perjantai 8. joulukuuta 2017

Maan järisi ja keli vihoitteli

Tulipa viime yönä koettua elämäni toinen maanjäristys. Puoli yhden aikaan kuului jaksottaista jyrinän tapaista ääntä ja talon nurkat natisivat tärinän keralla. Rieko singahti pediltään selvästi säikähtäneenä. Menimme ulos katsomaan, mutta mitään erikoista ei näkynyt. Päättelimme sen olleen maanjäristyksen, mikä piakkoin olikin luettavissa uutispalstoilta. 3 magnitudia siellä kerrottiin voimakkuudeksi.

Pari vuotta aiemmin myös talviaikaan sattui lähempänä järistys, joka selvästi nosti kahteen kertaan taloa, ja astiat helisivät kaapissa ihan kunnolla. Oli aika villi tunne! Oletko sinä koskaan kokenut maanjäristystä?


Onneksi tuon kummempia järistyksiä ei ole vastaan tullut, mutta ei näitä mun kokemuksissani ole aiemmin ollut. Mikä lienee saanut ennen niin vakaan kallioperän silloin tällöin liikahtelemaan täälläkin?

Lisää lunta. Ryhmäruusumaan päällä on jo reilut 30 senttiä lumisuojaa.

Illalla alkoi lumisadekin, jota kesti tähän iltapäivään. Lunta tuli reilut 10 senttiä, mutta se tuli niin vihaisen tuulen kanssa, jotta kinostui sitten minne sattui. Päivällä piti lähteä kaupungilla käymään, mutta piti Maestro pyytää ajamaan traktorilla edellä ja linko alhaalla. Nelivetoauto menee kyllä mitä melkoisesta kinoksesta läpi, mutta kun vastassa oli 40 senttinen kinos juuri vinkkelimutkassa pihasta lähtiessä. Siihen ei saanut otettua vauhtiakaan. Mutta onneksi on Ursus.

Oma tie ja oma kalusto sen huoltamiseen. Kyllä pärjää!

Lumisateiden jälkeen täällä maalla isännät käynnistävät traktorinsa, ja lähtevät talkoilemaan teitä puhtaaksi kuka minkäkinlaisella kalustolla. Kaupunki hylkäsi meidät syrjässä asuvat, mutta yhteistyössä saadaan pidettyä kulkukelpoiset tiet myös naapureille.

Nyt on maailma taas niin puhtaan valkea! Iloa viikonloppuusi!

20 kommenttia:

  1. Paliokahan maa nousi tuas rytäkäs? Täälähän maa ei tärise, eikä värise. Voi jestas, teillon jo kunno hiihtokelit. Meillon kyllä maa valakoone, mutta lumen paksuus vaihteloo 0 ja 30cm välillä. Viralline lumiaura, ei meilläkää oo kulukenu monehen vuatehen, mutta kyllä tuas joku maksettu traktoriaura kulukoo vinhaa vauhtia, tarttis tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä vielä mitä seurauksia oli järistyksestä. Vanha hirsitalo ei ainakaan ole milläsäkään. Se nojottaa vanhaan tapaansa kohti kohti luodetta eli liiterin nurkan suuntaan.

      Kovan tuulen kanssa tuli lumi, joten lumen vahvuus vaihtelee muutaman sentin ja noin puolen metrin välillä.

      Suksilla en ole käynyt vuosiin. Voin kuvitella hyvin Riekon hepulit suksen kärkien paimentamisesssa, joten taida nytkin jättää välistä sovinnolla.

      Poista
  2. En ole ikinä osunut paikalle maanjäristyksen aikaan, mutta tulivuorten teutaroinnit on koettu, Napolissa Vesuvio päästi hönkää ulos joskus muinaisella 1990 -luvulla. Se oli aika armotonta menoa.

    Strombolikin jytistelee aika aktiivisesti.
    Ihme ja kumma, taannoin Islannissa oli maa vakaa mutta rikinkatkuinen.

    Täällä on pyryttänyt ja nietostanut aamuyöstä asti, samaa virttä tuuli veisaa edelleen. Traktori pyörähti pihassa iltapäivällä ja aamulla tarvitaan taas linkoa.
    Mukavaa viikonloppua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuommoiset M3 järistykset ole mitään kummoisia. Mutta se maan sisältä kuuluva jyrinä on ihan erilainen, kuin esim. ukkosen jylinä. Se on niin matalataajuinen, ja sen kuulee myös jalkapohjillaan. Siis se ei tunnu, vaan sen tosiaankin aistii "kuullen" jalkapohjilla. En osaa selittää tuon kummemmin. Se on tosi laaja ja iso asia maan sisällä. Valtava voima.

      Meillä vaihtui vetiseen tihkusateeseen. Onneksi lumityöt tuli tehtyä keveän lumen aikaan.

      Poista
    2. Hrrr, maan voima. Se on suuri. Ja sinnekkö meinaavat ydinvoimalan laittaa?

