sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Heinäkuun huippuja vauhteja

Huomaan päivien vierähtäneen edellisestä päivityksestä. Työpäivän teen Merenrantakaupungin ainoana puutarhurina, siihen päälle hoidan syöpähoitojen toimivuuden ohittaneen äitini hyvinvointia - ja lopun aikaa askaroin omalla pihalla. Eli en askaroi omalla pihalla juurikaan. Mutta onneksi kukat jaksavat ilahduttaa!

Alppipiikkiputki ja pioni. Pionien loisto on ollut ihan hurja upeaa tänä vuonna!

Olen pahasti jäljessä kasvukauden kulussa kuvienkin myötä, mutta hiihdetään nyt perässä - kun ei muuhunkaan pysty. Pionit ovat kukkineet ihan järkyttävän upeasti ja pitkään. Sateet eivät ole osuneet Merenrantakaupunkiin ensinkään. Meillä on ihan hirveän kuivaa! Tämä kesä on ollut kylmä ja kuiva. Lämpötilat ovat olleet koko kuluneen kesän 10 ja 15 asteen välissä. T-paitakelejä ei vain ole ollut. Kasvitkin ovat värjötelleet, joten kukkaan päässeiden pionienkin kukinta-ajat ovat olleet pitkiä!

'Coral Charm' on iso ja upea!

Kylmyys ja kuivuus ei ole omiaan edistämään rehevää kukintaa. Kastelun saamme hoidettua jokiveden pumppaamisella, mutta hyytäville lämpötilalukemille ei vain voi mitään. Hemmetin kalseaa on ollut.

Rosa rugosa 'Luise Bugnet' on ihan tosi luotettava ja kaunis kukkija!

Vuodenaika siirtyy hiljalle blogini ydintä kohti - eli kanadanruusujen tuomaan suuren iloon. Ne kaikki talvehtivat jälleen lempeän lumitalven läpi helposti ja ovat nyt heinäkuussa täynnä täpinää kukkia koko loppukesän. Viimeisimmät kuvat eivät ole koneella, joten päivitys laahaa todellisuudesta. Kun ei vain kerkeä koneelle.

Ranskanruusu 'Jenny Duvall'
Pakko siirtää kuvia ja pohdintoja ruusuista tuleviin pohdintoihin blogissa. Siihen on koko talvi aikaa. Nyt kanadanruusujen ja verrokkeina ranskaruusut, pensas- ja ryhmäruusut saavat oman tilansa ajan taas salliessa. Mutta hienoa kukintaa on tulossa sateiden turmelematta. Sadetta tuli heinäkuussa tosi niukat millit,  ja tulossa on hellettä pitkästä aikaa. Eikä pisaraakaan vettä.

Sinivaleunikko Mecononpsis 'Lingohom' on taivaan sineä.

Jos nyt katsotaan, niin kesä 2017 oli kylmä ja märkä, kesä 2018 oli kuuma ja kuiva, kesä 2019 on ollut kylmä ja kuiva- niin ensi kesä vois olla kuuma ja märkä. Kyllä me tarhurit ollaan aina niin sään armoilla!

Puutarhakoira Rieko hoitaa käytetyt taimipurkit jälkikäsittelyyn.


Kanat viettävät vapaata kesälomaa ihan Ellun kanoina.

Minulla on kesälomat viettämättä, kun puutarhurin kesälomat pitäisi olla jossain muussa ajankohdassa. Paha on sommitella lomia aktiivikauteen, kun ei ole tuuraajaa. Jos olen pois, niin ei ole kasveille hoitajaa. Pitänee kehitellä systeemejä, mutta taas tänä vuonna mennään näillä.

Iloa, valoa ja vauhtia kesän kulussa! Sitähän piisaa...
Taustalla kirjometsävaahtera 'Drummondii' ja edessä purppuraheisiangervo 'Coppertina'.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Nousukiidossa pensasruusut ja pionit

Heinäkuu alkoi vauhdilla. Tuntuu että viikot liitävät pikakelauksella, ja kasvustossa tapahtuu kaikki järkyttävällä vauhdilla. Vuorossa on pensasruusut, pionit ja syreenien viimeiset. Tuoksuja on puutarhassa ihan hurjan hieno sekoitus. Aloitetaan pensasruusuista, joista vain osa pääsee blogin postaukseen asti.

