keskiviikko 18. lokakuuta 2017

First Killing Frost ja leimukimara

First Killing Frost eli ensimmäinen pakkasyö oli täällä. Mittarin mukaan -0,1. Auton lasit olivat kevyessä kuurassa, kun 6:40 käänsin auton keulan kohti työpaikkaa. Alla on kesätassut, mutta tien pinta ei ollut jäässä.

Hopeavaahteran ja purppuraheisiangervo 'Jefam'in lehdet kuuraisella nurmella.
Aamulla lähtiessä oli pimeää, joten kuva on lokakuulta 2014

Kuura ja kylmä kuuluvat lokakuuhun. Toisaalta minun syystyöni on niin pahasti vaiheessa, että pohdin intensiiviseti mistä saisi enemmän aikaa pihatöille. Työt loppuvat 3.11, mutta onko sen jälkeen minkälaiset kelit? Viitisen sataa valkosipulin kynttä jonottaa maahanpanijaisia. Ruusumaat pitää leikkoa ja talvisuojata. Puiden verkotuksetkin on tekemättä ja kasvihuone pitäisi talviteloittaa. Päivänvalon lyheneminen sujuu sikamaisen sukkelaan.

Kuuraa 'Baronesse'n nupussa

Marraskuun alkupäivistä alkaen minulla on runsaasti aikaa. Toivon optimistisesti lämpimän meren pitävän vielä kipakat pakkaset sisämaan puolella. Sille olisi nyt tarvista. Merivesi kuitenkin on vielä +7 asteista Raahen kohdalla.

Palataan sitten askel taakse päin ja muistelukseen leimujen loistosta. Lupasin näistä lajikkeista postauksen, vaikka kaikista ei ole kuvaa. Ne ehtivät ränsistymään, ennen kuin kaivelin kameran esille. No jotain otoksia sentään:

'Peacoc Cherry Red' on runsas- ja suurikukkainen.

Hirnakka kyseli rehellisen punaista leimua. Muistelen sun koriin Särkän perennataimistolla sujuttaneeni tätä sorttia. Tällä on myös tukeva varsi, joka pitää puskan pystyssä tuulella ja sateellakin.  Taustalla 'Bengt Schalin'

Lähikuvaa 'Peacoc Cherry Red'
Kuvan punainen väri toistuu mielestäni aika hyvin. Ripaus aniliinia löytyy.

'Bengt Schallin' kukkii kaksivärisenä.

'Bengt Scahlin', mutta kuva valehtelee. Se on oikeasti
sinisempi. Runsaskukkainen kuitenkin.
Kiiltoleimu 'Mäntsälä' kukki runsaana ja pysyy pystyssä.

Valkoiset leimut on jotenkin suosikkejani. Täpläleimun kukintojen koko voi olla ihan häkellyttävä.  Ja valkoinen väri aina kirkastaan vieruskavereiden värejä.

'Osmo Heikinheimo'n väri on selvästi siniseen taittuva.
'Bright Eyes' on hempeä.
Sitten se leimujen kuningatar, joka miellyttää minua kaikkein eniten:

Syreenifloxi. En tiedä sille muuta nimeä, mutta tätä lisää Särkän Perenntaimisto.
Se on vanha kanta, jossa kukinnot heiluvat reilun metrin varren päässä kukkien
pienin, runsain ja pitkäkestoisin kukin hennon lilana.
Vielä viimeisenä pieni otos leimujen herkästä kauneudesta, suoranaisesta veistoksellisuudesta juuri ennen kuin sen kaikki nuput aukeavat:

Peacoc Cherry Red
Lupsakkaa loppuviikkoa! Varaudu talveen ja liukkaisiin.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kanadanruusujen syksy

Lokakuuta mennään ihan hurjaa tahtia. Huomenna saavutetaan kuun puoliväli. Vielä ei ole edes halla puraissut herkimpiä, mutta syksyinen ränsistyminen on kyllä jo täällä.

Tämän kesän kunkku on 'Henry Kelsey'

Koeruusumaassa kasvoi vahvoin varsin ja täysin nuppulatvoin useita lajikkeita. Minähän vasta opettelen tuntemaan näiden ruusujen tapoja, eli tämä ruusujen tuntemus ja osaaminen on vasta alussa.  'Henry Kelsey' talvehti hyvin, ja ilmeisesti viime vuonna ehti tehdä siis juuttaan vahvat juuret. Kasvu oli tosi voimakasta ja kukinta aivan hurjan runsasta. Edelleen nuppuja riittää, mutta pian on aika katkoa latvat ja toivottaa hyvää talvea. Kukat kestivät sadetta myös varsin hyvin. Annan arvosanan "Paras kanadanruusu 2017"

Kanadanruusu 'Campfire' lokakuussa.

