maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kukkenheimin kotkot ja lumen notkot

Elämä talvisessa kanalassa sujuu hyvinkin rauhallista kaavaa noudattaen. Tilaa on ruhtinaallisesti joka kanalle, joten toraamiset jäävät hyvin vähäksi. Iltasella orsille järjestäytyminen on vähintään tunnin prosessi, jossa kukko houkuttelee kanasiaan orsille, mutta kanat joutuvat yleensä aina epäjärjestykseen. Monasti hommaa hiotaan tosi hartaasti. Ihan jokainen vieruskaveri ei kelpaa, mutta kaikki haluavat kukkojen viereen.

12 neliön kopissa on hankalaa kuvata alati liikkuvaa kanaparvea. Elvis on toinen
kukkomme, tuo koreahöyheninen pieni höpsötys tuossa keskellä kuvaa.


Tänään oli kanalan viikkosiivous, jolloin syntyy myös epäjärjestystä. Kanojen rutiini rikkontuu, vaikka ihan hyvin tietävät minun kolaavan vain paskalaudan annin pois, levittelevän uusia kuivikkeita ja tarkistavan kaiken olevan kunnossa.

Nox - iso kukkomme on kiltti kuin mikä. Aito herrasmies kanojensa tirehtöörinä.
Kanat on kokoonsa nähden vallan käsittämättömän siivottomia otuksia. Ruoputtaminen on niiden päätyötä syömisen ja munaamisen ohella. Kaikkea tehdään hartaasti. Ruoputtaminen pöllyyttää kuivikkeita ja syöminen tuottaa paskomista. Toisaalta mielihyvin otan vastaan kananlannan, jota hyötykäytän puutarhassa lannoitteena. Kanalan pehkut päätyvät myös kauden lopuksi maata parantamaan jonnekin.

Siivouksen päätteeksi tarjoillaan sämpylän palasia. Ne saavat aina suuren suosion.
Hyvin meillä pysytään omissa munissa ympäri vuoden. Ajoittain niitä on viemisiksikin tutuille. Parvessa on Kiuruvetisiä maatiaisia ja muutama Hy-Line tehomunaajakin. Maatiaiset piti syksyllä sulkasatoa, eikä niiltä munia tullut kuin yksi tai kaksi päivässä. Nyt tehotytöt ovat vähän sulkasatoisia, eli nyt puolestaan pitävät pientä hengähdystaukoa. Kuitenkin päivän kokonaismunasaalis on talvenkin aikana ollut neljästä kuuteen munaa päivässä.

Munat on hyvin eri kokoisia. Mielestäni maatiaisen munat on maultaan
ihan parhaita! Hy-Linen munatkin ovat valtavan hyviä, mutta koostumus
on aavituksen vetisempi kuin maatiaisella. Näin hyviä munia ei saa kaupasta.
Meillä syödään paljon munia, ja jopa koira saa ruokaansa yhden raa'an munan päivittäin. Kyllä sen turkki kiiltääkin! Munat ovat erittäin hyvää ja monipuolista ravintoa, jossa on melkeinpä kaikki muu paitsi C-vitamiini. Nälkäisenä on helppo huitaista muna paistinpannulle, ja sommitella sen paistuessa voileipä alustaksi. Kylläpä taas jaksaa!

Tipi the Bird on aina erityisasemassa. Sille herkutkin tarjoillaan omalta tasoltaan.
Muuten se on nokkimajärjestyksen pohjalla, eli hemmottelu onkin tarpeen.
Joskus kesäkuun alkupäivinä kanat vaihtavat kesäresidenssiin, eli pääsevät ulkotarhaan ja kesähotelliinsa. Sitä odotellessa!

Sitten ilman aasinsiltaa hypätään talveen ja kasvihuoneisiin. Maatiaiskanan elämää-blogin Hilu järjesti mitä melkoiset arpajaiset! Kokonainen kasvihuone on siellä palkintona, mene kurkkaamaan tästä *klik* ja osallistu sinäkin. Minun kaksi arpaani ovat tuurini tuntien förmitättömät, mutta jokuhan se huoneen voittaa. Tuo Akiro-kasvihuone kestää melkoisia lumikuormia, mikä ehdottomasti on plussaa. Asia sattuu  nyt koskettamaan kovasti, sillä naapurissa kävi tänään melkoinen onnettomuus:

Olipa kerran... ja sen pituinen se.
Kuva ei kerro mittasuhteita, mutta tuo ei ole mikään pieni kasvihuone. Tuosta päädyn ovesta mahtuu ajamaan isollakin pakettiautolla sisään. Koko huone meni ihan rusetille, eli ei ole mitenkään entisöitävissä enää. Iso vahinko, ja olen kaverin puolesta ihan tosi hurjan pahoillani. Taidan käydä tiputtelemassa oman kasvarin vähäiset lumetkin pois. Sitä painoa katolle tulee ihan yllättävästi, jos ei hoksaa olla tarkkana.

Kaikesta huolimatta - mukavaa viikkoa! Minä häivyn huomenna pienelle shoppailureissulle ystävän kanssa. Tuomisina taitaa olla ainakin siemeniä, mutta olen altis horjahtamaan vaikka liljan sipuleihinkin.

