Verkolla kalastettua SielunRauhaa & loput koeruusut 'Morden Fireglow' ja 'Cuthbert Grant'

Kaksi viimeistä koeruusulajiketta tällä tontilla ovat vähiten kauden aikana sykähdyttäneet tästä porukasta. Siis toistaiseksi yhden kasvukauden perusteella, eli propsit voi vielä muuttua moneen kertaan.

'Cuthbert Grant' teki muutaman tosi ison kukan elokuussa.

Talvenkestävyyskokeen sivuston kuvaus:
Parkland-sarja,  Kanada 1967 
Kukinta
Puoli- tai täysin kerrannaiset, karmiinin- tai sametinpunaiset kukat. Teehybridimäiset, suuret jopa 10 cm, 3-6 kukan tertuissa. Ei kovin runsaskukkainen mutta kukat vaikuttavia. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Pääkukinta kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, kukkii toistamiseen loppukesällä.
Korkeus ja leveys
100 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet harmaanvihreät, hieman nahkamaiset. Pystykasvuinen.
Kestävyys
V, tarvitsee lumipeitteen
Terveys
Melko terve, harvoin sienitauteja
Tuoksu
Keskivahva tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän ja ravinteikkaan maan.
Käyttö
Pieniksi ryhmiksi tai yksittäin

Oli tosiaan hienot, isot ja tuoksuvat kukat, mutta niitä sai vain muutaman näytteeksi. Ensi kesänä katsotaan uusiksi. Kasvu oli hyvää ja tervettä, joten odotan kyllä tämän varttumista oikeasti kukintaikään.

Morden Fireglow:n taimet olivat todella hentoisia, eivätkä ne lähteneet kasvuun ollenkaan. Tekivät muutaman lehden ja siinä se oli. Että en osaa sanoa juuta enkä jaata - voi olla ettemme keväällä enää tapaakaan. Harkitsin vakavasti että toisen tulihanskan olisin poiminut kellariin talvehtimaan, mutta päätin katsoa katkerat kortit loppuun asti ihan naturellina. Jos kuolo korjaa talven aikana, niin ainakin selviää mikä merkitys on voimakkaalla taimella talvehtimisessa. Nämä kaksi omaani oli valmiiksi henkilaitoja koko kesän.

Tämmöisenä sen istutin, eikä se siitään kasvanut yhtään. Ja tämä oli se isompi.

Koesivuston info Morden Fireglow:sta

Parkland-sarja, Kanada 1989

Kukinta
Helakanpunaiset kukat, 7-8 cm, useampia pienissä tertuissa. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Nuput ei kestä sadetta.
Korkeus ja leveys
80 cm x 80 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet hieman kiiltävät ja koristeelliset
Kestävyys
IV (V) Ylemmilläkin vyöhykkeillä hyvän lumipeitteen turvin
Terveys
Melko terve, ajoittain sienitauteja
Tuoksu
Hädin tuskin keskivahva, selvä tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Hyvä, ravinteikas maa.
Käyttö
Ryhmissä, ryhmäruusujen sijaan

Näin siis on esitelty ne kokeeseen valitut ruusut, jotka tänne istutin. Tämä on ensimmäisen kasvukauden eli ruusujen lapsuusajan lyhyet muistiinpanot, jotka ovat pohjalla tulevia vuosia ajatellen. Vastahan minäkin opettelen ruusujen sielunelämää.

120 senttiä korkeasti ja yli 33 metriä pitkästi jänisten kiusaa ja ruusujen suojaa.

Sain viimeiset palaset jyrsijäverkkoa viritettyä. Taivas varjelkoon - pelastus! Vähän jo ohuen lumipeitteen jälkiä havainnoimalla alkoi hirvittää. Arkkivihollinen numero yksi jättää tämmöisiä käyntikortteja:

Nämä jäljet kiertelivät pensasruusuja. Viime talvesta jäi ruusunversosilppua rutkasti.

