Kukkapuita ja meren riemuja

Pohjola tulee hitaasti kaiken kesän kohinan perästä. Meillä omenapuut lopettelevat ja syreenit kukoistavat. Blogi kulkee pari päivää jälkijättöisesti, joten otetaan omenat ensin. Kukinta oli huikean runsasta!

Marjaomenapuu (Malus baccata) on meidän kihlajaispuu, joka on istutettu 1998.
leveyttä on yli 10 metriä, ja kukkia joka vuosi ihan hurjasti!

Joka ikinen vuosi tämä peittyy valkoisiin kukkiinsa upeasti. Ihana puu!

Meillä on tavallisia omenapuita jonkin verran, ja nekin kukoistavat ihanasti. Koristeomenoista löytyy ihana vaaleanpunainen unelma neuvoksenomenapuu (Malus 'Echtermeyer')

Riippuvaoksainen Neuvoksenomenapuu. Ja Rieko.

Aika makeet kukat! Ja niitähän on ihan hurjan paljon. Syksyllä puuta
koristaa kirkuvan punaiset, minipienet omenat.

Syreenien aika alkaa täällä justpian. Maisemassa nousee esiin kussakin hetkessä loistavat lajit. Vauhti on hurjaa näillä lämmöillä! Viilennystä löytyy meren rannasta, jonne vien koiruuden joka päivä nauttimaan vesipedon elämästä. Lämpimillä keleillä vesileikit on Riekon mielestä ihan parasta!

Tämä koira rakastaa vedessä lorkkimista!

 Pyörälenkeillä on kivaa käydä ja tiheän mustan turkin omaavalle Riekolle juokseminen on ihanaa - mutta helteellä liian kuumaa. Kuusimetsien viileys tarjoaa toisen vaihtoehdon, mutta siellä on sikapaljon sääskiä. Mieluusti mennään merenrantaan uimasilleen, kun lämpöä on muihin hommiin turhan paljon.

Vesi on tämän koiran lempielementti.

Meillä on paljon vapaita ja autioita rantoja, joissa voi vapaasti kulkea koiran kanssa. Merta rakastan minäkin, joten on ihanaa vaellella rannoilla kesäiltaisin. Lokkien ja tiirojen kirkuminen käy musiikista. Ja iltarusko aaltojen toisintamana on ihan parasta taidetta.

Hupi, liikunta ja viilennys.

Riekon elämänilo on tarttuvaa sorttia, mutta itse en ole varpaitani meriveteen
vielä kastanut. Oikeasti se ei hurjan lämmintä vielä ole...

Juhannusviikko alkaa tuota pian, joten pikkukesä alkaa olla vietettynä. Äkkiähän se aina menee, mutta isokesä onkin edessä. Pionien nuppujen määrän huikeutta huokailen päivittäin. Meillä on paljon makeaa ihanaa tiedossa!

Virkistävää viikonloppua kaikille!

...ja mitään en istuta tänä vuonna!

Tämän vuoden tavoitteeni puutarhassa on lopettaa keskeneräisiä projekteja mahdollisimman monta. Niitä kun on sattunut jäämään "vaiheeseen". Ja mitään uutta en kyllä laita. On suorastaan hitonmoinen homma pitää siistissä kunnossa tämän mittakaavan puutarha. Tai edes siedettävässä kunnossa.

Kartanopioni kukkii. Pionit eivät vaadi kummoista hoitoa.

Hirnakan vierailu menneenä viikonloppuna vei perinteen mukaan Särkän perennataimistolle.  On tosi vaarallista mennä moiselle vaaravyöhykkeelle toisen innostuneen hörhön kanssa. Sitä sortuu taimiostoksille.

Easy Elegans ruusu 'Calypso'. Kuva on easyelegans.com sivulta lainattu.

