maanantai 26. kesäkuuta 2017

Hurrikaani Rieko ja ruusumaa kakkonen

Otetaan ensin pakolliset pentukuvat. Riekon eilinen päivä oli niin rankka, että päivä kului melkosestaan nukkuessa. Penikasta oli vähän veto pois, mutta unessa sulatetaan kokemuksia - niin varmaan koiravauvallakin.

Rauhallinen poseeraaminen onnnistuu joskus. Harvoin.
Illasta olikin sitten ihan järjettömän paljon energiaa, jota juostiin pihanurmella heti pitkän aikaa:

Hurrikaani tulee!

Kamera saa olla pentua kuvatessa sarjatulella. On se nopee!

Australianpaimenkoira on touhukas kaveri
Yhteiselo on alkanut suotuisissa merkeissä ja äkkiähän tämä pentuaika menee ohi. Siksi pitääkin valokuvata hartaasti muistojen vuoksi. Kiusaan teitä kuvilla ja tarinoilla.

Sitten se luvattu ruusumaa kakkosen päivitys. Kevät oli pitkän ja kylmä täällä Pohjanmaalla. Kaikki on 2-3 viikkoa myöhässä - myös minun ruusumaani. Sain kuitenkin apua kärräyshommissa:

Viaton ohikulkija tarjosi apua... ja joutui paskakuskiksi.
Sitten hajosi jyrsin, jota Maestro kunnosti taas toimivaksi. Aikansa siinäkin meni, kun osia piti vaihtaa. Lopulta pääsin jyrsimään. Eli perusmultamaahan lisättiin hevosen lantaa, tuhkaa ja jyrsittiin sekaisin.

Kasasta lisää multaa, jotta kasvualustaksi saadaan 60 senttiä.
Taas rakennetaan hartaasti kasvualustaa, sillä kaikki alkaa mullasta. Syvälle sekoitin hyvästi hevonpaskakompostia, päälle lisäsin multaa kasasta. Mittasin kasvualustan syvyyden tikulla ja mitalla.

Taimipasianssia
Lopulta välikäytävät on lapioitu, päällysmultaan sekoitettu turvetta ja istutus voi alkaa. Se on sangen työlästä, kun istutuskuopat on niin juuttaan syviä. Mutta pehmeään maahan on helppo kaivella. Joka kuopan pohjamaahan sekoitin vielä hevonpaskaa, laitoin vähän multaa väliin ja istuttelin taimet.

Topakoita ruusunalkuja pääsemässä juurtumaan maahan

Taimipurkki poikineen upposi syvälle multiin. Nupullahan nuo jo ovat, osa kukkiikin. Katteeksi ajattelin kokeilla mustaa multaa säkistä. Valmiista maasta ei ole kuvia, kun kamerasta loppui akku. Tulevaisuus näyttää kuitenkin sangen ruusuiselle!


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Hurrikaani talossa!

Autossa istumista 1200 kilometriä kahdessa päivässä on urakka. Se on takana ja hyvänä syynähän oli pieni hurrikaani:
Australianpaimenkoira Goldenoldies Enjoy The Silence kahdeksan viikkoa.
Silmänsä ovat oikeasti ruskeat, mutta salama askaroi omiaan.
Tänään koitti kuopuksen todella pitkään odottama päivä, eli haimme Lopelta erinomaisen terhakan harrastuskoiran alun. Pentueen The Matami, joka päsmäröi myös ruokakupilla. Sen huomasi vyötärön ympäryksestä. Sanottakoon että pentupyöreyttä oli himpun enempi kuin sisaruksillaan. Pyöreyttä on hyvä ollakin, sillä täällä elo sujuu melko tavalla ulkona askaroidessa ja vapaana liikkuessa.

Tämä kuva on tiivistettyä onnea ja unelman toteutumista.
Penikka merkkasi heti Kuopuksen ihmisekseen.
Kissat ovat pyörähtäneet näköetäisyydellä pöyristyen näkemästään. Jokainen on tuijottanut hetken ja sitten reagoinut tapojensa mukaan poistuen nopeasti muualle. Nyt ne ovat tietoisia asiasta - talossa on TAAS joku ylimääräinen henkilökunnassa. Ja tarkistusten jälkeen se näyttäisi jäävän. Siinäpä kissoilla pohdintaa taas toviksi aikaa.

