Keskikesän loistoa ja hyvää Jussia!

Keskikesä on juuri nyt käsillä. Juhannus lopettaa pikkukesän ja isokesä alkaa. Minä pidän rehvakkaasti kaksi lomapäivää Juhannuksen jatkona, eli viiden päivän vapaa on edessä. Puutarhuri ei työn luonteen vuoksi juurikaan kesällä lomaile, mikä toisaalta on aika sääli. Sattuu nääs olemaan omakin puutarha, jonka hoitoon jää rippeet rivakoiden työpäivien jälkeen. Lisänä on viikonloput, joissa tuppaa olemaan sosiaalista elämää ja muutakin askaretta.

Alppiruusut 'Haaga' ja 'StMichel' porraspielessä ovat huikean upeita!

Puutarhassa kaikki kukkapuut kukoistavat ihan järjettömissä kukinnoissa. Oven pielen suojaisessa paikassa pian 20 vuotta viihtyneet alppiruusut ovat pysäyttävä näkymä. Niiden takana ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet' turvottaa nuppujaan ensikukintaansa. Sanon minä että voi huikea sentään näitä kukkien määriä!!!

Tuoreempi istutus 'Kristian's Pink' on Kristian Theqvistin jaloste, joka on
pian saatavilla taimistoilta. Uutta kotimaista jalostusta alppiruusuissa.

Atsaleat on mulle olleet vähän vaikeita, kun en ole löytänyt niille optimaalista paikkaa. Ärsyttää itsenänikin, joten on pakko ottaa kunnon revanssia aiheesta. Sentään se kestävin kanadanatsalea menestyy.

Kanadanatsalea kestää erittäin hyvin myös vyöhykkeellä V

Atsaleoissa olisi paljon mielenkiintoisia lajikkeita kokeiltavaksi. Mutta se paikan löytyminen, jossa viihtyvät on vielä hakusessa. Vielä minä tähänkin kehitä ratkaisun. Jokunen atsalea on tullut jo teloitettua liian kuivissa paikoissa.

Suuri rakkauteni kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Dummondii') on keväisen
keltaisessa asussa - valontuojapuu. Ihana!!! Sävy muuttuu kesän kuluessa.

Viime vuonna istutin Merenrantakaupungin kahteen puistoon käytävien porteiksi yhteensä neljä 'Drummondii'ta. Antaa niiden nyt kasvaa ja kukoistaa, mutta tässä puussa on paljon potentiaalia julkisiin istutuksiin, jos kyllä kotipuutarhojen yksittäispuuksikin. Mielestäni se on V-vyöhykkeellä yhtä kestävä kuin peruslajikin. Tämän puun mykistävä valovoima läpi kesän on katseet pysäyttävä. Jos viereen istuttaa punalehtisiä kasveja (minulla on punapähkinä 'Fuscorubra' ja purppuraheisiangervo 'Coppertina'), niin johan kontrasti tuo lisää valoefektiä.

Tuurenpihlaja (Sorbus ulleungensis 'Dodong') melkein täydessä kukassa.
Kasvutapa on ylöspäin luutamaisesti kohoava. Kukat on järkyn suuret.

Pihlajien monimuotoista sukukuntaa rakastan sielun sopukoita myöten. Lajikekirjoa on tullut kerättyä ihan antaumuksella. Ehkä suurimman sydämen minulta saa tuurenpihlaja. Se on kasvanut vain reilut 10 vuotta, ja alkuperältään on surkea ja runkovikainen aletaimi syksyn poistoista. Nyt latvus huitelee aikamoisissa korkeuksissa, vaikka puun koko on jää ihan maltilliseksi.

Käsi mittakaavana, sillä kukinnon koko on ISO.

