maanantai 25. joulukuuta 2017

No niin - se on ohi.

Joulu on nyt ohitse osaltani. Voin ihan sovulla tunnustaa, etten ole mikään jouluihminen. Lasten ollessa pieniä oli joululla jotain merkitystä. Nyt kun kakarat on isoja, niin nautinto on toki huikean suuri viihtyä klaanin kanssa yhteisen pöydän äärellä. Mutta joulu ei tunnu minun sielussani yhtään miltään. Aivan yhtä nautittavaa on kokoontua saman pöydän äärelle milloin tahansa muulloinkin.

Perinteiset jouluruuat on kiva tehdä - ne ovat hyviä! Aina rustataan jotain uuttakin,
varsinkin vegaanitytär tuo uusia makuja ja elämyksiä tarjolle. Tänä vuonna paras
vegaanimaku oli porkkala eli porkkanalohi. Resepti tässä.

Jouluihmisistä tuo voi kuulostaa suorastaan vammalle, mutta en kyllä itse kärsi siitä yhtään. Lääkitystä ei siis tarvita, eikä tästä ole sen kummempaa vaaraa ympäristöllekään. Joulu tulee -> ihan kiva. Ja joulu menee -> vielä kivempaa.

Kivointa on, kun on paljon lautasia kattauksessa!
Yhdessä hyvän ruoan syöminen on nautinto.

Näiden pyhien parhaat hetket olivat aaton aatossa, jolloin kolmen sukupolven voimin vietimme yhteistä juhlaa saman pöydän ympärillä. Kattaus oli kymmenelle, ja ruokatarjoilut olivat hyvät. Erityisesti ihastuin luomukinkkuun, joka oli täydellisen maukas ja murea hauduttuaan kypsäksi leivinuunin lempeässä huomassa. Makuaistin äänestämänä liputan luomukinkun puolesta. Ero oli selvä, vaikka olinkin skeptinen normin ja luomun välisen eron tavoittamisesta kulinaarisesti. Hintaero kun oli melkoinen.

Vanhojen merkkien mukaan kesän pitäisi olla suotuisa. Pesäpäivinä aurinko paistoi.
Aaton aattona tuli reilut 10 senttiä uutta luntakin. Pakkaset on parin asteen verran.

Joulu siis alkoi ja loppui aaton aattoon. Ihan riittävää minusta. Toki koreografiaan kuului perinteisten jouluherkkujen lisäksi hautausmaalla käynti, mutta ei sitten yhden yhtään joululaulua. Paketteja oli hyvin pienesti, kuten vähäisillä varoilla varustetuilla tapaa olla. Ajatus on tärkein.

Lenkkikaveri, jonka kanssa etsitään ilveksen jälkiä. Paha on tehnyt paluun.

Eli joulu on nyt suoritettu ja ohi. Kiitollisena siitä suuntaan kohti kevättä. Jotenkin nämä loppuvuoden päivät on jonkinlaista tyhjäkäyntiä, mutta luultavasti energiatasot nousevat hiljalleen sitä mukaa, kun aurinko jaksaa kiivetä korkeutta päivän aikana.

Tämän energiatasot eivät laske missään olosuhteissa.

Leppoisaa loppuvuotta! Toivottavasti Joulusi oli mukava. Minä suuntaan katseeni ensin opintoihin, sillä haluan valmistua lähikuukausien aikana. Työt alkavat 3,5 kuukauden päästä, joten tämä aika pitää käyttää viisaasti.

Iloa ja valoa poluillesi!

10 kommenttia:

  1. Aaton päätteeksi totesin, että kun vanhuksista aika jättää, lakkaan nipottamasta näiden joulutraditioiden kanssa. Hirveä höösääminen, joka on hetkessä ohi. Ilman pukkiin ja jouluun uskovia lapsia en vain tahdo enää päästä mihinkään joulutunnelmaan. Kunhan vielä selvittäisiin uudenvuoden räiskimisestä ilman, että Juuso saa sydänkohtausta, huokaisen helpotuksesta. Tosi hieno tunne suunnata katse ja ajatukset kevääseen.
    Meillä sataa vaihteeksi vettä. Aamulla oli -6,5 pakkasta ja aurinkokin paistoi. Saisi tulla talvi, että ajallaan poiskin lähtisi.
    Tsemppiä opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin - teemme tämän jokavuotisen hätinän toisten ihmisten eteen. Sitten joskus vietän minäkin vähemmän traditionaalisen joulun. Sitten kun kukaan ei ole minulta vailla mitään. Eli varmaankin vanhainkodissa :)

      Vuoden vaihtumisessa minäkin pelkään aina eläinten vuoksi sitä pauketta. Onneksi täällä maalla se on paljon maltillisempaa. Saisi vain tuon Maestron uskomaan, ettei rahan taivaalle ampumisessa ole mitään järkeä. Mutta se on universumin mahdottomia tehtäviä. Siis kestän.

      Poista
  2. Täällä myös nautittiin ruuasta ja seurasta. Se on minustakin ihan parasta. Toki kuusen alta löytyi komea keko kauniita paketteja, tarpeellisia ja toivottuja etenkin itsenäistyville nuorille. Nyt leffoja, saunaa ja laiskaa elämää. Vieraat lähtevät huomenna ja meillä on muutama välipäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pitkästä aikaa olen katsonut jo monta leffaa. Toisessa kädessä oli konjakkilasi, toisessa konvehtirasia. Hyvältä maistuivat yhdessä nautittuina! SE oli elämän luksusta.

      Poista
  3. Aikoinaan minulla oli ihan kamala joulusteressi, kun oli niin paljon töitä. Tein pitopalvelussa jouluruokia muille kilokaupalla, kotona yritin ehtiä tehdä joulusiivoja, jouluruokia ja leivonnaisia.
    Ja se aatto sitten, yhtä juoksemista! Lahjojen jakoa naapureille, hautausmaakäynti, äidille ja isälle päivällä syömään, anopille illaksi saunaan ja hautausmaakäyntiä, lahjojen jakoa ja viimeksi illalla kotona vielä omat lahjat auki!
    Onneksi meno on siitä rauhoittunut, ne muutamat lähiomaiset tulee meille illaksi, rauhassa syödään ja availlaan lahjat.
    Mukavaa loppuvuotta ja opiskeluintoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh, Eeviregina! Onneksi Joulusi ovat rauhoittuneet! Liika suorittaminen tuhoaa kyllä tunnelman.

      Poista
  4. Joulussa parasta on yhdessäolo. Nautin siitä että koko perhe on saman katon alla kun normi arjessa niin ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minustakin, Satu! Meilläkään ei ole enää kuin Kuopus vakinhenkilökunnan määrässä. Pian ollaan Maestron kanssa kaksin.

      Poista