyin katsomaan miten viime kesän istutukset selviävät. Edelleen noin yhdeksän neliön tila hyvin suojaisaa ja aurinkoista tilaa on vapaana istutuksiin. Ehkä ensi keväänä tilaan lisää ryhmäruusujen lajikkeita. Katsotaan mitä tämä kesä tarjoaa antina. Mutta taas olen yhtä rohkeaa unelmaa rikkaampana! Talven koittaessa taas  pohdin talvetuskonsteja kunkin vuoden tuomiin haasteisiin vastaten.

Kirsikat kukkivat! Ihan valtava kukkarunsaus - ja pölyttäjiäkin piisaa. Satoa voi saada taas!

Kulunut talvi ei ole tuonut mitään isompia tuhoja. Myyrät pistivät poskeensa pari ei-niin-tärkeää kuusamaa. Ei kummoisiakaan menetyksiä siis. Tästä on ilo jatkaa kohti syvenevää kesää, joka näyttää paljon paremmalle kuin aiemmat sysikylmät ja susisurkean sateiset kesät. Hymyillen mennään päivä kerrallaan - iloa ja valoa loppuviikkoosi!!!

Viileää tuuletusta

Nyt on hektisessä läjässä taas paljon tapahtuneita asioita. Viisainta oli asentaa aurinkolasit silmille ja lähteä meren jäälle viilentämään päätä.

Merenrannan jäillä on takuu ajatusten setvimisessä. Suosittelen!

Luonto ja liikunta on lääkettä ihan kaikkeen. Tai ainakin lähes. Kun on sielu täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä ihan yhtenä solkenaan, niin pitää tyhjentää päätä itseä isomman äärellä. Siis meren rantaan. Siellä on taivas kattona, ja se on korkealla. Seinätkin on tosi leveällä. Sopii ajatusten lentää tuulen mukana.

Avaruutta ja aurinkoa. Sielun rauhaa.

Mukavan leppeässä pakkasessa ilman hyytävää viimaa oli mukava tallustaa rantamatalikon jäitä pitkin lenkki auringon paistaessa.  Meren rannassa aika jotenkin jännästi pysähtyy.

Seurakin ihan priimaa. Kaksi omapäistä kanssakulkijaa.
Tuota toista yritän kouluttaa. Toinen on jo menetetty tapaus.

Pitäisi nyt huokaista syvään - olen tehnyt ja saavuttanut tavoitteitani. Uudet on taas edessä. Ei ole mitään tuttua tallattua polkua, vaan uusia latuja. Ne on jänniä!

Jää tekee ihan merkillisiä muodostelmia. Delfiinin nokka tuossa nousee jäistä.

Laskin tässä, että kuukausi tai vähän toista on vielä ns. vapaata aikaa ennen töiden alkua. Miten parhaiten hyötykäytän leppoisat aamut, täydet yöunet ja hyvinkin downshiftaavat päivät? Suunnittelin pientä remontin jatkoa, tai edes terroristikoiran hampaanjälkien peittämisen maalilla. En tiedä ryhdynkö, vai ohitanko seuraavaan otolliseen kertaan.

Personal Trainer joka käänteessä mukana. Elämäniloa 23 kiloa.
Järkeä himmeän himpun verran, mutta intoa monin verroin enempi.

Päädyin unelmoimaan ruusumaita. Inspiroiva puhelinkeskustelu Ruusukummin kanssa betonoi suunnitelmiani lisätä pensasruusuja. Niille kun on aurinkoista tilaa vaikka kuinka paljon täällä. Hyötymaata haluan pienentää, kun tarvetta isommalle viljelylle ei enää ole. Siellä olisi muhevaa multamaata täydessä auringossa. Siis ruusuja. Kaivoin kirjastostani erittäin hyvän kirjan:

Tarjolla olisi 25 metriä pitkästi ja halutulla leveydellä valmiiksi muokattua maata näyttävän ruusuaidanteen paikaksi. Keväällä nakkaan muovit siihen päälle kuolettamaan juolan juurten pätkiä, ja istuttamaan pääsisi keskikesän jälkeen. Siis valkkaan lajikkeita.  Aika monta mahtuu, eikä tila tuohon lopu. Kun istuttaa mansikkakankaaseen, niin saa melkoisen huoltovapaan istutuksen.

Mun kaveri. Ihan paskan hyvä riesa :) Sanavalinta kertokoon oleellisen.

