keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Viileää tuuletusta

Nyt on hektisessä läjässä taas paljon tapahtuneita asioita. Viisainta oli asentaa aurinkolasit silmille ja lähteä meren jäälle viilentämään päätä.

Merenrannan jäillä on takuu ajatusten setvimisessä. Suosittelen!
Luonto ja liikunta on lääkettä ihan kaikkeen. Tai ainakin lähes. Kun on sielu täynnä myötä- ja vastoinkäymisiä ihan yhtenä solkenaan, niin pitää tyhjentää päätä itseä isomman äärellä. Siis meren rantaan. Siellä on taivas kattona, ja se on korkealla. Seinätkin on tosi leveällä. Sopii ajatusten lentää tuulen mukana.

Avaruutta ja aurinkoa. Sielun rauhaa.
Mukavan leppeässä pakkasessa ilman hyytävää viimaa oli mukava tallustaa rantamatalikon jäitä pitkin lenkki auringon paistaessa.  Meren rannassa aika jotenkin jännästi pysähtyy.

Seurakin ihan priimaa. Kaksi omapäistä kanssakulkijaa.
Tuota toista yritän kouluttaa. Toinen on jo menetetty tapaus.
Pitäisi nyt huokaista syvään - olen tehnyt ja saavuttanut tavoitteitani. Uudet on taas edessä. Ei ole mitään tuttua tallattua polkua, vaan uusia latuja. Ne on jänniä!

Jää tekee ihan merkillisiä muodostelmia. Delfiinin nokka tuossa nousee jäistä.
Laskin tässä, että kuukausi tai vähän toista on vielä ns. vapaata aikaa ennen töiden alkua. Miten parhaiten hyötykäytän leppoisat aamut, täydet yöunet ja hyvinkin downshiftaavat päivät? Suunnittelin pientä remontin jatkoa, tai edes terroristikoiran hampaanjälkien peittämisen maalilla. En tiedä ryhdynkö, vai ohitanko seuraavaan otolliseen kertaan.

Personal Trainer joka käänteessä mukana. Elämäniloa 23 kiloa.
Järkeä himmeän himpun verran, mutta intoa monin verroin enempi.

Päädyin unelmoimaan ruusumaita. Inspiroiva puhelinkeskustelu Ruusukummin kanssa betonoi suunnitelmiani lisätä pensasruusuja. Niille kun on aurinkoista tilaa vaikka kuinka paljon täällä. Hyötymaata haluan pienentää, kun tarvetta isommalle viljelylle ei enää ole. Siellä olisi muhevaa multamaata täydessä auringossa. Siis ruusuja. Kaivoin kirjastostani erittäin hyvän kirjan:


Tarjolla olisi 25 metriä pitkästi ja halutulla leveydellä valmiiksi muokattua maata näyttävän ruusuaidanteen paikaksi. Keväällä nakkaan muovit siihen päälle kuolettamaan juolan juurten pätkiä, ja istuttamaan pääsisi keskikesän jälkeen. Siis valkkaan lajikkeita.  Aika monta mahtuu, eikä tila tuohon lopu. Kun istuttaa mansikkakankaaseen, niin saa melkoisen huoltovapaan istutuksen.

Mun kaveri. Ihan paskan hyvä riesa :) Sanavalinta kertokoon oleellisen.

Iloa ja valoa viikkoosi - ehkä kevään tulon haisua saadaan hetkiseksi maistiaisina. Talvi pitää kuitenkin otteessaan vielä hyvän aikaa. Mutta saahan sitä aina toivoa aikaista ja lämmintä kevättä. Kokemus tosin on opettanut pettymysten kautta, että kevät tulee vain ajallaan. Siis aina aivan liian myöhään.

Tervetuloa lukijaksi Rouva Myttynen ja kuusi lukijaa Blogit.fi palvelusta! Jutut rönsyilevät epämäärisiin suuntiin, mutta sellaista elämä täällä vain on. 

12 kommenttia:

  1. Täältähän löytyi saman vyöhykkeen blogi! Tuolta voit seurata meidän uunituoretta projektia: http://10-vuotissuunnitelma.blogspot.fi/?m=1

    Kaunis koira sulla, taitaa olla aussie? Harkitsin itselleni sitä myös, kävin pariin yksilöön tutustumassakin. Beauceroniin päädyin sitten kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kurkkimaan ja lukijaksi, Niina. Kävin nopeaan katsomassa uutta blogiasi - sulla on hurjasti kaikkea puuhattavaa siellä!

      Rieko on aussie - viime kevään penikoita. Järkyttävä määrä energiaa. Nytkin tuo aktiivisesti pyytää aamulenkille, joten lähdettävä on.

      Poista
  2. Kyllä siellä aavan meren jäällä on päätä varmaan tosi mukavaa tuulettaa, ajatella sinisiä ajatuksia ja haaveilla ruusuista! Tuo kirja on paras, se löytyy meiltäkin ja kuten olen jo sata kertaa sanonut, koukuttua ruusuihin en aio, toivottavasti!

    Kaikkea hyvää sinulle, nauti heräävästä keväästä ja lintujen laulusta, uudet haasteet odottavat kohta, kun pääset kotikaupunkiasi kaunistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo odottelin, että milloin tämä kevään innostus alkaa. Nyt näköjään. Ja sulla Saila on vaara infektoitua ruusuihin ihan selvästi :)

      Kivipeltoon myös lämpimät toivotukset! Olkoon tuuli myötäinen ja lämmin!

      Poista
  3. Ulos lähteminen on parasta terapiaa etenkin nyt kun talvi antaa parastaan ja jää kantaa. Mansikkakankaaseen istuttaminen on hyvä idea, pitää ehkä pensasruusuille ominaista juurikasvuakin kurissa. Ruusuaidanne kuulostaa ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on kevättalven parhaita säitä. Ihanasti tosin lupailevat päivälämpötilojen nouseva plussalle. Siitä e kevään mahti lähtee!

      Ruusuaidanne on ollut jonkun vuoden mielessä, voisi olla aika toteuttaa se viimein.

      Poista
  4. Komeaksi on kasvanut personal trainerinne! Ihanat värit hänessä! Pensasruusuissa on paljon valinnan varaa ja ovat himpun verran helpompia kuin ryhmikset. Ja niiden tuoksu on ihanaa kesäillassa.
    Ja tilaa vielä noin ruhtinaallisesti, mihin istuttaa. Eikös ruusukummia jo ala himoittaa tulla paikanpäälle ihastelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riiviö on harmittoman näköinen valokuvissa :)

      Pensasruusujen valintaa teen iltojen ratoksi. Täytynee käydä kesällä Oulujoen taimistolla. Sinne on vain reilun tunnin ajo. Se on käymisen arvoinen paikka, varsinkin ruusuihmisille. Varmasti inspiroi! Ja kun tuota peltoakin on pari hehtaaria vielä istuttamatta!

      Poista
  5. Sullonki tosi laajat ympyrät, nii maalla ku merelläki. Ny taitaa ollakki viisasta suunnitella kesän istutukset, kuukausi kuluu vauhrilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ajan kuluminen suorastaan tikittää korvien välissä. Kaikkea pitäis ehtiä, mutta kun tuo hanki vain kasvaa. Leppeitä kelejä luvassa kuitenkin.

      Poista