Työnimenä on Rieko, jonka taustalla on hurrikaanin nimi. Pieneltä hurrikaanilta tämä tuntuu, mutta lähempi tutustuminen antaa osviittaa onko nimi koiraa myöten.

Minäkö hurrikaani :D
"Rieko" on osoittanut jo hyvää tilanneälyä kissojen kanssa. Matkustaminenkin sujui alun pienen itkun jälkeen kuin vanhalta tekijältä. Pysähdyimme tunnin välein vähän jaloittelemaan, juomaan ja pissille. Autoon ei tullut yhtään pissiä. Tästä se pitkä kumppanuus alkaa!

Puutarhakuulumisa seuraavalla kertaa - ruusutkin jo pöhistelevät ja uusi ruusumaa vaatii päivitystä tänne. Minä vietän huomisen mammalomaa ja kuopus on vastuussa työpäivän aikaisista kasvatustoimista.

* Lisäys*
Ensimmäinen yö meni rauhallisesti. Pentu nukkui hyvin ja herättiin kerran pissille. Tämä veijari osaa jo pyytää itse ulos hädän hetkellä!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kiivaan keskikesän tuokiot - hauskaa Juhannusta!

Kesä repesi kerrasta, vaikka nytkin on villasukkakelit juhannusaatossa. Luonnossa tapahtuu kaikki niin hurjan nopeasti. Pikavilkaisu kuluneen ajan highlighteihin:

Toveri Siili on ollut ilonamme iltaisin. Kiva veijari!

Siilin tuhinat kuuluvat iltaiseen äänimaisemaan. Se asustaa talomme alla. Erään iltayönä nähtiin kuitenkin seuraavaa:

Menossa siilien pitkäveteiset lemmenpuuhat.

Jopa löytyi paikalle sulhanenkin. Morsio oli vastahakoinen. Homma jatkui varmaan hamaaan aamuun asti, joten toivotaan sulhon sinnikkyyden poikivan siilivauvoja iloksemme.

Suuri onni ja riemu koitti tämän lastin myötä:

Lavallinen palanutta, turvekuivikkeista hevosen lantaa!

Voi onnea - jokunen kuutio hyvää paskaa! Tämä teki onnelliseksi. Toiset naiset vaativat koruja, kalliita lahjoja ja matkoja - minä onnellistuin pitkäksi aikaa kuormalla ehtaa paskaa.

Siinäpä sitä - koko vuoden tarvis kerta kippauksella.

Uusi ruusumaa sai höystönsä, entiseen lannoitus tuli samaa rataa ja moneen muuhunkin kohteeseen on levitetty lantakerros. Käytän sitä katteena, joka lannoittaa ja pitää maan kuohkeana.

Nyt vietetään kuitenkin Juhannusta, grilli jo lämpiää ja herkkuja on moneen lähtöön. Ihan hiljaa vain kotona hissutellen ollaan koko sakki, mutta huomenna Subaru starttaa etelän turneelle. Seuraava päivitys varmaankin sisältää vauvakuvia. Eli hauvakuvia.

Pihlaja 'Magnifica'
Hauskaa Juhannusta itse kullekin täällä piipahtajalle!




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Minä lupaan

Lupauksia on ilmassa. Tässä tänään kuulemani lupaukset kuvina:

Minä lupaan hehkua kirkkaana kuin aurinko - narsissi

Me lupaamme tuoda väriä elämään - tulppaanit

Minä lupaa kukkia ihan pian - syreeni 'Holger'

Lupaan ehtiä ensimmäisenä kukkaan - Rhodo Aureum x Goldschtz

Lupaan olla hengissä - seitsensormiaralia
(Kalopanax septemlobus)

Lupaamme olla räväkä pari - 
kirjovaahtera 'Drummondii' ja punapähkinä 'Fuscorubra'

Lupaan olla herkkä ja kaunis - esikko

Olen lupaus tulevaisuudesta - ruusu 'Purple Rain'

Olemme lupaus kesästä!