Olin ihan tyylikkäästi ohittamassa ruusuosaston, mutta Hirnakan jarrut löivät siinä pohjaan. Olin minä huomannut aiemmin siellä olleet Easy elegans-tuotemerkin ruusut, mutta vilkaisten onnistunut ohittamaan ne. Tiesin kyllä, että ruusumaassa on tilaa uusille ruusuille.

'Little Mischief', kuva easyelegans.com sivustolta lainattu.

Puutarhakuumeilu on tarttuvaa sorttia, joten kaksi 'Calypso'a ja kaksi 'Little Mischief'iä lähti sitten mukaan. Istutin ne tänään. Toiset ryhmäruusujen maahan, ja toiset kanadanruusujen koemaahan. Eipä sitten mennytkään ruusuitta tämä vuosi!

Molemmille luvataan kestävyydeksi vyöhykkeet I-III (IV). Eli voivat elää tai sitten eivät. No tämä on lajin henki täällä muutenkin. Annetaan mahdollisuus ja kerätään kokemusta näistäkin nyt sitten.

Haitallinen vieraslaji keltamajavankaali (Lysichiton americanus))
on yksi varjelemiani aarteita. Neljästä enää yksi on hengissä.

Kasvit kasvavat ihan hurjaa kyytiä. Toiset sen sijaan vitkastelevat. Ryhmäruusut eivät kovin ponnekkaasti ole aloittaneet. Pieniä silmuja puskee kuitenkin pintaan sieltä ja täältä. Ei auta mennä jakamaan vielä kuolemantuomioita, kun ovat vain vähän hitaita. Isokukkaisia kärhöjäkään ei vielä näy, mutta vielä ne sieltä kerkeää. Syvään istuttamisessa on se "haittapuoli", että kasvuunlähtökin kestää. Vastaavasti se suojaa kyllä talvelta. Asioilla on puolensa.

Keltamajavankaali lähikuvassa. Kukka on ISO. Lehdet
venyvät kesän mittaa eksoottisen suuriksi. Hieno kasvi!

Työmaalla Merenrantakaupungin puistoissa istutamme urakalla kesäkukkia. Istutushommat on aina kivoja, mutta tuhansien taimien istutus urakkatöinä on kyllä jo puuduttavaa. Mutta työn jälki kyllä ilahduttaa kovasti, vaikka alkuunsa istutukset onkin vähän ruipelon näköisiä. Pian ne onneksi pötistyvät muhkeiksi kasvustoiksi.

Iloa ja valoa viikkoosi!!!

Kesän rynnäkkö, kelejä ja kanoja

Nyt puhuvat kuvat, sillä kesä kiirehtää niin hirmuista kyytiä, ettei perässä tahdo pysyä. Lämpöä, aurinkoa ja kosteutta on runsaasti kaikkia, joten kasveille on tullut mahdoton hoppu. Pikkukesä ennen Juhannusta on aina hirmuista laukkaa, varsinkin kun kelit osuvat kohdilleen.

Sinikämmen (Glaucidium palmatum) on alkukesän upeita kuningattaria. Taustalla kukki rotkolemmikki
(Brunnera macropylla 'Jack Frost'), jonka hienoin arvo on kuitenkin lehdissä.

Pikkukesässä on kiitolaukan makua, sillä nyt punkevat kukkaan raivoisasti kaikki kevät- ja keskikesän kukkijat. Nuppujen määrä salpaa hengen jokaisen penkin äärellä. Myös puuvartiset lataavat järkyttävän massiivista kukintaa ihan jokainen.

Kärhö myös lamoaa, jos ei pääse kiipeämään. 'Rosy'O'Grady' vaeltelee omaan tahtiinsa
pitkäpalon kaverina. Pitäisi viimein siirtää tämä paikkaan, jossa olisi kiipeämiseen tukea.

Kevään ja alkukesän aikana puutarhurit ovat kiireisiä. Rikkaruohotkin ovat ottaneet todella onnistuneen lähdön kauteen. Ihan järkyttävä vauhti on niilläkin. Ei tahdo perässä pysyä. Nurmi kasvaa raivokkaasti, eikä puolimetrinen voikukka ole mikään harvinaisuus.

