tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ahavan aika

Suorastaan runollinen otsikko, vaikka vaivana onkin viheliäinen. Jorma laittoi sähköpostiringissä ansiokkaan kirjoituksen ahavan tuhoista ruusuissa. Nyökkään innokkaasti jatkaen samaa teemaa laitellen tänne omia konsteja muilla puuvartisilla.  Niitä kanadanruusuja kun minulla vielä ei ole.

Olin ajatellut ahavan kuivattavan vain havuja ja muita ikivehreitä, vaan huomasin olevani väärässä tässä jokunen vuosi sitten. Varsinkin häävimmät vaahterat näyttivät ottavan siipeeen kevättalven pakastekuivaavista keleistä.

Tänä talvena olen kokeillut erilaisilla suojauksilla, vaikka hirveän paha ahavakevät ei ole ollutkaan. Vielä. Tässsä rivitestissä 'Norrbacka' katajilla säkki ja kaupan verkkosuojus, verrokit ilman suojausta:
Tämän verran lunta täällä tänään.
Suomi on pitkä maa ja pohjoinen kirotun kylmä!

Aroilla puuvartisilla kiepautan pakkaspeiton syksyllä paikalle tökittyjen keppien varaan jättäen päältä auki, ettei kasvihuone-efekti yllätä :

Käärön sisällä Magnolia kobus 'Vanha Rouva', joka voi kyllä olla juuristoltaan vainaa.
-30 asteen pakkaset ilman lumisuojaa saattoi tehdä aralle magnolianjuuristolle ikävät yllärit.
 

 Helppo ja halpa kuusenhavusuojaus toimii jos ei kovin korkeita tarvitse suojata:
Kartiovalkokuusi ottaa varmasti siipeensä, jos ei jotain heitä suojaksi.
On se siellä, kun tarkasti kahtoo...


Jos olis naapureita tai ohikulkijoita, niin tälle purjeviritykselle vois jo nauraa:
 Lännenhemlokki, joka on oikeasti liian iso suojattavaksi,
mutta yritinpäs kuitenkin kahdella lakanalla paahteen puolelta.

Toinen konsti ahavan nitistämiseen on lämpimällä vedellä kastelu. Se ehkä toimii paremmin etelässä, koska täällä vahingot yleensä ehtivät tulla ennen kuin edes pintamaa on vähänkään sula. Jäiseen maahan kaadettu vesi valuu fysiikan lakien voimalla jonnekin muualle, eikä jää sulattamaan routaa. Testattu on.

Valitettavasti tämän postauksen kuvat ovat ankeita. Sain kuuman vinkin, että ruusuihmisille pitää olla värikkäitä ja hienoja kuvia. Esteetikkoja ovat. Pinnistänkin siis viimeiseksi verkkokalvoille vähän väriä meren rannasta:

Näihin fiiliksiin ja kuviin - rattoisaa viikon jatkoa ja kevään saapumusta! Kerro kommenttikenttään vaikka terveiset tai kuinka itse suojaat/suojaatko ahavalta ruusut.




lauantai 26. maaliskuuta 2016

Blogin takana

Muhosen Seija heitti bloginpidollisen haasteen. Otin kopin ja ajattelin esittäytyäkin. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Tita Raahesta, perheellinen kahden jo melkein aikuisen tyttären keski-ikäinen äiti. Puutarhaharrastus on kulkenut elämän mitalta mukana, mutta nykyisessä asuinpaikassa tarhurointia yltyvää tahtia 18 vuotta. Tontin koko on neljä hehtaaria, josta hehtaarin verran on puutarhaa.
Puutarhurin omakuva, kuinkas muutenkaan... 
Alkujaan puutarhuroinnissa etusijalla oli oman ruoan tuotanto. Hyötytarha on edelleen iso. Sitten kukat valtasivat alaa. Eri kasvisuvut inspiroivat. Pionikuume, liljavirus, hostamania, kärhöhinku ja monta muutakin infektiota on jo sairastettu ajallaan. Jäljet näkyvät edelleen.
Tulotien vierellä "paraatipenkki"
Puuvartisiin herätys tuli 2010, kun tallista lähtivät viimeiset hevoset. Niiden vanhat laidunmaat jäivät heinittymään ja keksin ajatuksen puulajipuistosta. Vyöhykkeenvenytys tuli ajankohtaiseksi, sillä asun täällä V-vyöhykkeen rantakaistaleella pohjoisessa. Kaikenlaista kotkotusta ja epätoivoista viritystä kasvaa/kituu täällä vaihtelevalla menestyksellä. Hommassa ei ole järjen hiventäkään, mutta kyllä on hauskaa! Sekaan mahtuu monia iloisia yllätyksiä, huolimatta väärästä vyöhykkeestä.

Konsteja tulee opeteltua, kun haastaa itsensä ja tonttinsa kasvamaan mitä erilaisimpia kasveja. Meren rannan välitön läheisyys tuo lisämaustetta. Keväät on raakoja, ahava tekee tuhojaan ja meren jäät pitävät kelit jäisen kylminä. Tuulet ja myrskyt ovat repiviä. Syksy tuo tasoitusta meren pitäessä hallat loitolla pitkään ja puuvartiset ehtivät tuleentua hyvin. Talven lumet tulevat yleensä vasta vuodenvaihteen jälkeen tai vasta kevättalvella. Silti ehtii tiukatkin pakkaset käydä ilman lumisuojaa. Viljele tässä sitten... hmph!
Meri on ystävä ja vihollinen, mutta aina rakas sielunmaisema.
Olen opetellut kunkin kasvilajin kohdalla ensin tutkimaan huolella sen luontaiset kasvupaikkavaatimukset niin valon, kosteuden ja maaperän suhteen. Istutuksen jälkeen toivon kahta hellää vuotta, jotta kasvi pääsee juurtumaan ja sopeutumaan ankaraan pohjolaan. Yleensä sen jälkeen ne pärjäävätkin. Noin 300 erilaista puuvartista kasvaa tällä tontilla. Perennojen laskuissa olen autuaasti sekaisin, mutta paljon niitäkin on.

