Ruusulajikkeet: 'Adelaide Hoodless'

Jatketaan pimeiden iltojen rattoa tutustumalla 'Adelaide Hoodless' ruusuun. Tähän tykästyin, sillä sen kukat olivat runsaat ja kiehtovat! Ajattelin hiljolleen kirjoittaa kustakin ruususta ensimmäisen vuoden tutustumisen aloittaen kanadanruusujen kestävyyskokeeseen valituista ruusuista. Aloitetaan näköjään Aasta, kuten Adelaide. Loput tulee jossain järjestyksessä perään.

Vahva punainen väri ja runsaat kukkatertut. Ahhh....

Kanadanruusujen kestävyyskoeprojektin sivusto kertoo Adelaide Hoodlesista:

Parkland-sarja, Kanada 1975

Kukinta
Loistavan punaiset, puolikerrotut kukat, 5-12 kukan ryhmissä. Pääkukinta kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun. Kukinta toistuu runsaskukkaisena myöhemmin kesällä. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla.
Korkeus ja leveys
100-130 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Tummanvihreät lehdet. Voimakaskasvuinen
Kestävyys
V
Terveys
Lähes täysin vastustuskykyinen sienitaudeille
Tuoksu
Heikko mutta selvä
Hoito ja viljelyolosuhteet
Viihtyy keskihyvässä ja hyvässä maassa.
Käyttö
Sopii pieniin ryhmiin ja yksittäispensaaksi. Myös julkisiin ympäristöihin.

Tämä ruusu kätkee heteensä pitkään.

Hmmm... Adelaiden kauniinmuotoiset ja -väriset kukat ihastuttivat minut. Sen taimet eivät olleet ensinkään vahvimmasta päästä, joten ekat kukat nähtiin vasta heinäkuun loppupuolella. Siitä kukinta jatkui kuitenkin koko syyskuun loppuun asti isoin kukkatertuin.

Tämän lajikkeen taimet olivat selvästi muita heikommat, mutta onnistuivat maahan päästyään kirimään kuitenkin hyvän kasvun ja kukinnan. Jos lajike talvehtii hyvin, niin uskoisin hyvän revanssin olevan vastassa ensi kesänä. Yksi plussa vielä kohtuullisen hyvin sadetta kestävistä kukista. Tuokin ominaisuus tuli testattua viime kesänä vimosen päälle hyvin.

Noin muuten maailma on valoisampi, kun tuli aavistuksenomainen kerros lunta.

Onneksi eilen ehdin kitkeä ja ruoputtaa nuo käytävät siisteksi!

Plussan puolella lämpötila on himpun verran, joten pihalla tarkeni vallan mainiosti askaroida. Hain lisää sammalia metsästä ja suojailin arimpia kasvejani. Yksi tapa suojata sekä myyriltä että pakkaselta:

Acer pseudoplatanus 'Atropurpurea' (vuorivaahtera) ekaa
talveaan väärällä vyöhykkeellä. Ehdottavat kestävyydeksi 1a (-II).

Tää on näitä sarjassamme "saahan tuota yrittää", mutta ihan tavallinen vuorivaahtera on kyllä viihtynyt. Osia siitä paleltuu pahoina talvina. Paitsi viime talvena. Myyräverkon sisään on laitettu rahkasammalia. Tuo juuristoalue on katettu oksasilppukatteella ainakin viiden sentin verran. Pelin henki on sellainen, että voihan se kuolla. Talven teloitus on todennäköisempää kuin elossa säilyminen. Tämä voi siis yllättää vain positiivisesti keväällä!

Jos joku ihmettelee näitä talvisuojauksia, niin voin selventää että mulla on aikaa ja suojamateriaaleja omasta takaa. Voi sitä vaikka vähän värkätä omaksi ilokseen. En minä tätä työnä tee, vaan harrasteena. Haen siinä vähän rajoja, koska tiedän etten ikinä uskaltaisi esim. benji-hyppyä. Tässä puuhassa saa pitää jalat (ja kädetkin) maassa :P

Kulje leppoisasti kohti loppuviikkoa!