Neljä kuvaa kivipuutarhan vuodenajoista

Tiiu Puutarhahetki -blogista haastoi neljän eri vuodenaikakuvan postaukseen jo aikaa sitten. Kesti vähän härdellöidä uusiutunutta arkirutiinia ja muita hyviä selityksiä nippu * tässä *

Ruusumaan olette nähneet moneen kertaan perustamisesta lähtien, mutta kivipuutarha esiintyy harvemmin blogissa. Korjataan tilanne ja esitellään sen neljä vuodenaikaa.

Kivipuutarha on loivassa etelärinteessä ihan joen vierellä. Sitä on kivetty luonnonkivillä hartaasti yli 10 vuoden ajan hiljalleen laajentaen. Se on yhä kesken, vaikka viime vuonna saatiinkin taas iso uusi osa kivettyä ja mullitettua, osin jopa istutettua. Paikka on hurjan suojainen, puolivarjoinen ja pohjakostea. Monet perenna-aarteistani viihtyvät siellä oikein hyvin. Kiveys on Maestron käsialaa. Hän on tavattoman kärsivällinen ja tarkka kivien latoja. Kivetkin pääsääntöisesti löytyvät ihan omalta tontilta, mutta ne ovat harmillisesti yleensä sangen pyöreitä. Meren rannasta kannetaan sitten vähän kanttisempia. Niistä on heti paljon helpompaa latoa muureja.

Toukokuussa puutarhan siivous käynnistyy ja ekat kukat kukkivat.

Syksyisin en siivoa perennamaita. Se homma on edessä sitten keväällä - ja kyllä se onkin mukavaa! Syksyllä pitäisi leikkoa perennanvarret, mutta keväällä ne lähtevät melkein haravoimalla. Ja onpahan edes jokin suojakerros paljasta maata kattamassa. Talven jälkeen on aina niin intoa pinkeänä puuhaamaan pihatöitä. Tätä taas odotan kiivaasti.

Kesällä pursuaa perennat ja runsasta sekä kukkeaa.

Kesän mittaan Maestron hienot kivilatomukset tahtovat kadota perennojen pursuavaan massaan. Kun on paljon tilaa, niin voi panostaa jättiperennoihinkin. Valtavat nauhukset, pärskäjuuret, punalatvat, kilpi- ja valeangervot sekä suurilehtiset kuunliljat ottavat tilansa. Tuonne voi kadota piiloon ihan helposti. Kissat rakastavat viidakkotunnelmaa, ja ottavat päivänokosiaan perennojen varjossa.

Syksyllä kukoistaa edelleen, oikeassa reunassa liilakonnanyrtti ja syysleimua.

Ehkä puutarhani on parhaimmillaan juuri syksyllä. Olen panostanut myös syyskukkijoihin, joten kukintaa riittää erinomaisesti pakkasiin asti. Kivipuutarha on niin suojainen paikka, että pakkanen puraisee sieltä viimeiseksi.

Talvella nukutaan talviunta.

Ajallisesti suurimman osan vuotta vietetään talvea. Tai siltä se tuntuu. Kivipuutarha uinuu suojattuna kattein, havuin ja sammalin - siellä piileskelee monta aarretta. Erilaiset havut vain edustavat vihreyttä. Talvella tajuaa, että havut ovat aivan välttämättömiä puutarhan sisustuselementtejä. Katajat varsinkin ovat suosikeitani ja niitä onkin monenlaisia. Lehtikuusissa on oikein kivoja muotoja, mutta nehän eivät edusta talvivihreyttä.

Nyt sitten sinnikkäästi odotellaan lumen sulamista ja vuodenkierron alkamista taas alusta. Puutarhurin vuosi  kun lähtee aina keväästä ja kasvukauden alusta.

Ota halutessasi tästä haasteesta koppi ja uppoudu toviksi valokuva-arkistoihisi.

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Taas olemme yhtä päivää lähempänä kasvukauden alkua! Päivän piteneminen lähtee pian isommin harppauksin. Meillä valoisan aika on jo 5:23 tuntia ja huomenna siihen saadaan viisi minuuttia enemmän. Yeah!

Kastanjan varjossa - tervetuloa lukijaksi! Mukavaa kun uusia lukijoita liittyy mukaan!