Hauskaa viikon jatkoa  ja nauti kesän auringosta, lämmöstä ja ihanuudesta!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kotkojen kesäaika ja arvoitus

Nyt tuli helteet Pohjanmaalle. Aivan kääntyi uudet tuulet, ja eilenillasta alkoi tosissaan lämpiämään. Siirsimme kotkot kesäaikaan, eli kannoimme parven yksitellen talvikanalasta Kesäkukkenheimiin.

Taksipalvelussa asiakkaat Kukkenheimiin
Tyttöjen kanssa pyydystettiin talvikanalan lokoisista oloista kanat yksitellen, ja kannettiin Kukkenheimin puolelle. Perinteisesti kanat vastustavat kiivaasti sylikyytiä, joten metakka oli mitä melkoisin, kun yritimme rauhoitella laumaa ja saada sieltä yksi kerrallaan kiinni. Heti kun kana on kiinni ja siivet taitettu sievästi vartaloa vasten, kana rauhoittuu räpistelemästä. Homma oli niin päätöntä, kuin vain kanalassa voi olla - joten naurettiin ihan katketaksemme! Kuopus sai kanasta naamalleen, ja minun syliin lensi ihan vahingossa Elvis-kukko paetessaan esikoisen kiinniottoa. Oli ylläri kukolle jos minullekin. Elvis huusi perinteisesti kuin syötävä koko kantomatkan.

Tipi the Bird oli helppo poimia syliin. Tässä tarkastellaan tuttua kesäkanalan
orsistoa tikapuineen.

Yksi kana pääsi pihalle karkuunkin, joten sitä piti jahdata aikansa. Kikattava kuopus jallitti kanarouvan lopulta uudelleen syliinsä. Lopulta kaikki olivat kesäkanalassa.

Vaikka ilta oli jo pitkällä, niin kukko Nox ja kanaset eivät menneet
orsille kuin vasta puolen yön maissa. Oli vissiin liian jännää!

Ulko-ovikin tuli testattua - toimii kuten viime kesänäkin.
Maestro päätti vielä vähän tuunata Kukkenheimia kattamalla siitä lopunkin katon pellillä. Osa kattoa oli verkkoa ja osa peltiä. Viime kesän sateissa maapohja tahtoi liettyä, vaikka hiekkamaata onkin alla. Liika sadetta vain tuli jatkuvalla syötöllä. Siispä laajempi, sateenpitävä katto syntyy pikapuolin.

Onnellisia kanoja!
Lopulta heitetään arvoitus, joka nostaa tummanpuhuvaa olemustaan kukkapenkissäni. Tiedätkö mikä kasvi tämän on?

Koko on pieni, kukkansa kaunis!

Mukavaa kesäviikkoa - nyt voi kesäkukatkin pistää lopultakin ulos!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Taitaa tulla kesä!

Nyt on juhlat juhlittu ja toipuminenkin suoritettu. Arki alkaa rullata taas tuttua rataa, mutta nyt mielialaa kohottaa selkeä lupaus kesästä!

Tuurenpihlaja eli Sorbus 'Dodong' lupaa kukkia runsaana.
Kuvat on eiliseltä, eli tänään ollaan taas harpan verran pitemmällä. Ei vain ehdi kevään tahdissa blogia päivittää. Tämän illan askareina ahersin kesäkanalan valmiiksi kanojen kesälomaan. Täällä alkoi sade, joten olkoon kotkot vielä yhden yön talvikanalassa. Kesäresidenssiin on tuotu kolme kottikärryllistä hiekkaa, paikattu viime kesäiset maansiirtotyöt (kanat ovat kovia ruopimaan!), putsattu orret ja laitettu pehmeät pehkut kanamökin lattialle. Kaikki valmista - pari viikkoa myöhemmin kuin tavallista. Hidas kevät ja kylmät kelit ovat jarruttaneet tätäkin operaatiota.

Sulohelmipihlaja eli Sorbus prattii omaa paljon lehdyköitä!
Kevät harppasi viikonloppuna ihan ison askelen. Viherrystä alkaa olla joka paikassa! On tätä odotettu pitkään ja hartaasti!

Ensimmäinen pioninuppu Amurinpionissa (Paeonia obovata)
Penkeistä putkahtelee uusia versoja päivittäin. On ihanaa kiertää töiden jälkeen puutarhaa tutkimusmatkaillen ja iloisia jälleennäkemisiä kohdaten!

