Kesän rynnäkkö, kelejä ja kanoja

Nyt puhuvat kuvat, sillä kesä kiirehtää niin hirmuista kyytiä, ettei perässä tahdo pysyä. Lämpöä, aurinkoa ja kosteutta on runsaasti kaikkia, joten kasveille on tullut mahdoton hoppu. Pikkukesä ennen Juhannusta on aina hirmuista laukkaa, varsinkin kun kelit osuvat kohdilleen.

Sinikämmen (Glaucidium palmatum) on alkukesän upeita kuningattaria. Taustalla kukki rotkolemmikki
(Brunnera macropylla 'Jack Frost'), jonka hienoin arvo on kuitenkin lehdissä.

Pikkukesässä on kiitolaukan makua, sillä nyt punkevat kukkaan raivoisasti kaikki kevät- ja keskikesän kukkijat. Nuppujen määrä salpaa hengen jokaisen penkin äärellä. Myös puuvartiset lataavat järkyttävän massiivista kukintaa ihan jokainen.

Kärhö myös lamoaa, jos ei pääse kiipeämään. 'Rosy'O'Grady' vaeltelee omaan tahtiinsa
pitkäpalon kaverina. Pitäisi viimein siirtää tämä paikkaan, jossa olisi kiipeämiseen tukea.

Kevään ja alkukesän aikana puutarhurit ovat kiireisiä. Rikkaruohotkin ovat ottaneet todella onnistuneen lähdön kauteen. Ihan järkyttävä vauhti on niilläkin. Ei tahdo perässä pysyä. Nurmi kasvaa raivokkaasti, eikä puolimetrinen voikukka ole mikään harvinaisuus.

Kivipuutarhassa etualan sinivaleunikot on nupulla, käytävän takana kullerot kukkivat
lännenkonnanmarjan säestämänä. Moni pienempi ei kuvassa näykään, mutta paljon siellä on!

Kärhönperhana kiipeää aina 'Puli' euroopanlehtikuuseen, mutta kukkikoon nyt
siellä. Ehkä tänä vuonna viimein saan sen siirrettyä pois oikeaan kiipimispaikkaan.

Lemmikit ovat saaneet luvan kanssa vallata kivipuutarhaa. Sinisen, valkoisen ja pinkin sävyissä
tuo suloisuus valtaa alaa vapaasti. Se katoaa kukoistuksen jälkeen, joten saa pitää vapautensa.

Joen yli menevän sillan luona omenapuut kukkivat, akilejat ja kultatyräkit myös.
Lehtiperennoja nousee somistamaan rehevää maisemaa.

Sama paikka toiseen suuntaan. Rehevyys on hurjaa!

Tässä valtavassa kasvun vauhdissa ei vain tahdo pysyä perässä. Nurmen leikkuu on kahdella päältä ajettavalla päivän urakka. Sitten levitetään kerättyä silppua katteeksi. Ruusumaan olen kattanut, samoin hyötymaan ison valkosipulimäärän. Samalla tulee lannoitus ja rikkaruohojen tukahdutus. Kastelun tarpeesta ei ole tarvinnut murhetta kantaa, sillä sadetta ja ukkospuuskia on ollut. Maa on taas tankattu täyteen vettä.

Virosta aikoinaan ostettu tuntematon kolmilehti. Kovasti näyttää Trillium erectum 'Alba'lta
mutta tämä kukkii paljon myöhemmin kuin peruslaji. Mutta kaunis tämä on!

Koko puskasta kuva. Pitää joskus joutessaan postata näistä kolmilehdistä juttu.

Punakolmilehden (Trillium erectum) kukat kestävät edelleen, mutta pian nämä lopettavat.

Perin varjoinen paraatipenkki kukoistaa edelleen sipulikukilla. Edessä Profeetankukka (Arnebia pulchra) on
keltaisuudestaan huolimatta todella viehättävä kevään kukkija.

Marjaomenapuu (Malus baccata) on 21 vuotta paikalla viihtynyt. Se ostettiin kihlajaistemme
merkkipuuksi. Leveyttä on hurjasti - samoin kukkarunsautta ihan järkyttävän paljon.

Omenankukat ovat viehättäviä! Hetken ne kestävät, mutta kyllä nyt kukissa piisaa! Kuva on 'Kenttämies'
lajikkeesta, joka on ikivanhaa kantaa. Onnksi näitä on pelastettu lisäykseen. Omenat ovat tosi hyviä!

Kaikki puuvartiset ovat saaneet viime kesän helteistä valtavasti evästä tehdä kukkanuppuja. Nyt realisoituu viime vuoden lämpösumma ihan huikeana kukintana tasan jokaisen lajin kohdalla. Pidetään hatusta kiinni, ja mennään lujaa kukkimisen aallonharjoilla.

Kirsikka 'Latvian Matala' on ollut täynnä kukkia. Upea pensas!

Viikonlopun ihan paras asia oli Toveri Hirnakan rantautuminen tiluksille. Niin odotettu vierailu kerran vuoteen. Mukana oli pari maatiaiskanasta, jotka ujutettiin suoraa pahvilaatikkoreissun jälkeen muiden kanojen sekaan.

Lennosta ristityt: Honey ja Pilkku.

Nämä nuorikot asetautuivat ensin tarkkailemaan parven eloa ulkotarhan katto-orren päältä. Ensimmäinen otos ulkoilmaa ja uutta parvea oli viisainta silmätä turvallisesti korkealta orrelta.

Olipa niin elpaannuttavan ihanaa istua rauhassa vaihtamaan nokakkain vuoden kuulumisia. Ilta kului vauhdilla, ja seuraavana päivänä tehtiin hyvin nukutun yön jälkeen turistikierros Merenrantakaupungissa. Siellä on tarjolla paljon elämyksiä, joista ehdittiin poimia vanhan kaupungin kierros, Pakkahuoneen museo, merenrantanäkymät, jäätelöt torinrannassa ja puistokierros. Lopun kruunasi harras visiitti Särkän perennataimistolla.

Hirnakka sai omansa viimein - Kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii') Tämä suloinen valontuojavaahtera
on niin suositeltava myös vyöhykkeellä V. Hyvin tämä on kasvanut ja talvehtinut noin 10 vuotta.

Minusta tämä on vain ihan upein vaahtera. Hyvä, kaunis ja kestävä. Näitä
olen istuttanut merenrantakaupunkiin pariin puistoon muutamia yksilöitä.

Nurmi on leikattu Maestron toimesta, ja potutkin saatiin maahan viimeinkin. Hyötymaa alkaa olla suurin piirtein valmis kasvuun. Vielä mansikat ja sipulit pitää tuupata maahan. Tämä alkukesä menee suurin piirtein hölkkkätahtiin. Alkuviikko tarjoaa töissä taas lisää kesäkukkien istutusta. Toiveissa ei ole enää pakkasta! Minä koitan saada kaupunginkin kukoistamaan kukkia!

Ruusumaa on leikattu, lannoitettu, katettu ja narsissien kukittama.
Kuva on otettu tänä aamuna juuri ennen ukonilmaa.

Iloa ja hymyä viikkoosi! Koitetaan pysyä kesän vauhdissa mukana, vaikka se hurjaa kyytiä onkin!