Lumen lumo

Oi mikä ihana aamu oli herätä ja nähdä makuuhuoneen ikkunasta uusi, puhdas lumi puutarhassa! Reilut kymmenen senttiä uutta lunta tuli yön aikana. Maisema oli postikorttimaisen kaunis, kun lumi oli tarttunut puiden oksiin.

Lumen painamat oksat kaartuvat kauniisti joen ylle.

Kuljemme kohti syvintä kaamosta, jonka valottomuus kieltämättä rasittaa. Tämäkään päivä ei oikeastaan valjennut ollenkaan. Hento hämärä kietoi maisemaa syliinsä kahden pimeän välissä. Toisaalta hämärä rauhoittaa, sillä pihalla ei juurikaan mitään viitsi puuhata. Lumityötkin jätin tekemättä, ottakoon Maestro traktorin ja pukatkoon jos katsoo aiheelliseksi. Nelivetoautolla pääsee ihan sujuvasti paksummassakin hangessa, eikä meillä kuljeta pikkukengissä ensinkään.

Saukoille sulaa uimavettä

Lumen tulossa tykkään siitä, että näen jälkiä. Puutarhan yölliset hiippailijat jättävät merkkinsä hankeen. Rusakot näyttävät pysyttelevän pihapiirin rajamailla tulematta vielä puutarhaani. Myyrät pysyvät puolestaan nyt hangen alla myyräntöitään tehden. Niiden sukukunta kyllä väheni kesän aikana radikaalisti, ja kissat olivat suorastaan työttöminä syksyllä niiden osalta. Hyvä niin, en kaipaa pienten jyrsijöiden hampaiden jälkiä taimiini!

Työtön Rauski elämänsä ensimmäisillä lumilla.

Lumessa on lumoa, mutta harmaudesta en osaa kiitellä. Valottomuus on vähän kuin toivottomuutta ihan konkreettisesti. Sitä vastaan pitää käydä valoin ja värein. Talven aikana katoaa niiden mukana myös tuoksut luonnossa. Tai noh - tuoksuuhan lumikin, mutta se on lämpötilojen ja kosteuden vaihtelun tuoksuja. Ei silleen oikeasti tuoksuja. Talvi on minimalistista aikaa - jonkinlaista kituuttamista säästöliekillä.

Kurtturuusu harmaassa maisemassa

Millä konstein sinä selätät kaamosta?