Pärskäjuuret eli Veratrumit on pohjoisia erikoisuuksia.
Joka kevät hiljennyn pärskäjuurten edessä. Ne nousevat ensimmäisinä, eivät pelkää pakkasia ja venyvät lopulta rutkasti toista metriä korkeiksi. Lehtien vekitys on graafisen tehokkaan näköistä. Ihan omanlaisia eläjiä ovat nämä! Kukkivatkin isolla kukinnolla lajikkeensa mukaisella värillä.

Kaukaasian pitkäpalko eli Arabis caucasica sentään kukkii runsaana!
Vielä on niukasti kukkijoita, mutta pitkäpalot hehkuvat valkoista väriään. Saman tekevät valkovuokkojen lajikkeet ja kiurunkannukset. Sipulikukat vasta aloittelevat. Eli ihan lähtöruudussa täällä ollaan - ja kaikki  kiva on vielä edessä!

Helmisaniaisen eli Onoclea sensibiliksen kiehkurat ovat viehkoja!
Kasvien kasvussa on paljon mielenkiintoisia värejä ja muotoja. Saniaiset ehkä sieltä kummallisimmasta päästä. Tykkään niiden kevälookista tosi paljon.

Nyt alkaa tosi kova vauhti puutarhassa. Toivon että minulla riittää voimia puuhata omaakin puutarhaa. Onneksi Maestro on tehnyt ison työn puutarhan kevätsiivoissa. Ehkä minäkin ehdin mukaan kevään kyytiin myös vapaa-ajalla!

Iloa keväästä  ja lämpenevistä keleistä. Kesä tulee tännekin viimein!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Juhlaa!

Valmistujaisia on tiedossa monessa taloudessa - niin meilläkin. Esikoinen saa valkolakkinsa lauantaina ja olen lapsestani hyvin ylpeä!

Punainen sinivuokko kukoistaa - enemmänkin kukkia tarvittaisiin!
Juhlat tuottavat kovasti tohinaa - siivousta ja leipomista piisaa. Tällä kertaa olen jopa palkannut apua tarjoiluun ja tiskaamiseen. Näin saan itse ihan uudenlaisen mahdollisuuden vain viettää juhlia seurustellen! Normaalisti juhlat on kova urakka etukäteisvalmisteluja ja tarjoilua. Pääsen paljon helpommalla nyt. Esikoinen itse leipoo ja laittaa kaverina, joten puolta helpommalla mennään.

Jalokiurunkannus eli Corydalis nobilis on vasta nupulla.
On ihanaa saada taas yhteen iso porukka sukulaisia ja ystäviä! Kävin jo eilen illalla manaamassa kylmyyden riivaamia kukkiani kirittämään edes vähän aukinaisia kukkia. Kelit eivät helli edelleenkään. Riivatun kylmä kevät. Ei vain voi mitään.

Anemone parviflora (en tiedä nimeä suomeksi, mutta vuokko se on)
Samaan aikaan on esikoisen muuttopuuhat hetkeksi takaisin kotiin, joten tunnit käy vähiin vuorokaudessa. Huomisen pidän vapaata töistä, jotta saan tehtyä kaiken tarvittavan. Tai edes tärkeimmät osat. Sitten huokaistaan lauantai-iltana. Well Done.

Iloa päiviisi, lämpöjä odotellaan ensi viikolla viimeinkin!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Siili vierailulla ja muuta hyvää seuraa

Johan tuttu tuhina kuului lintujen ruokintapaikan suunnasta. Siilihän se siellä etsi ruokaa. Hain pikaisesti kissanruokaa sisältä, mutta unohdin kameran sisälle. Kuva on viimevuotinen ja siilikin eri:

Pieni piikkinen puutarhaystävä!

Rauski-kissa heittäytyi uteliaaksi, mutta siili vähät välitti uteliaasta pikkukatista. Se tuijotti tiukasti takaisin, jolloin  Rauski katsoi viisaimmaksi vetäytyä pohtimaan uutta tuttavuuttaan kauemmaksi. Varmasti se havainnoi kuitenkin, että samoilla eväillä mennään. Mutta ilo oli nähdä siili taas ilonamme - sehän hävittää kesän mittaan melkoisen määrä etanoita, kotiloita ja jopa myyränpoikasia.

