sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Luonto hiljenee

Lokakuu harppoo kohti loppupuoltaan vähenevän valon ja kylmenevien kelien keralla.  Loistava ruska vaihtuu hiljaiseen harmauteen. Kesän vauhdikkuuden jälkeen tulee selvästi hiljaisempi energia elämään. Se hiipuu ja pysähtelee.

Ruskan kontrasteja menneiltä viikoilta. Takana metsävaahtera ja edessä
purppuraheisiangervo 'Coppertina' (alias 'Mindia')

Töissä olen ällistyttänyt itsenikin siitä, kuinka paljon kasvukautena on saatu aikaan tosi pienellä porukalla! Käsillä on viimeinen puistosaneeraus ja uudistus - tehtynä on kolme kokonaan uutta puistoa ja yksi täysremontti hyvin historialliseen puistoon. Onneksi pinta-alat ovat olleet aika pieniä per puisto. Kesällä kun tuntui, ettei millään pääse suunniteltuihin kohteisiin käsiksi, kun kaikki aika menee kasteluun ja ylläpitoon. Syksyllä ollaan sitten repäisty ihan kunnolla vauhtia.

Huntukorpipaatsamaa (Rhamnus frangula) 'Fine Line' pääsi
julkisiin istutuksiin myös. Tämä on tosi mielenkiintoinen pensas!

Omassa puutarhassakin on ehtinyt nyt viikonloppuna vähän siivoilla. Maestro on ajellut keräävällä leikkurilla valtavat määrät lehtiä, jotka on kerätty katteeksi hyötymaalle, ja osa on kerätty ruusujen tyvimultauksen katteeksi. Minä en haravoi oikeastaan juuri yhtään, kun keräävä leikkuri hoitaa homman kätevästi.

Rieko on viettänyt maalaiselämää vapaana juosten ja merituulia haistellen.

Perennamaita en siivoa oikeastaan ollenkaan syksyllä. Ei ne varret kauniita ole, mutta eiköhän lumi pian peitä maisemaa. Perennan lehdet ja varret suojaavat penkkiä, ja keväällä ne lähtevät tosi helposti haravalla tai taittelemalla käsin. Nyt siivotessa jotuuu leikkaamaan ihan oikeasti saksilla tai raivaussahalla/pensasleikkurilla. Tunnustan olevani laiska tässä kohdin.

Eilistä harmautta ja tihkusadetta.

Syksyt on minulle lepäämisen aikaa. En mielestäni kärsi kaamosmasennuksesta, vaan syksy on toipumis- ja palautumisaikaa hektisestä kesästä. Silloin on lupa kääntyä sisäänpäin, nukkua ja huilata. Minua ei yhtään häiritse se, että näin on. Mielestäni se on ihan luonnollinen osa vuoden kiertoa, ja marraskuu menee huilatessa. Luonto laskeutuu talvilepoon - niin minäkin. Kuka sitä viitsii pimeässä ja kylmässä kummoisestikaan hihhuloida? Nautitaan vaan riittävästä hiilihydraattien määrästä, jotta rasvakerros kestää talven pakkaset...

Kuuraa tältä aamulta 'Playful Rokoko'n terälehdillä

Iloa ja valoa alkavaan viikkoosi! Kärsitkö kaamosmasennuksesta, vaiko vain talviunen tulosta?

25 kommenttia:

  1. Olet saaanut paljon aikaan! Odotan talvea, jotta voi hyvillä mielin keskittyä puuhiin sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisäpuuhat on kesäajan lähinnä telakalla, joten talvi antaa aikaa hoitaa rästit näiltä osin pois. Tervetullutta, kun muutakaan ei voi :D

      Poista
  2. Upea tuo Mindia! Hieno saavutus tuo puistojen edistyminen. Syksyllä saa todellakin paljon aikaan, kun aika ei mene kasteluun ja ruohonleikkuuseen, sama minimittakaavassa omalla pihalla. Se on ihan mahtavaa, ja siksi tykkään syksystä, myös nämä ruskavärit ovat huiput - ja esim. viimeiset ruusunkukat ruskan keskellä! Päivien lyheneminen vain harmittaa, ja talvisin ärsyttää aivan sikana se, että päivä on niin superlyhyt ja maakin jäässä, ei voi tehdä oikein mitään. Ehkä sitä ei kaamosmasennukseksi voi kutsua, ehkä kaamosärtymykseksi. Minä kun mieluiten kuopsuttelisin ja kaivelisin vuoden ympäri. Ja lumen kaivelu ei oikein hotsita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostan myös Mindian kukintaa, kun tumman pensaan vaaleat kukinnot tekevät hienon kontrastin sävy sävyssä.

      Mulla on jokin käsitämätön energialataus töissä. Valmista tulee ja tulokset nähdään keväällä sekä tulevissa vuosissa. Ehkä pakenen elämän rajallisuuden huolia rankkaan työn tekemiseen. No aina uuden istuttaminen on energistä ja paljon antavaa...

