Kohti syyspäivän tasausta

Katsoin kalenterista tämän viikon agendaa ja siellähän se vaani - syyspäiväntasaus 22.9 torstaina. Taas alkaa valoisan aika olla se niukkuuden tekijä puutarhuroinnissa. Upeita päiviä kerrassaan on ollut auringonpaisteessa, vaikka yöt on kylmiä. Hallan orastava puraisu tuli toissa yönä paraatipenkin samettiruusuille, vaan muut ei ole tietääkseenkään. Kasvihuoneessa mulla oli patteri yöllä päällä. Varmaan pian riisun koko kasvihuoneen talviteloille. Tomaatteja on tullut ihan kivasti. Viime yö oli kuitenkin suorastaan lämmin +6 astetta.

Rauski puutarhuroi aina mukana.

Olen saanut kasvukauden hommat aika kivasti hoidettua. Perennamaat on lähes paikkausistutettu, ruusumaa on hyvässä kuosissa, alppiruusumaa on myös istutettuna uusilla taimilla. Sadonkorjuussa on vain myöhäisimmät lajit nostamatta sekä valkosipulit istuttamatta. Millään näistä ei ole kiirettä.

Gentiana 'Drake's Strain Alba' - lumoava katkero!

Tilastoin tämän kasvukauden saldoja yhteen. Ruusumaahan olen istuttanut 55 ruusua. Alppiruusuja lisäsin 14 taimea ja muita puuvartisia 20. Perennoja istuttelin varmaankin reilut 100 kappaletta. Niitä en laskenut, mutta yksistään syysleimuja oli 70 purkkia. Vähän tavallista runsaammat istutukset, pitääkin etsiä aikaisempien vuosien tilastot. Taputan itseäni olkapäälle ja totean: melkoinen eukko!

Physocarpus opulifolius 'Coppertina'

Heisiangervot ovat tosi kiva kasvisuku. Lehtien värissä kun on valita asti syvästä maksanpunaisesta oranssiin, vihreään ja limeen. Kaikkia löytyy vaikka liukuvärjättyinä. Kestävät hyvin ja ovat erottuvia koristuksia vihreässä maisemassa.

Physocarpus opulifolius 'Jefam' heinäkuisessa sävyssään.

Syystöitä puutarhassa tehdään kovaa kyytiä. Tänään huudatin raivaussahaa ja kaadoin pitkää heinikkoa. Talveksi ei saisi jäädä villiintyneitä alueita, koska siellä mellastavat myyrät. Paksun kuloheinän suojissa on hyvä tehdä tuhoja. Raivurin kanssa riehuminen on yksi hikisimpiä  hommia, joten se ei ole ihan mieluisinta puuhaa.

Säät on päivisin hellineet auringonpaisteella. Eikä ole satanut "naismuistin". Muisti on siis lyhyt kuin kanalla... siitäpä aivan loistava aasinsilta Kukkenheimiin. Toissayön kylmyyttä karkuun nostin Tipi the Birdin ja poikaset. Niillä on nyt oma ISO talvikukkenheim hetken yksityiskäytössä. Ehtii tulla tilat ja tuvapaikat tutuksi. Maestro rakenteli vielä tipunmentävän suojapaikan, jos ruskeat rouvat käyvät nokkimaan.  Talviresidenssissä on myös lentoharjoituksille tilaa. Maatiaiset on aika ässiä lentämisessä. Ruskeat tehorouwat eivät oikeastaan lennä, mutta hyppäävät hyvin ja läpsyttävät siivillä vauhtia juostessaan.

Pikkuiset toiseksi ylimmällä orrella yöpuulle asettumassa.

Tipi the Bird valitsi oman entisen ortensa, ns. syjäytyneiden orsi.

Mahdoton piiskutus käy nyt Kukkenheimissa, nuoriso pelmuuttaa siellä sydämensä kyllyydestä pehkuja ja pyrähtelee lentoon. Tipi puolestaan aloitti sulkasadon.

Sisarukset. Toivottavasti kanoja.

Aika söpöjä nämäkin.

Kanojen lopullinen väri on vielä selviämättä. Jännässä odotan mitä kasvava sulkapeite tuokaan väriksi. Ruskeat tehokanat on melkosen samanlaisia, mutta maatiaiset on jokainen yksilöllinen höyhennyksensä osalta.

Mukavaa viikon jatkoa lukijoille! Olkoon polkusi keveät!