Perjantai oli mitä ilosin päivä, kun Karjalan Lentävä Muna & Kana ajoi pihaan. Toveri Hirnakan vuotuinen Pohjanmaaturnee parkkeerasi pihaan. Piipittävät laatikot pantiin tankkauksen ja huollon jälkeen yöpymään. Me rouvat istuimme hartaaseen kuulumisten vaihtoon kasvihuoneen eteen, ilta-aurigon säteisiin ja mustarastaan konserttiin. Kyllä oli mukavaa! Aamulla lähdettiin Särkän Perennataimistolle havuostoille. Jopa oli autossa puuta ja puskaa! Mukaan mahtui vielä ne piipittävät laatikotkin, ja turnee jatkoi Kainuun suuntaan.

Neuvoksenomenapuu eli Malus 'Echtermeyer' on täynnä punaisia nuppuja.

Muutoin kevät antaa odottaa itseään. Viime viikolla oli pari siedettävää ja aurinkoista päivää, mutta tänään harmaa tihkusade vallitsi maisemassa. Ja kylmyys. Sitä on tarjolla edelleenkin.

Silti iloa viikkoosi - kaivellaan taas välihousut kaapista ja mennään eteenpäin!

torstai 25. toukokuuta 2017

Silmut on kevään parasta antia!

Ihana päivä vapaata! Heräsin klo 5:15 ja hymyillen käänsin kylkeä herätäkseni kymmenen tietämissä uudelleen. Tuli nollattua univelat. Vasen lapa tuntui levon jälkeen paljon paremmalle, mutta en sitä alkanut rassaamaan. Se tarvii nyt huilia, joten puuhasin keveämpiä juttuja. Niin kuin kuvaamista ilta-auringossa.

Sorbus commixta 'Dodong' eli Tuurenpihlaja on suosikkini.
Silmut alkava aukeilla, mikä on keväässä ihan paras mahdollinen hetki! JOS minulla olisi pieni piha, mihin sopisi yksi pieni puu - se olisi Tuurenpihlaja. Olen ristinyt sen Pohjolan Palmuksi. Se on aikainen, siinä on upean suuri lehdistö ja se kukkii huikean suurin kukin. Syksyllä se menee ensin keltaiseksi ja sitten ihan tulenpunaiseksi. Se on myös hyvin kestävä. Mitä vielä voisi puulta toivoa - siinä on kauneutta joka vuodenaikaan!

Sulohelmipihlaja eli Sorbus prattii on toinen hurjan suloinen pihlaja!
Olen vähän sortuillut Sorbuksiin, eli pihlajien sukukunta on ollut keräilyn kohteena. Niitä on täällä kymmenittäin erilaisia. Yksi suosikeitani on sulohelmipihlaja kaikessa kauneudessaan. Kuvassa on sen viehättävästi vähän karvaisen oloinen silmu. Tästä ei puuta kasva, mutta viehättävän siro pensas kyllä. Osta ihmeessä omaksesi, jos kohdalle osuu! Harvoin sattuu kohdalle, mutta ehkä Vakka-Taimesta löytyy. Monet pihlajat täällä ovat harrastajien siemenkeruista kasvatettuja.

Kevään aikaisin lehtijä on seljapihlaja eli Sorbus sambucifolia.
Jos pitäisi valita yksi - se parhain - puusuku, niin minulle se on pihlajat. Paljon muutakin kaunista on, mutta tiukan valinnan edessä seison pyhien pihlajien puolesta.

Vallipienkistä nousee tulppaaneja, mutta siellä on myös paljon pioneita.
Jännäyksen kohteena oli myös syksyllä rakentamani Vallipenkki, jossa on rutkasti pioneita. Se on rakennettu ying-yang -kuvion mukaan, jossa toisessa puoliskossa on kiinanpionin eri lajeja. Toisessa on quad hybridien siementaimia eli Amerikanpioneita. Kaikki näyttäisivät nousevan - toivo on taas korkealla!

