torstai 24. marraskuuta 2016

Kuukausi sanonko mihin?

Taas kalenteri jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan. Marraskuu on pahin kuukausi vuodesta, sitä inhoan tasaisen varmasti vuodesta toiseen. Tänään huomasin olevan 24. päivä, mikä johdatti ajatukset taas Jouluun. Siihen on VAIN kuukausi.
Apulaisista EI ole pulaa näissä puuhissa.
Joululla ja minulla on hyvinkin kaksinainen suhde. Inhosin rankasti aiemmin jouluja, mutta omat lapset muuttivat minut kuitenkin myötämielisemmäksi. Lasten ilo on se suurin riemu joulussani. Nyt lapset ovat jo isoja, joten joulusta jää jäljelle yhdessäolo, jouluruuat ja rauha.

Pakettien käpälöintiä myös kattien osalta.
Mieluusti laitan kaikki perinteiset jouluruuat. Koska aikaa työttömällä on, niin kaikki hoituu alusta pitäen omin käsin pikku hiljaa jolukuun aikana. Pakastimeen sijoittelen ehtoisat herkut sitten helposti sulatettavaksi ja tarjoiltavaksi. Jouluna ei tarvitse miettiä, että mitähän hittoa laittaisin ruoaksi. Voi sentäs - sitähän vain lämmitetään eilisiä! Vegaaninen tyttäreni tuo puolestaan raikasta otetta jouluruokiin, sillä tulee väistämättä kokeiltua kaikkea uutta. Minkälainen joulunaika sinulle on?

Joulussa on edelleen se yksi merkittävä, käänteen tekevä asia jota rakastan: lähdemme kulkemaan valoa ja kevättä kohti. SE mielestäni on se highlight! Joulu on pimenevän syksyn ja alkutalven käännekohta, jossa on paljon toivoa. Ei haittaa että syvin ja kylmin talvi on edessä, lupaus keväästä kantaa läpi kiljuvien pakkasten. Onneenhan tarvitaan kolme asiaa: jotain mitä tehdä, jotain mitä toivoa ja joku jota rakastaa. Näin ovat viisaammat johinkin kirjoittaneet. Minulla onneksi on nuo kaikki kolme!
Joki elää jatkuvaa metamorfoosia jään ja vapaan veden välillä.
Keveitä askelia sinulle talven taitekohtaan kulkiessa. Valo on siellä jossain... kevään tulossa!

10 kommenttia:

  1. Ollaan onnellisia ja jaetaan iloa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilon jakaminen ON iloinen asia, Nettimartta!

      Poista
  2. Joulu tuntuu enemmän joululta, kun on pieniä lapsia. Aikuisten kesken siitä on meillä tullut pitkälti hyvän ruoan parissa nautiskelemisen aikaa.
    Väillä on terveellistä pysähtyä miettimään, mikä omassa elämässä on hyvää. Juurikin nuo kolme mainitsemaasi asiaa ovat oivallisia mittapuita. Siis minäkin olen onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin noin, Between!

      Onneen tarvitaan pieniä, mutta hyvin tärkeitä asioita. Omassa elämässä olen hyvinkin tiukasti saanut keskityttyä niihin hyviin juttuihin. Puutteita on jokaisen elossa, vaan niiden ei auta hallita elämässä.

      Poista
  3. Joulu tuloo vauhrilla, enkä oo mitää viälä teheny, taaskaa.
    Jouluna kaikki tenavat käy visiitillä, suurin osa aattona. Lopun joulun kupeksitahanki kaksin ja toivotahan, ettei navetas tapahru mitää ihimeellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään vielä mitään tehnyt, vasta hyväksi harkinnut ja suunnitellut vähäsen. Viikonloppuna vaihdan talviverhot edes.

      Kaksin kupeksiminen on oikeinkin mukavaa. Olkoon Joulun henki armollinen ja suojatkoon karjaa, jotta uurastajatkin saisivat teilläkin vähän huilia.

      Poista
  4. Pikkuhiljaa laittelen jouluvaloja ulos ja sisälle, tykkään niistä kun tuovat tunnelmaa ja pientä valoa pimeyteen. Otan yleensä aika iisisti joulun suhteen, varsinkin siivoamisen, eihän pölyt näy tähän vuoden aikaan. Keskityn enemmän tunnelmapuoleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on läheisiä, jotka raivokkaasti siivoavat Jouluksi ihan joka hiivatin nurkan ja uunin päällisen. Tunnen hieman huonoa omaatuntoa, mutta se kyllä vaimenee nopeasti. Elämästä ja ehkä jopa Joulusta voi nauttia, kun ei stressaa turhia.

      Poista
  5. Joulu on ihanaa...lapset tulevat jos haluavat, tykkäävät viettää osan joulusta jo omissa oloissaan mussujensa kainalossa ja niin pitääkin olla. Loppujoulu ollaan kahden. Ruokia laittelen hyvin perinteisesti...paljon vanhaa ja jotain uutta, kohtuudella kaikkea. Lahjat...tietenkin. Anoppi ja appiukko tulevat meille...perinne... Hiljalleen siis jouluun laskeudutaan, nautiskellaan, siivotaankin muttei iho veresnahalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervejärkinen ja lämminhenkinen joulu! Ja lapset ovat lainaa vain. Ihanaa sekin, että kasvattavat omat siivet ja löytävät omat ihmisensä. Siivet ja juuret - sen me voimme antaa lapsillemme.

      Poista