Iloa ja valoa viikkoosi - ehkä kevään tulon haisua saadaan hetkiseksi maistiaisina. Talvi pitää kuitenkin otteessaan vielä hyvän aikaa. Mutta saahan sitä aina toivoa aikaista ja lämmintä kevättä. Kokemus tosin on opettanut pettymysten kautta, että kevät tulee vain ajallaan. Siis aina aivan liian myöhään.

Tervetuloa lukijaksi Rouva Myttynen ja kuusi lukijaa Blogit.fi palvelusta! Jutut rönsyilevät epämäärisiin suuntiin, mutta sellaista elämä täällä vain on. 

Kanadanruusujen syksy

Lokakuuta mennään ihan hurjaa tahtia. Huomenna saavutetaan kuun puoliväli. Vielä ei ole edes halla puraissut herkimpiä, mutta syksyinen ränsistyminen on kyllä jo täällä.

Tämän kesän kunkku on 'Henry Kelsey'

Koeruusumaassa kasvoi vahvoin varsin ja täysin nuppulatvoin useita lajikkeita. Minähän vasta opettelen tuntemaan näiden ruusujen tapoja, eli tämä ruusujen tuntemus ja osaaminen on vasta alussa.  'Henry Kelsey' talvehti hyvin, ja ilmeisesti viime vuonna ehti tehdä siis juuttaan vahvat juuret. Kasvu oli tosi voimakasta ja kukinta aivan hurjan runsasta. Edelleen nuppuja riittää, mutta pian on aika katkoa latvat ja toivottaa hyvää talvea. Kukat kestivät sadetta myös varsin hyvin. Annan arvosanan "Paras kanadanruusu 2017"

Kanadanruusu 'Campfire' lokakuussa.

Iloisena yllättäjänä oli viime syksynä pienenä taimena istuttamani 'Campfire', joka nousi maan rajasta kukkien pitkään. Kukat muuttavat väriään kukinnan edistyessä, joten tämä on tosi herkullinen seurattava.

Melkein epätodellisen näköinen 'Campfire' - kukat keltaisesta pinkin kautta valkoiseen.

Kiitän Ruusukummiani tästä lahjasta - siitä on ollut tosi paljon iloa! Uskoakseni ensi kesänä talvehtimisen onnistuessa tämä on tuplasti suurempi. Tänä vuonna kukat heiluivat noin puolen metrin korkeudessa.

'William Baffin' kukki korkeana koko loppukesän

Toinen erityisen kunniamaininnan saa 'William Baffin', joka kasvoi myös tuplasti korkeammaksi, vaikka aloittikin maan rajasta. Kukinta on ollut runsasta ja pitkäaikaista. Oikeastaan jatkuvaa heinäkuun lopusta lähtien.

'Quadra'a pidetään varmana talvehtijana ja kukkijana. Niin on täälläkin.

 'Quadra' nousi edellisiä heikommin varsin, mutta ylsi kuitenkin kukkimaan näyttävästi. Kukinnassa oli kuitenkin pieni tauko syyskuussa, joten tämä kukki kahteen kertaan. Kukkii muuten edelleenkin. Pidän tämän kukkamuodosta ja mehevän punaisesta väristä.

Jotain pettymyksiäkin oli, sillä muutamat lajikkeet tekivät vain hentoja varsia ja pieniä kukkia. Koitan oppia hoitamaan ja talvisuojaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Talven ja tulevan kevään säille emme voi mitään, mutta ainakaan ensi keväänä en tosiaankaan pura talvisuojausta liian aikaisin pois.

Tasan vuosi sitten otettu kuva kuuraisesta ruususta.

Talvisuojaukseen olen varustautunut uudella kokeilulla hankkimalla talvisuojaturvetta 15 säkkiä. Kunhan kelit kylmenevät, niin leikon ruusuja vähän matalammaksi Ruusukummin ohjeiden mukaan. Silloin ne on helpompi talvisuojata. Köynnösruusuista leikon nuppuvarret pois, mutta muut lyhennän noin 40 senttisiksi. Sitten rojautan tyvimullituksen, lisään talvisuojaturpeen ja lopulta heitän maanerotuskankaan penkin päälle suojaamaan vesisateelta. Tätä varten pitää odottaa kelien viilenemistä, sillä tarkoitus ei ole tehdä homeiden valtakuntaa suojaisiin olosuhteisiin.

Viime vuonna lumi tuli ja pysyi marraskuussa.