      Poista
  3. Minäkin jättäisin perennan varret ja lehdet kasvien talvisuojaksi, mutta kun mies on juuri vastakohta. Ja nyt kun selkä on niin kipeä, ettei voi mitään tehdä, on annettava miehen touhuta tavallaan.
    Nuku sinä vaan talviunta, jos se on sinusta paras tapa elää tämän kauden yli. Jokainen tavallaan.
    Mukavaa alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipumisia selällesi - onneksi on mies joka auttaa vähintääkin omalla tavallaan :D

      En ehdi vielä nukkumaan, mutta sekin vaihe tulee kunhan maa jäätyy. Paitsi koira taitaa kyllä kannustaa nastakengin lenkkeilemään :D

      Poista
  4. Hienoa, että kaupunki satsaa puutarhoihin. Siinä olisi esimerkkiä monille muille paikkakunnille. Kotkan puutarhat saivat kansainvälisen kunniamaininnan, josta kaupunkilaiset ovat varmasti nyt ylpeitä, vaikka aikanaan vastustivat rahantuhlausta puistoihin.
    Aiemmin en ole tykännyt syksystä, mutta nyt koen sen tarpeellisena levähdys- ja lataushetkenä. Jaksaisikohan sitä ympäri vuoden samalla tahdilla, mitä yleensä kasvukauden touhuaa. Pikemminkin helmi-maaliskuussa alkaa tulla väsähdys talveen, kun innostus uuteen kevääseen on jo mielessä vahvana.
    Puutarha-asioissa laiskuus on tervetullutta. Oma perfektionismi ärsyttää, kun aina pitäisi olla putsaamassa paikkoja. Siinäkin mielessä on hyvä, että päivä lyhenee. Eipä näe kuolleita perennanvarsia, jotka työllä ja tuskalla on saanut jätettyä penkkeihin.
    Pitkiä talviunia sinulle, kunhan työsi antaa siihen luvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh... olen käynyt Kotkan puistot läpi ihan henkilökohtaisen kaupunkioppaan opastamana. Täytyy todeta, että Merenrantakaupunki on valovuosien päässä siitä mitä Kotkassa on saatu aikaiseksi. Mutta pitää olla esikuvia, joiden inspiraatiossa voi yrittää parhaansa. Edes pienessä mittakaavassa.

      Myöhäinen syksy ja talvi on levähdysaikaa. Silloinkin kerätään ideoita ja suunnitellaan tulevia silleen laiskan letkein ajatuksen kääntein.

      Työn puolesta mennään täysillä, mutta vapaa-ajalla voidaan nuokkua sitä talviunta. Koira kyllä huolehtii emännän lenkeille, mutta jäähän siitä vielä rutkasti aikaa joutokäynnillekin, kun puutarha on lumen alla.

      Poista
  5. Tehän olette ahkeroineet ihan kunnolla siellä! Keräävä leikkuri on kätevä apu lehtienkin keruussa. Meidän pihalle ei oikein puunlehtiä edes tule, mutta yhdelle naapureistamme sitäkin enemmän. Meillä onkin hyvä työnjako: he haravoivat pihansa ja tuovat lehdet meidän tontin laitaan, mistä minä saan kärrätä ne omiin kukkapenkkeihini katteeksi. Kai tässä on jo höperön maineen saanut, mutta väliäkö tuolla :D Perennanvarretkin jätän kaikki siivoamatta, sinne ne talvella suunnilleen maatuvat. Ja mitkä eivät maadu, niin ne on helppo kuivina silputa kukkapenkkeihin keväällä.

    Minä en jäisi kaipaamaan loka-marraskuuta, vaikka ne tipahtaisivat kerralla pois kalentereista. Tänä syksynä on ollut muutenkin niin kylmää ja aikaiset hallayöt tuhosivat puolet puutarhan loistosta, että jo nyt on tullut totaalinen kyllästyminen koko syksyyn. Pimeys on ihan pahinta. Päivä kerrallaan koitan rämpiä siihen asti, että lumi valaisee tienoot. Onneksi töissä menee osa viikosta joutuisasti, niin ei tarvitse joka hetki tuijotella omista ikkunoista kuraloskaa. Leppoisaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni puutarhahullu on pikkuhöpsön maineessa. Meilläpäin tämän maineen saa kirkkaasti ihan vain kateviljelemällä :D

      Lokakuun menee meillä lempeiden syksyjen maassa ihan keveästi, mutta marraskuu alkaa jo kovin tökkiä. Päivät lyhenevät niin rivakasti, että valoisan aika on kiitävä hetki kahden hämärän välissä. Siksi lumi on toivottu asia, kun se valaisee maisemat.

      Poista
  6. Syksyn loiste on hetken highlight ennen hyytymistä pimeään :D

    VastaaPoista
  7. Onneksi meillä on syksy ja talvi. Kukapa nyt jaksaisi uurastaa puutarhassa ihan ympäri vuoden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin minäkin ajattelen. Yleensä maan jäätymisen otan vastaan ylettömällä kiitollisuudella. Loppuu se maan rappaaminen viimeinkin!

