sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kyllä irtoo!

Kevät on kultaista aikaa moneen puuhaan. Yksi etevimmistä on hankalien rikkojen kitkeminen. Miten ihmeessä ne onkin keväällä niin löyhästi maassa kiinni? Kesällä nokkosten juurien repiminen on oikeasti voimalaji, mutta näin keväällä sekin sujuu laittoman helposti.

Teräväpiikkinen hara, ja nokkosetkin lähtevät keveästi!

Viime kesänä harmittelin ruusupuskissa ja herukoiden seassa rehottavia nokkosia. Nyt ne lähtevät haralla sievästi juuristoaluetta pöyhimällä. Ei ole tarkoitus ruusun juuria särkeä, vaan löytää oranssinkeltaiset nokkosen juuret ja kiskoa niitä sitten hartaasti irti. Ja niitähän piisaa, mutta onneksi vetolujuus on omaa luokkaansa. Ja hommasta saa ihan sairaan suurta hupia :P Armoton kosto viime vuoden nokkosenpolttamista!

Hevosvuosilta on tallella aivan korvaamattoman hyvä kitkentäväline:


Kaviokoukku, jonka saa hankittua parin euron hinnalla mistä tahansa hevostarvikkeita myyvästä puodista. Se on täydellinen rönsyleinikin kitkentään, terä vain ujutetaan juurenniskan alle ja nykäistään. Onnistuu hyvin vaikka perennanjuurakon seasta suurempaa turmelusta tuottamatta.

Monivuotiset rikat on nyt keväällä ehdottoman helpoin kitkeä. Vielä kun keksisin miten saan sitkeän voikukan pionin juurakon keskeltä pois. Se on ollut monen vuoden taistelu ja olen tasaisesti häviöllä. Noh - aina ei voi voittaa.

Muuttolinnut ilahduttavat myöskin. Tänään bongattiin ensimmäiset västäräkit ja vanha tuttu kuovi kävi kaartelemassa peltojen päällä isoon ääneen tuloaan kuuluttaen
Kymmenien kurkien parvia suuntasi määrätietoisesti pohjoiseen. On ne valtavan isoja ja upeita lintuja! Kiirettä niillä näyttäisi pitävän, vaikka kelit ei varsinaisesti lämpimiä olekaan.

Lämpenevää kevättä ja iloa arkiviikkoosi! Näitä odotellessa...








6 kommenttia:

  1. Minäkin kuulin aamulla pellolta kuovin kiekaisut. Toki omat kukot vastasivat kuorossa ja räksät säkättivät mutta kuovi oli aamun kingi.

    Kaviokoukku on oiva väline kitkentään, etenkin rönsyleinikkiin se tehoaa tosi hyvin. Suosittelen siis minäkin.

    Nokkosen pirut ovat jo terhakkaana, ne kyllä pongahtavat esiin heti kun routaan tulee yksikin railo :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväässä on parasta se, että jokainen päivä on löytöretkeilyä. Aina löytää jotain uutta, kasvien versomisen lisäksi muuttolinnut tuovat paljon uusia iloja! Siepot ja pääskyset enää puuttuvat.

      Poista
  2. Samoin olen aikoinani käynyt nokkosten kimppuun. Nurmikon myötä ne ovat hävinneet pikkuhiljaa. Ja pitäähän niitä sen verran olla, että saa taas nokkosjauhetta ja rouskuttaa tuoretta nokkoslettua. Västäräkki ei ole tähän vielä ehtinyt. Odottelen sitä vippauspyllyä (ruotsiksi Vippstjärt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vippauspylly - onpa kuvaava nimi! Meiltä ei nokkoset lopu kesken, niitä kyllä riittää niin kuivattavaksi viherjauheeksi kuin nokkosvesiinkin. Hieno kasvi, oikeassa paikassa kasvaessaan. Siitä läänityksestä meillä vain on vähän riitaa :D

      Poista
  3. Kiitos kaviokoukkuvinkistä. Lähdenkin heti ostamaan sellaista, sillä nimenomaan rönsyleinikki tahtoo saada minut puutarhassa kiukun partaalle. Muiden rikkojen kanssa pärjää 😊. Mukavaa päästä myös seuraamaan ruusuprojektisi etenemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Virve seuraamaan sekä erilaisia edesottamuksia että ruusuprojektia!

      Poista