Päivitän tännekin tulevia talvisuojauksia, kunhan ne ovat ajankohtaisia. Aion kokeilla myös maahan kaatamista joidenkin köynnösruusujen osalta. Talvivalkosipulit pitäisi saada maahan ennen sitä. Tässä käy päivät vähiin, mutta paljonhan riippuu säistä. Hyvällä lykyllä saan huomenna kunnostettua osan talvivalkosipulien penkeistä. Olkoon säiden haltija armollinen siihen puuhaan!

Iloa puuhillesi syyspuutarhassa! Ja tervetuloa lukijoksi Pihapiiantontilla, Ulla Kinnunen ja Maatiaiskanasen elämää - toivottavasti löydätte jotain kiinnostavaa tästä blogista :)

Uuden ruusumaan tilannepäivitys

En jaksa ahtaa kahden ruusumaan kuulumisia samaan postaukseen, joten aloitetaan tuoreimmasta tapauksesta. Tantaun ja Kordesin ruusuista tehtiin talven pimeinä iltoina yhteistyössä RuusuKummin kanssa istutussuunnitelmaa. Taimet tulivat keväällä, ja niitä on hoidettu kasvihuoneen hoivassa kunnes saivat antaa tilansa tomaateille. Siitä pitäen ne ovat olleet avomaalla purkissaan.

'Matador'in hehkulle on vaikea hakea vertaa. Syvää samettia on kukkansa -
tähän(kin) ihastuin ihan täysillä!

Yhden lajikkeen kanssa oli ongelmia, sillä kaikesta tehohoidosta huolimatta kaksi 'Pomponella' ruusua kuihtui. Koitin elvyttää runsaalla kosteudella, varjolla ja lopulta pussi purkin päällä pitämässä korkeaa ilman kosteutta. Silti ne eivät alun lupaavista silmuista huolimatta jaksaneet, vaan kuivuivat. Pieni menetys kokonaisuuden rinnalla, ja kolme samaa sorttia lähti kyllä elvytystoimissa kasvamaan.

'Dolomiti' on kaksivärinen ja tosi nätti

Kesä viipyi ja kevät piti kylmyydellään ennätysmäisessä otteessa. Hommat viivästyivät, mikä harmitti mutta ei ollut vakavaa. Ensimmäiset ruusut ehtivät kukkaan purkeissaan, joita olin huolella kastellut ja lannoittanutkin. Lopulta kaikki osat saatiin rakenneltua, eli haettua kuorma hevosen lantaa, korjattua jyrsin ja työstettyä kasvualusta. Istutus oli yhtä juhlaa!

Kaikkien romujen kanssa - saako esitellä Ruusumaa II

Kuva on huono, mutta ei nyt ole parempaa. Tämä on lähtöpiste joka kehittyy. Käytävien osuus näyttää järkyttävän suurelle, mutta siinä on optinen harha. Levitin katetta reilusti penkkiä ylöspäin. Käytävät oikeasti ei ole kovinkaan leveät. Tuo keskikäytävä on oikean kulkuväylän kokoinen ja nuo neliöiden hoitokäytävät on vain kapeat välmät.

Kovin panostus on kasvualustassa. Siinä pitää olla syvyyttä 60 senttiä, mikä on ihan hurjan paljon. Ruusut istutetaan jalostuskohta noin 15 sentin syvyyteen. Tästä johtuen hyvin kasvaneista taimista jäi näkyviin suurin piirtein latvatupsu. Tein jälleen kompromissia istutussyvyyden kanssa, sillä osa taimista ei ollut kasvanut 15 senttiä korkeammiksi. Jätin ne kuopalle ja lisään multaa niiden kasvettua.

Yhdeksän neliötä hehkuvan punaisia ruusuja. No välikäytävä vie vähän pinta-alaa.

Koostin kasvualustan multavasta perusmaasta, hevosen lantakompostista, turpeesta ja lisäsin multakasan multaa sekä tuhkaa. Katteeksi kokeilen Mustaa multaaa säkistä, sillä en uskaltanut liikalannoituksen takia kattaa lantakompostilla. Viisainta sorvata perusmaahan peruslannoitus ja antaa taimien juurtua. Toisena vuonna voi buustata terhakkaammalla lannoituksella, mistä lisää juttua seuraavassa postauksessa. Ekan vuoden tärkeä juttu on riittävä kastelu. Kastelen samalla intensiteetillä kuin tomaatteja. Ne eivät kuivahda ensinkään, mutta eivät kärsi liikakastelustakaan.