Rusakot silppuvat ihan vain huvikseen puuvartisia. Jäljelle jää käpälänjäljet lumessa, ehkä joku papanankin ja silputtua oksistoa kasa. Luulisi ruusun piikkien olevan ikäviä tai hyvin myrkyllisten esim. marjakuusten vähintäänkin aiheuttavan huimausta. Ei haittaa - ristiturpa rusikoi tarkkaan harkiten varsinkin mahdollisimman kalliita hankintojani. Erehtymätön maku! Ehkä voisi pohtia niiden perverssiä mieltymystä piikkisiin, sillä myös berberikset eli happomarjat menivät samasta sippurista. Sekä ruusut että useimmat berberikset versoivat kuitenkin kesän mittaan. Pensasruusujen osalta kevättalven pahoinpitelyt heikensivät vakavasti kukintaa.

Tulkoon talvi ja kaamos. Nyt on ruusumaan osalta minulla rauha sielussa.
Kaikki mahdollinen ja tarvittava on tehty. Odotan malttamattomasti kevättä!

Näkikö moni muu superkuun eilen? Meillä oli kirkas taivas ja pitkästi peltoaukeaa kuun nousun suuntaan. Eli heti puiden latvojen läpi näki ISOn kuun. Hain kameran, jalustan ja asensin itseni passiin pellon laitaan tumput kourissa ja pipo silmillä. Heti kun kuu nousi kuusen latvan yläpuolelle aloin ottamaan kuvia. Tapaan aina ottaa "suurinpiirtein" asetuksilla ensimmäisen kuvan ja siitä analysoiden rustata aukkoa, sulkimen nopeutta ja ISO-arvoa parempaan kuutamokuvaan. Ehdin ottaa sen yhden testikuvan ja sitten loppuikin akku. Thänx.... Lopun aikaa kenotin niskat taivaalle ja ihailin maisemaa. Kuu oli hieno. Ja kamera hengetön.

Ai pahus, tässä elämäni superein kuu... :(

Reposia elokuussa

Muutama päivä sittten elokuun tunnelmallinen täysikuu valaisi yötaivaan. Nappasin jalustan porstuasta ja näpsäytin kuvan julmetun suurelta näyttävästä kuusta nousun alkuvaiheissa:

Matallla oleva kuu näyttää ISOLTA!

Viime yönä ennen unille menoa päätin mennä vielä yksille savuille pihalle. Kello oli sivu yhden. Revontulet olivat roihahtaneet taivaalle juuri. Ne ovat niin nopeita ja arvaamattomia. Pohdin hakevani kameran ja jalustan, mutta päätin savustella paheeni loppuun asti. Revontulet loimusivat poikkeuksellisesti halki taivaan kannen luoteesta kaakkoon. Yleensä ne tanssivat pohjoisella taivaalla. Vanha paikallinen perimätieto kertoo, että syksyllä tuollaiset taivaanvalot tietää hallaa.

Yön näytelmän eli reposten loppu eli hännät. Kuutamo vähän häiritsi.

Revontulia täällä valottomassa maalaismaisemassa pääsee ihailemaan ilman valosaastetta. Ne näkyvät erinomaisen loistavina. Ne eivät ole harvinaisia, vaan auringon aktiivisuudesta riippuen niitä näkee tuon tuostakin. Niin usein, että harvakseltaan viitsii jalustaa ja kameraa kaivella. Muistan viime talvena yhdet todella poikkeuksellisen upeat, kaikissa väreissä valtavina loimottavat taivaan tulet. Kutsuin lapset katsomaan niitä. Kakarat kävivät portailla vilkaisemassa kommentoiden "Ihan tavallisia, noita näkee aina". Sain saarnauskohtauksen luennoiden lapsille, että Japanista asti ihmiset matkaavat Suomeen vain nähdäkseen revontulia. "Mutta kun noita näkee täällä aina" oli näsäkkä vastaus. No niin näkeekin, mutta on se aina vain tosi hieno näytelmä, jota harvassa paikassa oikeasti pääsee näkemään noin globaalisti ajatellen.

