Ruusulajikkeet: 'Morden Centennial' ja lisää talvisuojauksia

Kanadanruusujen lajikkeiden esittely jatkuu, joten näin pimeiden iltojen ratoksi katsotaanpa mikä Morden Centennial on ruusujaan.

Kukat olivat suurehkot ja runsaat. Kuva heinäkuun 7. päivä

Kanadanruusujen kestävyyskokeen sivusto kertoo seuraavaa:

Parkland-sarja, Kanada 1980

Kukinta
Remontoiva ruusu, kukat tumman roosanväriset, kerrotut 7-9 cm, 12-15 kukan tertuissa. Runsas kukinta kesäkuun lopusta syyskuun puoliväliin. Pääkukinnat kesä-heinäkuussa sekä elo-syyskuussa..
Korkeus ja leveys
120 cm x 120 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet hieman kiiltävät, nahkamaiset. Voimakaskasvuinen, pysty kasvutapa.
Kestävyys
IV (V) Hyvän lumipeitteen turvin ylempänäkin
Terveys
Melko vastustuskykyinen sienitaudeille
Tuoksu
Heikko, miellyttävän makean parfyymi
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän ja ravinteikkaan maan
Käyttö
Yksittäispensaaksi, pensasryhmiin, korvaamaan ryhmäruusuja
Kokemuksia: Morden sarjan parhaimpia ja kestävimpiä. Viihtyy hyvin varjossa. Soveltuu erittäin hyvin leikattavaksi tapille ryhmäruusujen tavoin ja hoidettavaksi muutenkin kuin ryhmäruusu. Leikkaamattomana versot pian pitkiä alaosasta kaljuja huiskaleita, joiden kukinta saattaa vähitellen laiskistua. Leikkaus korjaa asian, pensas tuuheutuu ja versot haaroittuvat, kukinta runsastuu. Parina ensimmäisenä vuonna uusintakukinta ehkä hieman vähäisempää, ajan kanssa asia korjaantuu.

Niinpä niin - kukinta oli kahdessa jaksossa näin ensimmäisenä kasvukautena alkaen heinäkuun alusta vetäen vain pienen tauon elokuun alussa ja jatkaen siitä pakkasiin asti. Kukinta oli runsas ja pitkä. Ihan yksi suosikeista näistä koeruusulajeista.

Kuva 29.9 ja nuppuja vaan piisaa!

Mitä tästä muuta voisi sanoa - upeat, miedosti tuoksuvat kukat ja tosi pitkään kukkiva runsain kukkatertuin. Kasvu oli tervettä ja sangen rotevaa. Ei ruusulta voi pyytää enää enempää, kuin mitä tämä jaloste tarjosi. Tyrmäävän hieno ja ihastuin ihan täysillä tähän(kin)!

Tänään askartelin loput talvisuojaukset. Valitsin kaksi köynnösruusua ('William Baffin' ja 'Henry Kelsey') sekä Morden Centennialin tähän suojauskokeeseen. 

Tällä suojauksella toivon versojen talvehtivan

Ensin on normaali tyvimultaus, vähän katetta, sitten extraus sammalia ja tukien ympärille pakkaspeitto. Helppoa ja nopeaa, kun materiaalit on käsillä. Ei välttämättä kaunista, mutta tätä konstia olen käyttänyt hyvinkin aroille puuvartisille niiden taimivuosina. 

Pienet, valkoiset menninkäiset eivät pompi maisemasta silmille.

Keväällä nämä leikataan kuitenkin siten, että heikot versot poistetaan kokonaan ja muita lyhennetään kolmannes. Tämä edistää kukintaa merkittävästi. Jätin versot lyhentämättä nyt kokonaan, että näen onko suojauksellani toivottuja vaikutuksia. Keväällä saksin sitten ohjeiden mukaan. 

Vastaavat lajikkeet ovat viereisessä penkissä juuri ohjeen mukaan suojattuna tyvimullituksella ja ripauksella lehtikatetta. Keväällä katselen ja analysoin mahdollisia eroja. Niin paljon jää riippumaan kyllä talvesta ja sen keleistä joka tapauksessa. 

Nyt näyttää tosi hienolle, sillä pakkanen alenee hiljalleen ja maa kylmenee. Pinnalta on avoimilla paikoilla jo kohmeessa. Lunta toivoisin reilusti lisempää, sillä se ehkäisisi maan syvään routaantumisen. Kaikkea ei voi saada, joten siksi kate.

Maisemakuvia tältä päivää:

Joessa riitettä virtaa hitaasti veden mukana

Isolahti jäätyi

Aika harmaata ja hyisen näköistä.

Mukavaa viikonloppua siellä missä vaellat! Huomenna juhlitaan kaverin viiskymppisiä, joten hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa on tiedossa!

PeeÄääs: hitsit, keksin kuinka täällä saa kuvat suurempina! Mua on aina harmittanut pienet kuvat tässä bloggerissa! 
Ja tervetuloa lukijaksi Kasveja siellä ja täällä -blogin Puutarhamyyrä!