Ruusulajikkeet: Quadra ja Emily Carr

Quadra on todella hieno köynnösruusu, joka ei myöskään ehtinyt näyttää potentiaaliaan. Maistiaisina kyllä jokunen kukkaterttu ilmiintyi:

Vahvan punainen, tiiviisti kerrottu kaunotar

Kanadanruusujen koeprojektin sivusto kertoo:
Explorer-sarja, Kanada 1994

Kukinta
Kukkii lähes keskeytyksettä heinäkuun alusta kesän loppuun. Kukat suuret, kerrotut, 8cm, syvän punaiset. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
180 – 240 cm x 120 cm
Lehdet ja muoto
Köynnösruusu
Kestävyys
IV
Terveys
Erittäin terve
Tuoksu
Erittäin heikko
Hoito ja viljelyolosuhteet
Vaatii leikkaamista, hyvän kasvualustan ja hoitoa kasvaakseen köynnösruusuksi. Piikit voivat hankaloittaa hoitoa ja leikkaamista.
Käyttö
Kaunis köynnösruusu etelä- ja keskiosissa, ylemmillä vyöhykkeillä kaunis pensasruusu, myös puolivarjoon

Tykkäsin kovasti tämän pulleista ja täyteläisistä kukista sekä suurista kukkatertuista. Toinen taimista oli oikein topakka, mutta toinen oli vain kymmenen sentin yksiversoinen pieni nysä. Sille piti jättää istuttaessa melkoinen monttu, että sai juuriston riittävän syvään. Sen montun peitin sitten syksyllä mullalla, joten ruususta jäi pieni tupsu pilkistämään maan pinnnalle. Multauksen jälkeen ei enää sitäkään.

Tämä on se suurempi taimi kesäkuussa istutuksen jälkeen kuvattuna.

Tämä kun pääsee kasvamaan täyteen mittaansa ja hyvin lannoitettuna kukkii komeasti, niin onhan vaikuttava näky. Ruusukummini Seijan kuvista olen tätä ihaillut, ja toivon että omanikin kasvaisi yhtä muhkeaan kukintaan!

Köynnösruusuista (esim. William Baffin, Quadra, John Davis, John Cabot ja Henry Kelsey) sanotaan, että ne tarvitsevat kasvuun ja kukoistukseen moninkertaisen lannoituksen ja riittävästi vettä. Tavoiltaan ja vaatimuksiltaan ne muistuttavat siis pitkälti jalokärhöjä. Tuen kanssa ne voivat yltää köynnösruusuiksi, mutta voivat kasvaa  myös pensainakin.

Jatkan tähän samaan syssyyn 'Emily Carr' ruusun esittelyn.  Tästä minulla oli vain vähän kuvia. Kimppatilauksessa Blomqvistilta tuli kaksi Emily Carria. Halusin myöhemmin kesällä toisen 'Hope for Humanity'n, mutta se kukki ihan Emily Carrin kukin... eli niitä on nyt kolme. Ja Hope for Humanity kukki ihan toisenlaisilla kukilla kuin mitä esim. Google antaa kuvahaussa. Ensi vuonna on vähän selvittelyä muutamien ruusujen Kuka-Kukin-On pelissä. Luulen että minulla ei ole ollenkaan oikeaa 'Hope for Humanity'ä.

Liian kovassa auringon paisteessa kuvattu 'Emily Carr'

Koeruusujen nettisivun kertomaan Emily Carrista:
Canadian Artists-sarja, Kanada 1982
Kukinta
Kukat lämpimänpunaiset, suuret. Kukkii heinäkuusta syyskuuhun. Kukkii saman vuoden versoilla.
Korkeus ja leveys
100 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Lehdistö kauniin vihreä, uudet versot vaalean vihreitä.
Kestävyys
IV, ylempänäkin jos lumipeite on paksu
Terveys
Yksi terveimmistä kanadalaisista ruusuista
Tuoksu
Heikko, melkein olematon
Hoito ja viljelyolosuhteet
Hyvä, ravinteikas maa
Käyttö
Ryhmäruusujen sijaan

Emilyt keskittyivät juurtumiseen ja kukkivat vähemmän. Ne kuitenkin ylsivät kasvamaan noin 60 senttisiksi, tiheiksi puskiksi. Heidän vuoronsa on ensi vuonna hehkua syvää punaansa. Odotan sitä kovasti! Kukinnot eivät olleet suurina, näyttävinä ryppäinä vaan enempikin yksittäisinä. Eka vuosi ei kerro kuitenkaan totuutta kasvutavasta tai kukinnasta, joten odotellaan jaktoa :)

Nyt on kanadalaisista esitelty seuraavat ruusut, joista on siis yhden kasvukauden kokemus.
Adelaide Hoodless
Emily Carr
JP Connell
Morden Centennial 
Morden Snowbeauty
Nicolas
Prairie Joy
William Baffin
Quadra

Tulossa on testiruusuista enää Cuthbert Grant ja Morden Fireglow.  Kerään kokemuksiani tänne blogiin yhdenlaisena matkapäiväkirjana ruusujen ihmemaahan. Projeti sinällään kerää tietoa kolmen vuoden ajalta koko Suomen alueelta. Minulle helpointa on dokumentoida asiat tänne, ja voihan tästä olla jotain hyötyä muillekin ruusuista innostuneille.

Lambert Closse ja suuret kukat. Ei kestäneet hennot varret :D

Verrokkiruusuina minulla kasvaa Bonicaa, Ingrid Bergman, Nina Weibull, John Davis, John Cabot, Henry Kelsey ja Lambert Closse. Ryhmäruusuista menetin sydämeni täysin Aspirin:lle, Rody:lle ja Baronesse:lle. Muutamia gallica-ruusujakin istutin. Näistä kirjoittelen myöhemmin talven madellessa hiljoksiin kohti Joulua.

Ryhmäruusu Rody kukki yltiöpäisesti matalana maanpeittona koko kesän.

Pidätkö sinä puutarhapäiväkirjaa? Valokuvaaminen on myös hyvä tapa dokumentoida ja niitä on tosi kivaa katsella jälkikäteen. Siinä näkee kättensä työn jäljen vuosien varrelta.

Lämpöä ja valoa elämääsi!