Taivaaan tulet eli reposet

Reposet ovat nopeita, yleensä huikein valoshow on alussa. Ne syttyvät kuin tyhjästä, leimuavat ja loimottavat taivaalla nopeita tanssiaskeleitaan, sitten laantuvat. Nämä  kuvat on sieltä laantumisvaiheesta. Katsella illistelin niskat kenossa sitä hurjaa vauhtia, mitä pitivät noustessaan kuin liekki halki taivaan kannen. Sanovat reposten pitävän ääntäkin. Sitä en ole koskaan havainnut itse. Pitäisi varmaan terästäytyä katselun lisäksi myös kuunteluun.

Elämä voi olla lumoa täynnä - revontulet elokuussa ovat harvinaisia.

Kyllä sattuu!

Jälkiviisaus on hieno taiteenlaji. Joka paikkaan sattuu ja kolottaa, olen siis puutarhakuntoillut itseni jumiin. Iso puutarha ei tule kevätkuntoon ihan tuosta noin vain, vaan vaatii usean viikon askaroinnin. Onneksi päivät ovat jo pitkiä.

Iltaruskoissa on värejä

Puutarhakausi alkaa yleensä omenapuiden ja marjapuskien leikkauksella, samoin mansikkamaan siistimisellä. Minä en syksyisin siivoa ollenkaan puutarhassa, vaan jätän kaikki roippeet talven alle suojaksi kasvusilmuille. Keväällä onkin sitten melkoista nujakointia, mutta paljon keveämmin ne lähtevät puolimaatuneina haravalla vedelleen kuin syksyllä kaikki leikkoen. Välttyy edes yhdeltä rasitusvammalta.

Työtä kestävä, luotettava kumppani. Kestää myös ruusun piikit!

Kelit ovat olleet keväisiä eli kylmiä ja aurinkoisia. +5:n asteen lämmöt ei hiota ja tarkeneminen on pukeutumiskysymys. Pitäisi malttaa myös liian pitkiä saman työn tekemisen urakoita, nyt haravointi tuntuu hartioissa. Ja olenhan minä saarnannut kanssaihmisille haravoinnin rampauttavasta ominaisuudesta liian ahneille. Pitäisi ottaa pala kerrallaan ja huitoa tasapuolisuuden vuoksi oikealta ja vasemmalta kädeltä. Viisaat neuvot koskevat aina niitä muita.... auts!

Seuraava omaan nilkkaa kalahtava besserwisseröinti tulee, kunhan päästään lapiointi/talikointi vaiheeseen. Pitäisi polkaista vuorojaloin. Alleviivaus sanalla pitäisi. Muistan itsekin sitten, kun oikea polvi kirkuu hoosiannaa ja linkutan joka toisella toimintakykyisellä koivella eteenpäin.

Lumet aika lailla lähtivätkin ja kevään piippoja yrittää hiljalleen punnertaa kohmeisesta maasta. Ne on niitä aitoja ja oikeita penkkipunnertajia. Lumikellot tekevät hitauden maailman ennätystä - ehkä krooukukset ehtivätkin ensin?!?

Ne ON suloisia!

Jos ei ole varovainen, niin ylikuntoa pukkaa pikapuolin. Koitan ovelasti vaihtaa eri työvaiheiden välillä, jotta saisi rasitusta jaettua tasaisemmin. Nyt koitan venytellä hartiat ja niskat jälleen yhteistyökykyiseksi. Onneksi kotivarana on koulutettu hieroja ja jäsenkorjaaja. Ei tässä ihan heitteillä onneksi olla.

Lisätäänpä viihteellinen kuukalenterilinkki tähän perään: Kuukalenteri Kokeilen tänä vuonna kylvää säiden ja muiden askareiden salliessa tämän mukaan. Kaikkea hassuakin voi kokeilla ainakin kerran! Vanha paikallinen perimätieto väittää asialla olevan vinhakin perä. No testataan!

Mitäpaljon kuu oikeasti vaikuttaa kasveihin jos meihinkin?

Lämpöä ja kevään iloa arkisen viikkosi kulkuun!