perjantai 1. joulukuuta 2017

Eläinten oikeudet peruttu

SE on täällä. Perseilyikä, eli puberteettia pukkaa talon nuorimmalle vesalle. Kyllähän tätä tiesi odottaa, varsinkin sangen kovaluontoisen aussin ollessa kyseessä.

Ikää kaksi kuukautta. Eikös olekin söpö?

Kaikki alkoi kauriista, jotka kieltämättä terrorisoivat ympäristössä. Rieko painaa kuin kuuro hullu niiden perässä. Ensimmäisellä kertaa olin oikeastaan ihan hyvilläni - saivat perhanat kunnon lähdöt tontilta. Rieko alkoi vahtia tonttia kaikkien nelijalkaisten kulkijoiden osalta. Myös pikkulintuja ajettiin ruokintapaikalla. Se ei vain käy laatuun.

Neljä kuukautta ikää. Turkki märkänä uimamaisterilla, kuinkas muutenkaan...

Kaiken jahtaamisesta alkoi tulla agenda, eikä tänne-käskyä kuunneltu enää ollenkaan. Tultiin takaisin, kun muistettiin. Aika ottaa tiukka katsaus elämän realiteetteihin. Mutta Riekon kuulo on nykyään perin heikko, eikä ymmärrys yhtään sen parempi. Näin ollen Eläinten Oikeudet on täällä kavennettu. Vapaana juokseminen on vaihtunut tiukkoihin talutinlenkkeihin, myös metsissä. Uutena on myös kiskominen taluttimesta. Eteneminen loppuu juuri siihen, missä veto taluttimessa alkaa. Näin muutama kilometrin lenkkiin saa kulutettua paljon enempi aikaa.

Viisi kuukautta ja tietenkin uinnin jälkeen turkki märkänä.


Tottiksen harjoittelussa katsekontaktin ja huomion saamisessa on on nyt selvä katos. Ei vain pelitä. Mikä tahansa muu on kiinnotavampaa, vaikka herkuilla houkuttelisikin. Mutta ne palkittavat tilanteet on vain harvassa. Selvästi ensimmäinen juoksu on tulossa, ja ajatukset koiralla ihan levällään kaikissa ilmansuunnissa.

Kuusi kuukautta ikää ja toinen korva pyrkii jo pystyyn.


Lyhyt on koiran lapsuus, mutta tämä perseilyikä vaatii taas rajoja ja noh.. lisää selkeitä rajoja. Lisää aktivointia, lisää palkittavissa olevaa oikeaa käyttäytymistä ja lopun aikaa taluttimen hallinnassa. Fiksuna koirana Rieko ymmärtää, milloin ei oikeastaan mennyt ihan putkeen. Se puolestaan ei vaikuta kuitenkaan käyttäytymiseen. Turhauttavaa.

Melkein seitsemän kuukautta, ja toinen korva ojentelee omia aikojaan pystyyn.
Tuon murrosikäisen ilmeenkin tunnistaa, joka on kohdannut joskus samaa...

Eilen olin oikein iloinen, kun iltalenkillä Rieko löysi itsestään australianpaimenkoiran rotumääritelmän mukaisen "vieraita kohtaan pidättyväinen" ominaisuuden. Iltalenkillä kylänraitilla oli pari ennen kohtaamatonta isäntämiestä postilaatikoilla. Rieko heilautti häntää korvat lintallaan, mutta ei rynnännyt syliin. Oli metrien päästä pidättyväinen. Viimeinkin! Tuo epatto on pitänyt kytkeä taluttimeen, kun taloon tulee vieraita, sillä sen ylenpalttinen tervetuliaistoivotus ei vain lopu, vaan kiihtyy saamansa huomion mukaan eksponentiaalisesti. Meillä siis otetaan koira taluttimeen, kun tulee vieraita. Tervehtimisen jälkeen koira silmustetaan ovenripaan taluttimessa, tai laitetaan koiraportin taakse. Rieko on kaikkea muuta, kuin "pidättyväinen vieraita kohtaan". Riesaksi asti.

Pystykorva, pahus vieköön!

Paljon vähäpätöisempi riesa on oikean korvan erektiohalukkuus. Vasen on sievä ruusukorva, kuten rotumääritelmä asian hyväsyy. Vaan tuo oikea tahtoo pomppia pystyyn. Soitin kasvattajalle ohjeita varten  ja vielä juutuupista etsin liimausohjeita. Mutta kunnollista ja turvallista liimaa ei vain saanut. Myrkytöntä maitoliimaa löysin HalpaHallista, mutta eihän se pitänyt ensinkään. Siihen kosahti sekin yritys. Pystykorvaisuus on kuitenkin näyttelyissä vakava virhe. Tarkoitus olisi Rieko käyttää edes joitakin kertoja koirien missikilpailuissa arviota varten. Yrittänen seuraavan kerran teippien kanssa.