Iloisena yllättäjänä oli viime syksynä pienenä taimena istuttamani 'Campfire', joka nousi maan rajasta kukkien pitkään. Kukat muuttavat väriään kukinnan edistyessä, joten tämä on tosi herkullinen seurattava.

Melkein epätodellisen näköinen 'Campfire' - kukat keltaisesta pinkin kautta valkoiseen.

Kiitän Ruusukummiani tästä lahjasta - siitä on ollut tosi paljon iloa! Uskoakseni ensi kesänä talvehtimisen onnistuessa tämä on tuplasti suurempi. Tänä vuonna kukat heiluivat noin puolen metrin korkeudessa.

'William Baffin' kukki korkeana koko loppukesän

Toinen erityisen kunniamaininnan saa 'William Baffin', joka kasvoi myös tuplasti korkeammaksi, vaikka aloittikin maan rajasta. Kukinta on ollut runsasta ja pitkäaikaista. Oikeastaan jatkuvaa heinäkuun lopusta lähtien.

'Quadra'a pidetään varmana talvehtijana ja kukkijana. Niin on täälläkin.

 'Quadra' nousi edellisiä heikommin varsin, mutta ylsi kuitenkin kukkimaan näyttävästi. Kukinnassa oli kuitenkin pieni tauko syyskuussa, joten tämä kukki kahteen kertaan. Kukkii muuten edelleenkin. Pidän tämän kukkamuodosta ja mehevän punaisesta väristä.

Jotain pettymyksiäkin oli, sillä muutamat lajikkeet tekivät vain hentoja varsia ja pieniä kukkia. Koitan oppia hoitamaan ja talvisuojaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Talven ja tulevan kevään säille emme voi mitään, mutta ainakaan ensi keväänä en tosiaankaan pura talvisuojausta liian aikaisin pois.

Tasan vuosi sitten otettu kuva kuuraisesta ruususta.


Talvisuojaukseen olen varustautunut uudella kokeilulla hankkimalla talvisuojaturvetta 15 säkkiä. Kunhan kelit kylmenevät, niin leikon ruusuja vähän matalammaksi Ruusukummin ohjeiden mukaan. Silloin ne on helpompi talvisuojata. Köynnösruusuista leikon nuppuvarret pois, mutta muut lyhennän noin 40 senttisiksi. Sitten rojautan tyvimullituksen, lisään talvisuojaturpeen ja lopulta heitän maanerotuskankaan penkin päälle suojaamaan vesisateelta. Tätä varten pitää odottaa kelien viilenemistä, sillä tarkoitus ei ole tehdä homeiden valtakuntaa suojaisiin olosuhteisiin.

Viime vuonna lumi tuli ja pysyi marraskuussa.

Päivitän tännekin tulevia talvisuojauksia, kunhan ne ovat ajankohtaisia. Aion kokeilla myös maahan kaatamista joidenkin köynnösruusujen osalta. Talvivalkosipulit pitäisi saada maahan ennen sitä. Tässä käy päivät vähiin, mutta paljonhan riippuu säistä. Hyvällä lykyllä saan huomenna kunnostettua osan talvivalkosipulien penkeistä. Olkoon säiden haltija armollinen siihen puuhaan!

Iloa puuhillesi syyspuutarhassa! Ja tervetuloa lukijoksi Pihapiiantontilla, Ulla Kinnunen ja Maatiaiskanasen elämää - toivottavasti löydätte jotain kiinnostavaa tästä blogista :)



torstai 12. lokakuuta 2017

Askelia polun varrelta

Elämäntapa on muuttunut entisestä vieläkin runsaampaan touhuamiseen ulkona. Ei vähiten työn vuoksi, joka nostaa minut sängystä klo 5:45, pitää ulkona fyysisissä töissä klo 16 asti tarjoten toki pienet kaffipaussit ja ruokatunnin. Myös Rieko vetää lenkkeilemään töiden jälkeen. Kuopuksen kanssa tehdään vuoron päältä pitemmät lenkit, mutta laskuissa selviää että minä vastaan kuitenkin suuremmasta osasta lenkkeilyä. Toisaalta pidän siitä kovin, sillä syksyinen metsä tarjoaa elämyksiä.

Syksy on sienten aikaa. Tämä kasvaa koivun kannossa.

Sisarukset jonossa. Taitavat olla mesisieniä.

Luonto alkaa heti ovesta ulos astuessa. Se on ihan vieressämme ja ympärillä. Tuo kanto tönöttää suoraa ulko-oven edessä.