Se perinteinen juhannusruusu, joka ei koskaan ehdi kukkia juhannuksena täällä
Pohjanmaan pohjoisessa kolkassa. Vaan heinäkuun alussakin ehtii kyllä.

Heinäkuun alku on pensasruusujen parasta aikaa. Niiden kukinta on rajallisen lyhyt, mutta viime kesänä panostin juurikin pensasruusuihin. Nämä kuvatut on vanhempia istutuksia.

Tornionlaaksonruusu on se ihan eka kukassa yhdessä
Nilsinruusun kanssa. Tämä on R. majalis, eli metsäruusun
kerrottukukkainen muoto.


Nilsinruusun viimeiset kukat. Tämä kuuluu Harrisonii-ryhmään, ja on tosi
kestävä sekä hyvin aikainen. Kukinta on kyllä kahdessa viikossa ohi.

Rosa rugosa 'Hansa' eli Hansaruusun purppuran väriä kamera ei ikinä toista kunnolla.
Kestävä ja vaatimaton, takuuvarma kukkija on tämä vuodesta toiseen ilman hoitoa.

Pensasruusujen aika on intensiivinen. Kukat hyökyvät pensaan koristukseksi kuin iso aalto - ja tuokiossa homma on taputeltu kiulukoiksi. Sellaista on keskikesän primadonnien elo - hieno ja runsas hyökkäys estradille, ja sieltä aplodien kera taas taustalle.

'Ristinummi' kukkii sangen pitkään.
Vuosi sitten ihailin monen muun blogistin kuvista 'Ristinummi' löytöruusua päättäen istuttaa sellaisen itsellenikin. Sitten nauroin ihan kippurassa, kun huomasin omassa puutarhassa kukkivan hienon ja kookkaan yksilön jo valmiiksi. Selityksenä pitää kertoa, että tulotien vierukseen hain vuosia sitten Särkän ihan vihoviimeisestä syksyn poistomyynnistä nimilappunsa kadottaneita pensasruusuja. En ole niitä jaksanut tunnistaa, mutta 'Ristinummi' kukkii kyllä huomattavan suurin kukin.

Tämä on luultavasti 'Katri Vala'

En ole jaksanut eritellä, mutta 'Poppius' on joko tämä..

... tai tämä. Luultavasti eka, ja tälle pitää keksiä nimi.

Sitten varmoihin nimellä tulleisiin lajeihin, jotka just alottelevat kukintaa.

'Ilo'

Puolet perimästään kanadanruusuilta saanut puistoruusu 'Ilo' on kyllä tosi iso ilo puutarhassa. Pensas kasvaa suht isoksi, ja on talvehtinut hyvin täällä V-vyöhykkeellä kolme talvea. Kukkarunsaus ja kukinta-aika on molemmat suurta iloa tuottavat. Suosittelen!

Rosa rugosa 'Luise Bugnet' on luottoruusu.

'Luise Bugnet' on hieno luottoruusu pitkällä kukinta-ajalla. Nuppunsa on hienosti punaraitaiset ja kukka aukeaa valkoisena. Tuota metamorfoosia voisi tuojoitella pitkään ja hartaasti. Kukinta on runsas ja pitkä syksyyn asti. Ihan tosi hieno ruusu!

Syreenit pistävät parastaan myös pimeässä woodlandissa.

Syreenit on toinen sukukunta, joka nyt loistaa pian lopettaen. Ihan huikeaa kukintaa on ollut tarjolla. Minulla on syreenejä monessa paikkaa, jopa tontin pimeällä rajalla synkkää metsää vasten. Siellä ne vain kukkivat sinnikkäinä ja ah niin tuoksuvina!

Edellisen kuvan lähin on 'Elinor'. Olen karsinut sen rungolliseksi pikkupuuksi.