      Poista
  8. Ruskan kontrastit ja kuuraiset ruusut niistä minä nautin sinun kuvia katsellessa. Nyt jo talven kauneus mielessä pimeyttä kohden kuljemme. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuraiset kasvit ovat niin kovin herkkiä ja kauniita! Pimeyttä tosiaan riittää, joten toivotaan sitä ensilunta!

      Poista
  9. Minullakin on samanlainen laiskuus noissa perennapenkeissä. Keväällä sitä pois kerättävää on vähempi kun osa lehdistä ehtii maatua. Nyt jos siivoan on ongelmana myös kaiken sen moskan ja perennanvarsien sijoittaminen. Ei mahdu kaikkea kompostoimaankaan, kun se on niin pitkäpiimäistä touhua se kompostointi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskuus on ihan ansiokas lahja :D Keväällä sama materiaali menee heti reilusti pienempään tilaan, kun maatuminen on jo ehtinyt alkaa pintakompostoitumisella.

      Poista
  10. Pitääpä tehdä taas ensi keväänä tutustumisretki merenrantakaupunkiin ja syynätä puistot, tuutko oppaksi? Huntukorpipaatsama on hieno, löytyykö Särkältä?

    Viheliäisen marraskuun saisi minunkin puolestani pikakelata. Ryhdyin sangen vaatimattomaan remonttipuuhaan itsekseni kun ei täällä hommat muuten etene, päätin maalata viimeiset neljä vanhaa täyspuista sisäovea. Maalia kuluu kamalasti, vanha puu on janoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta tehdään kunnon opastettu kierros. Huntukorpipaatsamaa saa myös ensi keväänä Särkältä. Varmistin asian, kun pitää istuttaa niitä lisää. Kivan kompakti koko ja ryhtevä olemus viehättää.

      Iloa sutimiseen - lopputulos aina kiittää tekijäänsä.

      Poista
  11. Kuinkahan montaa sorttia nuata purppuraheisiangervoja oikee o, ku tämän tästä tuloo joku uus etehe. Mummiälestä ne kyllä näyttäävät kaikki samoolta :D Syksyn ruskafärit o hianoja, mutta muuta positiivista syksys ei sitte ookkaa. On nii märkää ja pimiää. Kylymähänkää ei oo viälä keriinny tottua. Talaviunilla torkun pitkät tovit, mutta ensin pitää siivota ja pestä klasikki, neku jäi keväällä pesemätä.
    On tainnu Raahes olla oikee kunnon kasvojenkohotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niissä purppuraheisiangervoissa eroa kasvutavoissa ja lehtimuodoissa :D Ja ruska on se positiivisin asia syksyssä minustakin. Märkä, kylmä ja pimeä ei ole suosikeitani

      Raahen kasvojen kohotus on pahasti vaiheessa. Istutetut puut alkavat näyttää kokoa ja luonnettaan noin 15 vuoden päästä. Uusina lajeina on mm. kirjometsävaahtera, tuurenpihlaja, taatanpihlaja, suomenpihlaja, surukuusi, tammi, pilaritervaleppä, rungolliset syreenit - ja unelmissa heti monta jännää sorttia lisempää. Puskia on istutettu monenlaisia - ja niitä ruusuja!

      Poista
  12. Ootta työ ahkeroinu ja ois mukava käyvä siellä Raahessa Särkällä, ja samalla katsastoo noita puutarhoja. Kyllä nyt alakaa jo sisähommat kiehtuu ja kästyötkin vuotteloo. Tännään lopetin kukkasipulien istutuksen ja vielä on kasvihuoneen tyhjennys ja joitakin kukkien varsia raivailen pois.
    Meillä on tuossa mehtäalalla korpipaatsamoo ihan luonnostaan ja rupes himottamaan tuo huntukorpipaatsama! Kyllä sopis vielä sekin siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särkän taimisto on ehdottomasti elämyskohde! Mulla on vielä tulpaanit (kaksi pientä pussukkaa vain...) istuttamatta.

      Huntukorpipaatsamaan on ainakin paria sorttia tarjolla. Toinen on leveämpikasvuinen 'Asplenifolia' ja tämä pilarimallinen on 'Fine Line'. Molemmat löytyvät tältä tontilta täysin kestävinä. 'Fine Line' meni kaupunki-istutuksiinkin jatkoon, koska sen kasvutapa on tosi puhuttelevan jämäkkä pilari.

      Poista
  13. Hienoa että työsi ovat edenneet! Näinkin jutun Leilan sivuilta.
    Turhauttavaa kun työaikaa menee kasteluun.
    Aika on joka asialle, myös levolle.
    Haravointia ja siistimistä harrastan syksyllä, tulee samalla tehtyä aamulenkki pihalla koirien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitaasti pienellä porukalla, mutta nurkka kerrallaan valloitetaan uudistuksilla tätä kaupunkia.

      Kastelujärjestelmistä haaveilen helpottamaan tuota ikuista kastelurumbaa! Kattamalla saa haihdunnan kuriin, mutta kesistä on tullut tosi kuivia. Nyt on kolmas kuiva kesä peräkkäin. Sitä edeltävä olikin sitten ihan sadekesä. Sellaista keskivertokesää ei ole nähty aikoihin.

      Poista