Tämä pihlajasortti on suorastaan eksoottisen hieno kasvunsa aikana. Se versoo tosi varhain keväällä, eikä kärsi kuitenkaan halloista. Kukkansa on todella suuret tertut, ja lehdet on syvän kiiltävän vihreät ja isokokoiset. Kaiken kruunaa syksyinen ihan järjettömän hieno ruska, joka vetää puun ensin keltaiseksi, sitten tulenpalavan oranssin kautta punaiseksi. Uskomaton spektaakkeli katselijalle.

Yksittäinen kukkaterttu on suuri, mutta kun ne on isossa nipussa, niin
onhan tämä nähtävyys kukkiessaankin!

On minulla muitakin ihan helmiä pihlajoiksi, tosin vielä varreltaan vaatimattomampia vielä. Pieni esittely kuitenkin... Pianhan pihlajat venyvät kokoa eniveis.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) kukkii. Lehti on ehytlaitainen, joten pihlajaksi
ei tunnista heti kättelyssä. Nuoren puun kukinta on komea, mutta syksyllä nimen
alkusyy saa selvityksen. Upea ruskapuu - kuin sulaa lavaa värissään.

Virosta olen onnistunut löytämään saksanpihlajan (Sorbus aria) lajikkeen 'Magnifica', jonka upeus on koko kesän hopeisina pysyvät lehdet. Ruskavärinsä on vaatimaton kellertävä, mutta hopeankarvaiset lehdet koko kesän on just se juttu, mikä tämän pihlajan saa erottumaan maisemasta.

Saksanpihlaja on myös ehytlehtinen, ja sen karvaisuus saa sen hopeiseksi.
Upea pikkupuu, joka on kestänyt V-vyöhykkeen yli 10 vuotta. Rotevaksi
tämä ei taida koskaan kasvaakaan. Ensikukinta on nyt tänä kesänä.

Paljon jää pihlajien sukukunnasta esittelemättä, mutta jatketaan syreeneihin. Niiden aika on nyt aivan upeasti! Minulla oli hukassa viime kesänä istuttamani 'Sensation', mutta kukinta paljasti heinikon keskeltä tämän puolimetrisen kaunottaren.

Kaksivärinen kukinto on puhuttelevan hieno!

Raivurin kanssa vetäisin kunnon session, jossa heinikko lakosi leikkurin käymättömistä paikoista. Sai 'Sensation'kin lisää tilaa hengittää. Toki moni muukin puska sai tilaa elolleen siinä samalla. Pitää postata erikseen hienot hortensiat jossain vaiheessa. Niiden aika on vähän myöhemmin, vaikka ekat nuput onkin jo näkösällä.

Lupauksia tulevasta - pionivuodesta tulee täysin ikimuistoinen!

Tahti kesän kulussa on eittämättä ihan hengästyttävä. Hyperventilaatiota pukkaa pioninen nuppumääränkin edessä. Ihan pian levähtää täysin käsittämätön pionien kukinta, jota tulee piisaamaan kuvattavaksi asti. Suorastaan täristen odotan satojen pionin nuppujen aukeamista. En ole ennen moista nähnytkään. Pensasruusut kukkivat siinä rinnalla, josta vuoro vaihtuukin kanadanruusuille ja ryhmäruusuille. Kaikesta on hurjat lupaukset ilmassa. Tämän edessä ihminen on pieni.

Arovuokko (Anemone sylvestris) on viehko, vaikka vähän leviämään pyrkivä.

Edessä on vapaata keskiviikkoaamuun asti ja sydänkesän ihanuus! Vedän henkeä, sillä töissä on ollut hektistä kesäkukkien ja niiden hoivaamisen muodossa. Ja tuhat muutakin tehtävää. Vauhti on ihan huikeaa, mutta jälkikin näkyy! Myönnän että en ole ehtinyt jokaiseen minun vastuulla olevaan asiaan, mutta työelämän tunnit on pakko jakaa jotenkin. Toiset hommat tulee tehtyä ja toiset jäävät tekemättä. Alkukesän huikeus yltää omaa puutarhaakin kauemmas työelämään asti.

Iloa, valoa ja hyvää Juhannusta!!!