Kivipuutarhassa etualan sinivaleunikot on nupulla, käytävän takana kullerot kukkivat
lännenkonnanmarjan säestämänä. Moni pienempi ei kuvassa näykään, mutta paljon siellä on!

Kärhönperhana kiipeää aina 'Puli' euroopanlehtikuuseen, mutta kukkikoon nyt
siellä. Ehkä tänä vuonna viimein saan sen siirrettyä pois oikeaan kiipimispaikkaan.

Lemmikit ovat saaneet luvan kanssa vallata kivipuutarhaa. Sinisen, valkoisen ja pinkin sävyissä
tuo suloisuus valtaa alaa vapaasti. Se katoaa kukoistuksen jälkeen, joten saa pitää vapautensa.

Joen yli menevän sillan luona omenapuut kukkivat, akilejat ja kultatyräkit myös.
Lehtiperennoja nousee somistamaan rehevää maisemaa.

Sama paikka toiseen suuntaan. Rehevyys on hurjaa!

Tässä valtavassa kasvun vauhdissa ei vain tahdo pysyä perässä. Nurmen leikkuu on kahdella päältä ajettavalla päivän urakka. Sitten levitetään kerättyä silppua katteeksi. Ruusumaan olen kattanut, samoin hyötymaan ison valkosipulimäärän. Samalla tulee lannoitus ja rikkaruohojen tukahdutus. Kastelun tarpeesta ei ole tarvinnut murhetta kantaa, sillä sadetta ja ukkospuuskia on ollut. Maa on taas tankattu täyteen vettä.

Virosta aikoinaan ostettu tuntematon kolmilehti. Kovasti näyttää Trillium erectum 'Alba'lta
mutta tämä kukkii paljon myöhemmin kuin peruslaji. Mutta kaunis tämä on!

Koko puskasta kuva. Pitää joskus joutessaan postata näistä kolmilehdistä juttu.

Punakolmilehden (Trillium erectum) kukat kestävät edelleen, mutta pian nämä lopettavat.

Perin varjoinen paraatipenkki kukoistaa edelleen sipulikukilla. Edessä Profeetankukka (Arnebia pulchra) on
keltaisuudestaan huolimatta todella viehättävä kevään kukkija.

Marjaomenapuu (Malus baccata) on 21 vuotta paikalla viihtynyt. Se ostettiin kihlajaistemme
merkkipuuksi. Leveyttä on hurjasti - samoin kukkarunsautta ihan järkyttävän paljon.

Omenankukat ovat viehättäviä! Hetken ne kestävät, mutta kyllä nyt kukissa piisaa! Kuva on 'Kenttämies'
lajikkeesta, joka on ikivanhaa kantaa. Onnksi näitä on pelastettu lisäykseen. Omenat ovat tosi hyviä!

Kaikki puuvartiset ovat saaneet viime kesän helteistä valtavasti evästä tehdä kukkanuppuja. Nyt realisoituu viime vuoden lämpösumma ihan huikeana kukintana tasan jokaisen lajin kohdalla. Pidetään hatusta kiinni, ja mennään lujaa kukkimisen aallonharjoilla.

Kirsikka 'Latvian Matala' on ollut täynnä kukkia. Upea pensas!

Viikonlopun ihan paras asia oli Toveri Hirnakan rantautuminen tiluksille. Niin odotettu vierailu kerran vuoteen. Mukana oli pari maatiaiskanasta, jotka ujutettiin suoraa pahvilaatikkoreissun jälkeen muiden kanojen sekaan.

Lennosta ristityt: Honey ja Pilkku.

Nämä nuorikot asetautuivat ensin tarkkailemaan parven eloa ulkotarhan katto-orren päältä. Ensimmäinen otos ulkoilmaa ja uutta parvea oli viisainta silmätä turvallisesti korkealta orrelta.

