Kyllä irtoo!

Kevät on kultaista aikaa moneen puuhaan. Yksi etevimmistä on hankalien rikkojen kitkeminen. Miten ihmeessä ne onkin keväällä niin löyhästi maassa kiinni? Kesällä nokkosten juurien repiminen on oikeasti voimalaji, mutta näin keväällä sekin sujuu laittoman helposti.

Teräväpiikkinen hara, ja nokkosetkin lähtevät keveästi!

Viime kesänä harmittelin ruusupuskissa ja herukoiden seassa rehottavia nokkosia. Nyt ne lähtevät haralla sievästi juuristoaluetta pöyhimällä. Ei ole tarkoitus ruusun juuria särkeä, vaan löytää oranssinkeltaiset nokkosen juuret ja kiskoa niitä sitten hartaasti irti. Ja niitähän piisaa, mutta onneksi vetolujuus on omaa luokkaansa. Ja hommasta saa ihan sairaan suurta hupia :P Armoton kosto viime vuoden nokkosenpolttamista!

Hevosvuosilta on tallella aivan korvaamattoman hyvä kitkentäväline:

Kaviokoukku, jonka saa hankittua parin euron hinnalla mistä tahansa hevostarvikkeita myyvästä puodista. Se on täydellinen rönsyleinikin kitkentään, terä vain ujutetaan juurenniskan alle ja nykäistään. Onnistuu hyvin vaikka perennanjuurakon seasta suurempaa turmelusta tuottamatta.

Monivuotiset rikat on nyt keväällä ehdottoman helpoin kitkeä. Vielä kun keksisin miten saan sitkeän voikukan pionin juurakon keskeltä pois. Se on ollut monen vuoden taistelu ja olen tasaisesti häviöllä. Noh - aina ei voi voittaa.

Muuttolinnut ilahduttavat myöskin. Tänään bongattiin ensimmäiset västäräkit ja vanha tuttu kuovi kävi kaartelemassa peltojen päällä isoon ääneen tuloaan kuuluttaen

Kymmenien kurkien parvia suuntasi määrätietoisesti pohjoiseen. On ne valtavan isoja ja upeita lintuja! Kiirettä niillä näyttäisi pitävän, vaikka kelit ei varsinaisesti lämpimiä olekaan.

Lämpenevää kevättä ja iloa arkiviikkoosi! Näitä odotellessa...