Syksyn kauneimpia sävyjä ja Iso Kaato

Aurinko pysyi melkein koko kesän sadepilvien takana, mutta nyt on piisannut aurinkoisia kelejä. Olen niistä nauttinut! Syksyssä on valtavan ihanaa luonnon muuttuminen värien ilotulitukseksi, ennen antautumista kuuraan ja talveen.

Acer platanoides eli metsävaahteran variegata muoto

Vaahterat eivät petä yhtenäkään vuonna. Upeat syysvärit kirkuvat keltaista ja joissan lajikkeissa punaista. Tuo kuvan metsävaahtera on luonnon mutatoima kirjavalehtinen muoto, jossa kirjavuus satunnaista, ei kuten 'Drummondii'sssa vaalea lehden laidalla. Se saa kuitenkin ihan keltaisen syysasun, kuten metsävaahtera ja 'Drummondii'kin

Acer ginnala eli mongolianvaahtea käy väripaletin läpi

Mongolianvaahtera ensin kellastuu ja sitten punastuu, mutta nyt siinä on kaikkia sävyjä vihreästä lähtien. Värikäst tyyppi!

Prunus maackii eli tuohituomi

Tuohituomi on melko huomaamaton muutoin, mutta syksyllä se puhkeaa loistoon. Suorastaan sitruunankeltaiset lehdet loistavat kauas. Nyt se on likuvärjättynä vihreästä keltaiseen mitä kauneimmin. Ruskaa ei tällä lajilla kestä kuin pienen hetken - pian nuo lehdet varisevat. Mutta aikansa loistaa mitä hienoimmin!

Tuohituomen runko on kaunis!

Nilsin ruusun punaruskaa

Piminellaruusut vetävät usein hersyvän punaiset ruskanvärit. Ihan parhaat värit - aivan kuin toinen, loistelias kukinta.

Rugosan mahtavat kiulukat

Pensasruusujen syksyyn kuuluvat myös komeat kiulukat. Rugosa-lajikkeilla ne on muhkeat, värikkäät ja kestävät.

Iso Kaato multaa kotipesän kasassa

Viimeisenä se kaikkein ihanin asia, eli tänään tuli rekan nupilla kuorma hyvää, seulottua multaa. On muuten eka multakuorma koskaan tälle tontille! Joitakin puutarhamultasäkkejä olen joskus ostanut. Meillä on omasta takaa hiekkaista (ja perin rikkaruohoista) peltomultaa, jota parannellaan turpeella ja palaneella hevosen lannalla tai kompostilla. Hevosten lähdön jälkeen lantaa on ollut niukemmin tarjolla, joten multapuoli on nilkuttanut. Perennamaatkaan eivät ole saaneet muutamiin vuosiin hevonpeestä katetta keväisin lannoittamaan ja paikkaamaan painunutta multamaata.

Eikös ole kaunis, muhkea ja ihana kasa!

Eniten huoletti puttuvat sentit ruusumaassa. Multa loppui kesken kaikesta hyvästä yrityksestä  huolimatta, kasvualusta ei ollut riittävän paksu eikä ruusut tarpeeksi syvään istutettuja. Lisäksi kesän aikana hyväksi jyrsitty maa painui useita senttejä. Tuo multakasa tarjoaa vastauksen juuri näihin pulmiin. Olin jo ensiapuna paikannut multapalteella nostamalla ruusujen tyvet tarpeeksi syvään, mutta paras ratkaisu on nostaa koko penkin pintaa puuttuvan 10 senttiä. Näin on kasvualustalla paksuutta, ruusut toivotussa syvyydessä ja roudan hiipiessä tyvimullitus hoituu samalla mullalla. Samalla saan palautettua penkien alkuperäisen muotoilun malliin "sianselkä". Se on oleellista jos sataa alijäähtynyttä vettä jäiseen maahan. Pahimmillaan siitä tulee teloittava jääkansi - tämmöisenkin olen nähnyt. Valkosipulit siinä jääkansipenkissä kuolivat kaikki.

Multakasa tontilla tarjoaa mielikuvitukselle evästä myöskin. Olen vähän silmäillyt entistä mansikkamaatakin. Se suurimmalta osaltaan kuoli viime talveen, mutta en ole saanut uuttakaan istutettua, kun taimistoilta ei vain saanut taimia. Vaan entinen pitää hävittää ruohottumasta. Mitäpä tilalle - aurinkoiseen ja suojaiseen paikkaan...? Siinä menis fiinimmät ruusutkin... :D Katotaanpas keväällä, mitä siihen keksiikään. Hyvä paikka on ja multaakin. Jotain taimia siihen tulee.

Ruusu ja syksy. Viimeiset terälehdet.

Jotenkin olen vakaassa  uskossa, että nämä kanadanruusut ja ryhmäruusut selättävät kyllä talven. Kunhan se EI toista viimevuotista. No kokemusta rikkaampana (ngghhh!) olen varautunut. Keväällä masensi nähdä massiivinen kato penkeissä, mutta olen vain ottanut opikseni. Periksi ei anneta ja konstit keksitään. Niitäkin löytyy