15 kommenttia:

  1. Voi tuota Tipiä, ikuisesti muistan mokoman kyytipummarin.
    Voin kertoa, että mulla siivoushommat vähenivät huomattavasti kun luovuin maatiaisista ja siirryin orppeihin ja pikkuisiin. Mutta maatiaiset ovat vauhdikkaita, siksi paskaa löytyy myös katonrajasta.

    Oi, liljansipuleihin horjahtaisin mielelläni. Pitää kai odotella kuitenkin mitä lumen alta paljastuu -ja nousee.

    Sääliksi käy naapurisi kasvaria, melkoisesti joutui nöyrtymään lumikuorman alla. Tuosta ei taida ihan helpolla kalua tulla?
    Onnea arpajaisiin, olisihan se kiva kyllä itsellekin.... siemenkasvattajana kunnostautumiseni ei ainakaa arpoja lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tipistä on ollut tosi paljon iloa, kiitos sinun hetken mielijohteelle tuodessasi tuon pikku piipittäjän tänne!

      Paskaa tosiaan löytyy katon rajastakin. Se on teko, joka hiljentää katsojansa pohtimaan miten se yleensäkään on mahdollista noin fysiikan lakienkin mukaan. Mutta kanat voivat - koska ne osaavat. Minä siivoan vain.

      Mun liljat kuolivat massiivisesti 2015/2016 talveen. Jotain olen parsinut, mutta isosti olisi liljoille tilaa edelleenkin.

      Tuo kasvari on ihan kuollut. Se ei ole kunnostettavissa mitenkään. Iso vahinko yrittäjälle.

      Ja luulen, että Jumalan luodessa ihmistä hän jakoi monta hyvää ja hienoa ominaisuutta. Siellä seassa oli lahja nimeltä Arpaonni. Minä sain siinä jakotilaisuudessa vain viallisen purennan ja pari muutakin vähemmän mairittelevaa ominaisuutta :D

      Poista
  2. Mukava lukea näitä kanalakuulumisia! Iloista ostosmatkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat on lemmikkeinä tosi helppoja ja hyödyllisiäkin. Niiden elämän seuraaminen on jotenkin sangen hupaisaa. Omia persoonia ovat jokainen.

      Katsotaanpa, mitä Ylivieskasta mukaan tarttuukaan!

      Poista
  3. Kanatn ovat mukavia otuksia!
    Voi, kamalaa mitä naapurissasi tapahtui...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimiä ei saisi inhimillistää, mutta jokin saippuasarja tulee kyllä mieleen lauman elämää seuratessa :)

      Ison kasvihuoneen romahdus on ihan hurjan suuri vahinko. Siinä meni ainakin 300 neliötä kasvatustilaa yrittäjältä.

      Poista
  4. Ihania nuo teidänkin kanat <3 On ne vaan niin symppiksiä tyyppejä :)
    Kiitos, että vinkkasit arvonnastakin. Suosio onkin ollut ihan huima. Sukat pyörivät jaloissa, kun arvontaa suunniteltiin Akiron kanssa, mutta nyt on sukat kadonneet itseltäni jo kokonaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei silti taida varpaita paleltaa, Hilu :) Tuo on kyllä blogimaailman huikein arvonta. Toivottavasti arpa osuu jollekin, joka on kaivannut omaa kasvaria hartaasti.

      Poista
  5. Kanat on minullakin haaveissa kun tilaa ja aikaa joskus on. Veikeitä otuksia ovat ja kuulemma hyviä oppimaan. Kasvihuoneet ovat joutuneet koville tänä talvena ja varmaan moni on kokenut saman kohtalon kuin naapurisi. Lumen tulo saisi tältä talvelta loppua tai sitten pitää keväällä hommata kumivene, jotta pääsee sulavesien yli. :-)) ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat on hauskoja siipeilijöitä, ja omat munat maailman parhaita.

      Lunta puskee lisää täälläkin, joten sulamisesta riippuen taidetaan saada tulvakevät.

      Poista
  6. Koreat kanaset. Saimme joitain vuosia sitten ajoittain kotikanalan munia, oi että olivat hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanoilla on hilpeä asenne elämään - first things first. Eli ruoka on mitä suurin motivaattori elämässä. Siksi kanoja on helppo kouluttaakin, jos haluaa sellaista harrastaa. Ja munat on vain parhaita!

      Poista
  7. Ihania kanoja. Sääli tosiaan tuota kasvihuonetta. Vielä ikävämpi jos yritystoimintaan liittyy. Toivottavasti joku vakuutus korvaisi. Mukavaa shoppailureissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso vahinko tuo romahdus on, harmittaa vietävästi yrittäjän puolesta. Luonnon voimille ei mahda mitään. Tiputin oman kasvarin katolta lumet vikkelästi pois.

      Poista
  8. Ihania kanoja ja kukkoja! Vitsi miten komee Elvis on! Minullakin on omat kanaset haaveissa, mutta ei ihan tänne rivitalon pihaan onnistu niiden otto.. Onpa naapurillesi käynyt ikävästi! Toivottavasti vakuutus korvaa vahingot.

    VastaaPoista