Toiset yhdeksän neliötä purppuraisia ruusuja

Pari kärhöäkin pääsi ruusumaahan. Tarkoitus on lisätä sinne myös perennoja sisustamaan ruusujen eloa ja tuomaan väriä myös alkukesään. Koeruusujen maa on tehty vailla visuaalista ajattelua pelkästään tutkimaan niiden menestymistä V-vyöhykkeellä. Siitä on nyt paljon opittu mm. hoitokäytävien suunnittelussa sekä ruusujen sommittelussa. Koen edistyneeni hyvässä opissa.

Purppuraisten ruusujen penkkiä koristaa viinikärhö 'Venosa Violacea',
jonka menetin tappotalveen 2015/2016. Uusintapainos tuli Westphalilta.

Kärhöpenkkien uudistaminen alkoi istuttamalla ruusumaahan muutamia lajikkeita. Kärhöseinää varten onkin taimet koossa, kunhan saan aikaiseksi istuttaa ne syvälle kunnostettuun maahan.

Samaan telineeseen edellisen kanssa sujahti uusi tuttavuus 'Night Veil'

Kärhöt ja ruusut ovat mielestäni upea yhdistelmä. Ne viihtyvät samoissa oloissa ja kärhöt eivät vie ruusujen elintilaa, vaan kiipeävät omiin korkeuksiinsa. Molemmissa on runsasta valikoimaa sommitella värejä yhteen.

Kunhan tämä syksyltä tuntuva kylmä kausi hellittää otteensa, niin postaan ekan ruusumaan kuulumiset. Tämä +10 astetta ajoittaisessa tihkusateessa ei tunnu ensinkään heinäkuiselta. Heinäpoutia odotellessa! Nykyisessä trendissä kesän lämpösumma ei kovin korkealla pääse nousemaan.

Ruusuisia unelmia postipakettina

Juuri ennen töistä lähtöä kännykkä piippasi viestiä, jotta olis paketti haettavana. Tiesin odottaa Ruusukummin masinoimaa Kordesin ruusukimppaa, mutta tulipa se äkkiä perille! Kurvasin noutamaan pakettia:

Tämmöiset lähetykset on niitä ihan parhaita!

Tuhti paketti täynnä ruusuja! Eipä ollut iltapäivällä vaivanneesta väsymyksestä hahtuvaakaan jäljellä, kun auoin paketin antia näkösälle!

Todella huolella pakattu elävä lähetys tuli aivan priimana perille.

Varovasti fylllinkejä sivuun siirrellen löytyi Kordesin herkkujen listalta vaivalla valitut yksilöt. Oli niiiin vaikeaa valita sopivat ruusut huikeasta tarjonnasta. Ja nyt ne ovat täällä!

13 tulevaisuuden toivoa.

Nyt on 50 kappaletta uusia ruusuja odottamassa istutusta. Kevät oli tänään lämmin ja huomisesta on luvattu vieläkin lämpimämpää. Sitten palataan taas vanhoihin asetuksiin kylmyyden keskelle.

Istutin syviin ruukkuihin Tantaulta tulleet paljasjuuriset ruusut. Aina vain ihmettelen, miten ryhmäruusujen kuivan näköiset ja hiusjuurettomat juuret jaksavat puskea kasvua!?! Ne on jotenkin niin puolikuolleen näköisiä, vaikka versojen silmut ovat selvästi elossa. Tämä on mulle niitä ruusujen ihmeitä!

Uudessa keväässä on nämäkin sinivuokot. Saivat tänään nuppunsa auki!

Olen nauttinut töiden tekemisestä. Kaupungissamme on viheralueiden hoitotöitä tehneet puutarha-asioista täysin tietämättömät miehet. Se jotenkin näkyy. Sanoisinko diplomaattisesti, että vuosien korjausvelkaa on. Minulla on koko kesä aikaa jättää korjaavia merkkejä ja tehdä dokumentaatio kustakin kohteesta - kuinka niitä pitää hoitaa vuosittain. Sille on ilmiselvästi tarvetta!

Mutta hei sentään - ihan mahtavaa tehdä töitä ulkoilmassa ja ihailla kätten työn jälkeä! Minusta liikkuva ja hyvin itsenäinen työ on just parasta. Ei olis enää minusta toimistossa näpöttämään. Tosi virkeä vaihtelu on vetää neonkeltaiset työvaatteet turvakenkineen, kasata auton perään lasti puutarhatyökaluja ja painua töihin. Paskakeleillä voin vaihtaa mielipidettäni. Onneksi vaihtoehtona on siisteissä sisätiloisa kasata dokumentaatiota tuleviin tarpeisiin.

Iloa ja valoa Sinulle - olet sen joka tapauksessa ansainnut!