Olipa niin elpaannuttavan ihanaa istua rauhassa vaihtamaan nokakkain vuoden kuulumisia. Ilta kului vauhdilla, ja seuraavana päivänä tehtiin hyvin nukutun yön jälkeen turistikierros Merenrantakaupungissa. Siellä on tarjolla paljon elämyksiä, joista ehdittiin poimia vanhan kaupungin kierros, Pakkahuoneen museo, merenrantanäkymät, jäätelöt torinrannassa ja puistokierros. Lopun kruunasi harras visiitti Särkän perennataimistolla.

Hirnakka sai omansa viimein - Kirjometsävaahtera (Acer platanoides 'Drummondii') Tämä suloinen valontuojavaahtera
on niin suositeltava myös vyöhykkeellä V. Hyvin tämä on kasvanut ja talvehtinut noin 10 vuotta.

Minusta tämä on vain ihan upein vaahtera. Hyvä, kaunis ja kestävä. Näitä
olen istuttanut merenrantakaupunkiin pariin puistoon muutamia yksilöitä.

Nurmi on leikattu Maestron toimesta, ja potutkin saatiin maahan viimeinkin. Hyötymaa alkaa olla suurin piirtein valmis kasvuun. Vielä mansikat ja sipulit pitää tuupata maahan. Tämä alkukesä menee suurin piirtein hölkkkätahtiin. Alkuviikko tarjoaa töissä taas lisää kesäkukkien istutusta. Toiveissa ei ole enää pakkasta! Minä koitan saada kaupunginkin kukoistamaan kukkia!

Ruusumaa on leikattu, lannoitettu, katettu ja narsissien kukittama.
Kuva on otettu tänä aamuna juuri ennen ukonilmaa.

Iloa ja hymyä viikkoosi! Koitetaan pysyä kesän vauhdissa mukana, vaikka se hurjaa kyytiä onkin!

Tuhannen toukokuu - soon moro!

Nyt päättyy toukokuu, ja johan olikin melkoinen kuukausi! Se loppuu nyt ihan julmettuun myräkkään, mikä oikeastaan kruunaakin tämän kuukauden. Mahtikuukausi.

Lumikello ja krookukset takatalven lumien keskellä.

Kevät alkoi lupaavan varhain, mutta toukokuun alun lumimyrsky toi ihan hitokseen lunta. Hangen alle peittyivät kukkivat valkovuokot, sinivuokot, krookukset ja pionien uljaat versot. Hyvin nuo sitkeät kestivät lumen kylmää kouraisua. Ja sulihan se lumikin pian pois.

Kevätkukkjoista myös kiurunkannukset (Corydalis) kukoistivat.

Kaikki mahdolliset kevätkukkijat ovat loistaneet paremmin kuin vuosiin. Löytämisen iloa on ollut jokaiselle toukokuun päivälle runsain mitoin. Lämpenihän kelitkin jopa ihan t-paitakeleihin. Se on täällä kylmän kevään ja jäätävän meren äärellä harvinaista herkkua.

Onnenpensaan (Forsythia ovata) ensimmäinen kunnon kukinta.

Kaikki mahdolliset kukkapuut ja -pensaat olivat täynnä kukkia. Fiilis kaikkien aikojen kukkakesään oli sangen korkealla. Viime kesä oli huikean lämmin, mutta kasvit kärsivät kuivuudesta. Nyt toukokuu tarjosi vesisateita, joka tuntui elvyttävän viime kesänä kituneet kasvitkin.

19.5. aukesivat hiirenkorvat koivuun! Se on kesä!

Toukokuu tarjosi lämmintä ja vettä taivaalta. Se tarkoittaa kasveille kaikkea tarpeellista kasvun aloittamiseen. Myös pikkulinnut, siilit ja muutkin eläväiset olivat vilkkaina perheidensä perustamisessa. Luonto pursuaa elämää sen kaikissa muodoissaan.

