Ruusulajikkeet: 'Prairie Joy'

Tämä vaaleanpunainen unelma ei ehtinyt kovin mittavaan kukoistukseen, mutta näyteruusut kyllä kukkivat heinäkuussa ja sitten uudestaan syyskuussa.

Prairie Joy heinäkuussa 2016

Parkland-sarja, Kanada 1990

Kukinta
Vaaleanpunaiset kukat vankoilla varsilla, pääkukinta heinäkuussa, niukempaa kukintaa kauden loppuun. Kukkii uusilla ja vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
120 cm x 120 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet tummanvihreät, hieman harmahtavat ja hieman kiiltävät
Kestävyys
IV, lumipeite välttämätön ylemmillä vyöhykkeillä
Terveys
Suhteellisen hyvä vastustuskyky sienitaudeille
Tuoksu
Raikas tuoksu, heikosta keskivahvaan
Hoito ja viljelyolosuhteet
Hyvässä maassa menestyvä, helppohoitoinen ruusu
Käyttö
Aidanteena , yksittäispensaina, ryhminä  

Minua hämmentää sellainen asiantila, että näitä ruusuja on täällä kaksi kappaletta tätä lajiketta.  Ne tulivat samalla kertaa samalta puutarhalta. Kuva-arkistosta löytyy tästä kahdenlaisia kukkia, eka on tuo yläkuva ja versio 2 onkin tämmöinen:

Tämäkin väittää olevansa Preerian Ilo.

Googlen kuvahaku tuo ykkösen näköisiä kukkia, mutta koeprojektin sivustolla on tämän kakkosen näköisiä. Olin aikas pihalla. Sitten kuvahakuja edelleen penkoessani, että joopa joo - tämähän aloittaa kukinnon vähemmän kerrattuna, mutta ikääntyessään muuttuu pömpöösimmäksi.

Vasta auenneena, niin kaunis!

Mistä tämä kehittää aina vain enempi terälehtiä kukinnan edistyessä???

En ole vieläkään ihan satavarma, että onko minulla nyt yhden vain kahdenlaisia Prairie Joy -ruusuja. Ensi keväänä selviää tämäkin "mysteeri". Tokihan tuttua on se, että ruusu nuorempana saattaa tehdä erilaisia tai jopa hieman eri värisiä kukkia kuin vanhempi, vakiintunut yksilö. Ja minähän vasta olen tutustunut kymmeniin uusiin ruusuihini.

Viimeistä kissaa viedään tässä Cats'n Roses sarjassa - Vega eli Vekara

Pitkävillainen ja monivarpainen Welhon tytär vm.2009

Erikoisalaa lämpimässä paistattelu talviaikana. Huomaa etutassuissa peukalot.

Tämä katti ei pysty hiippailemaan hiljaa pirtissä, sillä sen "peukalot" rapsahtelevat lattiaan. Tämä on talon paras vesimyyräspesialisti, lyömättömänä ennätyksenä on kolme vesimyyrää yhden vuorokauden aikana. Kaikki raadot raahataan pihaan ja odotetaan kehuja. Tämä kissa siis sanonnan mukaan elää kiitoksilla.

Älä ressaa - rentoudu! Vaikka pää lautasella :)

Minun päiväni sujui Oulun reissulla. Byyhyyssykästä löytyi puuttuvat jyrsijäverkot. Olin huojentunut, sillä rusakot ovat lähestyneet taas puutarhani tarjontaa jäljistä päätellen. Puutarhaystäväni Elmi Kainuusta on katkerasti kokenut kanadanruusujen maistuvuuden rusakoille.  Ennen aitaamista talttahampaat söivät ne siellä maata myöten. Tästä kokemuksesta viisastuneena 120 sentin jyrsijäverkko on mielestäni perusteltu. Kerranhan se vain pitää hankkia, mutta toki joka vuosi virittää ja purkaa. Pieni vaiva kokonaisuudessa ja minä saan sielulleni rauhan.

Hyvää kiriä arkiviikkosi lopuksi! Minä odottelen luvattua lumisadetta!