Taimenvaihto ja kälätyshäppeninki

Tänään oli ihana täyslaidallinen sosiaalista puutarhaharrastusta.  Klorofylli.com:in keskustelupalsta on tuonut yhteen meitä puutarhaharrastajia. Pohjan Akat on käsite, joka kuvaa kituliaan pohjolan intohimoisia puutarhaharrastajia. Me teemme kimppareissuja pohjan periltä etelän vehmaisiin puutarhatapahtumiin. Me venytämme vyöhykkeitä henkselit paukkuen ja toisinaan epäonnistumisia nuollen. Mutta aina hyvällä sykkeellä ja aidolla yrityksellä sekä vertaistukea jakaen. Usein teemme kimppatilauksia milloin mistäkin taimistolta. Nyt odotellaan porukassa Eurobulbilta kevään kukkijoiden sipuleita.

Tänää kokoonnuimme ensin Särkän Perennataimiston tarjontaa tutkimaan ja syysostoja tekemään

Viitisentoista harrastajaa kaikkineen koolla ostoksilla

Särkän aarteistojen äärellä tehtiin kauppaa. Kaikilla oli puutteita viime talven jälkeen penkeissä. Särkän jälkeen etenimme pari kilometriä etelään meidän tiluksille. Olin aamusta keittänyt valmiiksi juustoisen savuporokeiton ja vaihtoehtona syksyisen kasviskeiton. Kaikkine lisukkeineen se vei nälän ja antoi potkua keskinäiseen taimivaihtoon.

Keittoa ja muuta evästä - loistavassa säässä ulkona syöminen oli mukavaa!

Keittolounaan jälkeen teimme hartaan puutarhakierroksen. Kolmisen vuotta sitten ollaan viimeksi kokoonnuttu täällä, joten uutta oli ruusu- ja alppiruusumaa. Ruusumaa sai kovasi kyselyjä ja kommentteja. Ruusujen kukinta puhututti.

Villapaita 'Mustila' Horsman kutomana

Horsma yllätti emännän tuomalla Mustilan taimipäivän matkoihin kuluneen ajan antina kutomansa villapaidan. Ruskan värinen villainen paita tuntui heti ihan omalta - lämpöisältä ja just niin sopivalta. Ihana! Se on tarkoitettu puutarhaan - roikkumaan mukana (mikäpä tämän ikäisellä ei jo roikkuisi...) puutarhapuuhissa. Olin ihan otettu - villapaitaa kutoessa saa puikkoja kilisytellä hyvän tovin. Jokainen silmukka on osa meditaatiota, jota kutomiseksi sanotaan.  Ja minä saan päälleni lämmittämään noin 1200 kilometriä matkattua taivalta! On kuulemma Viron villaa. Tiedän lampaanvillan ja merinovillan. Googlekaan ei tiennyt mikä eläin on Viro ja tuottaa villaa :D

Oli tooosi kiva nähdä taas tuttuja naamoja. Ollaan yhdessä reissattu Virossa ja pitkin Suomea. Monta aivan hervottoman hauskaa tarinaa olisi näiltä reissuilta! Pajon on koettu huikeita juttuja yhdessä! Meitä on kovasti erilaisia ihmisiä  yhdessä, mikä on suuri rikkaus. Ilman nettiä ja Klorofylli.com:ia puuhattais jokainen ihan itsekseen. Isommasti iloa yhteisöllisyydestä tässäkin!

Loppukevennyksenä viimeöinen revontulten tykitys. Puolen yön maissa alkoi reposten tanssi taivaalla. Eikä mikään tavanomainen, vaan ihan kuin discovalot taivalla. Niin nopeaan reposet kiitivät taivaalla, ettei kameralla ollut mitään jakoa ehtiä kuvaamaan.

Syysreposet vilkkaina taivaalla

Näillä leveyksillä elävänä heti hurjan monenlaisia revontulia on tullut nähtyä. Aina niitä pysähtyy katsomaan ja nauttimaan. Useinkaan ei viitsi kameraa edes hakea, koska revontulet on niin nopeita - syttyvät ja loimuavat - ja pian katoavat. Kameran virittäminen ja jalustan asentaminen vie pari minuuttia, joka joskus on ihan liian paljon. Loiste ehtii kadota, joten useimmin se tulee  nautittavaksi kerrasta vain silmin.

Viime yönä lapsikin tuumasi, että noita vois vaikka pelätä jos ei tietäis mistä on kyse. Ihan hurjaa nopeutta läikkyivät valot taivaalla. Harvoin noin vauhdikkaita reposia räiskyy taivaalla. Yleensä ne liehuvat rauhassa nauhoja muodostaen. Nyt oli valtava vauhti ja valoshow!

Revontulivuosi on alkanut kyllä aktiivisesti. Mihin tässä vielä päästäänkään? Jätin jalustan porstuaan valmiiksi, jos kerran tämä syksy näin antoisasti taivaanvaloja tarjoaa.

Otava syksyn asennossa. Tähtitaivas elää vuodenkierron mukaan.