Ruusumaan syksy ja pionipenkin perustaminen

Ruusumaa sai loput kottikärrylliset multaa. Laskin että reilut kolme kuutiota multaa kävelytin kottikärryissä multakasalta ruusumaahan. Onneksi lastissa sai päästellä alamäkeen. Aika monta edestakaista reissua, mutta nyt on ruusumaalla asiat just niin hyvin kuin voi vain olla.

'Morden Centennial' jaksaa kukkia edelleen

Kukintaa piisaa edelleenkin, vaikka lokakuu hönkii jo kovaa kyytiä niskaan. Selvästi kukinta alkaa hiipua, kuten on suotavaakin. Paitsi ryhmäruusut jatkavat entisellä intohimolla. Ne eivät vain lopeta!

Yleiskuva mullatuista penkeistä ja ruusujen kukinnasta

En ole vieläkään saanut aikaiseksi ruusumaan reunuksia tai välikäytävän soraamista. Ne kun ehtii tehdä myöhemminkin, eikä ole ruusuille elintärkeitä. Pelkästään visuaalinen viimeistely. Sillekin on aikansa.

'Nicolas'

Kanadalaisissa on eroa kukkimisen kestossa. Nämä taimet ovat ekaa vuottaan, joten suuria ei voi vielä päätellä. Olen kuitenkin pannut ekan kesän muistiinpanoihin, että 'Nicolas', 'Morden Centennial', 'William Baffin', 'Adelaide Hoodless' ja 'Morden Belle' kukkivat tosi pitkään.

'William Baffin'

Osa kanadanruusujen taimista oli pienempiä, joten ne eivät pysty näyttämään ekana kesänä juurikaan kukkimistaan. Odotellaan ensi kesään ja toivotaan hyvää talvehtimista.

'Morden Belle'

Ryhmäruusut ovat olleet ylivetoja kukinnan määrässä ja kestävyydessä. Ne kukkivat yhä edelleen ja uusia nuppuja on runsaasti tulossa, tosin tuskin kerkeävät.

Monasti kuvattu 'Aspirin'

'Aspirin', 'Bonica', 'Rody' ja 'Nina Weibull' ovat kukkineet aivan valtaisasti. 'Baronesse' ja 'Ingrid Bergman' ovat välillä vetäneet henkeäkin. Ylenpalttisen runsasta on ryhmäruusujen kukinta ollut! Ahkerasti olen kyllä kukkineita leikellyt, mikä edistää uusien nuppujen syntyä.

Pieni vilkaisu pionimaahan, jonka viimeistelin tänään aamupäivällä

Juurakot aseteltuna istutusta varten

Eilisen ja viime yön vesisateen jälkeen talikoin vielä kertaalleen ja käsin tunnustelin mullan koostumusta. Päädyin lisäämään vielä soraa. Pioni tykkää kivennäismaasta, eli kummoisesti humusta ei tarvita. Pioni ei myöskään tarvitse juurikaan lannoitusta. Lisäksi se kestää hyvin kuivaa, mutta kärsii märästä. Kohopenkki on aivan ehdoton myöskin. Näitä toiveita koitin pionimaan kasvualustassa huomioida. Pionin isot varastojuuret huolehtivat ravinteiden ja veden keräämisestä. Liian humuspitoisessa, kovasti lannoitetussa ja märässä maassa varastojuuret mätänevät. Erityisesti talvimärkyys on kohtalokasta. Ahti Vallin mukaan pionin vaatimus happamasta maasta on myytti. Lisäsin siis pari ämpärillistä tuhkaa. Se antaa hivenravinteita ja neutraloi hapanta maata.

Vasemmalla kiinanpionit, oikealla amerikanpionit. Vielä jäi tilaa.

Juurakot on nyt siis maassa ja toivon parasta. Monasti pioneille kuulemma yritetään tarjota liian hyvää maata. Vakka-Taimessa pionit oli istutettu pelkkään soraan. Juuristoalueella oli vähän multaakin. Eikä kuulemma lannoiteta. Yksi pointti vielä on istutussyvyys - juurenniskan päällä saa olla vain 3-5 senttiä maata. Liian syvään istutettu pioni ei kuki. Talvisuojaksi voi heittää soraa juurenniskan päälle.

Tuohon Vallipenkkiin jäi vielä kosolti tilaa. Ajattelin siihen punahattuja, astereita ja reunoille kurjenpolvea, jättipoimulehteä, hostaa ja peippiä estämään rikkojen hiipimisen rinkulan sisälle ja tuomaan kukintaa pionien jälkeenkin. Keväiseen kukintaan sopisivat tulppaanit ja narsissit. Se olisi sitten siinä - lähes koko kesän kukinta, kuten mun penkeissä tahtoo vaatimuksena olla.

Nyt alkaa myräköimään, mutta tänne suuntaan ei luvattu kuin vähän tuulta ja sateen vihmontaa. Etelään osuu navakammat tuulet. Pidä lakistasi kiinni, jos ulkona kuljet!