Syksyn paras juttu on ruska

 Se hiipii tänne jälleen. Luonto puhkeaa viimeisen näytöksensä loppuhuipennukseen ruskaan. Ruska-aika todella kruunaa hektisen kesän virittämällä värikkäimmän näytöksensä kauden päätteeksi. Mielestäni ruskan loisto on ihan parasta syksyssä.

Metsävaahtera A. platanoides aloittelee

Aina kun istutan puita, huomioin myös sen viimeisen hienouden eli ruskaominaisuudet. Oikeastaan muutama puuvartisten sukukunta loistaa tällä sektorilla. Vaahterat ja pihlajat osaavat ruskan loiston luontojaan loistavasti.

Punavaahtera A. rubrum on punainen vain syksyllä.

Vaateroista on todella mielenkiintoisia suvun jäseniä kokeiltavaksi suomalaisissa puutarhoissa. Itse pidän niistä kovin, ja olen keräillyt eri yhteyksistä löytämiäni lajikkeita puulajipuistooni. Voisin tunnustaa, että vaahterat on yksi rakkauksiani.

Viitavaahtera A. barbinerve kestää V-vyöhykkeelläkin.

Kaikista vaahteroistani ei tule tähän postaukseen ruskakuvia, kun ovat vielä kesäasussaan. Ruska vasta aloittelee täällä pohjoisessa Merenrantakaupungissa.

Myös pihlajat ovat todella kauniita ruskapuita. Tavallinen kotipihlaja on hyvin kaunis runsaassa marjalastissaan, mutta punaiseksi ruskaantumiseen on vielä matkaa. Sukuna pihlajat ovat monimuotoisia ja oikeastaan kaikkina vuodenaikoina kauniita. Tämä on toinen lehtipuiden suosikkisukuni.

Helmipihlajan S. koehneanan valkoiset marjat saavat
kontrastia punaiseksi vetävällä ruskalla.

Ehkä paras ruskapihlaja on Tuurenpihlaja (Sorbus ulleungensis 'Dodong'), joka on minulla vielä ihan vihreänä. Mutta maltetaan hetki, niin se lehahtaa keltaisen kautta oranssiin, ja lopulta punaiseksi. Mielestäni mitä kuivempi ja köyhempi kasvupaikka, niin sen komeampi ruska. Suurin osa puitani kasvaa rehevässä jokirannassa, joten ruska antaa odottaa itseään. Puilla ei ole kiire vetää ravinteita lehdistä juuristoon, koska meren takia meille on tarjolla yleensä lämpimät ja lempeät syksyt.

Pihajalla on monta variaatiota marjojen väristäkin. Tämä on
Arnoldinpihlaja 'Kirsten Pink'

Saksanpihlaja S. aria 'Magnifica' pysyy harmaana
kunnes saa keltaisen syysvärinsä. Erottuu maisemasta!

Prunus suvusta löytyy kuitenkin se huikein ruskapuu, eli rusokirsikka on tempaissut syyslookin pian parhaimpaansa. Tämä puhuttelee katsojaansa!

Mitä enempää voisi puulta toivoa! Vaalenpunainen kukkapilvi keväällä ja
järkyttävän hienon punainen syysväri syksyllä! Kuin toinen kukinta.

On se huikee!

Toinen prunus suvun ruskapuu tulee oikeastaan esiin maisesmasta vasta syksyllä, eli tuohituomen (P. maackii) tempaisee hienosti limen kautta keltaiseksi. Muutoin puu ei varsinaisesti tule esille, vaikka sillä on kyllä todella hieno kuparinvärinen tuohirunko.

Asta-myrsky vei tästä rutkasti lehtiä, mutta jotain jäikin vielä.

Sitten muutamia muita sekalaisia nostoja eri kasvisuvuista. Se kaikkein erikoisin puu tontillani on pieni Seitsensormiaralia (Kalopanx septemlobus), josta köyhemmässä paikassa kasvava yksilö tarjoaa ruskan väriä:

Ehtaa lämmintä keltaista. Se toinen on ihan vihreä vielä
ravinteikkaammassa ja suojaisemmassa paikassaan.

Keltaisena sillan pielessä loistaa myös piikkiaralia (Aralia elata)

Amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea) saa keltaisen ruskan.

Jotkin syreenitkin saavat hienon ruskan. Tämä on samettisyreeni
(Syringa patula) 'Miss Kim.

