Pisarat ja vesi. Kaunista.
Tässä on ihan sama efekti, kuin kevään ekassa voikukassa. SE on niin ihana, sievät ja suloinen. Mutta tuhannet seuraajansa kera runsaan jälkikasvun saavat raivon kilahtamaan sitten heti jälkivaiheessa. Varsinkin jos voikukka on onnistunut juurehtimaan vaikka pionin tai ruusun juurelle kitkemättömiin. Mutta se ensimmäinen...!
Kaksi uutta. Voikukka ja lapsen kädet.
Viime kesänä ei innostunut tai ilahtunut vesisateista. Niitä kun jatkui toukokuulta suht yhtä pitäen elokuuhun asti. Ei naurattanut. Niskat kumarassa ja kumisaappaat jalassa sitä käveli vain kasvihuoneeseen. Se oli ainoa paikka, jossa sade ei haitannut. Ja myös tasan ainoa paikka, mitä piti kastella. Ja ainoa paikka, mistä sai jotain satoakin :D
Kasvihuone. Liian pieni, mutta iloja ja satoja tuottava.
Nyt iloitsen kevään ottaessa ison harppauksen, lumien sulaessa ja päästessäni kulotuksen alkuun. Maaseudulla elää kulotuksen perinne, se ei liene kaupungeissa mitenkään luvallistakaan. Vaan täällä se on kevään suuri siivoaja - tosin taiten toteutettuna vahinkojen välttämiseksi.
Kulotus antaa myyrille ja punkeille kyytiä. Ja ei, riihi ei ole tulessa. Kuvakulmakikkailua vaan
Meillä on talon ympärillä kulopeltoja, vaikka kesällä ne niitetäänkin. Silti siellä juhlii epälukuinen sukukunta myyriä - myös vesimyyriä. Talon kuusi kissaa virkatöinään niitä paimentavat, mutta lumen alle eivät nekään pääse. Nyt on taas kissoilla happy hour sulaneiden peltojen äärellä! Ja kyllä ne tekevätkin töitä:
Working Cat
Lempeä, lämpöä ja sulan maan tuoksua nautittavaksesi! Iloitse jokaisesta versosta, vaikkahan olis nokkonen. Tai voikukka.
Mukavaa keväistä tunnelmaa kuvissa ja niin osuva tuo voikukkakommentti.
VastaaPoistaKiitoksia Ticoliina - kuvat ovat menneiltä vuosilta. Yksi rakkaita harrastuksia on valokuvaaminen.
VastaaPoistaYön aikana ei satanut kovinkaan paljoa vettä, mutta lisää on sadetutkan mukaan tulossa. Vielä on hankia ja routaa.