On siinä sieniä! Kaikki eivät mahtuneet edes kuvaan.
Lahoava koivun kanto tarjoaa herkullisen kasvualustan.

Ulko-ovelta kohdanneesta luontoelämyksestä toivuttuamme jatkamme koiruuden kanssa matkaamme halki avarien peltojen. Siellä on hyvä juosta pahimpia höyryjä ulos.

Villissä vapaana.

Peltojen jälkeen sukellamme kuusimetsään. Kappaleen matkaa kuljettuamme maisema on tällainen:

Isolahti ruskapuiden reunustamana. Kappale sielunrauhaa.

Yleensä seuralaiseni juoksee edeltä rantaan ja kuuluu vain loiskahdus. Sitten ähellystä, puuskutusta ja pärskeitä. Vesipeto se on, ja nauttii kuin tenavat uimisesta.

Turkin ravistelu kuivaksi tapahtuu muuten ihan aina juuri ihmisen jalkojen vieressä. Näin saa osansa virkistävästä kylvystä tahtomattaankin.

Turkki märkänä on kuitenkin mukavaa loikkia mätttäikössä.
Sielläkin hulluilla on halvat huvit ja huvinsa kullakin.

Lahkeet märkinäkin minä nautin metsän tuoksuista, sävyistä ja vaikkapa naavaisista puista:

Naavaa ja luppoa pitkinä partoina puiden oksilla.


Pieni pätkä mökkitietä mahtuu matkan varrelle myös.

Yleensä ikinä emme näe ketään ihmistä matkan varrella. Hirviä näkee todennäköisemmin, kuin ihmisiä. Pikkulinnut ovat ainoita seuralaisia - nekin piiskuttavat syksyisin äänenpainoin.

Kotipihan hömpät hakevat pähkinöitä kädestä.

Näin kului päivästä kolme varttia tai tunti, riippuen siitä miten onnistuu houkuttelemaan seuralaisen rannalle vedestä. Kotipihalla pitää ottaa vielä viimeiset hepulit ja juosta tyhjä taimipurkki suussa rinkiä vauhdilla. Semmoinen se on. Vähän hassu.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Väriä elämässä

Syksyssä rakastan sen maanläheisiä värejä. Ruska pukee puut koreimpiinsa ennen luovuttamista. Auringon pilkistäessä värit vielä syttyvät täyteen loistoon.

Rusokirsikalla (Prunus sargentii) on matkaa vielä täyspunaiseen asuunsa.
Mutta näitä liukuvärejä vihreästä punaiseen keltaisen kautta ihailen!

Minulla on puutarhassani useita loistavia syyskuosien kasveja. Ruska on yksi tärkeä ominaisuus, jolla pihaani valitsen uusia kasveja. Olkoonkin, että ruskan aika on joinakin vuosina lyhyt.

Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) tuo lehtiruotinsa
hienosti esille ruskaantuessaan. Lehdet ovat kooltaankin vaikuttavat.
Nyt jostain syystä on tosi loistelias ruskavuosi. Onko tämä kompensaatiota kurjasta kesästä, mutta nautin kaikesta huolimatta värimaailmasta.

Tataarivaahtera 'Hot Wings' (Acer tataricum) loistaa kauas.
Tämäkin päätyy kirkuvan punaiseksi pikapuolin.



Hot Wings indeed.
Minun lempisuvut puuvartisissa on vaahterat ja pihlajat. Molemmat loistavat syksyisin erityisen hienoina - pihlajilla myös monenväriset marjat tuovat väriä. Marjasato on tänä vuonna ylimaallisen runsas. Ilmeinen ylitarjonta pitää marjat puussa, sillä niitä syöviä lintuja on satoon nähden vähän. Ensimmäistäkään tilheä ei ole vielä näkynyt.

Pihlajan satoa ja vaahteran keltaisuutta rinnakkain.


Pihlajilla ruska kestää sangen pitkään. Nyt vasta pihlajat kääntyvät vähitellen eri punertavan sävyihin. Viime vuonna istutin laavapihlajan (Sorbus alnifolia) ja siinä on odotettavissa hieno ruska. Tänään tämmöisenä:

Olisitko lehdestä tunnistanut pihlajaksi? Juuri monimuotoisuus tekee tästä
sorbusten suvusta niin mielenkiintoisen!

Nämä olivat pieniä makupaloja sen satunnaisen reitin varrelta, mitä satuin kiertämään kameran kanssa. Paljon jäi kuvia ottamattakin. Mutta vielä ruskan loistoon yhtyvät ruohovartisetkin:

Saniaiset pukeutuvat keltaiseen. Se on niin kaunista
vasten kartiovalkokuusen vihreyttä.