Perennoissakin on todella hienoja ruskaantujia. Kameran eteen ehtivät eksyä vasta muutama. Saniaisista monasti väri "peseytyy" pois, ja jää sangen vaalean haaleaa keltaista.

Helmisaniainen (Onoclea sensibilis)

Paraatipenkissä kuunliljat ovat jo kellastuneet. 
Silti kukkia riittää yhä vain!

Lopuksi pakollinen osa ruusuja! Ryhmäruusut parantavat vain tahtiaan syksystä huolimatta. Nämä erottuvat niin maisemasta runsainen kukkineen, kun muut jo luovuttavat syksyn edessä. Nämä luovuttavat vasta pakkasten tullessa.

Ryhmäruusu 'Bonica' 

'Centro Rose' hehkuu mielttömän punaista väriä! Upea!

'Mirato'n kaarevat terälehdet ovat kauniita!

En kuvannut kaikkia lajikkeita, mutta näistä mulla ei taida olla entuudestaan kuvia blogissa. Keväällä tulleita uusia lajikkeita ovat.

Muutoin syksy jatkaa kulkuaan ja illat pimenevät. Olen siivonnut talvikanalaa, sillä Kukkenheimin asukkaat siirtynevät lähiaikoina talviaikaan kesäkanalan puolelta talven viettoon. Vielä ei ole näköpiirissä yöpakkasia, mutta onpahan talvikanalan puoli valmiina, ettei kotkojen tarvitse palella ulkokanalassa. Melkoisen sulkasatoista porukkaa siellä nyt onkin. Saisivat varistaa sulkansa ulos, ja kasvattaa uutta höyhennystä sitten sisätiloissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille blogin lukijoille!

Merenrantakaupunki Raahen puistokierros osa 2

 Viimeinen lomapäivä painuu iltaan. On olleet tuottoisat ja rattoisat pari viikkoa. Sato on korjattu, matot pesty, huusholli siivottu, tavattu rakkaita ihmisiä, ja ulkopuuhina maalattu muutama pieni ulkorakennus sekä puuhattu puutarhassa. Ihana loma, jonka ydin on oikeastaan ollut siinä, että ennen klo 9:ää ei tarvi sängystä nousta! Huomenna aamulla herätys on stoalaisen tyyneen tapaan 5:45.

Juvan veistospuisto kulttuurielämyksenä. Kuvat on elokuun lopusta, jolloin
kukinta alkaa olla perennojen osalta jokseenkin ohi.

Merenrantakaupungin yksi nähtävyyksistä on Kari Juvan veistospuisto Rantakadun ja Sovionkadun nurkkauksessa. Taiteilija Juva (1939-2014) syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet Raahessa ja Pyhäjoella. Juva lahjoitti Raahen kaupungille 19 veistosta, jotka ovat samalla läpileikkaus taiteilijan töistä neljältä eri vuosikymmeneltä.

Taustalla Kalatyttö-teos ja edessä Alkuvoima

Teokset sijoitettiin raatihuoneen puistoon, jolloin puiston nimi muuttui luonnollisesti Kari Juvan vesitospuistoksi vuonna 2008. Myöhemmin Juvan veistoksia saatiin vielä neljä lisää, osin kaupungin omana hankintana, mutta myös paikallisten yritysten lahjoittamina. Osa patsaista on Rantakadun toisella puolella, kirjaston sisäänkäynnin vierellä.

Rakentajat

Taidepuiston veistokset ovat pronssista valettuja pienoismalleja, joista osa on valmistettu suuremmiksi monumentaaliteoksiksi eri puolilla Suomea, esimerkksi Helsingin kaupunginteatteri pihalla on Thalia ja Pegasos.

Takana Thalia ja Pegasos-teos, edessä Tulenkantajat

Tulenkantajat

Veistospuiston teosten ympärille on istutettu pensaita, ruusuja ja monivuotisia perennoja, joita täydentävärt kukkasipulit tuoden kukkia patsaisen ympärille jo aikaisesta keväästä lähtien. Puisto on kukkiva ja vehmas taide-elämys, jossa voi pysähtyä nauttimaan kesäisestä päivästä ihan kaupungin ytimessä.

Tyttö Karjalan

Veistospuisto keväisesä lookissaan. Patsas on Tuulinen päivä.