      Poista
    3. Juu tuohon linnuntietä noin 8 kilsan päähän. Väittävät sen kestävän sitten enempikin magnitudeja. Jostain syystä en usko tuon myllyn kuitenkaan koskaan käynnistyvän. Ovatpahan pilanneet kuitenkin ilman rakennuslupaa tosi hienon niemen. Sitä sanotaan kehitykseksi.

      Poista
  3. Mistähän syystä se siellä päin noin tärisyttää onko maankuoret liikkeessä vai mikä? Voi kun uudet lumet pysyis täälläkin jouluun asti. Mukavaa viikonloppua. -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se liittynee jääkauden painamaan kallioperään, joka nousee 90 senttiä sadassa vuodessa. Siis aika paljon. Minunkin täälläoloaikana merenranta on karannut pitkästi ulapalle päin.

      Ja lumet painuivat viimeöiseen vesisateeseen. Vieläkin on kolme astetta plussaa. Mutta maa on edelleen valkeaa, varaa on lumella painuakin.

      Poista
  4. Maanjäristyksen kokeminen tuntuu jotenkin kummalta Suomessa, mutta on niitä joitakin pieniä ollut elämäni aikana. Hyvä, että teillä auraus pelaa ilman kaupungin apuakin :) Täällä joulunajan tortut paistuvat uunissa.. Hyvää viikonlopun jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuoreita torttuja - elämän parhautta! En muista aiemmalta elämältäni maanjäristyksiä, mutta nyt parin vuoden aikana kaksi. Onko tämä tuleva trendi, vai pelkkää sattumaa?

      Poista
  5. Kuulin tuon kyseisen järistyksen. Luulin ensin lähestyvän aurauskaluston olevan liikkeellä, mutta jyrinä oli sen verran kova ettei voinut olla. Sitä seurasi mahtava jyrähdys ja sitten vaimenevaa "aurausääntä".
    Samoin muistan tuon parin vuoden takaisen järistyksen. Silloin talo natisi liitoksissaan (hirsinen) ja lasikipot helisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin jännä on tuo järistyksen ääni. Se on niin matalaa, että sen kuulee ja tuntee kehossaan. Tuntee tosiaan sen valtavan voiman, mikä sen aiheuttaa. En haluaisi kokea sitä paljon vahvempana, siis tuhoisana.

      Poista
  6. On se ollu pelottavvoo herätä siihen jyrinään, meillä ei kuuluna eikä tuntunu mittään! Lunta on nyt yl kakskymmentä senttii. Muaseuvulla oma apu on paras, valtio muantien vielä pittää auki, yksityisteihen aukasun jokahinen osaltaan maksaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me yökyöpelit oltiin vielä hereillä :) Ja harmikseni meidän lumet hupenee kovaa kyytiä, sillä edelleen ollaan plussalla. Nyt pääsee peltojen kautta metsiin lenkille ilman suurta kahlaamista. Pitäisi kuitenkin ennusteen mukaan kylmentyä ja paiskoa lisää lumia.
      Mukava kun Ulla poikkesit blogiin!

      Poista
  7. Eipä ole tullut koettua maanjäristystä! Mahtoi olla osin pelottavakin kokemus, ainakin sillon, kun talokin "liikkui"
    Voimattomaksi tuntee itsensä luonnon mahdin edessä.
    Täällä litisee ja tuulee, taitaa taas lumet lähtiä tai sinakin tulee liukasta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirsipirtissä on sen verta monta liitosta, että se kestää liikuttelua vaurioitta. Onneksi. Mutta sen suuren voiman edessä on kyllä vaikuttunut. Jotenkin on tottunut siihen, että maa on vakaasti paikallaan.

      Muualla maailmassa ovat tottuneet hyvinkin tiheisiin järistyksiin. Siellä se on normaalia.

      Ja minuakin ärsyttää nämä jatkuvat liukkaat kelit!

      Poista
  8. Ei ole kokemusta maanjäristyksestä, mutta sopivalla etäisyydellä on armeijan harjoitusalue. Ammunnat ovat lisääntyneet viime aikoina ja joskus siommat tömäykset saavat astiat helähtämään. Silloin tulee mieleen juuri maanjäristys ja miltä se tuntuu.
    Hyvää adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se just samaa, samoin lumen massiivinen vyöryminen talon katolta suojakelillä. Minusta nuo järistykset on lisääntyneet/voimistuneet viime vuosina. Miksiköhän?

      Poista
  9. No johan jotakin. Lievän maanjäristyksen koimme mekin mieheni kanssa lomallamme Italiassa ja onpa se koettu täällä kotikunnassakin muutama vuosi sitten. Eipä mikään kovin miellyttävä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä 2015 muistaakseni oli 4,2 magnitudin järistys, ja se helisytti astioitakin kaapissa. Ja maa teki kaksi selvästi tunnettavaa tärisevää aaltoa kera kovan jyrinän. Järistyksen keskus oli Pohjanlahdessa Suomen ja Ruotsin välillä. Maailma muuttuu, mutta aiemmin sitä luotti maaperään. Ilmat on kyllä myrskyilleet, mutta täytynee tottua maaperän myrskyihinkin.

      Poista