Leppeä sunnuntai sujui hennossa lumisateessa. Mittasin ruusumaiden päältä lumen syvyyden päätyen keskiarvoon 28 senttiä hyvin suojaavaa ja ilmavaa lunta. Se on oivallinen talvipesä ruusuille. Maakaan ei ole lumen alla pintaa lukuunottamatta jäässä. Näyttää siis tältä osin hyvältä. Tilanne voi muuttua moneen kertaan, mutta ruusut ovat jo painuneet syvään talvilepoon. Silloin ne kestävät pakkasta hyvinkin.
 |
| Joulunpunaista: 'Adelaide Hoodless' |
Ruusujen osaltakin ajatus siirtyy kevääseen. Täällä Raahen rannikolla kevättä pidän tappavampana kuin talvea. Auringonpaiste ja pikkupakkasen tuulet on sellainen pakastekuivaava yhdistelmä, josta kärsii monet kasvit - ei pelkästään havut. Hanki hupenee haihtumalla ilmaan ja maakin voi olla sulaa, mutta siitä huolimatta versot kuivuvat. Tämän suojaamiseen kaipaan ideoita.
Ruusujen osalta aion pitää sinnikkäästi talvisuojaukset paikallaan, sillä viime keväänä olin liian utelias ja lopputuloksena lähes kaikista kanadan- ja ryhmäruusujen versoista tuli entisiä. Myös ranskanruusut kärsivät selvästi. Onneksi lähes kaikki lähtivät sitten tyveltään rivakkaan kasvuun. Opin kuitenkin jotain.
 |
| Myös kanadanruusu 'Nicolas' on melkoisen joulunpunainen. |
Puutarhuri itse on monasti se pahin tuholainen, ainakin tällä tontilla. Monelle muullekin saattaa olla tuttua, että uteliaat sormet tonkivat pintamultaa etsien tuttuja versoja - ja kas kun vahingossa saakin sen verson katkaistua... argh! Keväällä pitäisi malttaa monta asiaa - juuri kun sielussa palaisi hurja into pihapuuhiin. Näillä kokemusvuosilla pitäisi jo muistaa kaikki tekemänsä erehdykset. Mutta aina on tilaa uusille erheille, eikös?
 |
Hyvin tumma punainen on 'Cuthbert Grant'issa. Blogista huomaa varmaan
etten ole erityisen jouluihminen. Punaiset ruusut saa nyt olla jouluaiheita :) |
Ensi kevään varalle pitää varjostusmateriaalia olla valmiina. Kevätkastelua pitää harkita tilannekohtaisesti. Monasti täällä on kevätkosteuden haihduttua melkoisen kuivaakin. Tai oli siis pari vuotta sitten. Silloin toukokuussa ei yleensä satanut. Mutta jotain pätevää pitää keksiä kevään varalle ruusujen suojaksi. Onko sulla mitään kikkakolmosta?
Loppukevennyksenä päivän Rieko - älyvapaa vauhtimimmi, jossa vauhti on tärkeintä eikä suinkaan matka, suunta tai määränpää. Sellaisia aussit ovat.
 |
| Ilmekin jo kertoo kaiken oleellisen. |
Kävimme meren rannassa lenkillä löytäen yhdet ilveksen jäljet. Ne olivat jo pari päivää vanhat. Matkan varrelta löytyi keppikin, josta piisasi riemua hyvän aikaa.
 |
| Flying aussie. |
Jossain määrin on havaittavissa pientä rauhoittumistakin. Näistä kuvista sitä ominaisuutta ei kyllä löydy, mutta noin normisti Rieko osaa hetkittäin ottaa ihan rennostikin. Ja toisinaan ihan järkevästikin.
 |
| Mulla menee lujaa! |
Kuuliaisuus ja kaikenlainen tottelevaisuus orastaa jo hyvällä idulla, mutta tietenkin rajoja aina koetellaan. Sitten niihin törmätään, palataan kurssissa takaisinpäin ja sama toistuu taas jonkin ajan päästä.
 |
| Lapsi ja lumileikit - aina niin hauskaa. |
Kissojen paimentaminen on saatu sisällä rauhoittumaan, mutta voi armotonta pihalla... Sisällä katit hallitsevat luvuin 6-1, jonka Riekokin on oppinut nenänpää kipeänä. Pihalla asetelma on toisin päin.
 |
| On tämä hönö! Virtaa riittää kuitenkin hurjasti. |
Jouluviikko on edessä, enkä edelleenkään aio ressata mitään. Eilen siivosin tavallisen viikkosiivouksen, enkä ala mihinkään hurjuuteen sillä saralla ensinkään. Nyt seuraavaksi ajattelin siivota jääkaapin, jotta jokainen kuutiosentti siellä olisi käytettävissä pyhien aikana. Joululahjat on suurin piirtein hankittuna, mutta kukka-asetemia koreihin ajattelin rakennella. Niissä säästää pitkän pennin itse tehtyinä. Joulumme on perinteisen vaatimaton.
Vauhtia sinunkin viikkoosi! Tästä blogista ei isommin tarjoilla joulujuttuja, mutta toivottavasti vähän iloa ja valoa kaamoksen kaatoon. Enää neljä päivää talvipäivän seisaukseen!