Minä ja ruusut olemme olleet vähän vieraita tosillemme. Kuten joka ainoassa vanhassa maapaikassa, niin täälläkin kasvoi juhannusruusu jo ennen minun tuloani. Lisänä oli punalehti- ja tornionjokilaakson ruusu. Pidin ruusuja jotenkin vaivalloisina kirvapesinä, tunsin vain pensasruusuja ja niitäkin heikosti. Pensasruusuja istutin kuitenkin tulotien varteen, koska paikka on avoin, tuulinen, hallanarka, kuivaa hietikkoa ja muutenkin niin kurja ettei siihen voinut fiinimpiä kasveja ajatella. Hoitamatta ne kuitenkin kasvoivat ja kukkivat. Ehkä ruusut eivät olekaan niin hankalia...? Päädyn siis kanadanruusujen hankinnan myötä haasteellisempiin lajikkeisiin, jotta onnistumisen ilokin olisi maksimaalinen.
Tulotien varren istutuksia - on siellä pensasruusun taimia seassa...

Klorofyllin keskustelupalstan kautta seurasin tämän projektin alkutahteja laiskoin silmäyksin. Että semmoista puuhataan, jahas ja joopa joo. Vanha vyöhykeenvenyttäjän kipinä iski tulpassa Seijan rohkaisusta ja tutustuttuani aiheeseen projektin nettisivulla. Siellä oli hyvät ohjeetkin! Olen päättänyt onnistua :D

Jatkossa kirjoittelen ajatuksistani, kokemuksistani ja muusta puutarhanhoitoon liittyvästä tarinasta kuvien kera. Minä olen noviisi ruusujen kanssa ja harrastelija kaikessa muussakin. Viisaita tässä blogissa ei puhuta ensinkään, paitsi toivottavasti kommenttilootassa :P Omalta osaltani dokumentoin tänne ruusujen istutusprojektin paikan valinnasta maan muokkaukseen ja istutukseen sekä hoitoon. Keväällä Blomqvistin taimistolta tulee elämäni ensimmäiset kanadalaiset. Sitä ennen pitää reuhata kasvualusta viimeisen päälle parhaaksi. Kaikki hauska on vielä edessä! Voihan olla että kesän mittaa käyn katselemassa muidenkin mukaan lähteneiden kasvatuksia ja kirjoittelen niistäkin.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

3 - 2 - 1 - ja lähteeeee!

Koneet käyntiin, lähtölaskenta - ja liikkeelle lähtee kanadanruusujen kestävyyskokeen blogi! 

Taustalla häärää iso joukko innokkaita puutarhureita, jotka ovat polkaisseet ruusujen kestävyydestä maanlaajuisen kokeilun. Mukaan on lähtenyt läpi Suomen yksittäisiä, innostuneita puutarhureita kokeilemaan eri vyöhykkeillä kanadanruusujen kestävyyttä. Kauneutta ja pitkää kukintaa ei tarvitse enempää kokeilla - se tiedetään. Vaan yleishyödyllistä tietoa, taitoa ja osaamista menestykseen kartoitetaan, jotta näistä kauniista ja pitkään kukkivista ruusuista olisi maksimaalinen ilo tarhureille.

'Champlain'

Kolmevuotisen kokeen aikana seurataan ja raportoidaan Koskisen Jormalle menestymistä. Projektin nettisivut löytyvät täältä. Facebookissakin on kirjautumista vaativa oma ryhmä, klorofylli.com myös kirjautumista vaativalla keskustelupalstalla oma topicinsa ja nyt vielä tämä blogi. Tieto kulkee ja yhteyttä pidetään!

Blogin tarkoituksena on kerätä matkan varrelta tietoa ja kokemuksia nopeammin kuin vuosittaisen raportin tuottama iso kokemusmäärä. Kommenttikenttä on kaikkien iloksi, sinne rohkeasti rustaamaan terveisistä lähtien kaikkea mukavaa! Juttuaiheita voi lähettää minullekin vaikka sähköpostilla, osoitteeni on tuossa oikean puolen palkissa kiinteänä. Kaikkinaiset kehittämisideat ovat myös tervetulleita, tehdään tätäkin blogia yhdessä!

Sähköpostilista kanadanruusut@elisanet.fi on tärkein yhteydenpitovälineemme. Listalla on jo yli 50 kokeeseen osallistujaa. Kaikki kokeen osallistujat kuuluvat listalle. Facebook ja Klorofylli.com keskustelupalstan jäsenet sekä tämä blogi täydentävät tiedon kulkua.

Siis tervetuloa mukaan!!! Kanadanruusujen kestävyskoe alkaa nyt tänä keväänä 2016, mukaan pääsee vielä - jos kiinnostuit, niin käy lukemassa kotisivultamme lisää!