Kriminpioni eli Paeonia daurica ssp. daurica
Ihan uusia tuttavuuksia tuli istutettua, kuten kuvan kriminpioni. Toissatalvi tappoi massiivisesti yli 20 vanhaa pionia pihaltani, joten epätoivoissani olin lyömässä kinttaat tiskiin pionien suhteen. Vaan sitten tuli käytyä yhden pionimiehen luona, joka käänsi pään. Ja syntyi iso uusi pionimaa, Vallipenkki. Ja se näyttää talvehtineen erinomaisesti. Erityistä mielihyvää tunnen nähdessäni lajikkeen 'Maestro' nousevan punaisin piipoin!

Asiasta ruusuihin - olen maltillisesti poistellut talvisuojauksia ruusumaan päältä. Siellä on runsaasti elämää nousemassa! Tästä olen erityisen iloinen!

'Adelaide Hoodless'in silmut lupaavat taas upeaa kesää!
Tarkempi tonkiminen kertoi, että tasan kaikki muut paitsi ehkä 'Hope for Humanity' ovat hengissä ja pontevissa kasvufiiliksissä. Jopa viime postauksessa kuolleeksi tuomitut 'Morden Fireglow't on hengissä, kun syvemmälle kaivelin. Ja tuo ihmiskunnan toivo taisi olla väärää sorttia, kun se kukki julmetun suurin teehybridin kukin. Eikä ollenkaan googlettamieni kuvien näköisenä. No tällaista sattuu.

Leikoin vain varovasti kuolleen näköisiä latvoja typistäen ja heikoimpia versoja poistaen. Kaikista on paleltunut/kevät polttanut jonkin verran versojen latvoja. Talvi oli niin lauha, ettei eroa tullut tyvimultauksen ja tyvimultaus+rahkasammal+pakkaspeitto kokeilujen välille. Eli hyvin talvehti koko koeruusujen maa, ja saa nauttia toisen kesän ruusujen loistoa! Jännää odottaa, mitä toinen kasvukausi tuo tullessaan! Ruusut ovat nyt hyvin juurtuneita ja lannoituksella taataan kasvuvoimaa.

Kevättä Siperianpajussa, eli Salix schweriniissä
Kevät etenee hitaasti pohjolassa, mutta Siperianpaju kukkii ja lehtii jossain noin neljän metrin korkeudessa. Jännä kasvi tämäkin.

Iloa ja valoa kulkemillesi poluille! Minä saan huomenna parasta mahdollista seuraa, kun Hirnakka starttaa lentävän munatoimituksen Karjalasta liikkeelle saapuen tänne alkuillasta. Tiedossa on hyvää seuraa, puutarhan kiertoa, pari lasillista viiniä ja pajon porinaa! Onpa hieno päivä huomenna!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kevättä ilmassa ja jaksamisen konsteja

Lämmöt on hellineet tilapäisesti myös Pohjanmaata. Kevät loikkaaa joka lämpimillä aina harpan eteenpäin. Ei tahdo pysyä blogi kyydissä, kun joka päivälle on paljon uutta - mutta jaksamista on nyt sangen vähän. Koitan jaksaa työt ja oman puutarhan, säästökohteena on taloudenpidon lisäksi blogi.

Kirsikat on intopiukeena täynnä kukkanuppuja.
Kotimanen hanami on pian täällä!
Nurmi alkoi vihertää viime lauantain lämpöaallon myötä ja silmut turpoilevat toivorikkaina. Pitkään tätä on jouduttu odottamaankin. Puutarhassa kukkii kiurunkannukset ja vuokot. Muut tutut ihanuudet nostavat versojaan, keväisimmät nuput ojossa. Joka päivä pitää kiertää katsastamassa uutuudet omasta puutarhasta. Tämä on on ihan parasta aikaa!

Balkanin hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) levittää siipensä
lähtölaskennan alkaessa. Tahmeat silmut on isot!
Työ vie kieltämättä mehut talvenpehmeästä kropasta. Keksin lopulta miten saan hoidettua omaakin puutarhaa - töiden jälkeen ehtoisat päikkärit elvyttävät taas työkuntoon! Puolikkaan tunnin tirsat piristävät taas työkuntoon. Rasitusvammat vinkuvat jälleen olemassaoloaan, kuten joka ainoa toukokuu muutenkin. Pitää koittaa levätä ja venytellä aina joskus. Työn ja oman puutarhan yhteensovittaminen vaatii harjoitusta. Muonahuolto on vaihtunut pitkällisesti omin käsin valmistetusta nopeampiin ratkaisuihin.