Jäätävän kestävä 'Holger' valkoisessa kaudeudessaan.

'Miss Kim' tuoksuu hurjan ihanalle!

Viime keväänä hakittu rungollinen 'Palibin' tuoksuu myös ihanalle!

Pensasruusut, syreenit ja pionit ovat heinäkuun alun huikentelijoita. Alppiruusujen kukkien jäännöksiä pois leikkoessa kaipaan niiden loistoa, mutta heti on tulossa aisteille taas uusia loistajia, joten matkavauhti tuntuu kyllä hurjalle.

Pionimaan lupaukset on hurjat. Nuppuja on ihan kamalan paljon.

Pionien nuppujen määrä on ihan järjetön. Jos kelit suovat ilman rankkasateita, niin tuleepa ihan huikea pionivuosi. Ensimmäisinä ovat jo kukkineet monet luonnonlajit, sen perään amerikanpionit (quad hybridit) ja sitten vielä perään kiinanpionit.

'Coral Charm' on just niin mun mieleeni!

Charm- jalosteista olen syvästi jäänyt kaipaamaan 'Red Charm' lajiketta, joka kuoli tappotalveen 2015/2016. Monta upeutta on pian kukassa, mutta tuota yksilöä en voi unohtaa. Revanssin ja uusiohankinnan paikka siis.

Tämä musta iris 'Black Form' on puhutteleva syvässä värissään!

Iris 'Hiisi' on paljon kepeämpi asultaan. Hieno!

Kruunitikankontti 'Reginae' on vuosien myötä kasvanut komeaksi puskaksi.

Niin paljon tapahtuu puutarhassa tässä keskikesän riehassa, että ehtii ehkä kuvata, ja laittaa blogiin jottain kuvia. Eipä paljon muuta. Mutta tässä on pitkästä aikaa varsinaista ruusuasiaa, ja ripaukset muutakin puutarhaan kuuluvaa. Vauhti on kova.

Meressä uintireissulla lionnut Rieko turkkia kuivattamassa ja vähän pörrössä.

Iloa ja valoa viikkoosi. Kesän lomareissu on huomenna edessä, kun Oulaisiin ajetaan Wanhan Woiman päiville. Kiire on takaisin kotiin, kun koira jää vartoomaan isäntäväkeä talonvahtina. Eli käydään ja käännytään kivoilla veteraanikonepäivillä.

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kukkapuut ja pionit estradilla

Kukkivat pienet puut ja pensaat ovat puutarhassa tietynlainen perusrunko, joka tuo vihreyttä, vehmautta ja silmänruokaa kukkien muodossa. Alppiruusujen kukinta oli todella näyttävää, mistä iloitsin ihan hurjasti.

Alppiruusuristeytys 'Haaga' x 'Feuerschein' on Osmo Jussilan kautta saatu
Olli Wuokon tekemä risteytys.

Rhodojen aika alkaa olla ohitse, mutta seuraavat primadonnat tarjoavat jo parastaan. On syreenien aika. Niissä tavallinen pihasyreeni (Syringa vulgaris) on ensimmäinen laji kukassa. Tuoksu on ihana! Seuraavaksi näyttää ehtivän erilaiset risteymät ja unkarinsyreenit.

Metsäpuutarhan varjossa jalosyreeni 'Annabelle' (Syringa hyacinthiflora)
kukkii suurin ja lumoavasti tuoksuvin kukkatertuin.

Pihasyreenin kirjavalehtinen muoto Syringa vulgaris Aucubaefolia on yksi
valontuojista sekin. Pitää siirtää se vähän parempaan paikkaan.

Istuttamalla useampia syreenilajikkeita päästään muutamien viikkojen kukinta-aikaan. Syreenillä on aina paikkansa puutarhassa! Kukkien värejä ja muotoja piisaa. Yhden syreenin olen leikannut rungolliseksi.

Viimeinen kukkiva syreeni on likusterisyreeni (S. reticulata). Tämä on kirjava-
lehtinen lajike 'Golden Eclipse'. Ihan hullun täynnä nuppuja pieni puu!