Paljon upeita sävyjä tulee mm. pioneihin, mutta varsinkin enkeliperhoangervo osaa ottaa punaisen sävyt tyylikkäästi esille

Enkeliperhoangervo eli Gillenia trifoliata taustanaan
päivänliljaa, joka sekin osaa ruskaantua sievästi.

Syksy on täynnä kauneutta. Mielestäni kesä täyttyy syksyksi kaikessa runsaudessaan. Sitten voidaan luovuttaa kuuralle ja lumelle maailma joiksikin kuukausiksi. Silloin puutarhuri ja luonto lepäävät.

Iloa, valoa etc. polkusi keveille askelille!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ruusut tekevät syksyn onnelliseksi

No huh. Kesä meni jotenkin taas ihan heittämällä ohitse. Olemme syksyn ruskan värikylläisyyden äärellä, mutta minun syksyäni onnellistuttavat ruusut. Ne keväällä saapuivat Saksasta, ja niille hyvän petipaikan petasin kasvihuoneen edustalle. Tämä postaus on näistä uusista ruusuista, seuraavassa tulee kanadanruusujen päivitys.

'Camelot' - se must have köynnösruusu. Pidän siitä kovin!
Jos ihan suoraa puhutaan, niin kulunut kesä on ollut kyllä ihan sikakurja. Lämpösumma ei yllä oikeastaan yhtään mihinkään. Kylmää ja kurjaa on koko kesä vietetty. Täällä oli jopa kuivuutta, eli melkein pakastekuivaavat kelit koko kesän. Ei siinä jaksa aurinkoa rakastavat ruusut paljon juhlia.

'Matador' - kameralleni syvä punainen on liian vaikeaa toistaa oikean näköisenä.

Vuosi sitten istutetut kanadanruusut verrokeineen kukkivat mielestäni paljon pienemmin kukin tänä vuonna. Ehkä syynä on lannoitus, tai sitten tämä onneton lämpösumma ja auringon puute. Toki jokainen selvinnyt kasvoi tuplasti suuremmaksi, vaikka lähes maan rajasta aloittikin kevään koettelemusten jälkeen. Se kertoi juurten olevan vahvat.

'Playful Rokoko' pärjäsi yllättävän hyvin kehnosta kesästä huolimatta!
Useammasta ruususta sain nauttia vain kauniit nuput, sillä kylmä kesä yhdistettynä sateisiin sai nuput mätänemään. Ei riittänyt aurinko ja lämpö kumoamaan mielestäni vähäisten sateiden vaikutusta. Mutta kyllä - ruusun nuputkin ovat kauniita.

'Pastella' on jaksanut kukkia koko kesän, ja nuppuja riittää pakkasiin asti.

Syksyäni ilostuttaa suuresti kuitenkin juuri ruusumaa. Sen äärellä kuihtuneita kukkia leikkoen läsnä on aito Zen. Iloitsen ruusuista ja niiden kauneudesta.

'Bonica' on yksi hurjimpia kukintamaanikoita.
On aika lyödä kausi pakettiin, ja todeta tämän kesän kelvottomuus. Tunnen syvää myötäeloa maanviljelelijöitä kohtaan. Minun elantoni ei ole näistä ruusuista kiinni, mutta kesä on ollut tasan yhtä katala kaikille. Toisille se maksaa paljon enemmän.

Olen tyytyväinen saatuani perheelle talven perunat kellariiin, sekä valkosipulisatoa myös ystävien iloksi. Kovin mitättömällä viljelyllä tämä kesä meni - ei lämmennyt kevät sen vertaa, että olisin kylvänyt enempiä. Sadonkorjuu on siis sujunut suht kepeästi.

Rieko osallistuu ruusuharrastukseen syömällä 'Katri Vala'n kiulukoita.

Iloa ja valoa pimeneviin iltoihin sekä keveitä askelia kulkemillesi poluille! Kohti marraskuuta mennään, mutta koitetaan keksiä aina jotain piristävää eloon ja arkeen.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Eläimellistä menoa ja talviaika kanalassa

Voi kuinka mahdottoman lujaa nämä päivät kuluvatkaan! Syksy hellii nyt loistavalla ruskalla. Pitkästä aikaa koivutkin tarjoavat keltaista väriä syksyn piristykseen.  Lisänä on pihlajien lisääntyvä punaisuus ja vaahteroiden vaiheleva värikirjo. Syksy on loisteliasta aikaa - luonto pukee itensä väreihin ennen talvea. Siitä niin nautin!!!