Viitavaahtera eli Acer barbinerve on luotettava talvehtija vitosellakin.
Eilen kunnostin kasvihuoneen kasvualustan kohtaamaan uuden kasvukauden. Tomaattien kasvatus ei taaskaan mennyt ns. putkeen, mutta muutaman taimen sentään sain. Ostamalla saan lisuketta ja messuilta ostin chilintaimet. Samalla tsekkasin ruusuntaimien tilanteen. Ruukutin pienessä ruukussa tulleet omajuuriset ruusut isompiin purkkeihin odottamaan istutusta.

Kasvihuoneessa lannoitetut ruusun ja kärhötaimet odottavat.

Ruusuja versomassa - voi onnea!
Uuden ruusumaan rakentelu etenee pienissä palasissa, kun vasen lapa huutaa hoosiannaa ylirasituksesta. Olen kiskonut mansikkakankaan taimineen pois ja osin talikoinut kasvualustaa. Isompi rutistus on hakea hevonpaskaa, turvetta ja kärrätä lisää multaa sotkien kaiken huolella sekaisin. Sekin hoituu pikapuoliin, mutta istuttamaan pääsee vasta hallojen oikeasti mentyä - eli keskimäärin kesäkuun 10:nnen päivän jälkeen. Jyrsimen kun saa elvytettyä taas toimintakuntoon, niin konevoimin saa loput työstettyä.

Vuorijalava eli Ulmus glabra on piukassa kukkanuppuja sekin.

Ruusujen koemaa näyttää erittäin positiiviselle. Nähdäkseni kaikki taimet ovat hengissä paria jo viime kesänä heikolta näyttävää lukuun otttamatta. En odottanutkaan 'Morden Fireglow'in talvehtimista, sillä taimet olivat tosi heikkoja jo tullessaan. Kasvukausi ei tuottanut niille vahvistumista, joten eväät talvehtimiselle olivat lähtöjään heikot.

'Lambert Closse' oli mielestäni älyttömän hurmaava. Kolme yksilä talvehti hyvin!
Olen kaapinut tyvimultausta pois ja analysoinut talvehtimista. Useat kanadalaiset ovat osin latvoista paleltuneet, mutta juuri sen verran kuin olisin muutenkin leikkonut pois. Ryhmäruusut ovat talvehtineet yllättävän hyvin, josta olen ihan riemuissani! Talvi oli lempeä, vaikka sahaavien kelien tuottama jääkansi huolettikin. Pärjäsivät kuitenkin onnistuneesti. Ruusumaan äärellä tunnen älyttömän riemukkaita fiiliksiä. Paisuvat, punaiset ruusunsilmut ovat mielestäni melkein kauneinta maailmassa.

Huomenna on pitkästä aikaa vapaata. Tai noh - yhden hoidon käyn tekemässä, mutta muuten on vapaata. Tuo hoitotyö pitäisi saada laitettua kesäseisokille, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Kipeille ihmisille on tosi paha sanoa ei. Tässä joudun tasapainoilemaan oman jaksamisen ja ihmisten hoitamisen kanssa.

Näitä tiedossa taas! 'Adelaide Hoodless' pärjäsi hyvin talvessa.

Ruusujen leikkaaminen alkaa olla ajankohtaista. Tänään postilootaan tupsahtanut Ruususeuran Ruusunlehti antoi taas hyvästi evästä Jorma Koskisen ruusujen leikkausta koskevan artikkelin myötä. Paljon hyvää tietoa! Hiivatin hyvä on Ruususeuran jäsenlehti - sieltä löytää mielenkiintoisia ja tietopitoisia juttuja, joita ruusuharrastaja tarvii opastukseksi.

Hauskaa Helatorstaita! Kevät ennusteiden mukaan toppaa taas tähän, mutta eiköhän jossain ajassa lämpene kesäksi asti. Pääskyset tulivat viikko sitten tirskumaan.