Lumipalloheisi lähes täydessä kukassa. Kostea kevät piti kaikki inhat
kirvat loitolla tästä pensaasta. Muistopuu tämäkin kun olen saanut sen
äitini äidin siskolta - armoitettu eteläpohjalainen puutarhahullu hänkin.


Vielä haluan esitellä ruusuorapihlajan, joka oli viime vuoden äitienpäivälahja Maestrolta. Se sai koko tontin parhaan ja suojaisimman paikan porraspielen alppiruusujen viereltä. Siitä otettiin iso pihlaja muutama vuosi sitten pois, joten areena oli vapaa jollekin tosi hienolle pikkupuulle. Nappivalinta oli ruusuorapihlaja Paul's Scarlet (Crataegus x media)

Ensimmäiset näytekukat. Isona tämä on todella huikea kukkapuu!

Kukat on kuin pieniä ruusuja! Toivottavasti meillä on yhteistä tulevaisuutta
perin väärällä vyöhykkeellä. Suositus näille on vyöhykkeet I-II.

Loikataan pionimaan anteja tutkimaan. Luonnonlajit ovat oikeastaan jo kukkineet, mutta amerikanpeijoonit, eli quad hybridit aloittavat. Niiden kukan koko on huikea!

Pionispesialisti Ahti Vallin siemenkasvatuksista on tämä kaunotarkin peräisin.
Amerikanpionit kasvavat hyvin ilman tukea, ja kukinta on kiinanpioneita vähän aikaisempi.

'Olga'sta olikin nuppukuva pari postausta sitten. Kukat ovat vieressä rehottavaa
quad-hybridiä paljon pienemmät, mutta kauniin puhtaan valkeat.

Pionien kukinta tulee olemaan ikimuistoinen - paras aikoihin, jos vain sateet ja myrskyt eivät turmele kukintoja. Minullahan ihan valtava osa pioneista kuoli 2015/2016 talven äkkivääriin pakkasiin paljaaseen ja syysateiden märäksi liottamaan maahan. Meinasin nakata pionihanskani lopullisesti tiskiin, sillä yhden kasvin hankintahinta on kuitenkin 15 eurosta ylöspäin. Minulta kuoli kymmeniä pioneita, joten mieli oli perin mustana näiltä osin.

Takana 'Olga' ja edessä amerikanpeijooni.

Sinä kesänä osuin käymään Satakunnassa intohimoisen pioniharrastaja Ahti Vallin luona, jonka mielestä ei ole syytä luovuttaa pioniharrastusta moisen vastoinkäymisen edessä. Lähdin sieltä melkoisen monta juurakkoa matkatavaroissa. Nämäkin amerikanpionit ovat kaikki sieltä peräisin, samoin Olga ja useita kiinanpioneita. Nyt ne kukoistavat ihan uskomattomalla tavalla! Onneksi kävi lopulta näin, että tein ison uuden pionimaan jokirantaan puulajipuiston perukalle täyteen aurinkoon ja tuulilta vähän suojaan. On ilo katsoa nuppujen paljoutta!

Muoks: Linkki pionienhankintareissuun.

Viimeiset sipulikukat on pallolaukat pionimaassa. Tykkään näistä palluroista!

Muualla puutarhassa on tarjolla kitkemistä, kattamista ja kastelua. Kuvat kertokoot sen tuhat sanaa:

Kivipuutarha on riehaantunut kasvuun. Kiviä tuskin näkee kasvien levitessä hurjasti.

Muotoja, värejä ja kukkia kivipuutarhassa.

Maariankämmekkä leviää jo ihan omaan tahtiinsa kivipuutarhassa. Nämä oli
alunperin rescuetaimia kultakaivoksen rakentamisen alta pelastettuina.

Ruusumaa on piukassa nuppuja. Tulee loistava kukinta! Nuo punaiset puskat
on japaninhappomarjoja 'Orange Rocket'.

Loppukevennyksenä taas Rieko ja pallo. Tai siis mitä pallosta on jäljellä...