Rieko aamu-uinnin ja lempipihalelun kanssa tänään. Ikää himppua vaille
puoli vuotta. Huligaani-Rieko. Nimensä väärti energiapakkaus.

Rieko kasvaa ihan jumalatonta kyytiä. Tänään punnittuna ja mitattuna 18,4 kiloa ja 47,5 senttiä säkäkorkeus. Kuvastakin näkee, että takakorkeutta on. Lisää neito vielä kasvaa.

Mä olen niin vauhdissa. Aina.

Riekon kanssa harrastetaan perustottelevaisuutta kotioloissa. Työt loppuvat 3.11, joten aikaa ja voimavaroja jää aktiivisemmalle harrastukselle sen jälkeen. Oikeastaan on ihan kivaa, että talviajan pystyy keskittymään täysillä koiran kasvatukseen kunnon treenien muodossa.

Päivällä turkki ehti sentään kuivuakin. Turkkikin kasvaa.

Melko ketku, mutta vapaana pelloilla juokseminen purkaa kertynyttä energiaa.

Piisamiko tämä onkin? Vesi vetää uimaan, vaikka kelit viilenevät. Ei kuulemma haittaa.

Päivittäin käydään pari lenkkiä. Toinen lyhyempi ja sitten pitempi versio. Jos mennään läheltä vesistöä, niin tuo onneton lorkkii heti uimaislle. Ihan vesipeto se on.

Marjastaja. Juolukat on parhaita, sitten mustikat ja puolukatkin kelpaa hyvin.

Rieko on kova marjastaja. Metsälenkeillä arvostetaan vadelmat yli kaiken. Niiden aika alkaa olla jo ohi, joten mustikat ja puolukat riivitään kitaan matkan varrelta.

Pikkuemännän kädestä syödään marjat herkkuina.

Kanatkin siirrettiin talviaikaan tänään. Olen raivokkaasti tyhjentänyt ja pessyt talvikanalaa taas uuteen kauteen. Illan kähnässä kannettiin kanat putipuhtaaseen talviresidenssiin. Kuopus valittiin tippa-iitaksi, eli laittamaan loislääkkeet niskaan jokaiselle kanaselle. Pari viikkoa pitää munat pistää kompostiin, mutta munia on varastossa selviämisen turvaamiseksi

Muuton jälkeistä orsille menoa. Kahden lihavan rouwan välissä kuko Elvis
ja maatiainen Sysi. Kaikki enempi tai vähempi sulkasatoisia.

Helpottaa huolia kanojen siirto talvikanalan puolelle. Siellä on lämmintä ja lokoisat olot, vaikka ulos pääseekin vasta ensi keväänä seuraavan kerran. Melko  hifistelyä on kanojen viihtyvyys ja virikkeet talviresidenssin puolellakin. Kanana en moittisi olosuhteita yhtään. Jopa DaySpa - eli hiekkalaatikko rypemistä varten on uudistettu puhtaalla uudella hiekalla. Kyllä kelpaa rypeä!

Ns. syrjäytyneiden orret saavat aina sen suurimman suosion. Maatiaiset Tipi,
Peukaloinen ja Vanha Rouwa sekä yksi tehotyttö valtasivat osuutensa.

Kanat on helppoja ja hauskoja otuksia. Niiden elämän seuraaminen on viihteellistä. Ehdoton bonus on järjettömän maukkaat omat munat. Tehokanat (Hy-Line rotuiset ruskeat rouwat) munaavat tehokkasti, mutta Kiuruvetiset maatiaiset munivat myös suhteellisen hyvin. Tuotannon tehokkuus ei meillä ole kuitenkaan se ykkösjuttu, vaan mukava harrastaminen kanojen elämää seuraten.

Muuton jälkeinen rauhoittumien yöorrelle.

Laulun sanoin: Nyt on lokakuu, ja minusta näkee sen (Juice Leskinen). Syksy on jonkinlainen taitekohta taas elämässä. Intensiivinen työni Raahen kaupungin puutarhuroinnissa on loppukirissä. Talviajan käytän opiskeluun. Tavoitteena on ensi syksynä puistopuutarhurin ammattitutkinnon suoritus. Eli taas uuden ammatin opiskelu, mille on hyvät pohjat pitkällisen ja intohimoisen harrastuksen tuoman osaamisen tuomin opetuksin. Talvi menee työttömän statuksella, mutta keväällä taas kutsutaan töihin jatkamaan hyvin alkanutta työtä.

Iloa ja valoa viikonloppuusi - nauti syksyn väreistä!