Multaa ja onnea - sekä radiohiljaisuutta seuraavat päivät

Tänään oli hektinen päivä, mutta ehdin multakasasta lappaa kottikärryihin mukavia lasteja, jotka sijoitin ruusumaan puuttuviiin sentteihin. Kyllä oli helpottavaa ja iloista puuhaa. Olin ihan huojentunut, kun sain tarpeeksi multaa juurien päälle. Minulla on ihan intohimoinen tarkoitus saada nämä kanadalaiset ja ryhmikset vietyä talven yli. Riippuu tietenkin talvesta, mutta olen nyt asianmukaisen aseistautunut kohtaamaan aidossa sissihengessä Siperian hyytävän hönkäyksen. Ruususeuran taholta on tullut hyvät ohjeet ja uskon tosissaan viisaampia talvetusneuvoissa. Tämän viikon ilona oli taas ruusulehtikin - ehdin silmäillä, mutta luen tarkemmin myöhemmin.

Ruususeuran jäsenlehdessä on asiaa ja herkullisia kuvia!

Toisen puolen ruusumaata sain katettua multakerroksella. Monta reissua kottikärryjen kanssa tein multakasalle. Samalla sain palautettua penkkien "sianselkä" muodon. Joskus on satanut alijäähtynyttä vettä, joka on tehnyt helvetillisen jääkannen penkin päälle. Ja siinä olleet kasvit kuolivat ihan kaikki. Siksi on oleellista, että penkki viettää johonkin suuntaan. Kate myös auttaa tuohon ilmiöön. Viitonen ei ole helpoimpia vyöhykkeitä.

Huomasin ahkeroidessani, että multa oli painunut myös kesän aikana. Sehän oli moneen kertaan jyrsittyä ja myllättyä - siis hyvin kuohkeaa. Kesän sateet ovat sitä tiivistäneet ja erinomaisen oletettavasti myös talvi lumipeitteineen tekee sitä samaa. Pitääkin laittaa haljasnahkaiset hanskat käteen ja sievästi jokin ruusun tyveltä katsoa jetsulleen mikä on juurenniskan syvyys. Osaa sitten rimmata multakerrosta. On se helppoa, kun on multakasa tontilla! Siitä olen niiiiiin kiitollinen!

Blogi siirtyy nyt hetken hiljaisuuteen. Jos taivas ei tipu niskaan ensi yön aikana (minun elämässä se ON potentiaalinen vaihtoehto ihan oikeasti) niin lähden parin hyvän ystävän kanssa pienelle puutarhapitoiselle reissulle. Kameraakaan en ota mukaan, koska kaikki mahdolliset matkatavarat minimoidaan muun kantokyvyn lisäämiseksi. Ehkä avaan blogissa sitten reissun antia, ehkä en :D

Ruususeuran lehden silmäkarkkeja... kerää ne kaikki :D

Joten voikaa hyvin, nauttikaa elämästä ja sen tarjoamista hienoista jutuista. Joskus niitä hienoja juttuja joutuu hakemaan elämässä, mutta auringonpaistekin voi olla päivän highlight. Se vain pitää osata nähdä.

Kivipellon Sailalle erinomaisen paljon tervetuloa lukijaksi erinäisten bloggerin vastusten jälkeen!