Tää on niin paljon kaikkea...

Kuten kesän ja syksyn kuvista huomaatte, niin kovin äkkiä kasvaa koiranpentu. Voisin sanoa, että onneksi äkkiä. Tämä nykyinen teiniversio kovapäisestä koirasta on haasteellista aikaa. Eli kun näet nallenpehmoisen australianpaimenkoiran, niin tiedä että siellä on timantin kova työkoira turhan söpöön kuoreen pakattuna. Se vaatii paljon omistajaltaan.

Iloa viikonloppuusi - tämä kaamos kulkee kohti syvyyttään kääntyäkseen kevääseen ajan kulkiessa eteenpäin vakaata tahtiaan.

16 kommenttia:

  1. Huh huh, olin ensin, että what! Mutta onneksi olikin kyseessä (vain) murkkuikäisen kanssa taistelut. Hurmaava koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murkkuikäiset lajiin katsomatta ovat ajoittain rasittavia. Onneksi kaikkiin sopii rajoja ja rakkautta-resepti :)

      Poista
  2. Miten sairasta koirien näyttelytoiminta on kun sitä varten pitää koiran korva liimata kiinni???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä korvaa toki _kiinni_ liimata, vaan ohjataan muutamaksi päivää korvannipukkaa alaspäin liimaamalla karvoja siten, että se hetken pysyy. Myrkytöntä ja liuotinaineetonta. Koira ei siitä kärsi. Ei tässä mistään rääkkäyksestä ole kyse.

      Poista
  3. Voi Rieko-ressukkaa! Elämänkoulu on koirallakin aika ankaraa ja että vielä pitäisi olla 10 pistettä kauniskin. Eihän ihmiseltäkän ihan sitä vaadita! Koita Rieko kestää noita ihmisiäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, korjataan niitä lasten hörökorviakin :) Tämä epäonnistunut yritys on kuitenkin koiralle harmiton. Ja pieleen meni sekin. Niin että siistäs sain :D

      Poista
  4. Voi että, luonnetta piisaa, mutta rajathan ne on koirallekin näytettävä, vaikka kuinka ovat suloisia. Tsemppiä! Aikansa rimpuilee, mutta tyyntyy ilman muuta ajankanssa. Maailma on niin houkuttava paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 90% ajasta on mukavia, antoisia, liikunnallisia ja seurallisia. Se alkaa aamusta, kun herätyksen jälkeen tulee pieni musta kuono kysymään, että joko sanotaan huomenta? Eli aamiaista. Ja siitä se päivä taas lähtee hymyillen.

      Poista
  5. Suloinen hauvva. Mutta kyllä ne osaa koiruudetki olla aikamoisia penteleitä sille päälle sattuessaan. Onneksi on napakka emäntä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se suloinen, vaikka nämä teiniangstit välillä otellaankin. Se kuuluu elämään ja kasvamiseen. On lapsetkin kolistelleet rajojaan - samalla kaavalla kasvaa koiratkin noin suurin piirtein.

      Poista
  6. Anteeksi vaan, mutta minua nauratti tämä teidän tahtojen taisto. Ymmärrän kyllä, että koira pitää kouluttaa, eikä se varmaankaan aina ole erityisen hauskaa. Osaat pukea ongelmatilanteetkin nautittavasti luettavaan muotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kouluttaminen itse asiassa on hauskaa! Siinä opitaan yhdessä ilon ja palkinnon kautta. Välillä yhteys pätkii, jolloin homma kannattaa jättää toiselle päivälle.

      Suurin osa aikaa on kyllä oikein mukavaa. Ja teinit on teinejä - koiralla se menee muutamissa kuukausissa ohi. Huojentava pikakelaus, jos vertaa ihmisiin :)

      Poista
  7. Vakavaa asiaa hauskasti kerrottuna ;) Pentuaika menee niin älyttömän nopeaa. Kohta katselet kuvista haikeana millainen palleroinen se olikaan pienenä.... Menis yhtä nopsaa tuo murkkuikäkin ohitse. Tsemppiä sinne, hieno koira siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin paljon pentuajan kuvia, koska vuosi koiran kasvattaa. Lopun aikaa on tasaista aikuisuutta ja lopulta hiljenevää vanhuutta.

      Pentu on suloinen, mutta minusta mikään ei voita vanhan koiran viisautta. Ja tuo Riesa - siitä kasvaa oikeasti tosi hieno koira. Mulla on sellainen vakka & kansi olo tuon kanssa.

      Poista
  8. Haastetta varmasti piisaa, mutta niinhän se aina on nuorten ja teinien kanssa. Upea koira ja ihanat kuvat. Onnea koulutukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Minä satun pitämään haasteista :)

      Poista