21.5. kanat pääsivät kesäkanalaan ja kavihuone sai
istutukset kasvamaan. Kevään isoja juttuja molemmat.

Toukokuu tekee tarhurille aina kiireen. On niin monta asiaa yhtä aikaa tehtävänä. Ruoho alkaa kasvaa, kylvöt ja istutukset pitää tehdä ja alkaa loputon rikkojen ruopiminenkin. Siinä sivussa tulee kalkittua, lannoitettua, poistettua talvisuojat ruusuilta ja runkosuojat puuvartisilta. Hommaa on niin paljon, että jälkikäteen melkein heikottaa ajatellakin.

Lehtikuusen erikoislajike 'Horstman Recurved' puhkeaa neulasiinsa kukan kera.

Kaiken puuhan keskellä kuitenkin on aikaa katsella ja ihmetellä kasvun ja kukinnan tohinaa. Aistit täyttyvät katselemisesta, lintujen laulusta, tuulen huminasta ja kesän tuoksuista. Kroppa tuntuu iltaisin peräti käytetyltä - mutta tyytyväiselle. Yön lepo lataa taas voimat siten, että aamulla herätessä auringon säteisiin miettii onnellisena mitä kivaa uusi päivä tarjoaakaan.

Työmaallakin kukkii. Hyvinkin paljon.

Mutta antoisa toukokuu ei lopettanut loivasti, vaan pisti pystyyn kunnon myräkän. Toukokuu lähtee taivaan pasuunat soiden ja puiden kaatuessa. Tuuli on puuskissa yli 30 m/sek - eli ihan kunnon myrskyllä valtikka siirtyy kesäkuulle. Ei käynyt mielessäkään lähteä metsälenkille koiran kanssa. Riekokin ilmoitti, että pihapissitys on täysin riittävä tässä kelissä. Lenkkeillään pitemmän kaavan kautta huomenna. Viisas koira.

Merenrantakaupungin veistospuistossakin sipulikukat nousevat. Niiden alta
puskevat perennojen kasvustot. Kukkia tiedossa koko kesäksi.

Kiitos toukokuu - olit vauhtia ja huikeita juttuja täynnä alusta loppuun. Ja tervetuloa kesäkuu - ilolla kohtaamme jälleen. Juhannukseen mennessä on pikkukesä täytetty. Mitähän meillä onkaan vielä edessä?

Iloa viikonloppuusi! Myrskyn jälkeen on poutasää. Lämmötkin palaavat ennusteen mukaan.

Kevään tuojat ja puutarhakoira

Lämmöt nousivat tänään jo lupaavasti kahdenkympin pintaan, mutta iltapäivästä alkoi sade taas ropistella. Aamun iloinen yllätys oli työpäivää aloitellessa Ruusumuorin tapaaminen Merenrantakaupungin torilla. Minä askaroin työssäoppijien kanssa siellä istutusalueita kuntoon, sillä tuossa tuokiossa sinne istutetaan kesäkukat tuomaan iloa ja väriä kesäkaupungin asukkaille ja vierailijoille.

Kerrottu Lumikki (Sanguinaria canadensis 'Plena') on avannut ensimmäiset
terälehdet. Muut olivat vielä sateen jälkeen supussa. Tästä riemuitsen!

Työpäivät puristavat mehut turhankin tehokkaasti, sillä kevät on ihan hirveää kiirettä töissä. Paljon pinta-alaa, pajon kunnostettavaa ja vähän väkeä. Siinä yhtälö, jossa saa vilpittömästi antaa kaikkensa. Silti jää hommia vaiheeseen ja peräti tekemättä. Onneksi talven aikana tehty suunnittelutyö kantaa nyt hedelmää, sillä kaikkeen on valmiit speksit. Tehdään kun keritään. Kevät on etuajassa, ja niin muuten me tekijätkin. Myöhemmin joskus postaan tarinaa Merenrantakaupungin keväästä.