Turkki on pörheänä, kun ollaan just tultu merenrannan uintireissulta.

Olipa kerran pallo. Kuoret on silti vielä rakas retuutettava!

Rieko on mahdottoman hyvä ja nopea palloilija. Kuvasta päätellen pitää tarttua
saksiin - turkki on päässyt vähän kasvamaan :D

Lisää kuulumisia ja kuvia taas kun kerkee kuvia ottamaan, käsittelemään ja kirjoittamaan. Iloa ja valoa viikkoosi kukkean kesän keskellä!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Isokesän aloitus, juhlia ja lehtimuotojen nautintoa

Juhlava Juhannusviikonloppu alkaa olla selvitettynä. Perjantaina vietettiin ikimuistoiset valmistujaisjuhlat, kun A-sarjan molemmat tyttäret valmistuivat opinnoistaan. Toinen on filosofian hamst... ei kun maisteri ja toinen on kasvatustieteiden hamster... maisteri. Hatunnosto urakan selvittämisestä, ja menestystä työelämään!

Pienet ja ahkerat sammalleimut (Phlox) kukoistavat.

Tänään vietimme pienet juhlat 80-vuotta täyttävän äitini synttäreinä. Hän ei halunnut juhlia, joten haimme hänet tänne ihan perhepiirissä syömään ja kakkukahveilemaan. Vielä muori jaksoi kiertää puutarhaa, kun kävelymatkaa oli vain joitain kymmeniä metrejä kerrallaan ennen seuraavaa istahdusta. Olin tosi iloinen, että saimme viettää vielä yhden tasakymmenjuhlan yhdessä.

Lehtimuotojen hienous on erilaisuudessa.

Jokin räjähdys on tapahtunut puutarhassa, koskapa kasvit alkukesän lämmössä ja kosteudessa on saavuttaneet ennen näkemättömät mittasuhteet. Kivipuutarha muistuttaa viidakkoa, jossa tapellaan ihan uudella intensiteetillä elintilasta. Kaikki kasvaa normaalia suuremmassa koossa. Onko kellään vastaavaa ilmiötä omassa pihassa?

Kaikki eivät kuki kerralla, joten herkuttelen mieluusti lehtien muodoillakin.
Kuunliljat (Hosta) ovat tosi monimuotoinen ja inspiroiva kasvisuku minulle.

Vesipisarat kuunliljan lehdellä on kiehtovia.

Samaan kasvupyräykseen on ehtineet myös rikat, joten huomenna on tarkoitus iskeä niiden kimppuun hartaudella heti aamusta. Ihan valtava kasvuvauhti on kaikessa. Samaan aikaan ihailen ruusujen nuppupaljoutta, samoin pionimaa tulee olemaan ihan huikea.

Lisää lehtimuotojen kerroksellisuutta ja tyyliä.

Valmiiksi surettaa luopua alppiruusujen todella komeasta kukinnasta, mutta heti vieressä nuppuilevat jo pensasruusut, joten väriloisto vain vaihtaa paikkaa. Kesä kulkee hurjaa vauhtia eteenpäin ja pihan primadonnat esiintyvät oikeasti ihan jatkuvana virtana.

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' saa vahvan kontrastin punapähkinä 'Fuscorubra'sta.

Tiedossa on kaksi päivää lomaa, joista yksi on puutarhan hoidolle ja toinen isäni luona visiteeraamiseen. Sitten jatkuu arki normaaliin tapaan - kesäloma on vietettynä. Ehkä elokuussa pidän viikon verran, jos kelit suovat. Syyskuulla voi pitää sitten loppuja lomia. Työsoppari onkin lokakuun loppuun, joten siitä eteenpäin kaikki onkin auki.

Kirjometsävaahteran lehti lähempää. Kesän kuluessa vähän kellertävä valkoinen laita
muuttuu valkoisemmaksi, ja keskus syvemmän vihreäksi. Sävy siis muuttuu.

Iloa viikkoosi - kesä on kukkeimmillaan!