Taitelijan toive oli, että teoksia kehystäisivät kukkivat kukat. Sain tämän toteutaa v. 2018 monivuotisilla perennoilla, kukkasipuleilla ja kukkivilla pensailla. Puistossahan ei ollut kuin nurmikkoa, tien vierellä nuorehko lehmusrivistö, muutamia vanhoja koivuja ja kaksi siperianlehtikuusta.

Tämä kuva on 2017 elokuulta. Kehitystä on tapahtunut!

Puisto on muuttanut ilmettään mukavasti, ja tänä vuonna sujuttelin sekaan syysleimuja ja jaloangervoja tuomaan myös syksyyn kukkia. Alkuperäinen ajatus oli, että riittää kun elokuun alkuun asti on kukkia. Ahneus kasvoi, ja puisto saakin elää ja kehittyä vuosien myötä.

Taas pari tuhatta tulppaania istutetaan syksyllä tuomaan kevääseen väriä ja iloa!

Tämä taas tältä erää! Olen iloinen siitä, että myös "ennen" kuvia on tullut otettua. Nyt pitää ottaa arki vastaan taas nöyrästi. Loma oli ihanaa, mutta tosi kivaa on palata töihinkin. Onneksi on osaava ja ahkera henkilökunta, joka pitää systeemin käynnissä vaikka työnjohto lomailisikin. Aivan mahtavaa porukkaa!

Iloa ja Valoa viikkoosi!

Merenrantakaupunki Raahe. Niin paljon!

Tämä on toivottu postaus Merenrantakaupungista Raahesta sen kesäisessä lookissaan. Meillä on paljon hienoja juttuja täällä alkaen vanhasta historiasta, idyllisestä vanhasta puuraahesta ja upeasta merestä. Jos haluat nähdä neljä vuodenaikaa Raahesta erittäin hienosti dronella kuvattuna, niin suosittelen klikkaamaan Antti Baasin tekemää youtube-videota. Siitä näkyy hienosti miten Raahe on merikaupunki, jolla on upea saaristo vierellään.

Lyhyt kierros ydinkeskustassa, eli kaksi ensin valittua palaa vihreästä Raahesta.

Pekkatori:

Pietari Brahen näköispatsas Pekkatorilla on Raahen Wanhan kaupungin ydin.

Pekkatori on ihanan, vanhan Puu-Raahen ydin, jossa vanha historia havisuttaa kulkijaa. Torin keskellä on kaupungin perustajan, kreivi Pehr Brahen (raahelaisittain Pekka) patsas. Se on pystytetty v. 1888, ja patsaan on suunnitellut Walter Runeberg (joka oli J L Runebergin poika). Tarinan mukaan Turku oli tilannut Runebergiltä Brahen näköispatsaan, mutta siitä tuli turkulaisille liian pieni. Patsas päätyi Raaheen. Täällä kaikki on pienempää :D

Pekkatori muodostaa liikenneympyrän Kirkkokadun ja Brahenkadun risteyksessä

Pekkatori on monenlaisten tapahtumien keskus. Kesä-heinäkuun taitteessa olevien Pekanpäivien aikaan patsas saa monikertaisen ruususeppeleen kaulaansa. Toria reunustavat vanhat ja periteikkäät puuraahen porvaristalot, kuten Langin Kartano. Se on entisöity pieteetillä viihtyisäksi kahvilaksi, joka on auki ympäri vuoden. Myös Raahen matkailuinfo löytyy torin laidalta.

Takana vasemmalla Langin kartanon kahvila. Kannattaa käydä!!!

Pekkatori on Suomen mittakaavassa ainultaatuisen hyvin säilynyt 1800-luvun alkupuolen rakentamistapaa edustava aukiokokonaisuus. Suomalaisten puukaupunkien toresta Pekkatori on parhaiten säilyneitä.

Tänä vuonna tämmöiset kesäkukat - petuniaa, pelargonioita, daaliaa ja koristehirssejä. Laidassa mm. hopealankaa,
jotka jäävät kun  kesäkukat poistetaan, ja laitetaan callunat ja havut talveksi.

Pekkatori remontoitiin viimeisimmän kerran perustelllisesti v. 2013-2014, jolloin istutettiin nykyinen kasvilisuuskin. Torin nurkkia koristavat koristeomenapuiden ja erilaisten pensasangervojen ryhmät. Pekka-patsaan ympärys kukitetaaan kesäkukilla.