Aito kultaesikko (Primula auricula) viihtyy kivipuutarhan puolivarjossa.
Tämä ei kuulemma ole helppo menestyjä, mutta näköjään kasvupaikka on oikea.

Illaksi ei hirveästi jää toimintatarmoa, mikä tavallaan surettaa. Pihalla kun olisi paljonkin puuhattavaa, mutta kun päivä alkaa 5:45 jatkuen säälimättömällä nujakoinnilla fyysisissä töissä - on vain pakko antaa anteeksi itselleen.

Himalajanjalkalehti (Podophyllum hexandrum) nupulla. Tämä on
tappotalveen kuolleiden siementaimi, joka viimein kukkii!

Tänä kesänä haaviessa on vain entisten alueiden kunnossapito. Siinä onkin jo vähän korjausvelkaa, joka on työn alla onneksi jo menossa. Mitään en (juurikaan) hanki lisää, enkä lisäyksiä suunnittele ensinkään. Ainakaan krhm... tietoisesti.

Kerrotut tulppaanit yllättivät kolmannen vuoden taantumattomalla kukinnalla!

Nyt on tulppaanien aika parhaimmillaan - voi tätä hurjaa lajikkeiden määrää ja variaatioita. On ne lumoavia väriläiskiä! Näitä ei ikinä ole liikaa, eikä oikeasti kukaan ole väärän värinen tai väärässä paikassa.

Lajikenimestä ei ole tietoa, mutta hienosti kaksiväriset kukat ja lehdet!

'Daydream' tulppaani kestää vahvasti vuodesta toiseen. Kevätkukkijat täydentävät
upeasti pionipenkin kevään. Punahatut jatkavat sitä syksyyn asti. Vain kolme lajia!

Riekon kanssa olen näissä kevätviileissä keleissä siirtynyt pyöräilyyn. Koira saa siinä kivasti juoksua omaan tahtiinsa. Paljon etevämmin, kuin jalkaisin tehdyllä lenkillä. Työpäivän jälkeen en tosiaankaan halua juosta koiran kanssa. Siksi pyörä on ihan loistoväline näin viileillä keleillä. Mustan koiran juoksutus helteellä ei tulisi kysymykseenkään. Silloin mennään vain uimaan.

Puutarhurin koiran lelut.. palloko paras? Not - taimipurkki loppukäsittelyssä.

Rieko täytti kuukausi sitten kaksi vuotta. Edessä on luustokuvaukset ja rokotukset. Näyttelyynkin taas suunnataan. Niiden perusteella päätetään steriloidaanko Rieko. Tämä hönö heittelee kiivaasti taimipurkkeja silpuksi, eikä huolehdi tulevasta.

Täysijärkinen? Juu ei :D
Vauhtia kyllä piisaa!

Taimipurkista lähtee tosi makeet kalinat Riekon mielestä.

Onhan se upeaa, että jollakin talossa asuvalla on virtaa. Minä aherran pieninä paloina viikolla, ja isoina urakoina viikonloppuna. Kasvit kasvavat joka tapauksessa, ainakin näissä lämpimissä vesisateissa. Nurmikkokin venyy lähinnä hysteeristä vauhtia. Eikä nurtsia ole lannoitettu yli 20 vuoteen. Kerran kokeilin, enkä toiste erehdy siihen puuhaan. Siitä hullusta kasvusta ei tullut edes syyskuussa loppua.

Mamma huikkasi sisälle!

Onneksi on lyhyt viikko helatorstaita vieltellen. Pidän perjantaina toimistopäivän töissä, joten eiköhän taas viikonloppuna synny valmista joltain osin puutarhassa. Jos edes kuvaisi päivittäiset muutokset kukkijoiden klaaneissa! Ne kun vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Viileät onneksi pidättelevät kukkimasta äkkiä ohi. Jää himpun verran lisää aikaa nauttia kaikesta kauniista!

Iloa ja valoa loppuviikkoosi!