perjantai 2. syyskuuta 2016

Carpe diem - meillä on vain tämä hetki

Hetkessä eläminen on taito. Sen olen viimeisen päälle opetellut viimeismpinä vuosina. Minulla on menneisyys. Se on eletty ja mitään ei siitä voi muuttaa. Oppia toki on suotavaa eletystä ottaa. Tulevaisuus on elämäntilanteesta johtuen täysi mysteeri ja hallitsematon asia. Sitä ei voi pohtia huomista pitemmälle. Oikeasti. On vain elettävä juuri tässä hetkessä ja tartuttava tilaisuuksiin - ei suunnitellusti, vaan ihan kohdalle osuessa. Tässä on ollut opetteleminen. Tulevaisuutta ei vain ole. Toisaalta tämä tietoisuus vapauttaa. Ei ole "sitten kun". On vain tänään ja tämä hetki. Vain se merkitsee. Hetkeen tarttuminen ja siinä eläminen on todella vaikeasti opeteltu asia. Kun tulevaisuutta ei vain ole, niin tuo on ainoa vaihtoehto. Juuri nyt. Tänään.

Olen raivokkaasti korjannut hyötymaan satoa. Sadat valkosipulit on nostettu, putsattu ja asennettu kuivumaan. Tulevaisuuden (...heh!) istukkaat on eroteltu ja ruoanlaiton ilot putsattu kuivuriin.

Osa valkkarisatoa kuvumassa hetekalla
Perunamaalla oli hyvä sato. Timo, Siikli, Annabella, Pito ja Van Gogh tuottivat todella suuren sadon, jota rutto vähän verotti. Olemme ylenängeten runsaasti omavarasia perunasta, ja riittääpä läheistenkin suihin makoisia pottuja!
Van Gogh on terve ja erittäin satoisa lajike
Sipulit istutan keväisin muovikatteeseen. Ei tarvitse kitkeä ja sipuli hyötyy mustan muovin tuomasta lämpösummalisästä. Sato on törkeän suurta.
Ensikuivatus seinustalla, lopuksi infrapunakuivurissa
Sadonkorjuu alkaa olla loppusuoralla ja katse kääntyy taas koristepuutarhaan. Ruusumaa on ylittänyt kaikki mahdolliset haaveet. 'Morden Snowbeauty'stä ei ole aiemmin blogissani ollut kuvia.
Yksinkertainen valkoinen kukka
Hitaammin on tämä taimi lähtenyt kasvuun, eikä siksi aiemmin kuvattukaan. Maanmyötäinen kasvutapa ainakin näin ekana vuonna. Terve ja syvänvihreä lehistö on kaunis. Koko ekan vuoden habitus on tässä:
Mitähän tästäkin "isona" tuleekaan?
Ryhmäruusut ovat yllättäneet ihan tosi häkellyttävästi myöskin. Valtava kasvuvoima, sikapaljon kukkia ja aina vain lisää nuppuja. Mikä tätäkin Bonicaa vaivaa?
Ei ymmärrä tämä 'Bonica' syksystä - kukkii täpöllä ja nuppuja täynnä
Leikottuani kukkineet kukat seuraavaan täyteen lehteen asti, syntyy aina uusia versoja nuppuineen. Toiset lajikkeet remontoivat kukintaansa nopeammin kuin muut. Ryhmäruusuilla näyttää remontointi oleva lähes tauotonta. Hädin tuskin ehtii pieni tauko olla, kun taas nuput turpoavat. Olen ollut aivan yllättynyt kanadanruusjen ja verrokkiensa ryhmäruusujen kukintainnosta. Olin valmistautunut kirvoihin, mustalaikkutautiin ja kitukasvuiseen kasvuunlähtöön. Sainkin hurjaa kukintaa kaikissa väreissä nonstoppina. Olen ihan hämmentynyt, kun piti luopua kaikista ennakkoluuloista ruusujen suhteen. Niitä kun oikeasti oli aika paljon noin lähtöjään. Positiivisen yllärin kokeminen on aika järisyttävää.

Loppuviikko on käsillä ja viikonloppu edessä - nauti elämästäsi missä ikinä tallaatkin!

8 kommenttia:

  1. Ompas dramaattine ja pysähryttävä alakuteksti. Panoo miättimähän, yhtä ja toista.
    Sato on torella runsas. Ja mukavaa, että ruusut on tuattanu positiivisia yllätyksiä. Teikki nii suuren tyän perustamisvaihees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne perustustyöt taisi olla se oikea jekku, Navettapiika. Sadosta nauttii aina! Tyhjän kynsiminen olisi peräti turhauttavaa.

      Poista
  2. Komiaa satoa on siellä kerätty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talavelle on mukava lähtiä, kun on liiteri täynnä polttopuita ja maakellari satoa puollollaan :D

      Poista
  3. Mahtava valkosipulisato! Minulla taisi tulla noin 10 vartta valkosipulia, riittää vähän syötäväksi ja loput kynnet lokakuussa uudestaan maahan.
    Totta puhut: elämä on tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin valkosipuliriippuvainen, että pakko olla eräskin kilo jemmassa talven varalle. Puolet sadosta menee aina takaisin maahan.

      Poista
  4. Komia sato, onnittelut omavaraisuudesta.
    Viisaat ajatukset aluksi, kiitos kun annoit taas ajattelemisen aihetta.

    Nuo ruususi ovat hengästyttävän hillittömiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku iloinen yllätys tähän märkään kesään oli just noi ruusut! Ihmeesti ovat kasvaneet ja jaksaneet kukkia. Talvi on tietenkin se suuri jännityksen aihe...

      Näinhän se on: menneisyys on elettyä ja tulvaisuuttahan mulla ei ole. Jäljelle jää vain tämä päivä, ja siitä aion nauttia täysillä.

      Poista