Härkätori:

Härkätori

Härkätorinpuisto on ihan kaupungin ytimessä, ja sen historia on elänyt monenlaisia vaiheita. Historiassa se oli karjamarkkinoiden keskus, jonne tultiin matkojenkin päästä. Alue muutettiin oikeaksi puistoksi vuosien 1936-1938 aikana. Lehtori Emil Koskinen suunnitteli tarkan pohjapiirroksen, jonka perusteella torialueelle rakennettiin käytävät, nurmialueet ja istutettiin puustoa.

Puolustaja-patsas oli aikansa sensaatio alastomuudessaan.

Puolustaja-patsaan on veistänyt Johannes Haapasalo v. 1908, ja sen on lahjoittanut Raahelle v. 1932 vuorineuvos John Grundström eli Sokeri-Jussi. Liikanimensä hän sai urastaan Suomen Sokeri Oy:n toimitusjohtajana. Lahjakirjassa oli vaatimus, että patsas on pystytettävä Härkätorille, ja että luonnontilassa ollut Härkätori tulee muuttaa puistoksi. Sembramäntyjen ja siperiankuusten ympäröimä patsas oli alastomuutensa takia tuohon aikaan sensaatio. Puolustaja-patsas kuvaa kamppailua venäläistä sortovaltaa vastaan vuosisadan alussa.

Kivetyn torin pienet istutusalueet pursuavat kesäkukkia. Laidassa luottokasvina
hopeakäpälää, joka jaksaa vaikka missä olosuhteissa!

Puolustaja-patsas omaa itsenkin melkoisen historian. Patsas pelastettiin 1. maailmansodan aikana ensin Belgiaan ja sieltä Pariisiin sotaa pakoon. Patsas oli välillä piilotettu maahan kaivamalla, ettei siitä olisi tehty saksalaisille tykin kuulia. Sodan jälkeen se kulkeutui Suomeen vuorineuvos John Grundströmille, ja hänteltä siis lahjoituksena entiseen kotikaupunkiinsa Raaheen.

Kolme vanhaa harmaapihtaa lienevät Pohjois-Suomen suurimmat.

Torin ulkoasu uudistettiin 2007-2008 poistamalla nurmialueet ja kiveämällä tori nykyiseen asuunsa. Kesäisin torin päässä toimii kesäkahvila, ja tori on monenlaisten tapahtumien paikkana ympäri vuoden. 2018 torille rakennettiin Wall-Holla lasten kiipeilyväline.

Puretun esiintymislavan tilalla on vehmaat istutukset.

Puuston kasvillisuus koostuu lähinnä suurista sembramännyistä, muutamasta vanhasta harmaapihdasta ja runsaista kesäkukkaistutuksista. 2020 vanha esiintymislava purettiin pois, ja tilalle murikivin korotettiin istutusalusta, johon istutettiin ruosotuomipihlajia, atsaleoja ja purppuraheisiangervoja. Laidalle jätettiin tilaa kesäkukille.

Komeat sembrat ympäröivät puistoa.

Kirjoittelen lisää Merenrantakaupunkini puistoista ja istutuksista, kunhan taas kerkiän. Seuraavana tulevat Juvan veistospuisto ja Itsenäsyydenpuisto. Vielä pikkuinen kuvakimara kesäkukkaistutuksista torneissa, laatikoissa ja ruukuissa:

Kesäkukkia laatikoissa kaupungilla. Näitä on noin 60 kukkia pursuavaa lootaa.

Tämä kukkatorni alkaa olla jo ylikasvanut.

Himpan isompi kukkapurkki tämä.

Kävelykadun kukkatörppöjä, Keskuskasvina on timanttituija.

Kun pitää saada asfaltti kukimaan, niin sirotellaan kukkalaatikoita. Nuo petuniat villiintyivät ihan hurjasti.

Koristeheinät sopivat hyvin keskuskukaksi laatikoihin.

Muutoin vedellään viimeisiä lomapäiviä. Tänään jälkikasvu kävi poimimassa viimeisiä pensasmarjoja, ja saivat viemisiksi perunoita, sipuleita ja valkosipuleita. Pidettiin kesäkauden päättäjäiset grillaten ja nauttien yhdessä olosta. Huomenna juhlitaa yhtä keväällä lakkinsa saanutta, jonka juhlat ovat koronan takia viivästyneet. Tämä loppuloma onkin siis yhtä juhlaa!


Iloa ja valoa viikonloppuusi!