torstai 21. huhtikuuta 2016

Paska juttu

Tämä otsikko on tietenkin aivan aiheesta, eli kaikki puutarhurithan tietävät kuinka hyödykästä on lantakomposti maan parannuksessa ja lannoituksessa. Se on vain ihan parasta!
Kotkoisia omatarvepaskojia
Vertailevassa tutkimuksessa lannoilla on eroa. Itse olen toodella mielistynyt hevosen turvekuivikkeisen lannan ominaisuuksista.

Löysin oheisen taulukon (www.ym.fi) eri lantalajien ravinnepitoisuuksista per kuutiometri:
                                 Kok. P kg / Liuk. N kg/ Kok. N kg/
Naudan kuivikelanta  1,0/ 1,1/ 4,0
Lampaan ja vuohen    1,3/ 1,0/ 4,9
Hevosen kuivikelanta 0,5/ 0,4/ 2,6
Kanan kuivikelanta    5,6/ 4,2 / 9,4

Blogger alustana ei tarjoa selkeää taulukointimahdollisuutta, joten tyydytään nyt karvalakkiversioon. Yleisimmät saatavilla olevat lantalajit on tuossa. Perusravinteet ovat N eli typpi, P eli fosfori ja K eli kalium. Yllä lannan lannoitteista on vain typpi ja fosfori, mutta kaliumin saa vaikka tuhkasta.

Puun tuhkassa on (lähde:Wikipedia)


kaliumiakalkkiafosforia
Koivu10256
Kuusi9323
Mänty9455

 Palataan tarkastelemaan eri lantojen ravinnepitoisuuksia. Kananlanta on ylivoimaisen tiivistä lannoitetta niin typen kuin fosforinkin osalta. Kaikki vihreä kasvaa hysteerisen vehmaana. Se siis sopii lannoituksen persoille lehtikasveille, kuten kaalikasveille. Seuraavana tulee lampaan ja vuohen tuotokset. Edelleen kasvaa lujaa ja vihreenä, mutta turha toivoa kukintaa tai juurimukuloita. Kolmatta kunniakasta sijaa pitää lehmän kuivikelanta - lemun lisäksi edelleen tuhdeilla ravinnepitoisuuksilla. Ja edelleen kaalikasvit, kurpitsat, purjot ja valkosipulit tykkäävät. Peränpitäjänä ja kehnoimpana lannoitteena on hevosen kuivikelanta. Siitä minä ja mun kasvit tykkää eniten!
 Edesmennyt ystäväni Linur - A-luokan lantakompostin tuottaja

Toisekseen määrät ratkaisevat myös. Vahvempaa lantaa kun sekoittaa maahan vähemmän, on vaikutus ehkä lähempänä toivottua tasapainoista kasvua. Yleensä me kotipuutarhurit mennään enemmän tai vähemmän näppituntumalla ja vaikutuksia tarkkailemalla, kuin ammattilaiset jotka teettävät viljavuustutkimukset. No  niitäkin voidaan tehdä, niin saadaan eksaktia tietoa maan ravinnepitoisuuksista. Insinöörithän hifistelevät aina.

Lantakompostissa on niin kompostoinnin, säilytysajan kuin käytetyn kuivikkeen määrän ja laadun myötä niin paljon variaatioita, että tarkat mittausarvot jäävät teoreettisiksi ja tapauskohtaisesti varioiviksi eli suuntaa antaviksi vain. Typpi on hyvää haihtumaan, joten sen säilymiseksi tarvitaan otollinen, katettu kompostointi ja välitön maahan muokkaaminen.

Naapurin hiehotkin osallistuvat panoksellaan minun puutarhurointiin

Tällä näppituntumalla olen edennyt tähän asti keräten kokemuksia ja päätyen liputtamaan hevosen lantakompostin puolesta lähes kaikille kasveille. Paskaankin kun saa kasveja tapettua, puuvartisten talvenkestävyyttä heikennettyä ja kukinnan tai sadon menetettyä liikalannoituksella.

Piiiitkän kiertomatkan kautta päästään takaisin ruusuihin ja ruusumaan perustamislannoitukseen. Tulen palaamaan aiheeseen, mutta ruusut rakastavat hevosenlantakompostia kun sitä höystää vähän puun tuhkalla. Maa ei ole liian typpipitoinen, vaan sangen tasapainoisesti ravinteita sisältävä tuottaen tervettä kasvua ja kukka-aiheita. Se ei heikennä talvenkestoa liialla typellä, kun perustuslannoitus tehdään liioittelematta ja vuosilannoitus annetaan heti keväällä. Eloperäinen kompostilannoite myös tukee maan mikrobiologiaa, mururakennetta, kosteuden pidättämiskykyä ja tautien vastustuskykyä kasvien hyvinvoinnin kautta.
Kun maa on kunnossa, se jaksaa kasvaa ja kukoistaa

Ja kuten aina - määrät ratkaisevat. Puuvartisilla varsinkin kokemuksesta varon tekemästä aluksi liian lannoitettua kasvumaata. Laitan lannoitteet syvemmälle, jotta muutaman vuoden päästä juuret pääsevät käsiksi lannoitetumpaan maahan. Tämä onnistuu, jos tekee yksittäisiä istutuskuoppia. No itse tulen nyt perustamaan kerralla isommat ruusualueet, jotka työstetään konevoimin. Näin ollen tasapainoilen koko maan peruskunnostuksella sopivassa määrin ajatuksena talvenkesto enempi kuin kasvu. Lisäilen lannoitusta sitten myöhempinä vuosina enemmän. Ei ole ollenkaan tieteellistä toimintaa, vaan oikeasti vain arvausta ja kokeilua. Sitä näppituntumaa, joka on syntynyt pitkästä sarjasta erilaisia epäonnistumisia :D

 Ruohonjuuritason onnistumisia päivääsi!
















1 kommentti:

  1. Kauhean sekava kirjoitus. En ymmärtänyt juurikaan mitään.

    VastaaPoista