torstai 7. joulukuuta 2017

Hämärää kauneutta

Hiljalleen kuljemme vuoden pimeintä taitoskohtaa. Energiaa ei ole kovinkaan hurjasti, mutta sitäkin ansiokkaammin osaan nauttia rentoilusta. Ei ole pakko suorittaa mitään. Päivän "töiksi" riittää lenkkeily metsissä koiran kanssa pari-kolme kertaa päivässä ja lueskelu. Viihdettä ei sekään, vaan luen läpi Opetushallituksen kirjaa Viherproggis, joka on oppimateriaalia viheralan perustutkintoon. Tuttua asiaa sekin, mutta tarkistan vain olisiko jotain uutta seassa. Aina on hyvä kerratakin.

Joki välillä kohmettuu ja sitten taas sulaa. Kuvajaiset on kauniita!

Valo on satunnaista. Yleensä taivas on pilvessä, mutta joskus sieltä pilkistää aurinkokin. Se enää vaivoin jaksaa puiden latvojen yläpuolelle. Mutta joka päivä se taivaanrannan yli kurkistaa, joten kaamos ei ole täällä samaa kuin Lapissa. Mutta pimeää on. Päivällä se on vain harmaampaa.

Joki vaihtaa maisemaansa jokainen päivä.

Huomenna on taas maisema toisenlainen, kun luvattu lumi/räntäsade saapuu. Arvoitus on siinä, että montako senttiä syvässä kahlataan aamulla postilaatikolle.

Veteen kurottaja jäätyy hiljalleen

Joulua puhutellaan valon juhlana. Kaamosta kaadetaan urakalla kynttilöin, valosarjoin ja jopa kirkasvalolampuin. Onko pimeys lopulta niin surkeaakaan - se antaa suloisen vapautuksen käpertyä sohvan nurkkaan. Pölytkään eivät näy, ja voi keskittyä rauhassa joulusuunnitelmiin.

Kynttilöitä tuomassa valoa ja iloa.

Minä en joulukiireitä ota vastaan, vaan pikku hiljaa askaroin vaatimattomat puuhani. Olen vähikseen siivoillut nurkkaa kerrallaan aloilleen asettautuneiden roinien alta näkösälle. Jouluherkkujen teko sujuu vuosien rutiinilla. Aina kuitenkin kokeilen jotain uuttakin. Tässä suurena kimmokkeena on Esikoinen, joka on vegaani. Hän on kyllä sillä keittiötaiteen saralla paljon äitiään lahjakkaampi kokki. Uusia ja mielenkiintoisia makuelämyksiä sitä kautta tulee kyllä.

Jouluomenoita. Noh, vähän kohmeisia juu.


Joulun jälkeen lisääntyvä valo saa aina aikaan pakottavaa tarvettta puuhailla. Pihalla ei ole vielä mitään tekemistä, joten pitää keksiä sijaistoimintoja. Pitenevät päivät vetävät ulos, joten onneksi on reipasta lenkkiseuraa omasta takaa! Sitä odotellessa rentoilen rauhassa :)

Iloa ja kaamoksen kaatoa sinnekin - reseptillä millä hyvänsä!

4 kommenttia:

  1. Ihania valoja ja varjoja, sisältä ja ulkoa. Tuo jokipahanen on aivan uskomattoman kaunis. Minä täällä kuivalla maalla voin vain arvailla milloin vedet jäätyvät, ei ole lähistöllä edes lampea jonka rannassa käydä kurkkimassa.

    Hämäränhyssy on ihana, mutta vain niin kauan kunnes talouden siivousfriikki keksii kulkea kotona sisällä otsalampun kanssa. Kauhistuneita rääkäisyjä kuuluu yhä enemmän mitä syvemmälle taloon hän menee. En tykkää :(

    Keksin ihan uuden kaamoshomman. Minulla on jotain vanhoja Arabian astioita joiden nimeä (ja arvoa) yritän selvittää. Vielä ei ole tärpännyt vaikka Design Museon sivuilla on kyllä paljon tietoa. Selvisi sentään, että 1930-40 -luvuille osuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsalamppu on vain ulkokäyttöön. Välitä Iso-J:lle vinkkini. Ja rauhaa taloon :)
      Onnea Arabian tunnistuksiin. Sieltä voi löytyä aarteita ja helmiä.

      Tuli sitten koettua elämäni toinen maajäristys. Sellainen puisteli talon nurkkia natisuttaen 00:30. Ihan piti lähteä ulos lumituiskuun katsomaan mistä on kyse. Pääteltiin järistykseksi, minkä uutissivusto sitten vahvistikin.

      Poista
  2. Vaikka meillä väki on tainnu jo kaksinkertaastua, nii tuntuu, että jouluvalamistelut sujuu palio rauhallisemmi ku enne. Kai sitä itte jo osaa olla ottamatta nii kauhiasti paineeta. Joka päivä mäki oon yrittäny jonku nurkan tai looran siivota. Ja mitei kerkiä teherä, se jää joulun jäläkeesehen elämähän. Joen elämää o varmasti miälenkiintoosta seurata. Aattelinki, että onkohan järistys teillä asti tuntunu. Onneksi jymisöö piänillä lukemilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se asenne ratkaisee täälläkin. En ota ressiä, vaan teen hiljoksiin ja rauhassa. Silloin tekemästään jopa nauttii, kun ei ole maitohapoilla koko ajan.

      Kirjotin uuden postauksen järistyksestä. Jännintä siinä oli se fiilis jalkapohjissa - kuinka suuri voima maata keikuttaakaan. Jotain ihan hugea.

      Poista